In a Perfect World
On jälleen vuosittainen tunnuslukujen tarkastelun aika. Tunnusluvut antavat lahjomatonta palautetta vuoden työstä, ja niiden taakse kätkeytyy paljon tarinoita siitä, millaista työtä ammattikorkeakoulussa tehdään. InnoMajakka -hanke on kahden ja puolen vuoden ajan tehnyt työelämäyhteistyötä ja palvellut opiskelijoita sekä Oamkissa että Oulun yliopistossa. Hankkeessa on nähty, miten yhteistyö voi parhaimmillaan toimia.
Korkeakouluissa on pitkät perinteet työelämäyhteistyössä ja paljon osaavia opettajia, mutta yhteistyön käytänteet vaihtelevat suuresti ja työelämäkumppanit ovat usein hämmentyneitä siitä, keihin voisivat ottaa yhteyttä ja mitä yhteistyö voi heille tarjota. Myös opiskelijat pohtivat sitä, millaisin yhteistyötarjouksin he voivat toimeksiantajia lähestyä. Opettajat taas kokevat vaikeutta irrottaa aikaa yhteydenpidolle verkostoihin ja uusien, työelämäläheisten oppimiskäytänteiden luomiselle.
Täydellisessä maailmassa työelämän edustajalla on tiedossaan yksi luukku, jonne hän voi ottaa yhteyttä – oli sitten kyse harjoittelijan hakemisesta miltä tahansa koulutusalalta, oman toiminnan kehittämiseen tarvittavista asiantuntevista apuvoimista tai lisäkoulutuksen tarpeesta. Hänelle tarjotaan kahvit ja keskustellaan yrityksen tarpeesta, jonka jälkeen eri yksiköistä, opiskelijoista ja opettajista kootaan sopivia apuvoimia tilanteeseen. Tämä tapahtuu helposti, koska yksiköissä on yhtenevät toimintatavat ja innostuneet vastuuhenkilöt, jotka tuntevat koulutusohjelmat perinpohjaisesti ja ovat hyvin verkostoituneita. Nämä työelämäyhteistyökoordinaattorit pitävät huolen, että jokainen toimeksianto saa vastuuhenkilön ja toteutumista seurataan aktiivisesti, yrityksen ollessa koko ajan selvillä toimeksiannon tilasta.
Myös opiskelijat tietävät ottaa yhteyttä samaiseen luukkuun, jonka kautta löytyy mielekkäitä ja sopivan haastavia työelämätoimeksiantoja. Opiskelijat tekevät kehityshankkeita työelämälle kiinteänä osana opintojaan ja samalla kun he kasvattavat ammatillista osaamistaan, he saavat myös uraohjausta ja tiiviitä verkostoja työelämään. Opettajat kulkevat mukana tukemassa yhteistyöprosesseja, jotka myös voivat kasvaa pienistä kurssien harjoitustöistä opinnäytetyöprojekteiksi, joskus jopa laajoiksi kehityshankkeiksi. Laajimmillaan yhteistyö muotoutuu strategiseksi kumppanuudeksi.
Opettajat saavat riittävästi resursseja ja tukea yhteistyön koordinointiin. Heillä on käytössään työkalupakki, josta ammentaa ideoita opetuskäytänteiden ja työelämäläheisten oppimisympäristöjen kehittämiseen. Opetussuunnitelmia kehitetään dynaamisesti, koska opettajilla on jatkuva henkilökohtainen yhteys työelämään.
Hyvät, ilmaisetkin, työelämäpalvelut tuottavat kumppaneille kokemusta yhteistyön hyödyistä ja toimivat porttina syvempään yhteistyöhön. Yhteistyön kannattavuus ammattikorkeakoululle näkyy suoraan tunnusluvuissa: opiskelijoiden motivaatio valmistua kasvaa, kun he kokevat onnistumisia konkreettisisissa työelämän tehtävissä, saavat kontakteja työantajiin ja suosituksia työnhakua varten. Toimeksiantoina suoritetut opinnäytetyöt valmistuvat varmemmin, koska niillä on selkeästi yhdessä sovitut aikataulut ja tuloksia odotetaan. Työelämän toimeksiannoissa opiskelijoiden ammatti-identiteetti vahvistuu ja myös yrittäjyys alkaa kiinnostaa. Hyvät mahdollisuudet työelämäyhteistyöhön, modernit opetuskäytänteet ja dynaamisuus lisäävät koulun houkuttelevuutta ensisijaisena hakuvaihtoehtona ja herättävät kiinnostusta kansainvälisissä vaihto-opiskelijoissa. Lisäksi korkeakoulujen luotettavuus ja innovatiivisuus yhteistyökumppaneina kasvattaa työelämän kiinnostusta myös maksulliseen palvelutoimintaan.
Tällaisia onnistumisia ja pilkahduksia täydellisestä maailmasta on jo nähty. Nyt olisikin aika tarttua onnistumisiin – ja luoda niiden pohjalta yhteisiä käytänteitä. Kokemukset kertovat, että panostamalla työelämäyhteistyön kehittämiseen pitkäjänteisesti, olennaisena osana perustoimintaamme, voidaan parantaa monia keskeisimmistä tunnusluvuistamme ja samalla lisätä aluevaikuttavuutta.
Kirjoittajina
Sanna Poikkimäki, projektipäällikkö ja Eveliina Säkkinen, projektisuunnittelija, InnoMajakka-hanke
