Bioenergia ry järjesti tiistaina 8.1. ”Millä Oulu lämpiää” -seminaarin osana ”Millä Suomi lämpiää” -kiertuettaan. Tapahtumassa puhujina oli Oulun seudun suurimpien energiantuottajien edustajia Oulun Energiasta, Laanilan Voimasta ja Stora Ensolta. Terveiset Arkadianmäeltä tilaisuuteen toi keskustan kansanedustaja Antti Rantakangas. Seminaarissa kuultiin verrattain yksimielisiä puheenvuoroja energiapolitiikasta.

Oulu lämpiää pitkälti turpeella ja puulla. Turvetuotanto on kuitenkin joutunut viime vuosina ongelmiin, koska märät kesät ovat haitanneet turpeennostoa. Turpeen käytön lisäämistä haittaa myös uusien turvesoiden lupaprosessien venyminen. Vanhoilta turvesoilta turvetta taas ei voi nostaa yhtä nopeasti kuin nuorilta, koska vanhat turvesuot kuivuvat hitaammin.

Puhujat penäsivätkin lupaprosessien nopeuttamista. Moni on eri mieltä, ja toivoisi jopa, ettei uusia turvesoita luvitettaisi enää lainkaan. Tällaisia puheenvuoroja ei tässä seminaarissa tosin kuultu. Mitä vaihtoehtoja turpeelle sitten olisi?

Puuta ei kuulemma voida monessakaan voimalaitoksessa polttaa ainoana polttoaineena, koska maamme kattilakanta on sellainen, että pelkkä puunpoltto aiheuttaa korroosiota. Laanilan Voimasta kerrottiin myös, että hakkuutähteet ovat tikkuisia ja aiheuttavat laitteiden tukkeutumista. Sahojen puujätteen eri muodoissaan sen sijaan sanottiin sopivan mainiosti Laanilan Voiman polttokattiloihin. Rantakangas puolusti puun käytön lisäämistä kertomalla, että vain puolet metsien vuotuisesta kasvusta hyödynnetään nykyisellään.

Metsäenergia esitettiin turpeen ohella ainoaksi varteenotettavaksi biopolttoaineeksi. Maalämpö, aurinkoenergia, peltoenergia ja biokaasu eivät palvele keskitettyä energiantuotantoa eivätkä suurteollisuutta, ja tässä tilaisuudessa näkökulma oli suurten. Hajautettua energiantuotantoa saati älykästä energiaverkkoa ei mainittu. Turpeen ainoaksi realistiseksi ja halvaksi – joskaan ei toivotuksi – vaihtoehdoksi esitettiin kivihiili. Parasta olisi siksi puhujien mukaan uusien turvesoiden käyttöönotto laajassa mitassa.

Turpeen käytön lisäämiselle on toki argumenttinsa tässä maakunnassa. Se työllistää, lisää energiaomavaraisuutta ja on sitä lähienergiaa. Vesiensuojelunkin kerrottiin nykyään olevan turvesoilla kunnossa. Tässä seminaarissa turve oli myös bioenergiaa. Turpeen status vaihtelee, riippuen siitä keneltä kysytään, fossiilisesta hitaasti uusiutuvaan.

Suomen energiaomavaraisuus on vain 31 prosenttia. Kauppatase on negatiivinen ja valtiolla lainaa miljarditolkulla. Ratkaisuksi seminaarissa taloustilanteeseen ehdotettiin kotimaisen energiantuotannon lisäämistä. Hyvä idea. Olisi toivottavaa kuitenkin keskustella julkisesti mitä kaikkia uusiutuvan energian muotoja voitaisiin käyttää tulevaisuudessa enemmän, koska monipuolisuus lienee ainoa tie: koko uusiutuvan energian kirjo käyttöön niin hajautetusti kuin keskitetysti. Eikä pitkäjänteinen energiapolitiikkakaan varmasti haittaisi.

Projektisuunnittelija Tiina Sarja

Oulun seudun ammattikorkeakoulu,  Luonnonvara-alan yksikkö