Auringonpimennystä ja yhteisöllisyyttä
Perjantaina 20.3.2015 tapahtui jotain sellaista, mitä tapahtuu kerran sadassa vuodessa. Oli siis lupa innostua. Edellisen päivän kahvipöytäkeskustelussa todettiin, että meiltä puuttuu auringonpimennyksen seuraamiseen tarvittavat välineet.
Onneksi joukossamme on moniosaajia, joilta löytyy vehkeet moneen lähtöön. Esim. yrittäjyystohtorimme muuntautuu ketterästi hitsaajaksi.
Innokkaimmat kerääntyivät lipputangon juurelle tarkasti pimennyksen alkamisajankohtaan. Kenties hitsausmaski Liiketalouden yksikön pihalla on sen verran harvinainen näky, että viidakkorumpu alkoi päristä ja porukkaa kerääntyä paikalle. Pienen empimisen jälkeen opiskelijatkin uskalsivat lähestyä ja pääsivät tiirailemaan taivaalle.
Valitettavasti ilmiöön liittyvät liiketoimintamahdollisuudet huomattiin liian myöhään. Alustavien laskelmien mukaan hitsausmaskin omistaja menetti noin 1985 euron potentiaaliset vuokratulot. Positiivisesti ajateltuna liiketoimintasuunnitelma on nyt valmiina, kun aurinko näillä leveysasteilla pimenee seuraavan kerran. Alla oleva kuva välinevuokran maksutilanteesta on siis lavastettu.
Kuten nykyaikaan kuuluu, osa seurasi tapahtumaa tiukasti suljettujen verhojen takana suorana lähetyksenä internetin välityksellä.
Koska opetushenkilökunta ei voi vastustaa opetusmateriaalin tuottamista missään olosuhteissa, saimme nytkin mustaa valkoisella.
Osa porukasta ei tiennyt mitä tapahtuu. Osalla oli niin kiire, että ei ollut aikaa minuutin pysähdykselle. Mutta ne, jotka uteliaina saapuivat paikalle, malttoivat pysähtyä hetkeksi ja nauttivat auringosta, saivat yhden mukavan asian muistojensa vakkaan.
Summa summarum aina ei tarvita suuria virkistysmäärärahoja. Riittää, että tarttuu hetkeen, menee mukaan porukkaan ja ottaa ilon irti.
Olipa harvinaisen mukava keskipäivä töissä. 🙂
Sanna Rönkkö, lehtori & Sinikka Viinikka, lehtori
