Kouluun, pois ja takaisin
Tekstin on kirjoittanut Oamkin konetekniikan KTO18SP9-ryhmän opiskelija Juho Niemelä opintojaksolla YY00BB72-3133 Tutkimus- ja kehittämistoiminta.
Olen juuri opiskeluitani OAMK:ssa uudelleen aloittava 4. vuoden koneautomaatioon suuntautunut insinööriopiskelija. Polku nykytilanteeseen on ollut hieman mutkainen, sillä aloitin opiskeluni alun perin jo vuonna 2012. Välissä on tullut kokeiltua täysin eri alaa ja lisäksi suoritettua levyseppähitsaajankin koulutus, jollaisena työskentelen edelleenkin opiskelujeni ohella osa-aikaisesti. Ennen insinööriopintoja kävin ammattikoulussa suunnitteluassistentin perustutkinnon.
Insinööriopintoihin päätyminen
Insinööriopintoihin hakeutuminen tuntui aikoinaan luonnolliselta seuraavalta askeleelta, kun suunnitteluassistentin opiskelut olivat paketissa. Niissä oli paljon samaa asiaa, mutta suunnitteluassistentin opiskeluissa käyty tieto oli vähän enemmän semmoista pintaraapaisua, kun niitä insinööriopiskeluihin verrataan. Mutta hankittu tieto ja taito, varsinkin teknillisen piirtämisen ja 3d-mallinnuksen parissa, olivat todella arvokkaita.
Photo by sanja gjenero from https://freeimages.com
Mitäs sitten tapahtui?
Insinööriopintojen loppupuolella loppui niin sanotusti usko, ja opinnot eivät enää edenneet niin kuin niiden pitäisi. Yksi iso tekijä siinä jäljestäpäin pohtiessa saattoi olla käytännön kokemuksen puute teollisuuden aloilta ja sitä kautta tunne, ettei oikein tajua mistään mitään. Siinä sitten tuli eräs kesä päädyttyä töihin eristäjäksi ja sille tielle jäin sitten muutamaksi vuodeksi.
Jokusen vuoden pyörittyäni eristäjänä otin taas uuden suunnan, ja hakeuduin levyseppähitsaajaksi. Yksi suuri tekijä tässä valinnassa oli, etten halunnut insinööriopintojeni valuvan täysin hukkaan. Nämä alat kun ovat hyvin lähellä toisiaan ja monilla hitsaajan ja muun teollisuudenalan hommat ovat ponnahduslautana insinööriopintoihin.
Nykytilanne
Muutaman vuoden työskenneltyäni hitsaajana ja kerrytettyäni käytännön osaamista alkoi insinöörihommat näyttäytyä taas uudessa valossa. Näiden uusien näkökulmien ja muutaman muun elämäntilannetta ”järkyttäneen” muuttujan suman jälkeen laitoin erillishaun kautta paperit vetämään jälleen Oamkiin. Niinhän siinä sitten kävi, että kesälomalla ollessani sain viestin, että tervetuloa opiskelemaan. Tästä päästäänkin sitten nykytilanteeseen ja tähän blogikirjoitukseen.
Photo by Jim Ernsberger from https://freeimages.com
Loppupohdiskelut
Tarinan opetuksena lienee, että polkuja on monenlaisia ja ensimmäisellä yrityksellä tai ”väärässä ” elämäntilanteessa tehdyt valinnat eivät ole aina lopun alkua. Opiskeluiden monimuotoisuus lisääntyy, ja vaihtoehtoja on paljon, joten jos vain jaksaa yrittää ja kiinnostusta löytyy niin kyllä jokainen varmasti oman tiensä löytää.
