Minne sairaanhoitajat katoavat?
Elämme vuotta 2021 ja sairaanhoitajia valmistuu koko ajan lisääntyvissä määrin, eivätkä kaikki halukkaat mahdu edes opiskelemaan rajoitettujen paikkojen vuoksi. Kuitenkin kentältä kuuluu päivä päivältä enemmän hätähuutoja siitä, että sairaanhoitajista on pulaa.
Väestö ikääntyy ja ikäluokat pienenevät, mistä hoitajia tulevaisuudessa? Mihin kaikki vastavalmistuneet sairaanhoitajat sitten katoavat?
Onko niin, että vastavalmistuneet toteavat valmistumisen jälkeen, että ala ei vastaakaan niitä etukäteisodotuksia, joita heillä oli vai kokevatko he alan liian raskaaksi fyysisesti ja henkisesti?
Vai onko niin että alalle hakeutuvat ovat saaneet kuvan työstä televisiossa pyörivistä ohjelmista, joissa hoitajilla on aikaa istuskella taukotiloissa ja flirttailla lääkäreiden kanssa työn ohessa?
Millä voitaisiin lisätä alan houkuttavuutta?
Vastaus on yksinkertaisen helppo: palkkaus ja työolot. On kiistaton totuus, että hoitoalan palkat ovat liian mitättömät. Työn vaativuuteen nähden palkka on naurettavan pieni. Hoitaja on vastuussa ihmisten hengestä, työ on fyysisesti raskasta. Miesvoittoisella alalla terästehtaalla nosturinkuljettaja voi nukkua yönsä yövuorossa tai viettää iltavuoronsa jalat kojelaudalla katsellen sarjoja Netflixistä, ja saa yli tuplasti sen palkan, minkä sairaanhoitaja ihmisten hengestä vastatessaan. Kyllä, on totta, että hoitoala ei ole kannattavaa, sillä ei tehdä voittoa, mutta jostain ne rahat olisi hoitajillekin löydyttävä.
Kuvittelevatko poliitikot, että siniset valot talojen seinillä tai ilta yhdeksän aikoihin kuuluvat käsien taputukset riittävät siihen, että alan vetovoimaisuus säilyy ja hoitajat jaksavat jatkaa arvokasta työtä näillä eväillä?
Palkkataso ja työolot kuntoon
Ennen muinoin hoitajat ovat toimineet “kutsumuksesta” ja heidän on oletettu toimivan ympäri vuorokauden ihan vain auttamisen halusta ja olevan käytettävissä ilman palkkaakin. Tuntuu että vielä nykyäänkin hoitajien tulisi tehdä työnsä nöyrästi ja haluta auttaa ihmisiä. Hoitajat leimataan ahneiksi, kun olisivat vailla lisää rahaa tekemästään työstä.
Koemmekin että kun hoitajien palkkataso ja työolot saadaan kohdilleen sekä työn julkisuuskuva realistiseksi niin näillä keinoilla hoitajat saadaan pysymään ja jaksamaan tärkeässä työssä. Kun hoitaja jaksaa henkisesti ja fyysisesti hyvin ja kokee työssään arvostusta ja kuulluksi tulemista, hän jaksaa tarjota hyvää hoitoa myös muille. Hyvä henkilöstön jaksaminen näkyy positiivisena ja kannustavana työilmapiirinä, mikä taas lisää alan houkuttelevuutta opiskelijoidenkin keskuudessa.
Teksti: Sairaanhoitajaopiskelijat Minna Rantala, Heidi Pisilä, Henna Huusko ja Krista Karppinen (OHS19KM, OHS19SM) sekä sairaanhoitaja Riikka Kesti (AVO20S11)
Kuvat: Kirsi Myllykangas
Tämä kirjoitus kuuluu sarjaan, jota kirjoittavat kevätlukukaudella 2021 Oulaisten kampuksella Kiireetön avohoitotyö -syventäviä opintoja opiskelevat opiskelijat.
