Author: Vieraileva leipuri

Opiskelija on oppimisen laadun paras asiantuntija. Hän tuntee nahoissaan, miten opetus vaikuttaa juuri hänen oppimiseensa. Hän osaa määritellä, millaista on hyvä ja huono opetus. Hän tietää, milloin opettamisesta on hyötyä. Hän tietää myös, että joskus opetuksesta on suoranaista haittaa. Jos et usko, niin katso!

Tiiu Tenno
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Olisiko meidän hyvä joskus hetkeksi pysähtyä miettimään ymmärtävätkö ihmiset organisaatiossamme käytettyjä termejä ja miten ne ymmärretään? Voisimmeko löytää ymmärrettävämpiä ja yksiselitteisempiä sanoja ilmaisemaan asioita? Tapahtuuko henkilöstön toiminnassa ja työtavoissa toivottuja muutoksia, jos ohjeissa ja strategiossa käytetyt termit ovat vaikeaselkoisia ja monitulkintaisia?

Pohtii Viestintäpalvelut

Vuosien ajan ovat ammattikorkeakoulut toimittaneet Tilastokeskukselle henkilöpohjaiset tiedot 20.9 kirjoilla olevista opiskelijoista. Toimitetuissa opiskelijatiedoissa ovat muun muassa opiskelijan suorittamat opintopisteet edelliseltä lukuvuodelta. Tiedot ovat ensiksi menneet siirtotiedostona Tilastokeskukselle (TK), joka on sitten toimittanut opiskelijatiedot Opetus- ja kulttuuriministeriöön (OKM).

Opiskelijamäärätiedoilla on ollut ja on edelleenkin rahallista arvoa. Vielä 2000-luvun alussa ammattikorkeakoulujen rahoitus perustui läsnä olevien normiaikaisten opiskelijoiden määrään: mitä enemmän laskentapäivänä oli läsnä olevia opiskelijoita, sitä enemmän ammattikorkeakoulu sai rahoitusta. Vuonna 2014 voimaan tulevan uuden ammattikorkeakouluja koskevan rahoitusmallin mukaan 24 % ammattikorkeakoulujen rahoituksesta tulee opintojen edistymisestä eli siitä kuinka monta opiskelijaa on suorittanut edellisenä lukuvuotena vähintään 55 opintopistettä. Nämä tiedot tulevat siis 20.9 laskentapäivätietojen mukana.

Tämä tuleva rahoitusmuutos on huomioitu hyvin Oulun ammattikorkeakoulun eri yksiköissä. Alkusyksyn ajan ovat Tietohallinnon työntekijät käyttäneet eräänkin työtunnin kadonneiden opintopisteiden metsästykseen, jotta tuo 55 op:n maaginen raja ylittyisi mahdollisimman monella opiskelijalla, kun asiakas on todennut, että opiskelijalla pitäisi olla niin ja niin paljon opintopisteitä.

Palatakseni hieman virheellisen otsikkoon. Laskentapäivät eivät suinkaan lopu, vaan ne muuttavat muotoaan. Vuoden 2014 laskentapäivän 20.9 opiskelijatiedot tulevat olemaan valtakunnallisessa korkeakoulujen tietovarannossa, jonne kukin Suomen korkeakouluista on ne tiedot sinne toimittanut. Opiskelijatietojen (henkilötiedot, opiskeluoikeudet, ilmoittautumiset) lisäksi tietovarantoon tuodaan tutkinnot, opintosuoritukset ja niiden arvosanat. Tiedot ajetaan tietovarantoon massiivisina yöajoina. Tiedot ovat kopioita Oamkin tiedoista. Alkuperäistiedot pysyvät siis Oamkissa.

Eri viranomaistahot (esim. OKM, TK) poimivat tietovarannosta niiden tarvitsemansa tiedot niille sopivina aikoina. Kansaneläkelaitos (Kela) ei ole vielä mukana tietovarantohankkeessa, mutta on oletettavaa, että Kelakin tulee hyödyntämään opintojen edistymisen seurannassa valtakunnallista tietovarantoa kenties jo lähitulevaisuudessa.

Uusi tietojen siirtokäytäntö eri viranomaistahoille asettaa tietojen laadulle tarkat vaatimukset: tietovarannossa oleva tieto on oltava virheetöntä ja ajantasaista, koska niitä voidaan periaatteessa käyttää milloin tahansa vaikkapa eri ammattikorkeakoulujen väliseen vertailuun. Lisäksi monet uuteen rahoitusmalliin perustuvat rahoitusmittarit perustuvat tietovarannossa olevaan tietoon. Tämäkin lisää tiedon laadun merkitystä ammattikorkeakoulujen toiminnassa.

Ammattikorkeakoulujen rahoituksessa on siirrytty noin kymmenessä vuodessa täysin opiskelijamääräpohjaisesta rahoituksesta täysin tuloksellisuuspohjaiseen rahoitukseen. Voidaanko tämä muutosprosessi kiteyttää seuraavaan lauseeseen: Ammattikorkeakoulujen rahoituksessa siirrytään määrästä laatuun?

Seppo Pakanen
Suunnittelija
Tietohallinto

Sidosryhmät halutaan entistä kiinteämmin mukaan Oamkin toiminnan kehittämiseen. Yhteistyöstä halutaan vuorovaikutteista, keskustelevaa ja vaikuttavaa. Sidosryhmäyhteistyön merkitys on kasvussa koko korkeakoulukentällä, mutta samalla se on todettu myös haasteelliseksi. Miksi meidän kanssamme halutaan tehdä yhteistyötä? Miksi me haluamme tehdä jonkun kanssa yhteistyötä? Kokeeko meidän tärkeäksi nostama yhteistyökumppani samoin meistä? Miten viestimme ja onko käyttämämme kanavat edes oikeita kohderyhmälle?

Keväällä kirjoitimme Marianne Isolan kanssa raportin Oamkin sidosryhmäyhteistyön nykytilasta. Samalla tarkastelun alla oli sidosryhmäsuunnitelma vuodelta 2010. Oli selvää, että suunnitelma kaipaa uudistusta, niin paljon on tapahtunut muutoksia sekä meidän organisaatiossamme että toimintaympäristössämme. Alustavasti mietimme tuolloin rakennetta ja sisältöä. Jotenkin suunnitelma pyöri käsissämme ilman että siitä sai kunnollista otetta. Oli todettava, että nyt huokaistaan kesän yli ja odotetaan selkeyttäviä päätöksiä, minkä jälkeen työhön tartutaan uudestaan. Työstöaikatauluksi sovittiin syksy.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Elokuu alkaa olla jo loppukesää tai alkusyksyä, kumpaan sen haluaa sijoittaakin. Joka tapauksessa sidosryhmäsuunnitelman löysimme työlistalta odottamassa. Pohdimme asiaa uudemman kerran ja sovimme, että suunnitelman työstämiseen hyödynnetään kaikki saatavilla olevat fiksut aivot. Niinpä työhön on nyt tarttunut myös Ismo Kinnunen ja Anne-Maria Haapala. Koska paljon hyvää tietoa on yksiköiden ihmisillä, tullaan suunnitelmassa hyödyntämään heidänkin tietojaan ja ideoitaan.

Tänään ideoimme sisältöä vanhalla kunnon mind map -tekniikalla. Ismo oli tehnyt hienoa taustatyötä ja selvitellyt, mitä asioita sidosryhmäsuunnitelmissa on huomioitu muualla. Anne-Marian viestinnälliset näkemykset olivat tarkkoja. Tavoitteena on jättää rönsyilyt pois ja tehdä suunnitelma, joka auttaa priorisoinnissa, systematisoi työtä ja saa aikaan nykyistä enemmän vaikuttavuutta. Roolit ja vastuut nousi jälleen esille, ne ovat tärkeässä asemassa myös tässä työssä.

 Jos sinulla on sidosryhmäyhteistyöstä näkemyksiä, joita haluat tuoda esille, niin laitahan meiliä tai kommenttia tulemaan. Otamme kaikki ajatukset ilolla vastaan.

Elokuisin terveisin
Sari Ahvenlampi

Koko kirjoitus »

Viime vuosikymmeninä on tullut tavaksi todeta muutoksen olevan jatkuva olotila samalla, kun meitä on kannustettu sopeutumaan siihen. Muutosten kiivastahtisuus ja markkinatalouden lainalaisuuksien päästäminen valloilleen on tehnyt ainakin minun sukupolveni levottomaksi. Olemmehan kasvaneet tiukan valtiovallan sääntelyn ja huolellisesti pohdittujen ulkopoliittisten oppijärjestelmien aikakaudella, jossa presidentin sana painoi eikä sitä saanut ääneen arvostella.  Nykyään sana on vapaa ja asioista tuodaan esille monia eri puolia, mikä on hyvä asia, mutta monesti ääri-ilmiöt saavat kuitenkin eniten huomiota.

Koska meidät on johdatettu elämään tässä muutoksen maailmassa, joudumme pohtimaan, kuinka parhaiten eläisimme ja tulisimme toimeen sen kanssa. Näemmekö muutoksen uhkana vai mahdollisuutena? Ensimmäinen vaihtoehto tarjoaa meille perusmelankolisille suomalaisille rajattomasti taivasteltavaa ja surtavaa. Jälkimmäinen taas tarjoaa mahdollisuuden uusiutumiseen ja uusien ideoiden hyödyntämiseen.

Onko Oamk sitten varautunut muutoksiin? Mahtanetteko muistaa viime marraskuussa Oamkin hallituksessa hyväksytyn vuoteen 2015 ulottuvan kehittämissuunnitelman loppusanat:

Vuoteen 2015 ulottuva suunnitelmakausi tulee olemaan Oamkin historian haasteellisin jakso. Toimintaa ja sen tuloksellisuutta on voitava kehittää talouden samanaikaisesti kiristyessä. Niukkenevat voimavarat on kohdistettava mahdollisimman tehokkaasti. Tarpeettomista toiminnoista on voitava luopua ja monia tehtäviä on hoidettava uusin keinoin. Toiminta itsenäisenä yhtiömuotoisena korkeakouluna haastaa erityisesti hallinnon ja esimiestyön. Talouden reunaehdot edellyttävät koko henkilöstöltä joustavuutta ja venymistä. Onnistuminen muutoksessa on mahdollista vain hyvässä yhteistyössä eri organisaatiotasojen ja henkilöstöryhmien kesken.

Näin kirjoitin viime syksynä ja huomaan olevani edelleen täsmälleen samaa mieltä. Urakka on vain tekemistä vaille valmis!

Oamk muuttuu monella tavoin. Organisaatio uudistuu 1.7.2013 lukien. Alamme harjoitella itsenäistä elämää jo tulevan syksyn aikana. Vuoden vaihteeseen saakka toimintaamme ohjaa kuitenkin edelleen kuntayhtymän säännöstö. Henkilöstöasioissa päätösvaltaa delegoidaan jo muuttunutta tilannetta vastaavasti.  Palvelun tuottajaksi eräissä hr- ja taloushallinnon tehtävissä tulee kesästä alkaen Monetra Oy. Vuoden vaihtuessa nimi muuttuu Oulun ammattikorkeakouluksi ja saamme samalla uuden liikemerkin ja graafisen ilmeen. Astumme uuteen aikakauteen Oulun ammattikorkeakoulu osakeyhtiön ylläpidossa. Osekkin yhtymäkokous päättää liikkeen luovutuksesta jo 11.6.2013. Oamk Oy puolestaan saa varsinaisen hallituksen 31.5.2013 pidettävässä yhtiökokouksessa, jossa päätetään myös osakeannista kuntaomistajille.

Vuosi 2014 tuo mukanaan uudet haasteet myös toimiluvan osalta. Kaikkien ammattikorkeakoulujen toimiluvat lakkaavat kuluvan vuoden lopussa. Uusia toimilupia anotaan 30.9.2013 mennessä eikä toistaiseksi voimassa olevia lupia ole Helsingistä tihkuneiden tietojen mukaan jaossa kaikille nykyisille korkeakouluille. Kun samanaikaisesti Kataisen hallitus on linjannut ammattikorkeakoulujen rahoitukseen lähivuosille rajun leikkauksen, olemme tilanteessa, jossa toimilupahakemusta on kaikilta osiltaan punnittava huolellisesti. Aikaa tähän on kovin vähän.

Talouden tasapainottaminen edellyttää meiltä kaikilta sopeutumista ja joustavuutta. Säästöjä haetaan tilaratkaisuilla. Siirrymme kolmen kampuksen malliin ja pyrimme sijoittamaan mahdollisimman monet toiminnat Osekkilta vuokrattuihin ”omiin” tiloihin. Hallinnon ja tukipalvelujen toiminnot linjataan organisaatiouudistuksessa siten, että palvelut tarjotaan jatkossa kampuskohtaisesti.

Muutos tarjoaa myös mahdollisuuden muokata opetusta siten, että Oamkin laaja-alainen osaaminen saadaan nykyistä paremmin hyödynnettyä. Meidän tulee olla eturintamassa hyödyntämässä tietoverkkojen tarjoamia mahdollisuuksia, jotta osaamisemme ja koulutuksemme on tulevaisuudessa kehityksen kärjessä.

Toiminnan ohjaus ja laadun hallinta tullaan muokkaamaan muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Runsas vuosi sitten läpäisty auditointi toi esille monia kehitysajatuksia, joiden pohjalta suunniteltuja  kehittämistoimenpiteitä voimme tehdä samalla, kun kevennämme ja yksinkertaistamme järjestelmiämme.

Kuten kehittämissuunnitelmaan on kirjattu, tulevaisuus on täynnä muutoksia. Ainakin minä näen sen mahdollisuutena. Toivottavasti tekin!

Hyvää kesää kaikille!

Risto Kimari

Opiskelijakuntamme osallistui JAMKOn laatupäivillä perjantaina 10.5. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan Suomen ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntakentällä. Laadunvarmistus tuntui useimmilla opiskelijakunnilla olevan vielä lapsen kengissä, toisin kuin meillä Oulussa.

OSAKO esitteli laatupäivillä opiskelijaedustajiensa kouluttamista laatutyöhön. Opiskelijaedustaja sanana kattaa jokaisen opiskelijakuntamme kouluttaman tuutorin, koulutusohjelmatiimin opiskelijajäsenen sekä Oamkin muissa toimielimissä edustavan opiskelijaedustajan.

Tuutori- ja koulutusohjelmatiimikoulutuksissa kannustamme opiskelijoita osallistumaan avoimesti kehittämään koulumme käytäntöjä ja antamaan palautetta aina kun se on mahdollista. Aito ja avoin palautekulttuuri edistää korkeakouludemokratiaa ja luo kaikille yhteisön jäsenille osallistumisen tunteen.

Opintojaksoilla annettava oppimispalaute on puhuttanut myös opiskelijakunnassamme. Palautteen avoimuus tai avoimuuden puute vaikuttaa opiskelijan mielekkyyteen antaa palautetta. Jos opettajat ja koulutusohjelmavastaavat käsittelevät oppimispalautteita työhuoneissaan vastaamatta niihin avoimesti esimerkiksi ko-tiimeissä, jää opiskelijalle tunne, ettei hänen palautteelleen anneta arvoa tai, ettei sillä ole vaikutusta toimintaan.

Oamk sai KKA:n (Korkeakoulujen arviointineuvosto) auditoinnissa kehuja nimenomaan koulutusohjelmatiimeistään. Ne ovat avainasemassa rakentavan palautekulttuurin luomiselle. Palautekanavat ja laatukäsikirja antavat puitteet toiminnan kehittämiselle, mutta vallitseeko korkeakoulussamme sloganimme mukainen rohkeasti aito ja avoin palautekulttuuri? Onko laatumme aitoa vai näennäistä?

Laatuasioissa itse palautteen laatu on tärkeä tekijä. Opiskelijakunta pyrkii kasvattamaan opiskelijaedustajansa rakentaviksi palautteen antajiksi. Monesti opettaja-opiskelija vastakkainasettelu aiheuttaa palautteen luonteeseen heikentävästi. Suojamuurin takaa perusteluja heittelevä henkilökunnan edustaja saa opiskelijaedustajan turhautumaan ja turvautumaan hyökkäävään palautteenantotyyliin.

Opintojaksopalautteen ei koskaan saisi kohdistua opettajaan vaan opetus- ja oppimismenetelmiin sekä opintojaksolla tehtäviin harjoituksiin. Monesti kuulemme opiskelijakunnassakin opiskelijoilta, kuinka henkilökunta reagoi palautteeseen loukkaantuen.  Tällainen suhtautuminen on suurin kompastuskivi palautekulttuurissamme.

Haluankin muistuttaa sekä opiskelijoita, että henkilökuntaa, että yhteinen etumme on kehittyvä ja  hyvinvoiva ammattikorkeakoulu. Päämäärän tulee tuntua yhteiseltä ja tavoitteiden kaikkien ymmärrettävissä.

Noora Nousiainen
Opiskelijakunta OSAKOn hallituksen puheenjohtaja, tuutori ja ko-tiimiläinen

Kahden mielenkiintoisen ja antoisan pestin tullessa tänä keväänä osaltani päätökseen on mukava pysähtyä makustelemaan oman työn antia ja sen kautta opittua. Olen saanut perehtyä työhyvinvointiin liittyviin asioihin työskennellessäni Voimaa ossaamisesta! -hankkeessa. Laatuasioihin olen päässyt tutustumaan täydennyskoulutuksen laatukoordinaattorin roolin kautta. Molemmat tehtävät ovat opettaneet minulle paljon ja olen kiitollinen niiden tarjoamista kokemuksista. Näiden vuosien aikana on käynyt ilmeiseksi, että työhyvinvointi, laatu ja tuloksellisuus liittyvät erottamattomasti yhteen. Ei ole olemassa yhtä ilman toista, tai kahta ilman kolmatta.

Minulla oli mielessäni moniakin työhyvinvointiin, laatuun ja tuloksellisuuteen liittyviä aiheita, joista olisi ollut mielenkiintoista ja hyödyllistäkin kirjoittaa. Päädyin kuitenkin lähestymään asiaa yhdestä, perustavaa laatua olevasta näkökulmasta käsin. Mielestäni asiantuntijaorganisaatiossa työskenneltäessä pohja työhyvinvoinnille, laadulle ja tuloksellisuudelle voitaisiin luoda jo pelkästään aivojen toiminnan ymmärtämisellä. Aivot ovat asiantuntijan ja tietotyöläisen tärkein työväline. Jos aivokapasiteetista on käytössä vain murto-osa, menetämme koko ajan valtavan määrän potentiaalia, jolle olisi paljon käyttöä, varsinkin näinä haastavina aikoina.

Lähdetään liikkeelle neuropsykologisista perusteista. Aivojen otsalohkot säätelevät ja ohjaavat monin tavoin kaikkia tiedollisia ja älyllisiä toimintoja. Erityisesti otsalohkojen etuosat mahdollistavat korkeamman älyllisen toiminnan kuten suunnittelun, päämäärän asettelun, ennakoinnin, toiminnan korjaaminen sekä seurausten arvioinnin. Otsalohkot ovat mukana myös sovittamassa tunnereaktioita ja toimintatarpeita yhteen ympäristön tilanteiden kanssa. Lisäksi ne säätelevät tarkkaavaisuutta ja sen suuntaamista toiminnan kannalta tärkeään kohteeseen.

Jotta havainnollistuisi paremmin, miten aivot toimivat, kuvitellaan akuutti stressitilanne, esimerkiksi kohtaaminen karhun kanssa. Nähdessämme karhun, aivoissa käynnistyy monimutkainen prosessi, jonka seurauksena stressihormonit vähentävät toimintaa aivojen etulohkojen alueella merkittävästi. Tämä on ollut eloonjäämisen kannalta tärkeää, jotta varmistetaan nopea päätöksenteko, taistele tai pakene. Stressitilanteessa aivojen etulohkot ovat siis käytännössä ikään kuin kytketyt pois päältä. Tuolloin meidän ei ole mahdollista käyttää suunnittelussa ja muussa tiedollisessa työssä tärkeitä aivojen osiamme, vaikka haluaisimmekin. Aivojen fysiologisia reaktioita vastaan ei voi taistella tahdon voimalla.

Stressaavan tilanteen mentyä ohi, esimerkiksi karhun poistuessa takavasemmalle, stressihormonit palautuvat normaalitasolle. Tämä tunnetaan rentoutumisreaktiona. Sen seurauksena kaikki elimistön toiminnot palautuvat normaaleiksi. Tällöin on jälleen mahdollista palata korkeampaa aivotoimintaa vaativan työskentelyn pariin.

Nykyelämässä harvoin kohtaamme karhuja tai joudumme muutenkaan hengenvaarallisiin tilanteisiin. Elimistömme hälytysjärjestelmä on kuitenkin aina valppaana ja reagoi helposti erilaisiin ärsykkeisiin, sekä sisäisiin että ulkoisiin. Saatamme esimerkiksi säikähtää äkillistä kovaa ääntä, jolloin sama mekanismi aktivoituu. Huomatessamme, että säikähdys oli aiheeton eikä vaaraa ole, rentoudumme jälleen ja palaamme normaalitilaan. Hälytysjärjestelmä aktivoituu myös fysiologisista syistä, esim. verensokerin laskiessa liian alas tai väsyessämme. Tällöin aivot saavat käskyn tankata energiaa, syödä ja levätä, jonka jälkeen palaudumme taas normaaliin toimintakykyyn.

Vaikka työelämässä ei ole juurikaan todellisia uhkia, on elimistömme usein jopa pitkäkestoisessa stressitilassa. Tämä johtuu siitä, että aiheutamme hälytyksiä ja ylläpidämme uhkatilanteita omilla ajatuksillamme. Esimerkiksi erilaiset työpaikan ristiriitatilanteet tai käynnissä olevat ja tulevat muutokset saavat meissä aikaiseksi erilaisia pelkoajatuksia ja uhkakuvia. Nämä ajatukset puolestaan laukaisevat saman primitiivisen stressireaktion. Ja kun ylläpidämme ajatusta pelottavasta ja uhkaavasta tilanteesta, ei elimistöllämme ole tilaisuutta palautua hälytystilasta takaisin normaalitilaan, vaan stressitila pitkittyy. Näin saatamme olla todella pitkiäkin aikoja tilassa, jossa emme pysty hyödyntämään aivojemme täyttä kapasiteettia.

Oman ajattelumme roolin ymmärtäminen on tärkeää stressin vähentämisessä. On olennaista oivaltaa, että omat ajatuksemme aiheuttavat tunteemme. Tällöin turha stressi vähenee ja saamme käyttöömme huikean määrään lisää aivokapasiteettia, jonka hyödyntäminen on ollut mahdotonta stressitilassa. Ennen tunnetta on aina ajatus, joskus se on vain niin nopea, ettemme ehdi panna sitä merkille. Aluksi voi tuntua hankalalta ajatella, että tunteemme ovat aina oman ajattelumme seurausta, eivät suoraan ulkopuolisten olosuhteiden aiheuttamia. Kun kuitenkin mietimme asiaa, huomaamme, että aivan kaikista asioista on mahdollista ajatella monella tavalla. Se miten kustakin asiasta kulloinkin ajattelemme, riippuu osaltaan mielialastamme, väsymystilasta ja lukemattomista muista seikoista.

Aina kun ajatuksiimme liittyy pelkoa, uhkaa, tarvetta suojautua tai puolustaa itseämme tai vaikuttaa toisten silmissä tietynlaiselta, aivomme aktivoituvat stressitilaan ja otsalohkon toiminta kytkeytyy pois päältä. Tämä voi tuntua yllättävältä, onhan työelämä pitkälti rakentunut suorittamisen ja pätemisen varaan. Aivot toimivat kuitenkin parhaiten silloin, kun olotilamme on rento, avoin ja positiivinen. Silloin aivokuoremme uloin osa ja otsalohko toimivat parhaiten ja kykenemme luovaan ongelmanratkaisuun, pystymme näkemään eri vaihtoehtoja laajasti, näemme yhteyksiä asioiden välillä, pystymme rakentavaan yhteistyöhön ja saamme parhaita ideoita. Kun taas olemme kireitä, stressaantuneita, väsyneitä, peloissaan tai paineen alla, ajattelumme kapeutuu, näemme herkemmin uhkia ja vaihtoehtojen määrä sekä laatu supistuvat. Emme pysty paremmanlaatuiseen ajatteluun, vaikka haluaisimmekin. Aivojen on fysiologisesti mahdotonta toimia parhaalla mahdollisella tavalla, kun keho on stressitilassa.

Joukosta löytyy aina joku, joka ajattelee toimivansa tehokkaimmin pienen paineen alla. Tämä onkin totta tietynlaisten rutiininomaisten tehtävien kohdalla. Kuitenkin korkeampaa aivotoimintaa vaativien tehtävien kohdalla on toisin. Monikaan ei ehkä tiedä, kuinka huikean paljon paremmin, laadukkaammin ja tuloksellisemmin hän pystyisi työskentelemään rennossa, avoimessa ja positiivisessa olotilassa.

Haluaisin haastaa teidät mukaan pieneen ajatusleikkiin. Jos aivojen toiminnan ja kokemuksen rakentumisen merkitys ymmärrettäisiin syvällisesti, mitä siitä seuraisi käytännön tasolla?

 Annukka Tihinen
Tuntiopettaja, Täydennyskoulutus

Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) on toteuttanut vuoden 2012 alusta korkeakoulujen laatujärjestelmien toisen kierroksen auditointeja. Viime syksynä minulla oli kunnia osallistua opiskelijajäsenenä Mikkelin ammattikorkeakoulun (MAMK) laatujärjestelmän auditointiin.

Itse prosessi auditointia varten alkoi minulla jo keväällä 2011 hakemalla KKA:lle auditoijapooliin opiskelijaedustajaksi. Hakemista varten minun piti kirjoittaa hakukirje ja liittää siihen CV:ni. Opiskelijaedustajien kokoamista koordinoi Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry. Syksyllä 2011 sain KKA:lta tiedon valinnastani auditoijapooliin, jota seurasi KKA:n kansainvälinen auditointikoulutus. Koulutukseen osallistui edustajia ympäri maailmaa ja oli mielenkiintoista kuulla erilaisia näkemyksiä korkeakoulutuksesta eri maista.

Keväällä 2012 KKA:sta lähestyttiin minua ensimmäistä kertaa liittyen MAMKin auditointiin. Ilmaistuani kiinnostukseni auditointia kohtaan piti minun kirjoittaa itsestäni henkilökuvaus ja lähettää päivitetty CV KKA:lle arviointineuvostoa varten, joka asetti auditointiryhmän. Lisäksi minun piti vannoa olevani jäävi auditoimaan MAMKia. Tiedon valinnastani auditointiryhmään sain kesän alussa, josta alkoi auditointiprosessin aikataulun valmistelu.

Auditointimateriaalin saimme käyttöömme syksyn alussa ja ensimmäinen auditointiryhmän kokous oli lokakuussa. Ensi vaikutelma materiaalia lukiessa oli, että eihän siellä toimi yhtikäs mikään. Reaktio pohjautui luultavammin siihen, että peilasin MAMKin toimintoja oman korkeakouluni toimintoihin ja omiin kokemuksiini sekä ajatuksiini korkeakoulutuksesta. Kuitenkin ensimmäisessä kokouksessa ryhmän kanssa käydyssä keskustelussa sitä huomasi, että tuohan on potentiaalinen hyväkäytänne ja tuo onkin vahvuus. Eli voisi puhua yhdenlaisesta korkeakoulukulttuurishokista. Kokouksen jälkeen alkoi auditointikysymysten valmistelu marraskuun auditointivierailua varten.

Auditointivierailu korkeakouluun kestää koko viikon. Maanantai meni matkustaessa ja vierailuun valmistautuessa auditointiryhmnä kanssa. Tiistaista torstaihin haastattelimme yhteensä 16:sta haastattelussa MAMKin henkilöstöä ja opiskelijoita sekä sidosryhmiä. Perjantaiaamuna ennen kotimatkaa kokosimme päällimmäiset ajatukset auditointivierailusta. Iltaisin nautimme kävelystä syksyisessä säässä hotellimme ja tutustuen paikallisien ravintoloiden ruokatarjontaan. Jaksamista auditointivierailun aikana ruokki runsas huumori sekä innostus omia mielenkiinnon kohteita kohtaan.

Raportin koostaminen oli auditointiprosessin työläin vaihe. Kirjoittamisprosessia helpotti MAMKin luoma itsearviointiraportti sekä saamamme vastaukset haastatteluista. Auditointivierailun aikana hahmottui suhteellisen selkeästi jo, mitkä asiat MAMKissa laatujärjestelmän kannalta toimii ja missä on kehitettävää. Tarkempi penkominen ja kyylääminen kirjoittamisen aikana vahvisti näitä käsityksiä ja sen myötä raportti pikkuhiljaa muodostui kokonaisuudeksi. Raportin sisältöä käsiteltiin kahdessa kokouksessa ja KKA:n arviointineuvosto hyväksyi raportin kokouksessaan helmikuussa.

Kokemuksena laatujärjestelmän auditointi oli todella opettavainen. MAMKista sain useita hyviä käytänteitä, joita voin hyödyntää omassa työssäni. Syksyllä 2013 Oamkissa järjestetään sisäisen auditointi. Kannustan kaikkia ilmoittautumaan käytettäväksi auditoijaksi. On rikastuttavaa jo tutustua eri koulutusohjelman käytänteisiin ja sen kautta löytää uusi näkökulmia oman koulutusohjelman toimintaan sekä työhönsä. Kiinnostuneita kannustan myös tutustumaan MAMKin auditointiraporttiin, josta voi löytää ratkaisuja tai ideoita oman arjen haasteisiin.

 Timo Pieti
Suunnittelija, Luonnonvara-alan yksikkö

”Sydän hakkaa vimmatusti, kädet hikoilevat ja tuntuu, että on vaikea hengittää. Pitääkö sitä kaikkeen lupautua? Neuvotteluhuoneen valtavan pöydän takana istuu mies tumma puku päällä ja kohta se kysyy jotain MINULTA. Entä, jos en osaa vastata? Entä, jos sanat eivät vain tule kurkusta ulos?”

Fiilis olisi voinut olla yllä kuvatun kaltainen. Todellisuudessa näin jälkikäteen muisteltuna en muista, että olisiko jollain miehistä ollut puku päällä ja istuimmeko erityisen ison pöydän takana. Sen muistan, että meitä vastaajia oli useita ja keskustelussa oli oikeasti keskusteleva ja kehittävä sävy. Tilaisuudesta jäi hyvä fiilis!

Hyvällä fiiliksellä ei kuitenkaan yksistään kehitetä asioita. Tarvitaan aina vaan uusia tekoja matkalla kohti laadukkaampaa toimintaa. Yhteisellä matkallamme kohti edelleen parempaa laatua ja arjen käytäntöjä toivon, että pääsemme myös kevään kehityskeskusteluissa kehittämiseen tähtäävään keskusteluun ja yhdessä sovittuihin toimiin asioiden parantamiseksi. Auditoinnin pohjalta laaditussa korkeakouluneuvoston arviointiraportissakin todetaan, että korkeakoulun kehittämiskohteiden priorisointi edistäisi laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuuden arviointia ja kehittämistä. Kaikkea ei siis tarvi muuttaa yhdellä kerralla!

Tiina Gallén
Osastonjohtaja, Yliopettaja
Liiketalouden yksikkö

Olen kirjoittanut 1,5 vuoden aikana tähän blogiin viisi kertaa. Aiheitani ovat olleet opiskelijakysely ja palautteenanto, sitoutuminen ja työhyvinvointi, ulkoinen auditointi, laatukiertue ja sen kuulumiset sekä oma harjoitteluaikani. Sanomani laadusta on varmaankin jo mennyt perille! Tämä onkin sitten kuudes ja samalla viimeinen kirjoitus, sillä laatukoordinaattorin sijaisuuteni loppuu ja Sari Ahvenlampi ottaa taas ohjat.

Näin viimeiseksi aiheeksi tuli mieleeni työnkierto. Listasin juuri työkokemukseni Oamkissa ja hämmästyin itsekin, kuinka paljon tähän 1,5 vuoteen on mahtunut. Aloitin kolmen kuukauden harjoittelun rehtorin toimistossa aprillipäivänä 2011 opinto- ja laatuasioiden sekä kv-asioiden hallinnon tehtävissä. Sen jälkeen työtehtäväni jatkuivatkin laatukiertueen lisäksi opintotukilautakunnan tehtävissä. Oamkin tasa-arvosuunnitelman tulin tekemään parin päivän varoitusajalla. Tasa-arvosuunnitelman valmistelun jälkeen vietin kuukauden gradun parissa, mutta sitten opintojen ohjauksen hallinnollisissa tehtävissä tarvittiin apua. Ehkä yllättävin oli tämä sijaisuus tki-toiminnan laatukoordinaattorina ja sain tutustua taas yhteen uuteen puoleen Oamkin organisaatiosta ja sen hallinnosta. Työtehtäväni ovat vaihtuneet melko tiuhaan tahtiin, mutta laatu ja siihen liittyvä työ on silti ollut osana jokaista työpäivääni tavalla tai toisella. Koen, että vaihtelu on ollut virkistävää ja suosittelen sitä kaikille! Yksiköiden yhteistyön lisäämiseksi työnkierrosta on Oamkissa ollut puhetta jo useita vuosia.

”Elämä on juna, ei asema”, kirjoittaa Paulo Coelho. Tämä junamatka Oamkissa on ollut erittäin antoisa ja opettavainen. En jää kaipaamaan pitkiä kokouksia ja tietokoneella istumista, mutta työstä saamiani uusia kokemuksia ja oivalluksia sekä tietenkin mukavia työkavereitani tulen muistelemaan lämmöllä.

Markus Mäkitalokin kiitti kauniisti hallintoa omassa ”jäähyväiskirjoituksessaan”, joten minäpä kiitän hallinnon lisäksi OSAKOa ja kaikkia muita, keiden kanssa olen ollut yhteistyössä!

Pinja Hietalahti

Harjoittelija, Toimistosihteeri, Suunnittelija ja Tki-laatukoordinaattori

Rehtorin toimisto