Monthly Archive: helmikuu 2011

Kun meitä koulutusohjelmatiimin jäseniä aikanaan pyydettiin mukaan koulun sisäiseen auditointiin, taisi ensimmäinen reaktio olla leuan valahtaminen. Koko käsite tuntui aluksi vieraalta: miten ihmeessä sitä muka osaisi vastata kysymyksiin siitä, miten prosessit toimivat, kun kaikesta briiffauksesta huolimatta ei tuntunut edes olevan selvää, mikä prosessi oikein on.

Mutta itse auditointitilaisuus oli loppupeleissä aika leppoisa. Kysymykset olivat varsin selkeitä ja auditoijat rentoja ja kuuntelivat tehokkaasti. Ongelmakohdat saatiin hyvin tuotua esille ja loppuraportin alustava versio osoitti meidän yksikkömme käytäntöjen olevan kohtalaisen toimivia.

Mikä sitten on hyvä käytäntö? On ehkä helpompaa määritellä huono ensin. Huonoa prosessia määrittelemään sopii varsin hyvin yksi muisto lukiovuosiltani. Meillä oli lukiossa opettaja, jonka tunnit koostuivat lähes poikkeuksetta siitä, että kirjan tekstiä kopioitiin vihkoon. Kun opettajalta kysyi perusteluja asiaan, kuului vastaus ”kirjoitatte, koska sanon niin.” Homma ei tuntunut hyvältä, eikä palaute uponnut ja se alkoi näkyä asenteessa. Aloin ilkeäksi ja päätä aukovaksi oppilaaksi, mutta mitä rankemmin piruilin, sitä enemmän opettaja nauroi.

Noin viikko ennen penkkareita havaitsin istuvani rehtorin toimistossa. Kyseinen opettaja ei halunnut enää opettaa minua ja yritti nakata ulos kurssiltaan. Mikä siis oli pielessä? Opettaja ei ottanut vastaan palautetta, eikä uskaltanut antaa sitä itse suoraan takaisin. 

Onneksi auditointi osoitti, että meillä toimitaan toisin. Palautetta kerätään koko ajan ja tietoa on saatavilla – jopa vähän liikaa. Suurin kehittämiskohde Kulttuurialan yksikössä tuntuukin olevan se, että emme oikein tiedä, miten löytäisimme informaatiotulvan keskeltä sen oleellisen.

Vaikka palautetta joutuukin opintojen yhteydessä antamaan usein jopa ylimitoitetulta tuntuvan määrän, ei sitä silti koskaan voi kerätä liikaa. Auditointi on yksi osa tätä palautteen keräämistä. Jos me ymmärrämme, miten oppilaitos toimii ja pidämme sen toimintatapoja hyvinä, ollaan silloin onnistuttu hyvän opiskelupaikan luomisessa. Loppupeleissä ammattikorkeakoulu on kuitenkin olemassa opiskelijoita varten, eikä toisinpäin.

 Daniel Wallenius, journalismin opiskelija, Kulttuurialan yksikkö, Viestinnän koulutusohjelma

Terveiset Ratkaisuja 2011 Itämeren maiden kestävän kehityksen konferenssista, joka järjestettiin Euroopan kulttuuripääkaupungissa, Turussa 31.1.–2.2.  Päivien kantava teema olivat ratkaisut lähellä, yhdessä, ja puhujina meitä ilahduttivat mm. Malmön sympaattinen ja innostava kaupunginjohtaja Ilmar Reepalu sekä energiakysymysten asiantuntijana arvostettu, asiaansa ilmeisen intohimoisesti suhtautuva, professori Peter Lund Aalto-yliopistosta. Pohjoismaiden nykytilaa ja tulevaisuuden haasteita käsiteltiin laajasti kestävän kehityksen viitekehyksessä, ja viesti oli pikemmin toivoa herättävä kuin lohduton.

Peter Lund peräänkuulutti yhteistä tahtotilaa, kollektiivista vaivannäköä, sillä hänen mukaansa ilmastonmuutoksen hillintä maksaa vain kahvikupillisen/päivä/henkilö seuraavan 40 vuoden ajan. ”Peanuts”, kuten hän asian ilmaisi. Tutkimusprofessori Marjatta Bardy Terveyden ja Hyvinvoinnin laitokselta oli sitä mieltä, että ratkaisut nykyistä kohtuullisempaan elämään ovat jo olemassa. Hän vertasi kestävää kehitystä leipomattomaan leipään, jonka ainekset löytyvät pöydältä, mutta resepti on vielä hukassa.

Myös Oamkissa leivotaan leipää, tosin erityisesti laadun nimissä. Auditoinnin perusteella ainakin rehtorin toimistossa resepti on tallessa ja hyvässä muistissa. Oamkin erityistuotetta maistetaan KKA:n taholta loppuvuodesta, mutta jo nyt katseet ovat monilla kääntyneet uusiin auditointikriteereihin 2011–2017, missä korkeakoulujen laatukulttuuri on erityisessä syynissä. Seuraavalla auditointikierroksella meidän tulee eksplisiittisesti tietää, mitä on oamkilaisuus? Tuolloin osaamme arvioida, miksi oamkilaisuutta arvostetaan ja kuinka työyhteisömme jäsenet ovat tunnistavat oman roolinsa Oamkin laatukulttuurin rakentajina. Parhaillaan tehtävällä laatutyöllä kyseistä kulttuuria luodaan ja määritellään. Tiesithän, että myös sinä olet osa tätä hanketta ja kannat vastuuta sen onnistumisesta?

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi viime keväänä raportoimaan kestävän kehityksen edistämisestä korkeakoulun omassa toiminnassa, minkä epävirallisen koosteen sain äskettäin. Yleisvaikutelma oli, että korkeakoulut ovat keke-työssä erityisen aktiivisia – ilahduttavaa raportissa olivat Oamkin ja Ramkin näkyvyys! Itä-Suomen yliopisto, Åbo Akademi ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulu ovat integroineet kestävän kehityksen osaksi laadunhallintajärjestelmäänsä.

Mielestäni myös Oamkin laatuleipä sisältää olennaisena osana strategian sisäiset kehittämiskohteet (kestävä kehitys, kansainvälisyys ja yrittäjyys), joiden jauho-osuus taikinassa vaihtelee, mutta joiden unohtaminen tuottaa värittömän, mauttoman ja hajuttoman lopputuloksen. Laatureseptin kohta 9: ”Maistele lopputulosta, mieti, miten voisit kehittää leivän makua” liittyy juuri tähän.  Konkreettista integraatiota todistetaan syksyllä järjestettävässä Oamkin laatu- ja kestävän kehityksen päivässä (28.9.2011), jonka ohjelma julkaistaan myöhemmin. Olethan sinäkin tulossa leipomaan?

 Outi Virkkula,  projektikoordinaattori, KM, Luonnonvara-alan yksikkö

Tammikuu ja helmikuun alku on mennyt aika nopeasti sisäisessä auditoinnissa. Tällä kierroksella arvioitavana oli kolme kohdetta suoraan KKA:n auditointikäsikirjasta :

• Laadunvarmistusjärjestelmän kytkeytyminen johtamiseen ja toiminnanohjaukseen
• Laadunvarmistusjärjestelmän tuottaman tiedon tarkoituksenmukaisuus ja saatavuus a) korkeakoulun sisällä, b) ulkoisten sidosryhmien näkökulmasta
• Laadunvarmistusjärjestelmän seuranta, arviointi ja jatkuva kehittäminen.

Halusimme kuitenkin edelleen arvioida myös tukiprosesseja, joten niiden osalta valittiin kohteiksi:

• Tukiprosessin kytkeytyminen muihin prosesseihin
• Tukiprosessin tuottaman tiedon tarkoituksenmukaisuus ja saatavuus a) korkeakoulun sisällä, b) ulkoisten sidosryhmien näkökulmasta
• Tukiprosessin seuranta, arviointi ja jatkuva kehittäminen.

Jokaista auditoitavaa yksikköä samoin kuin tukiprosesseja varten oli koottu oma auditointiryhmä, jossa oli sekä ulkoisten sidosryhmien että opiskelijoiden edustus. Osa oli saanut auditointikokemusta jo viime keväällä, mutta mukana oli myös ensimmäistä kertaa auditoijina toimivia. Ryhmissä oli sekä kokemusta että intoa ja työskentely sujuikin kaikkiaan todella jouhevasti. Itse olin auditoimassa kolmea yksikköä ja tukiprosesseja.

Helmikuu on alkanut raportoinnilla ja neljä raporttia on käynyt tarkistuskierroksen ja on nyt kaikkien luettavana henkilöstöintrassa. Raportointi on kokonaisuudessaan vielä kesken, mutta jo tässä vaiheessa voi sanoa, että sisäiset auditoinnit ovat saaneet aikaan  toiminnan kehittämistä. Monissa asioissa on menty vajaassa vuodessa eteenpäin ja toiminnasta on tulossa järjestelmällisempää, vaikka osa on vasta todentumassa hyvistä suunnitelmista toivottavasti hyväksi toiminnaksi.

Myönteinen kehittämisilmapiiri näkyy yksiköissä ja vahvistaa laatusloganin ajatusta: laadussa on hyvä paistatella. Englanniksi slogan on muotoutunut seuraavasti: Quality is our everyday bread.

Kokonaisuudessaan sisäisen auditoinnin tuloksia käydään läpi palauteseminaarissa aamupäivällä 17.3. Tekniikan yksikön auditoriossa 1. Sinne toivomme kovasti mukaan henkilöstöä, opiskelijoita ja myös sidosryhmien edustajia.