Osaamisperusteisen hops-keskustelun toteuttaminen

Kuvaamme blogissa kuvitteellisen opiskelijan Maijan kanssa toteutuneen ohjauskeskustelun. Suunnitelmallinen ohjauskeskustelu on yksi osaamisperusteisen opinto-ohjaajankoulutuksen työskentelytapa.

Toimimme ammatillisessa opinto-ohjaajankoulutuksessa tuutoreina. Aamumme alkaa yhteisellä keskustelulla päivän työtehtävistä. Meillä on hops-keskustelu opinto-ohjaajaopiskelijamme Maijan kanssa iltapäivällä. Hän opiskelee osaamisperusteisessa opinto-ohjaajaryhmässämme. Ryhmä on aloittanut opintonsa keväällä 2015. Tämä on ensimmäinen osaamisperusteinen opinto-ohjaajaryhmä Amokissa, ehkä koko Suomessa. Olemme tiimiopettajapari; suunnittelemme, toteutamme ja arvioimme koulusta yhdessä, toki muita asiantuntijoita hyödyntäen. Myös hops-keskustelut toteutamme yhdessä, se on opiskelijan etu ja meidän ilomme. Meillä on käytössä hops-ajanvarauskalenteri, johon olemme laittaneet ohjausaikoja tarjolle. Haluamme välittää ajatusta, että ohjausta on tarjolla ja ohjaamme mieluusti. Opiskelija valitsee ajanvarauskalenterista itselleen sopivan ajankohdan ja kirjaa kyseiseen kohtaan nimensä. Kätevä ja toimiva tapa, kaikkien näkökulmasta.

Valmistaudumme tulevaan hops-keskusteluun. Molemmat katsomme hops-ajanvarauskalenteristamme, minkä aiheen Maija on kirjoittanut keskustelun aiheeksi. ”Tilannekatsaus” lukee ajanvarauskalenterissa. Oikeastaan valmistautuminen käsillä olevaan ohjauskeskusteluun on alkanut jo viime viikolla. Maijasta tiedämme ennestään, että hänellä on ollut haasteita opiskelun sovittamisessa yhteen työn ja harrastusten kanssa. Olemme lähettäneet hänelle kuvassa olevan tehtävän. Hänkin siis valmistautuu ohjauskeskusteluun. Peavyn (2001, 74) elämän suuntaa kartoittava tehtävä (kuvio 1.) pysäyttää Maijan pohtimaan ja palastelemaan osaamisperusteisiin opintoihinsa vaikuttavia tekijöitä. Sen voi tehdä vain hän itse.

Oma valmistautumisemme sisältää myös tutustumisen Maijan hopsiin ja hänen tähän mennessä laatimiinsa osaamisen osoittamisiin. Lisäksi ennen ohjausta me tuutorit rakennamme keskustellen yhteistä ymmärrystä ja kokonaisuutta opiskelijan tilanteesta sekä hänen osaamisestaan. Suunnittelemme lähtevämme voimavara- ja ratkaisukeskeisesti ohjauksessa liikkeelle, avoimin kysymyksin ja rohkaisevin mielin eteenpäin. Nämä kaikki asiat ovat ohjauskeskustelun suunnittelua ja siihen valmistautumista. Käytännössä tämä on myös tiimiopettajuutta parhaimmillaan.

Kuvio 1. Elämäni suunta -tehtävä (mukaillen Peavy 2001, 74)

Ohjauskeskustelu on käsillä ja siirrymme ohjaustila ”Unelmaan” – Amokin pieneen, mutta rauhalliseen ohjaustilaan. Olemme varanneet aikaa ohjaukseen puolitoista tuntia. Haluamme toteuttaa rauhallisen ja kiireettömän ohjauskeskustelun; aikaa, kunnioitusta ja huomioita välittäen. Ohjauksessa voi tulla esille monia opiskelijan henkilökohtaisia asioita. Ohjaustila Unelmassa sellaisten asioiden käsittely on mahdollista, oven voi sulkea ja keskustelu jää seinien sisälle. Se on osaltaan tärkeää luottamuksellisen ohjaussuhteen rakentamisessa.

Ohjaustilanteen alussa luodaan hyvän ja avoimen ilmapiirin lähtökohdat. Aloitamme ohjauskeskustelun Maijan kanssa virittävillä lämmittelykysymyksellä: ”Millainen päivä sinulla on tänään ollut?”. Kun Maijan tämän hetkinen tilanne ja olotila ovat selvillä, siirrymme käsittelemään aihetta, jonka vuoksi Maija on tullut ohjaukseen. ”Halusit siis keskustella opintojesi tilanteesta. Mistä tarkalleen ottaen haluaisit nyt jutella?” Pyrimme näin yhdessä tarkentamaan ohjauskeskustelun tavoitetta. Samalla tuomme esille keskustelullemme varatun ajan. Nämä kaikki asiat jäsentävät ohjauksen yhteisiä työskentelyperiaatteitamme. Maija haluaa aloittaa keskustelun tehtävästä, jonka olemme hänelle lähettäneet ohjauskeskusteluun valmistautumiseksi. Käsittelemme Maijan laatimaa harjoitusta. Hän näyttää ja kertoo samalla, mitä asioita hän on kirjannut ympyrätehtävän lohkoihin. Me pyrimme aktiivisesti kuuntelemaan ja antamaan hänelle aikaa rauhassa sanoittaa oma tilanteensa.

Keskustelemme yhdessä opiskelijan tulevaisuuden suunnitelmista ja toiveista sekä lyhyellä että pidemmällä tähtäimellä. Kokoamme pääkohtia hänen kertomuksestaan, tämäkin on yksi ohjauskeskustelun toteuttamisen väline. Seuraavaksi Maija tuo esiin arjen kiireensä ja ajan riittämättömyyden työn, kodin, harrastusten ja opiskelun yhteensovittamisessa. Tuomme tuutoreina keskusteluun uuden ratkaisukeskeisen näkökulman: ”Positiivisesti katsottuna kiire ja ruuhka kertovat sinun elämäsi rikkaudesta ja monipuolisuudesta”. Tällöin opiskelija toteaakin olevansa joustava ja vahva arjen moniottelija. Vahvistamme opiskelijan myönteistä minäkuvaa ja pystyvyyttä: ”Tällaisen kuvan mekin olemme sinusta saaneet”. Maija toteaa vielä ympyrätehtävää katsellessaan, että hän toivoisi enemmän tukea lähiyhteisöltään kotona ja työssä: ”Ehkä minun pitäisi kertoa tästä jumitilanteesta esimiehelleni” ja ”pitäisi pyytää apua läheisiltä arjen pyöritykseen”. Maija alkaa pohtia myös mahdollisuutta ”laittaa osa harrastuksista tauolle opintojen ajaksi”. Kannustamme opiskelijaa hänen ideoidessa itselleen ajankäytön viikkosuunnitelmaa: ”Hyvä, tämä on ensimmäinen askel esteiden raivaamiseksi”. Seuraavaksi Maija ehdottaa hopsin tarkistusta ja esittää muutamaan kohtaan aikataulun tiukentamista, sillä ”nyt aion raivata itselleni opiskeluaikaa”.

Yhteistä aikaamme on vielä hetki jäljellä. Kysymme hopsin käsittelyn jälkeen Maijalta, ”Onko sinulla vielä muita asioita mielessä, joista haluaisit keskustella?” Valmistelemme myös opiskelijaa ohjauskeskustelun päättymiseen kysymällä: ”Olemmeko nyt käsitelleet niitä asioita, joiden vuoksi tulit ohjaukseen?” Keskustelemme ohjauskeskustelun lopussa siitä, mitkä ovat opiskelijan seuraavat ”stepit” oman päämääränsä suhteen, ja että opiskelija muotoilisi itselleen konkreettiset lähiajan toimintaohjeet. Ohjauskeskustelun jäntevä päättäminen on oleellinen vaihe ohjauskeskustelussa. Pyydämme myös palautetta ohjauskeskustelusta: ”Millainen olotilasi oli asteikolla 1-10 tänne tullessasi ja millainen se on nyt keskustelun lopussa?” (kuvio 2.).

Kuvio 2. Palautteen pyytäminen ohjauskeskustelusta

Sovimme myös ohjausprosessin jatkosta: ”Mitä ajattelet siitä, jos tulisit kolmen viikon päästä puhumaan kanssamme ajankäytönsuunnitelmasi onnistumisesta?”. Ohjauksessamme haluamme varmistaa, että seuraava tapaaminen tulee sovittua. Maijan tilanteen huomioiden on tärkeää, että ohjaussuhde jatkuu tavoitteellisesti. Ohjaamme häntä lopuksi orientoitumaan päivän muihin tehtäviin ja tapahtumiin kysymällä ”Mitä sinulla on seuraavaksi tulossa tänä päivänä?” Sen jälkeen hyvästelemme Maijan.

Jäämme hetkeksi ohjaustilaan ja jaamme tuntemukset Maijan kanssa käydystä keskustelusta. Tuomme molemmat omia näkökulmia ohjauskokemuksestamme. Pyrimme arvioimaan omaa toimintaamme ja rakentamaan siitä yhteisen ymmärryksen. Maija näytti lähtevän ohjauksesta uudenlaisen opiskeluotteen kanssa. Ohjauskeskustelustamme jäi meille tuutoreille lämmin tunne, Maijan osaamisperusteiset opinnot etenevät varmasti.

Lähde:

Peavy, R.V. 2001. Elämäni työkirja. Suomentanut Petri Auvinen. Helsinki: Psykologien kustannus.

AMOKin lehtori Tiina Laajala
AMOkin yliopettaja Pirjo-Liisa Lehtelä