Bisnestä ja paikallista kulttuuria Petroskoissa

Oamkin opiskelija Joona Klemi osallistui ja kirjoitti kokemuksistaan kesäkuussa Venäjän Petroskoissa järjestettyyn StartUp Week -tapahtumaan, jonka tavoitteena oli kehittää erityisesti kulttuurinalan opiskelijoiden yrittäjyysosaamista ja Suomi-Venäjä -rajan ylittävää yhteistyötä. Tapahtuman takana oli Karelia CBC -ohjelman rahoittamat Culta– ja Busy -hankkeet, joissa Oamk on mukana.  

Lähes elämänmittaiselta tuntunut bussimatka kului pääasiassa sarjoja katsellen ja venäläistä luonnonmaisemaa ihmetellenEnimmäkseen metsistä, maaseudusta ja vesistöistä koostunut miljöö oli hyvinkin suomalaistyylinen, lukuun ottamatta lukuisia ränsistyneitä rakennuksia. 

Venäjän puolella näkyvyys lähenteli nollaa rekkojen kaahatessa bussistamme ohi tietyöalueella.

Jo saapumispäivänä saatiin pientä osviittaa orastavasta kielimuurista, kun hotellin kahvilassa suoritetut juomatilaukset eivät onnistuneet ihan toivotulla tavalla. Konjakin vaihtuminen viskiksi osoittautui kuitenkin onnenpotkuksi flunssan rippeiden talttuessa lopullisesti.

Vaikeudet jatkuivat myös toisena iltana olutpainotteisessa brittipubissa, jossa englanninkieliset tekstit kuuluivat nähtävästi vain teemaan. 

Elekieli, huumori ja lopulta myös paikallisten nuorten tulkkausapu kuitenkin auttoivat käytännössä tilanteessa kuin tilanteessa. 

Yksi reissun kiinnostavimmista elementeistä oli eittämättä ruokailut. Paikallinen diskomusiikki tuli tutuksi jo aamupalalla, jossa oli tarjolla jopa jonkinlaista ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Ne eivät kuitenkaan yltänyt ihan suomalaisten serkkujensa tasolle. Letut ja todella makeat hillot sekä jogurtit kuitenkin nostivat kokonaisarvosanaa. 

Tiistai-iltana suuntasimme Äänisen rannalle tutustumaan toisiimme ja siinä sivussa myös syömään. Silmämääräisesti kauniilta näyttänyt järvi oli paikallisten mukaan saastunut niin pahoin, ettei siinä kannattanut uida. Yhtäkään veteen menijää en illan aikana myöskään bongannut. 

Äänisen rannalla miljöö oli lähes välimerellinen.

Söimme kahtena ensimmäisenä päivänä lounaat myös aamupalapaikkana toimineessa hotellin saksalaisravintolassa, jossa listalla oli yllättäen myös muikkuja.

Tunnin mittaisiksi tarkoitetut ruokatauot lähes tuplaantuivat, joten kolmantena päivänä ruokailimme hieman nopeamman palvelun neuvostohenkisessä ravitsemusliikkeessä. 

Siellä ruokaa tuotiin pöytään jo ennen kuin ennätimme kunnolla edes istuutua. Tasasimme lähes identtisiä annoksia vielä keskenämme, Leninin valvovan silmän alla, ja päätimme ruokatunnin ennätysajassa. 

Päätöspäivänä päästiin maistelemaan myös paikallisia perinneherkkuja.

Start Up Weekin varsinainen ohjelma ei hivellyt taiteilijan sielua valtavasti, mihin saattoi vaikuttaa työryhmämme varsin pirstaloitunut bisnesidea. Koulutuksella oli kuitenkin merkittävä rooli reissun kokonaiskuvan muodostumisessa. 

Vietimme Petroskoissa vain muutaman päivän, ja silti tarttumapintaa paikallisiin sekä heidän tapoihinsa irtosi huomattavasti enemmän perinteiseen lomareissuun verrattuna. 

Nimittäin harvoin pelkkänä turistina päätyy esimerkiksi keilaamaan tai pelaamaan lento- ja koripalloa paikallisten kanssa keskellä yötä. 

Viimeisenä iltana tai oikeastaan yönä heitin paikallisten kanssa hyvästit matkalla hotellille, ja tuntui siltä kuin olisimme tunteneet pidempäänkin. Muutaman tunnin yöunet, jotka maksimoin sentään heräämällä varttia ennen Suomeen lähtöä, eivät haitanneet. Olo oli varsin seesteinen, ja toivoin vain saavani vielä lisää tällaisia vaihtoon lähdön tyylisiä tiivistettyjä kokemuksia.