Huom! Oamkin blogi poistuu käytöstä
Osana verkkoympäristön uudistustyötä blogisivusto poistuu käytöstä 30.6.2024. Blogien kirjoittajat vastaavat omien tekstien talteenottamisesta ja arkistoimisesta. Ajankohtaisten blogien julkaisemista kannattaa tarjota Oamk Journalille. Blogi on saatavilla lukutilassa sisäverkosta 31.12.2024 saakka.

Monthly Archive: helmikuu 2012

Pedagoginen foorumi houkutteli osallistumaan

Kaikille avoin Pedagoginen foorumi järjestettiin Oamkissa jo toisen kerran. Mukana oli lähes sata opetuksen työelämälähtöisyydestä ja projektioppimisesta kiinnostunutta oamkilaista, sekä henkilöstöä että opiskelijoita. Avauksessa rehtori Jouko Paaso ja Ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja Asko Karjalainen pohtivat, miksi yhteinen keskustelu ammattikorkeakouluyhteisön sisällä on tärkeää. Jouko Paaso toi esiin Kimmo Mäen tutkimukseen (2012) viitaten, että opettajat saattavat jäsentää työtään erilaisista, toisilleen vastakkaisista työkulttuureista käsin. Asko Karjalainen nosti vahvasti esille arvo-osaamisen kehittämisen ja opiskelijoista välittämisen tärkeyden. Sekä Jouko että Asko painottivat opintojen joustavuutta: on hyväksyttävä se fakta, että opiskelijat käyvät töissä ja laadittava opintosuunnitelmat sen mukaisesti.

Laurea-ammattikorkeakoulun tutkimusjohtaja Katariina Raij kertoi kehittämisperustaisen Learning by Developing –pedagogiikan muotoutumisesta ja sen taustalla vaikuttavasta pragmatistisesta filosofiasta. LbD:n vakiintumiseen ja tuloksellisuuteen on vaikuttanut se, että kaikki opettajat on ”saatu junaan”, malli on kokonaisvaltainen koko opetustoiminnan läpäisevä sekä oppimisen autenttisuudelle perustuva. Kokeilunhalu, uskallus ”mennä metsään” ja epäonnistumisista oppiminen ovat olleet laurealaisten yhteisesti hyväksymiä periaatteita. Olennaisinta on, että oppiminen on uusien mallien luomista, eikä olemassa olevan tiedon toistamista. Projekteille perustuva oppimisen organisointi romuttaa yksittäisen opintojaksoille perustuvan opetussuunnitelman, koska projektien suunnittelussa osaaminen tulee väistämättä nähdä suurempiin kokonaisuuksiin liittyneenä. Pedagogisessa kehittämisessä on tutkimukselle perustuva vaikuttavuuden arviointi keskeistä. Katariina painotti myös johdon tuen merkitystä pedagogiselle kehittämistyölle.

Oamkin tekniikan yksikön lehtori Eero Nousiainen kertoi projektiharjoittelun toteutumisesta ohjelmistokehityksen suuntautumisvaihtoehdossa. Projektiharjoittelu on vakiintunut tapa rakentaa yhteistyötä paikallisten ohjelmistoyritysten kanssa. Eero toi esiin opiskelijoiden myönteisiä kokemuksia projektiharjoittelusta. Positiivisina tuloksina voidaan esittää myös projektiharjoittelun hyvät läpäisyluvut, jotka ovat olleet 97-100 %:n välillä. Opettajalta uudenlainen opetus vaatii uudenlaista suhtautumista ja epävarmuuden hyväksymistä. Haasteena onkin opettajien sitouttaminen projekteihin niin koulutusohjelman sisällä kuin laajemmin yksiköiden välillä. Haasteisiin voidaan vastata muuttamalla opintosuunnitelmia sellaisiksi, että ne mahdollistavat yhteistyöprojektit. Puheensa lopussa myös Eero korosti opettajien sitoutumiseen vaikuttavaa johdon sitoutumista.

Liiketalouden yksikön yliopettaja Jouko Isokangas esitteli Oamkin työelämäyhteistyön toimintamallia. Toimintamallin pedagoginen hahmotus tehtiin Engeströmin toiminnan teorian avulla, jonka nostaa opiskelijan tasavertaiseksi toimijaksi hankkeissa. Työelämäyhteistyön toimintamallissa keskeinen ajatus on palvelukoordinaattorin rekrytointi. Palvelukoordinaattorin tärkeimpiä tehtäviä on toimia yli yksikkörajojen ulottuvien, monialaisten hankkeiden edistäjänä ja yksiköiden välisen yhteistyön koordinoijana. Jouko painotti lopuksi tutkivan ja kehittävän yhteistoiminnallisen oppimisen edellyttävän opetuksen ja tki:n integroitumista, joka tarkoittaa siirtymistä pois luokkahuoneopetuksesta ja projektikokonaisuuksien lisäämistä opintosuunnitelmiin.

Loppukeskustelussa olivat yleisön kysymyksiin vastaamassa Katariina Raij, Asko Karjalainen, Jouko Isokangas, Eero Nousiainen, Anne Anttinen ja Irene Isohanni. Yleisön taholta mm. kysyttiin, mistä resurssit toiminnan kehittämiseen saadaan. Asko Karjalainen vastasi kertomalla valmisteilla olevasta hankehakemuksesta, joka toteutuessaan turvaisi mahdollisuudet pedagogiseen täydennyskoulutukseen.

Yleisö osallistui aktiivisesti Pedagogisen foorumin rakentumiseen esittämällä kysymyksiä ja kommentoimalla puheita. Tilaisuuden antiin on jokaisella oamkilaisella mahdollisuus perehtyä tarkemmin videoinnin kautta. Sekä videot että puhujien diaesitykset julkaistaan Heimossa.

Peda-tiimin puolesta,

Tiina Laajala ja Marianne Isola

Palautteen polut ja valtatiet

Pullantuoksuiset terveiset Välkkylän kellarikerroksesta! Eilen laskettiin pulkalla mäkeä alas kovaa vauhtia, syötiin pullaa sekä hulluteltiin ja tänään on aika taas keskittyä opiskelijaedustajan arkeen.

 Aloitin opiskelijakunta OSAKOn hallituksen jäsenenä vuoden vaihteessa ja nämä kaksi kulunutta kuukautta ovat olleet ehkäpä elämäni kiireisimpiä. Päivät ovat menneet uuden opettelussa sekä työryhmissä istuessa.

Kokonaiskuva työnkuvasta ei ole vielä täysin selkiytynyt, mutta uskoisin senkin tapahtuvan vuoden kuluessa. Laatutyö on yhtenä osana työnkuvaani ja olenkin opiskelijoiden edustajana sekä laatukoordinaattoreiden että opiskelijapalautekysely työryhmissä.

 Oamkissa on herännyt huoli opiskelijoiden heikosta osallistumisesta työryhmiin ja mielestäni huoli on aiheellinen. Paras kanava palautteen antamiselle ovat koulutusohjelmatiimit, jotka saivat kiitosta auditoinnissa. Niissä opiskelijajäsenet voivat tuoda opettajien ja henkilökunnan tietoon epäkohtia ja toimivia käytänteitä. Miksi opiskelijat eivät koulutusohjelmatiimeissä käy? Syitä on varmasti monia ja suoraa vastausta ei varmasti tiedä kukaan.

 Olemme viime aikoina keränneet palautetta ständeillämme vaihtuvin aihein ja huomanneet opiskelijoiden haluttomuuden antaa palautetta. Kysyessämme syitä tähän, muutama vastanneista opiskelijoista koki palautteen antamisen turhana, koska sillä ei koeta saavutettavan mitään. Tulisiko palautteen käsittely tuoda lähemmäksi opiskelijaa? Tällä tavoin opiskelijat näkevät, miten heidän antama palaute vaikuttaa koulutuksen kehittymiseen.

 Opiskelijoiden aktivoiminen ei ole pelkästään opiskelijakunnan ja koulutusalajärjestöjen tehtävä, vaan myös koulutusohjelmavastaavien ja henkilökunnan yhteinen päämäärä. Opiskelijalähtöisessä ammattikorkeakoulussa opiskelija tuntee vaikuttamisen reitit ja uskaltaa kulkea niitä. Meidän on yhdessä rohkaistava kaikkia opiskelijoitamme astumaan vaikuttamisen polulle.

 Tiina Meriläinen, opiskelijakunta OSAKO

Sosiaali- ja terveysalan kirjasto esittelyssä

Sosiaali- ja terveysalan kirjasto esittelyssä

Uusi Sosiaali- ja terveysalan kirjasto valmistui juuri sopivasti joulu(lahja)ksi 2011. Muuttopuuhiin päästiin heti joulun jälkeen. Muuttolaatikoita tyhjennellessä ja aineistoa paikoilleen järjestellessä työtä sitten riittikin! Ohessa yksi kuva vielä kirjaston muuttopuuhien varrelta, kun muuttolaatikkopinot vielä hallitsivat kirjastoa:

Mutta lopulta kaikki tavarat ovat löytäneet paikkansa ja toiminta uusissa tiloissa on päässyt oikeasti käyntiin. Faktoja: Kirjastosta löytyy nyt tilaa yhteensä 1177 neliötä. Kirjaston takana on arkkitehtitoimisto HML, arkkitehti Jukka Lahtinen sekä sisustusarkkitehti Leena Koponen. Hyllymetrejä kirjastossa on noin 1500. Kokoelmiin kuuluu noin 48 000 säilytysyksikköä. Uudet tilat ovat saaneet paljon positiivista palautetta, ja ihan aiheestakin. Monet ovat kommentoineet kirjaston värimaailmaa rohkean pirteäksi. 🙂 Ja tältä se kirjasto näyttää:

Kirjastosta löytyy myös atk-luokka, joka on vapaasti käytettävissä silloin kun siellä ei ole opetusta. Opetustilanteen voi tarkistaa oven vierestä löytyvästä lukujärjestyksestä. Luokassa on 24 tietokonetta, kaksi skanneria ja tulostin.

Uudessa kirjastossa on myös ihan runsaasti varastotilaa:

Hiljaisessa lukutilassa voi keskittyä rauhassa. Tila on vapaasti käytettävissä kirjaston aukioloaikoina.

Kirjastonkäyttäjillä on mahdollisuus hyödyntää myös kolmea ryhmätyötilaa. Tämän lisäksi kirjastosta löytyy vastikään käyttöön saatu av-huone, jossa on mahdollista katsella videoita, dvd- ja bluray-levyjä. Tiloja voi myös varata etukäteen – asiasta kannattaa kysyä lisää kirjastosta.

Muuton yhteydessä Sosiaali- ja terveysalan yksikkö nimesi rakennukset uudestaan. Kirjasto löytyy uudisrakennuksen (Paasi) ensimmäisestä kerroksesta.

Opaskartta kiinteistöön: http://www.oamk.fi/toolbox/fileuploads/kiviharjuntie_8n_opastekartta.pdf.

Kirjaston aukioloajat löytyvät nettisivuilta: http://www.oamk.fi/kirjasto/tietoa_kirjastosta/kirjastot_ja_aukioloajat/.

Tervetuloa tutustumaan Soten kirjastoon!

Vuosikellosepän tiedotteita

Oamkille on taottu uusi, entistä ehompi vuosikello! Hankintapäätös vuoden 2012 vuosikellosta hyväksyttiin laatutyöryhmän kokouksessa 25.1.2012. Hyvät vuosikellot ovat tunnetusti harvinaisia. Vuosikelloseppä kuitenkin voi ilolla kertoa, että Oamkin laadukas vuosikello on sijoitettu turvalliseen paikkaan kaikkien nähtäville: Heimoon.

Vuosikellosepän näkökulmasta tuleva vuosi näyttää positiiviselta. Erikoiskaupan liiton toteuttamassa alan suhdannekyselyssä (Taloussanomat 7.2.2012) 63 prosenttia vastaajista odottaa vuosikellojen myynnin kasvavan tammi–kesäkuussa yli kaksi prosenttia. Vuosikellokaupalla on koko valtakunnan positiivisimmat myyntiodotukset! Tämän takia vuosikellojen saatavuus voi kevään mittaan kärsiä ja odotusajat kasvavat – Oamk teki hyvät kaupat onnistuessaan hankkimaan vuosikellonsa heti alkuvuodesta.

Vuosikellojen kasvava kysyntä näkyy valitettavasti myös harmaana taloutena. Suositulla Suomi24-keskustelupalstalla ihmeteltiin uutisen jälkeen, onko kukaan kiinnittänyt huomiota Huutonetin vuosikellokauppiaisiin. Myyntipalstalla kuulemma liikkuu tyyppejä, joilla on kymmeniä, jopa satoja vuosikelloja myynnissä. Miten kukaan yksityinen ihminen voi omistaa noin paljon vuosikelloja, kysyi eräs huolestunut kansalainen. Vai ostavatko nämä Huutonetin vuosikellokauppiaat kellonsa halvalla eBaystä (siellä samat vuosikellot kuvia myöten!!!) vai myyvät ne meikäläisille Huutonetissa? Eikös tuo ole jo veronkiertoa? Oamkin vuosikello on taottu yhteistyössä useiden vuosikelloseppien kanssa, joten sen alkuperästä ei onneksi ole epäilyksiä. Käyntitarkkuudessakaan ei ole moittimista, karkausvuodetkin on otettu huomioon jo ennakolta.

Laadukkaiden vuosikellojen himo saattaa pahimmillaan johtaa jopa rikollisiin tekoihin. Trendikkäässä Nousevat julkkikset -blogissa esiteltiin joulukuussa 2011 varoittavana esimerkkinä Mikko X., jonka epäillään järjestäneen oman arvovuosikelloliikkeensä ryöstön lokakuun lopulla. Mikko X:n epäillään toimineen yhteistyössä ryöstäjän kanssa ja suunnitelleen hänen kanssaan valeryöstön vuosikelloliikkeeseen. Tällä hetkellä sekä Mikko X. että valeryöstäjä ovat onneksi poliisin hallussa törkeästä petoksesta epäiltynä. On sanomattakin selvää, että Oamkin vuosikello on tarkoitettu vain Oamkin toiminnan kehittämiseen, eikä sillä ole mitään tekemistä rikollisen toiminnan kanssa.

Kaikkien oamkilaisten onneksi Oamkin vuosikello 2012 on omassa läpinäkyvässä suojassaan turvassa mustan pörssin keinottelijoilta ja valeryöstäjiltä: se löytyy otsikon Muut prosessiin liitetyt tiedostot –otsikon alta osoitteesta: https://intraweb.oamk.fi/toiminnan_ohjaus/index.php?sivu=dokumentit&jarjestys=&suunta=&v_dok=2012

Marianne Isola, yksi vuosikellosepistä

Luonnonvara-alan tulevaisuudesta

Faktat puhuvat luonnonvara-alan tulevaisuudesta, ja ne kertovat enemmän kuin tuhat auvoista kuvaa kuokasta ja Jussista. Maataloustilastojen perusteella näyttää ankealta ja viljelijöiden puskaradiossa rätisevät vaikeat ajat.

Suomessa oli viime vuonna 62 767 maatilaa, ja määrä väheni edellisvuoteen verrattuna 1 400 tilalla. Viidennellä tiloista oli alle 10 peltohehtaaria käytettävissään ja vuokrapeltoa oli yli puolella tiloista. Viljelijöiden keski-ikä, joka on tällä hetkellä 50,6 vuotta, on noussut kovaa vauhtia, ja se on nyt kolme vuotta korkeampi kuin kymmenen vuotta sitten.

Asiaa ei auta yhä enenevät jopa peltokartelleiksi yltyneet viljelykelpoisten maiden vuokrat. Etenkin maidontuotannon keskusalueilla lisäpeltoa on lähes mahdotonta vuokrata – jos et satu olemaan lottovoittaja, mitä tuskin moni maatalouden harjoittaja on.

Positiivista tässä kurjuuden keskellä kuitenkin on, että suurimpien tilojen (yli 75 ha peltotilaa) viljelijät ovat keskimäärin alle 46 vuotiaita. Negatiivinen näkökulma tähän asiaan on, että saadaanko asia pysymään näin. Asiaa ei auta opetus- ja kulttuuriministeriön esitys siitä, että luonnonvara-alan koulutus tullaan vähentämään pyöreään nollaan seuraavien vuosien aikana.

Jos halutaan taata suomalaisen puhtaan ruuan tuotanto, sekä maatalouden elpyminen ja edes nykyisellään säilyminen, on koulutusta alalle oltava saatavilla. Erityisesti tämä tarve korostuu pohjoisen viljelyoloissa, jotka ovat ainutlaatuiset ja hyödynnettävissä entistä tehokkaammin. Joka vuosi hakijoita Ouluun luonnonvara-alan koulutusohjelmiin on jopa yli puolet enemmän kuin paikkoja voidaan antaa. Tämä kertoo nuorten kiinnostuksesta nyt niin heikolta näyttävää alaa kohtaan, on aika toimia Suomen maaseudun hyväksi.

Jenni Lehtola

Laatu ratkaisee

Aurinkoista pakkaspäivää Sosiaali- ja terveysalan yksiköstä! Talven selkä alkaa hiljalleen taittua, kun huomaa keskipäivän auringonsäteiden jo häikäisevän silmiä. Tuntuu hyvältä pitkän pimeän jälkeen, kun edessämme ovat pian taas keväiset hanget. Pakkasmittarin lukemat toisin houkuttavat vielä ihastelemaan maisemaa sisätiloista. Aamun työmatka taittui pikavauhtia, liekö kävelyä vauhdittanut juuri -26 asteen pakkanen.

Aloitin työni Oamkissa tietotekniikan ja tilastotieteen lehtorina viime elokuussa. Vaihdon työmatkaliikenteessä auton polkupyörään ja lumipeitteen myötä siirryin kävelemään työmatkat. Syksy toi monenlaisia muutoksia arkeeni. Jätin taakseni 15 vuoden työrupeaman yritysmaailmassa ja suuntasin kohti uutta. Aiemmat opintoni ammatillisessa opettajakorkeakoulussa johdattelivat minut opetustyöhön. Aika tarkalleen kolme vuotta sitten kävelin näitä samoja käytäviä opetusharjoittelijana. Yksi ammatillinen haaveeni on toteutunut ja tunnen työn iloa sekä työn imua.

Oppaina opettajan ja opiskelijan työhön minulla on ollut kaksi luotettavaa ”kaveria” Heimo ja Oiva. Nämä ”kaverit” ovat täällä kaikkien kavereita. He tietävät miltei kaikesta kaiken ja heiltä löytyy yleensä vastaus visaisimpiinkin kysymyksiin. Olemme tekemisissä päivittäin. Hienot nimet on henkilökuntaintralle ja opiskelijaintralle annettu! Miten sitten tutustuin näihin ”kavereihin”? Uusille opettajille järjestettiin miltei kaksi viikkoa kestävä perehtymiskoulutus, jossa käytiin läpi ammattikorkeakoulua toimintaympäristönä sekä käytännön työtehtäviin liittyviä asioita. Työyhteisöön sosiaalistumista ovat tukeneet ammattitaitoiset ja avuliaat kollegat, erityisesti oma mentorini. Kevätlukukauden käynnistyessä tunsin jo olevani osa Oamkin ”heimoa”.

Tulen jatkossa toimimaan yksikössämme laatukoordinaattorina ja kevään aikana perehdynkin laatukoordinaattorin tehtäviin. Monenlaista taikinaa olen vuosien saatossa ollut vaivaamassa: enimmäkseen palvelunhallinnan prosesseja, tietojärjestelmiä ja projekteja. Kustannuspaineet ovat olleet kovat ja resurssit koko ajan vähenemään päin. Ainoa resepti, joka on toiminut aina, on ratkaisukeskeisyys. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että käännetään ongelmat tavoitteiksi ja lähdetään määrätietoisesti kulkemaan tavoitteita kohden. Yksinkertainen resepti, joka on moneen kertaan testattu ja toimivaksi todettu. Silloin kun ajat ovat löyhemmät, on aikaa tehottomuudelle. Aikojen kiristyessä on tärkeää, että prosessit toimivat.

Aiemmassa työssäni olen kehittänyt IT palvelunhallinnan prosesseja. Näkökulma laatuun ja laatutyöhön on ollut sen mukainen. Nyt pohdin, mitä laatutyö ja laatu tarkoittavat koulutus-, tutkimus- ja kehitystyössä. Laatutyön miellän tässäkin yhteydessä jatkuvana prosessina, jossa suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan ja tehdään tarvittavat korjaukset. Toiminta pyritään vakiinnuttamaan tasolle, jolle päästiin ja sykli käynnistyy uudelleen korkeammalta kehityksen tasolta. Prosessissa tapahtuu oppimista ja se vie koko ajan lähemmäksi tavoitteita. Dokumentointi on keskeinen osa laatutyötä.

Laatutyötä ei tehdä auditointeja varten, vaan siksi, että henkilöstön, opiskelijoiden ja ulkoisten sidosryhmien työ olisi mahdollisimman sujuvaa. Opiskelijan näkökulmasta laatu on sitä, että opiskelijat oppivat ajantasaiset sisällöt ja käytännön taidot, hankkivat työelämävalmiudet ja muodostavat vankan perustan ammatilliselle identiteetille. Tämän tulisi tapahtua siten, että opinnot etenevät aikataulussaan. Ihanteellista olisi, että työelämäyhteys muodostuisi luontevasti opintojen edetessä. Henkilökunnan näkökulmasta laatu on sitä, että henkilöstöllä on hyvät edellytykset tehdä työtään. Työn tekemisen edellytyksiä ovat toimivat työvälineet ja prosessit, selkeä vastuunjako ja avoin viestintä. Työhyvinvoinnista huolehtiminen on myös tärkeä näkökulma laatuun.

Jotta leipomomme pystyy tuottamaan aina vaan maistuvampaa laatuleipää, on toimeen hyvä tarttua yhdessä. Makuasioista ei voi kiistellä, mutta väitän, että positiivisella asenteella ja pitkäjänteisellä työllä saamme aikaan pikantin makuelämyksen. Hyvän reseptin hienosäätäminen vaatii jatkuvaa panostusta. Onnistunut taikinajuuri on usein pitkäjänteisen kehitystyön tulos. Leipomomme vahvuutena ovat ensiluokkaiset raaka-aineet ja ammattitaitoiset leipurit!

Ulkoisen auditoinnin tuloksia odotellen ja laatuasioihin itseään sisään ajaen,

Kirsi Jokinen, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö

Library day in the life

This is my contribution to the Library day in the life –project (Round 8) through which librarians, students and other library-related staff share the events of their working day or week.


On 30.1.2012 at Oulu University of Applied Sciences Library of Music, Dance and Media, reported by Anu Liikanen, information specialist.

At 6:45 I drag myself up and get ready for work. The car is still super frozen despite the fact that it has been warmed up with a block heater for two hours. Then again, the morning temperature is -23 Celsius or -8 Fahrenheit, so it’s not really a surprise.

At 7:30 I arrive at work, and run the reports-script, which delivers all due-date notices, and prints listings on exceptions that were made in customer service on the previous opening day. I check the listings, and nothing unusual or urgent turns up. Then it’s time for my wake-up -tea, which is an absolute must during winter. I’m referring of course to the 6,5 hours of daylight, that we get in January on this latitude. The darkness (especially in the mornings =/ ) makes me feel like I should be hibernating like bears, frogs and other wise creatures, which don’t even try to function during the dark winter time. My solution is my special wake-up tea, and so far it has worked very nicely. 😉

During 7:45 – 8:30 I run through my emails (most of them are advertising or spam) and deal the urgent ones while sipping my morning tea. Today, I had one urgent customer email about our overdue charges, borrowing rights and how to lose them and other sanctions that we have so that our books don’t get forgotten or lost. I took my time writing the reply, since the message required a fair touch of diplomacy. =) Then I bite a quick snack, and off I go to the customer service desk.

At 8:30 it’s time to open the library. I make circles around the library snapping the check out -automat on, clicking the lights on, popping the customer computers on, ‘tsupping’ the information TV on and logging in to the customer computers and emptying the returns box. Then I notice that we have received several call slips AKA item requests, and I quickly browse through the shelves collecting them while customer computers boot.

Usually, the mornings tend to be a quiet time in our library, and so it is today as well. The church musician enters as soon as the doors are open, as she often does. She works briefly on one of our customer PCs and then asks for copies of sheet music. There is a singer, who had ordered a thesis from Sibelius Academy library as an interlibrary loan, who appreciates the thesis so much that he wants to copy the whole thing, since he is not allowed to take it home. There are a few members of staff that are reading the morning papers, and there is the technology student, who recently has spent a considerable amount of time in our reading places. I suppose it is, because our mornings are really very peaceful. I manage to catalog three new titles to our system before my shift ends at 11 am.

At 11.15 I’m back at my own desk. I’ve had a minor war going on against my cataloging pile for two weeks now, because November, December and a good half of January were very busy months with our new web site, information seeking tutorings, cataloging new theses and millions of other urgent tasks. In the beginning of January, my cataloging pile was actually quite impressive. Since there are still some titles to finish, and the mail brought some more, I continue with *surprise, surprise* cataloging. I usually listen to music or internet radio at the same time, which helps me to summon my “bubble” of solitude in a shared office.

At 12:20 I have my lunch. A colleague from the Library of engineering and the director of the library are in the kitchen as well, and we end up sharing some of our special customer service situations and some general feedback on the recently updated fees. A sandwich from the campus restaurant and a Mama’s shrimp-flavoured nudel soup make me and my stomach surprisingly pleased, and after a cup of coffee, it’s time to head back to customer service desk.

At 13:00 I’m at the customer service desk again. Normally, we have only one shift in customer service each, but today our third information specialist is having a day off, and so the two of us need to cover for her. I go back to my cataloging task. This time, the title is an old and prestigious work on journalism, which had been salvaged from a removals-shelf of the Library of engineering.

At 13:20 our network connections disappear with flashing lights and thus, I am stripped off all checking in and out tools, except for pen and paper and offline mode of our library system. I feel panic briefly (as I’m of the generation that has worked with internet since high school) and stand helpless for a few seconds, until I realize that I have plenty of work that doesn’t include computers. I organize all the returned books back to shelves, and then wrap a couple of new titles with book plastic. Those tasks are completely analog, and don’t include any kind of wires or typing or network connections. I’m like the librarians in the dark ages. =D When was that by the way? In the 80s?

At 14:15 network connection reappears. I use the rest of my idle desk time typing pen-and-paper -loanings and running the offline activity with a script to the system.

At 15:00 I hand over the desk to my colleague, who will take care of the last two hours of the day. The last 15 minutes of my working time I use checking my emails, and there actually is some, due to the black-out. As my last task, I check the school news from the intranet, so I will be at least partly aware of what’s going on in our UAS tomorrow as well.

At 15:15 I have an empty cataloging shelf and it’s time to go home. I’m very pleased that none of our new additions are lying around in the office, but are now available for loaning and browsing in the library. It’s such a shame, that whenever there are hectic times and tasks that need urgent attention, the cataloging task is always left behind to be dealt mañana or some other suitable time. I suppose we can’t help it. Anyway, the most important thing is that the new books and items end up available to our customers eventually. =) Besides, the process can actually be really very fast, when the titles are spesifically requested or reserved by our customers or they are known to be used as course books.

Such was the last Monday of my January 2012. Very peaceful day doing things that you would expect to do when working in library. Nowadays there are many other kinds of tasks as well, but it’s very nice that you still get to work with customers providing and locating for them the information that they need. After all, that’s why we are here. =)

P.S. Excuse me my hectic language and a-mile-long sentences. I didn’t quite have the time that I thought to polish it…