London calling – kirjaston väki Lontoossa
Oamkin kirjaston henkilökunnalla oli mahdollisuus käydä työmatkalla Lontoossa toukokuun lopulla. Reissussa tutustuttiin British Libraryn palveluihin ja tiloihin St. Pancrasissa ja Oamkin kv-partnerin, London Metropolitan Universityn kirjasto- ja tietopalveluihin Holloway Roadilla.
Kyllä tällaiset tutustumiskäynnit ovat avartavia kokemuksia. British Library oli tietysti Britannian kansalliskirjaston ominaisuudessa ihan omaa luokkaansa palveluineen ja kokoelmineen ja kohua herättäneine tiloineen; tämä 1997 valmistunut rakennushan tuli maksamaan 500 miljoonaa puntaa. 14 kerrosta ja valtavat kokoelmat, sekä monipuoliset että arvokkaat. Kirjastoa hyödynnetään mm. tutkimuksessa ja opetuksessa ja sieltä voi saada apua vaikka liikeidean kehittämiseen tuotteeksi (http://www.bl.uk/bipc/ ).
British Librarysta löytyy myös sellaisia aarteita kuin pari Gutenbergin raamattua (1600-1700 luvuilta), Magna Carta -kopio 1200-luvulta, Händelin nuotteja, The Beatlesin käsikirjoituksia, Jane Austenin muistikirja, Leonardo da Vincin muistiinpanoja ja vaikka mitä (http://www.bl.uk/whatson/permgall/treasures/). Me kirjastotädit kiinnostuimme tietysti ammatillisista asioista ja tutustuimme mm. kirjaston organisaatioon, asiakaspalveluun, kirjojen varastointiin ja automatisoituun kuljetusjärjestelmään, jolla kirja matkustaa maan alta varastosta lukusaliin asiakkaalle. Ihan noin vain ei lukusaliin kävellä sisään, asiakkuutta täytyy anoa ja se myönnetään tiukoin kriteerein.
London Metropolitan University Libraryssä saimme ihastella juuri remontoituja tiloja, jotka oli avattu asiakkaille vasta paria kuukautta aiemmin; osa tiloista oli vielä remontoimatta. Uusituissa tiloissa oli avaraa ja valoisaa, ja värejä oli käytetty rohkeasti. Brittiläisille rakkaat kokolattiamatot peittivät lattioita ja se pisti kyllä miettimään, että pysyvätköhän ne kurakelillä puhtaana. Kirjastossa vallitsi hienoinen meteli, kun porukkaa oli paljon ja uudet tilat saavuttaneet suuren suosion; siellä oli rento meininki. Pohjakerroksessa sallittiin ruokien ja juomien tuominen kirjastoon ja siellä oli myös kahvio. Kyllä aika monella näyttikin olevan purtavaa mukana tietokoneen äärellä. Aukioloajat olivat melko pitkät, pisimmillään klo 21 saakka. Tästä tykkäisivät varmasti meidänkin opiskelijamme. Kirjastopalvelujen integroitumista opetukseen pyrittiin kehittämään erityisesti siihen paneutuvien kirjastonhoitajien toimesta (academic liaison librarians). Oli mukavaa jakaa ajatuksia paikallisten kollegojen kanssa ja kyllä sieltä kehittämisideoitakin jäi muhimaan.
Lontoossa kun oltiin, oli tietysti muutakin nähtävää kuin kirjastot. Itse kävin katsomassa Mamma Mia -musikaalin ja täytyy sanoa, että harvoin sitä suomalaisen teatterin katsomossa yleisö istuu drinkkejä siemaillen ja riehaantuu niin, että alkaa laulaa ja tanssia esityksen aikana. Lontoossa näemmä näinkin voi käydä. Virkistävää!
Leena Ojala
Liiketalouden kirjasto
