Osaamisen kehittymisen polulla
Minulla oli jälleen kerran ilo olla mukana tilaisuudessa, jossa viittä vaille valmiit opettajaksi opiskelevat pohtivat omaa osaamisen kehittymistään. Kyseinen tilaisuus on kulkenut aiemmin nimellä ”Näyttöportfolio” ja nykyisin se on nimeltään ”Opettajan osaamisen kehittymissuunnitelma”. Tässä maaliskuussa pidetyssä tilaisuudessa neljä pian valmistuvaa opettajaopiskelijaa tekivät näkyväksi omaa osaamisen kehittymistään.
On mielenkiintoista kokea aina uudelleen, miten samat osaamistavoitteet todentuvat jokaisen kohdalla erilaista reittiä pitkin. Tälläkin kertaa olivat nämä neljä opiskelijaa kulkeneet kukin erilaista polkua, saaneet matkan varrelta valtavasti uutta osaamista ja vahvistaneet jo olemassa olevaa osaamistaan. Henkilökohtaisen suunnitelmansa mukaan jokainen oli lähtenyt matkaan reppunsa kanssa, joka ei lähtiessäkään ollut tyhjä. Aiempi osaaminen otettiin tietysti mukaan ja myös tuutorit olivat joitakin eväitä opiskelijoiden reppuun laittaneet. Ennen matkaan lähtöä kukin arvioi, mitä osaamista repussa jo on ja mitä siihen tulisi vielä lisätä. Tämän itsearvioinnin perusteella jokainen valitsi oman polkunsa ja mitoitti askeleidensa mitat itselleen sopivaksi. Jokainen pohti, mitä osaamista matkalla pitää kerryttää, jotta oikeanlaista osaamista on tarpeeksi silloin, kun tullaan perille. Näistä lähtökohdista kukin kulki polkuaan ja valitsi oman reittinsä pituuden ja kulkunsa vauhdin.
Nämä polut risteytyivät hetkeksi. Meistä tuutoreista tämä tuntui erityisen jännittävältä. Reput pullottivat ja ne avattiin vuorotellen. Osaamista kuvattiin, sitä arvioitiin ja esitettiin eri tavoin. Tällä kertaa osaamisen kehittyminen näkyi kauniina kuvina ja väreinä. Se näkyi puuna, jonka juuret olivat tiukasti maassa ja oksat liehuivat tuulessa. Osaaminen näkyi sanoina ja kysymyksinä valkokankaalla. Osaamisen kehittyminen konkretisoitui talon pohjapiirroksena, huoneina ja kalusteina, pysyvinä peruspilareina ja sateenkaaren väreinä. Tilaisuudessa kuulimme upeita matkakertomuksia taivalluksen kohokohdista ja pysähdyksistä. Kuulimme matkakumppaneista, jotka olivat esittäneet kriittisiä kysymyksiä ja tuupanneet myös ystävällisesti eteenpäin.
Neljä eri mittaista polkua, neljä erilaista ammatillista taustaa, neljä erilaista tulevaisuuden visiota omasta kehittymisestään. Nämä neljä polkua yhtyivät hetkeksi tilaisuudessa ja erkanivat uusiksi matkoiksi opettajaksi kehittymisen polulla.
AMOKin yliopettaja,
Raija Erkkilä
