Työkokemusta robottinavetoista
Ensimmäinen kokemus robottinavetasta
Pääsin tekemään ensimmäisen maaseutuharjoitteluni Tiina ja Ilpo Wennströmin tilalle Toholammille. Suoritin harjoittelun kesän 2018 aikana ja se oli ensimmäinen kokemukseni robottinavetassa työskentelystä.
Kuvaa navetan sisältä
Tilalla on neljän lypsyrobotin verran lehmiä eli noin 280 kappaletta ja nuorkarja siihen päälle. Navetta laajennettiin neljälle robotille vuonna 2016, silloin roboteiksi vaihtui GEA:n vasta markkinoille tulleet robotit. Ruokintajärjestelmänä on Pellon mattoruokkija.
Harjoittelussa opin paljon uutta robottinavetassa työskentelystä, koska kokemusta minulla ei entuudestaan ollut. Tilan väellä työpäivä alkoi kello kuusi aamulla, mutta sovimme, että minun työpäiväni alkaa aamunavetan jälkeen eli kello yhdeksän. Järjestely oli sopiva, koska työmatka kesti noin 40 minuuttia. Aamulla ensimmäinen työ oli mennä täyttämään rehustamolle mattoruokkijan täyttöpöydät. Sen jälkeen tehtiin päivän ajan tilan muita töitä, kuten peltotöitä, koneiden huoltoa ja pesua, paalien ajoa ja vasikkakarsinoiden puhdistamista.
Paalaaminen tuli tutuksi kesän aikana
Iltapäivällä kolmen aikoihin mentiin iltanavetalle. Iltanavettaan kuului parsien puhdistaminen ja viivelehmien ajaminen robotille. Robotit on navetassa sijoitettu pareittain, joten minä hoidin työntekijän kanssa yleensä kaksi robottia, ja tilan väestä toinen hoiti kaksi muuta robottia. Viivelehmien ajamiseen kului yleensä noin puolitoista tuntia ja sen jälkeen robotit pestiin. Kello viiden aikoihin illalla navettahommat oli tehty ja sen jälkeen sai lähteä ajelemaan kotiin päin.
Harjoittelun aikana opin paljon robottinavetan päivittäisistä töistä ja työtavoista. Sain paljon tietoa myös siitä, minkälaista tietoa lypsyrobotit antavat. Tietokoneelta pystyi seuramaan jokaisen lehmän lypsyä reaaliajassa ja raporteista sai seurattua eläinten tilaa. Harjoittelun aikana opin paljon myös eläinten hoitamisesta.
Toinen työharjoitteluni maatilalla
Hyvin kuivitetuissa parsissa eläinten on mukava maata
Suoritin toisen maaseutuharjoittelun kesällä 2019 Kukkulan Tila Oy:ssä. Harjoittelu kesti kolme kuukautta, toukokuun alusta elokuun alkuun. Kukkulan Tilalla viljellään nurmea, kauraa ja ohraa. Harjoittelukesänä siellä kokeiltiin myös rehumaissia. Tilan päätuotantosuunta on lypsykarjatalous ja karja muodostuu 130 lypsävästä lehmästä ja nuorkarjasta. Navetta on valmistunut vuonna 2012 ja siellä lehmiä lypsää kolme Lelyn lypsyrobottia. Yksi roboteista lypsää ensikoiden ryhmää, tällä menettelyllä on saatu nostettua niiden tuotosta.
Navettaan alettiin asentamaan käytävämattoja heinäkuun lopulla.
Kukkulan tilalla johtaminen ja eläi hyvinvointi on erinomaisella tasolla. Tilalla noudatetaan melko pitkälle Leanin johtamista, mikä näkyy arjessa siten, että työtavat on hiottu viimeisen päälle ja kaikesta turhasta on pyritty hankkiutumaan eroon. Navettatyöskentelyssä pyritään välttämään turhia töitä ja turhaa seisoskelua, kuitenkaan unohtamatta eläinten tarkkailua ja niiden hyvinvointia.
Tilan peltotyöt tehdään urakointina melko pitkälti, joten harjoitteluun tai kesätöihin sinne ei kannata mennä traktorihommien takia. Kevättöistä kyntäminen ja äestäminen tehdään itse. Rehunteon jälkeen apulannat levitetään myös itse. Käytännössä muut työt, kuten kylvön, rehun, lietteen levityksen ja puimisen tekee ulkopuolinen urakoitsija.
Työpäiväni alkoi kello seitsemältä tai yhdeksältä. Seitsemän aikoihin aloitettiin aamunavetalla. Aamunavettaan kuului vasikoiden juotto, parsien puhdistaminen, viivelehmien ajaminen robotille ja robottien pesu. Päivän aikana tehtiin muita töitä kuten siivoushommia, peltotöitä, terassin tekoa ja navetan pesua. Iltanavetta alkoi appeen teolla. Sen tekeminen kuului minun vastuulleni koko kesän ajan. Appeen jaon jälkeen tehtiin samat työt kuin aamullakin.
Apetta tekemässä
Harjoittelu opetti minulle yhden tavan johtaa hyvin menestyvää maatilayritystä. Sen aikana minulle annettiin paljon vastuuta, sillä esimerkiksi isäntäväki lähti viikoksi Tanskaan seminaariin ja lomalle, joten hoidimme tilan työt työntekijän ja kesätyöntekijän kanssa. Vastuunottaminen tuntui aluksi vaikealta, koska uutta asiaa tuli alkuun todella paljon. Harjoittelun edetessä ja työtapojen tultua tutuiksi yksikseen tekeminen alkoi sujua ja tuntua mukavalta.
Pietari Viitasalo, neljännen vuoden agrologiopiskelija
