Tämä blogiteksti käsittelee opiskelijallekin erittäin tuttua opiskeluasentoa: istumista. Tekstin aihe on sikäli ironinen, että tämäkin blogi kirjoitettiin istuallaan. Toisaalta lennolla Helsingistä Ouluun ei seisomapaikkoja ole mahdollista varata. Allekirjoittanut on palaamassa Opiskelijoiden liikuntaliiton (OLL) sektoritapaamisesta, jossa istumista käsiteltiin.

Opiskelijat viettävät päivästään huomattavan osan istuen. Kuvitellaan opiskelija, joka viettää päivästään seitsemän tuntia luennolla, yhden tunnin bussissa koulumatkoilla, toisen kavereiden kanssa kaupungilla kahvitellessa, kotonaan tunnin työpöydän ääressä koulutöitä tehden ja illalla sohvalla leffan parissa kolmisen tuntia. Pikaisesti voidaan sanoa, että istuma-aikaa vietettiin 13 tuntia vuorokaudesta. Jos siihen vielä lisätään kahdeksan tunnin yöunet, saadaan aktiivista aikaa ainoastaan kolme tuntia vuorokauteen, joka sekin saattaa kulua internetissä – kuinkas muutenkaan, kuin istuen.

Tarrataan hieman kiinni koulussa vietettyyn seitsemään tuntiin. Miten opiskelija tai oppilaitos voi vaikuttaa, ettei päivä olisi pelkkää passiivista istuskelua?

Luentojen välissä on joskus jopa välitunneiksi kutsuttuja taukoja. Kannattaa olla fiksu ja käyttää näitä väliaikoja hyödyksi. Pieni kävely ei tee yhtään pahaa, päinvastoin. Istumisestakin on hyvä pitää taukoja, sillä pitkään istualtaan vietettyä aikaa ei voi myöhemmin korvata pitempiaikaisella liikunnalla.

Luennoilla opettajat ovat hieman paremmassa asemassa opiskelijoihin verrattuna. Vaikka opettajien työ toisinaan mielletäänkin toimistotyöksi, jolloin istumista olisin tarjolla hieman enemmän, suuri osa ajasta kuluu luennolla seisten ja valkotaululle kirjoittaen tai Power Point -dioja esitellen. Itsekin kyllä mielelläni istun luennoilla, vaikka toisinaan tekisi mieli seisoskella. Jos istun eturivissä, niin kuinka voisin viettää luentoni pystyasennossa ilman että häiritsen muita opiskelijoita, tai jos seison takarivissä opettaja saattaa luulla, että minulla on jokin hätänä. Myös muistiinpanojen tekeminen tietokoneella tuottaisi suuria ongelmia, ellen satu omistamaan puolentoista metrin pituisia käsiä.

Olet saattanut törmätä artikkeliin, jossa opettaja oli kokeillut hieman erilaista opetustilaa, sillä hän oli poistanut pulpetit ja tuolit luokasta. Niiden tilalle hän oli tuonut muun muassa sohvia. Millainen olisi tulevaisuuden korkeakoulun opetustila?  Vaikka opetusmetodit ovat muuttuneet sitten 70-luvun, tilat eivät. Voimmeko sanoa opiskelevamme jossain määrin vielä 70-luvun tyyliin? Pitäisikö opetustiloihin tuoda mahdollisuus opiskella seisten tai jopa lattialla säkkituolilla  lueskellen? Osaisivatko rujot suomalaiset sopeutua tällaiseen muutokseen?

Nousta en jaksa

kun liian mukava on

istualtahan

Istun ja istun

lepään kunnes jaksa en

enää kävellä

Arto Latvala

OSAKOn hallituksen liikunta- ja hyvinvointivastaava