Huom! Oamkin blogi poistuu käytöstä
Osana verkkoympäristön uudistustyötä blogisivusto poistuu käytöstä 30.6.2024. Blogien kirjoittajat vastaavat omien tekstien talteenottamisesta ja arkistoimisesta. Ajankohtaisten blogien julkaisemista kannattaa tarjota Oamk Journalille. Blogi on saatavilla lukutilassa sisäverkosta 31.12.2024 saakka.

Author: Liikkeessä

Vain valmistelua

Ensimmäinen työviikko alkaa olla onnellisesti ohi. Vielä viikko sitten töihinpaluu tuntui suhteellisen  utopistiselta ajatukselta. Miten voisin luopua päiväunista ja yleisestä sluibailusta? Mutta ihmeesti sitä vain ihmismieli (ja -keho) venyy kaikenlaiseen.

Muutamat tuttavani ovat vuosien varrella ihmetelleet, mitä tekemistä opettajalla on koululla, kun opetuskaan ei ole vielä alkanut. No mietitäänpä… Maanantai meni sähköposteja perkatessa. Viestejä oli yllättävän vähän, 125 kpl. Ja niistäkin aika suuri osa oli sellaisia, jotka eivät vaadi mitään toimenpiteitä. Mutta toki selviteltäviä asioitakin löytyi. Tiistain istuimme koulutuksessa, jossa saimme lisäoppia opinnäytetöiden ohjaamiseen.  Aamupäivän ja iltapäivän luennoitsijoilla oli hämmentävästi erilaiset näkemykset amk:n opinnäytetyön luonteesta. Niistä voi varmaan valita itselleen mieluisamman lähestymiskulman. Keskiviikko oli pyhitetty kokouksille. Aamulla kuulimme rehtorin terveiset alkavalle lukuvuodelle.  Mielenkiintoista nähdä, mitä uusi Oy-malli tuo mukanaan. Puhumattakaan siitä, mitä tulevat säästötarpeet tulevat aiheuttamaan. Lounaan jälkeen kokoustettiin osasto- ja koulutusohjelmatasolla. Torstai-aamu meni taloushallinnon tiimin palaverissa ja iltapäivällä omistauduin opiskelijoille: allekirjoitimme harjoittelusopimuksen harjoitteluun lähtevän kanssa ja suunnittelimme syksyn opintoja harjoittelusta palaavaan kanssa.

Ja nyt ollaan sitten perjantaissa (TGIF!). Tarkoitus olisi tässä vähitellen (kunhan saan tämän kirjoituksen laadittua) kääntää katse ensimmäisen jakson opetukseen. Aika harva opintojakso on sellainen, että se ei vaatisi mitään valmistelutöitä. Aikatauluja täytyy suunnitella. Aineistoja pitää päivittää ja tallettaa Oivaan opiskelijoita varten ynnä muuta. Muutakin tekemistä piisaa, esimerkiksi harjoittelukäynneistä sopimisia, opinnäytetyöntekijöiden ohjausta ja muutakin opiskelijoiden ohjausta. Joten eiköhän se ensi viikkokin sujahda ohi ihan huomaamatta. Ja sitten alkaakin jo opetus. Jännittävää nähdä, millaisia ryhmiä pääsee opettamaan tänä syksynä.

Eräs ystäväni osaa jo nykyään kysyä, joko teillä on opetus alkanut vai onko sinulla ”vain valmistelua”.  Sitäpä hyvinkin!

Ulla Reinikainen (Taloushallinnon lehtori)

 

Pääsykoehulinaa

Ennen kesälaitumille lähtöä Liiketalouden yksikössä järjestettiin pääsykokeet tulevana syksynä alkaviin opintoihin pyrkijöille. Kokeisiin oli kutsuttu reilut 2 000 nuorta ja aikuista. Kokeet olivat liiketalouden, tietojenkäsittelyn sekä kirjasto- ja tietopalvelualan koulutusohjelmissa.

Oppilaitoksessa oli siis hulinaa kolmen päivän ajan. Tämän jälkeen alkoi kokeiden tarkastus. Homma hoidetaan ihan käsityönä eli opettajat lukevat jokaisen paperin läpi ja tarkastavat tehtävät. Tämä on siis varsin aikaa vievää ja tarkkaa työtä.

Yksistään liiketalouden pääsykokeita oli noin 1 000 kappaletta tarkastettavana. Näitä sitten useamman hengen voimin monena päivänä tarkastettiin. Pistetiedot syötettiin tietokantaan, josta ne sitten lähtevät eteenpäin. Kesän aikana valitut saavat sitten kutsun tulla opiskelemaan.

Kokeisiin oli vastattu pääosin vallan hyvin. Liiketalouden yksikkö on vetovoimainen opiskelupaikka, hakijoita on useita yhtä aloituspaikkaa kohti.

Tämän urakan jälkeen pääsemme kesälaitumille! Syksyllä jatkamme uusien innokkaiden opiskelijoiden kanssa.

Oikein hyvää kesää lukijoille Liiketalouden väen puolesta!

Terhi Mustakangas, opettaja

Digivoituminen opiskelijasta harjoittelijaksi

Suurin osa Liiketalouden yksikön opiskelijoista on jo aloittanut kesäloman – tai ainakin viettää päivänsä koulun seinien ulkopuolella. Vielä jokin aika minäkin luulin kuuluvani tähän joukkoon.

Huomasin, ettei taloushallinnon suuntautumisvaihtoehto ollut se minun juttuni, joten heitin opinnot uusiksi. Syksyllä suunnistan markkinoinnin puolelle opiskelemaan. Enää minulla oli ongelmana löytää kesätöitä tai mukava paikka suorittaa markkinoinnin yleisharjoittelua, joka mielellään tukisi myöhempiä opiskeluja ja töitä.

Alettiin lähestyä toukokuuta ja yhä kesätyöpaikat tuntuivat olevan jättikokoisen kiven alla. Seuraavan kolmen kuun osalta kalenterini näytti pelottavan tyhjältä. Epätoivo kesäni kohtalosta alkoi vallata alaa. Siinä vaiheessa sähköpostiin kilahti vihdoinkin vastaus rukouksiini. ”Kiinnostaisiko sinua yleisharjoittelu Liiketalouden yksikön viestintäryhmässä?” Ai että kiinnostaisiko, todellakin! Harvemmin käy näin päin, että minua pyydetään töihin.

Vaihtaminen opiskelijoiden puolelta henkilöstön puolelle oli aluksi hämmentävää.

  • Täällä pyörii kamalasti ihmisiä, joita ei ole koskaan aiemmin nähnytkään.
  • Opettajat eivät katoa koululta heti lähiopetuksen päätyttyä.
  • Koulukaan ei ole typötyhjä kesäisin.
  • Henkilöstön taukotilaan voi vain kävellä ja hakea kahvia.

Loppujen lopuksikin tällaisen yksittäisen LIK-opiskelijan näkemys yksikön rattaiden pyörittämisestä on kovin kapea. Mistäpä sitä tietäisi esimerkiksi TIK- tai KIR-opettajia? Ja harvemmin tulee törmättyä hallintohenkilöstöön luentojen lomassa.

Harjoittelussani olen saanut tehdä kaikenmoista. Olen muun muassa

  • metsästänyt vanhentuneita linkkejä ja tietoja iki-ihanan Oivamme loputtomalta tuntuvasta suosta,
  • kirjoittanut elämäni ensimmäisen palaverimuistion,
  • opetellut käyttämään videokameraa,
  • löytänyt uusia ilmoitustauluja ja esitetelineitä,
  • kahlannut läpi kirjoja sosiaalisessa mediassa viestimisestä sekä
  • facebookannut ahkerasti. Yksikön Facebook-sivun kehittämistehtävän parissa totta kai.

Kuusi viikkoa ei muutenkaan ole mahdottoman pitkä aika, mutta nyt tämä harjoittelu alkaa suorastaan huveta käsiin; enää on kaksi ja puoli viikkoa sekä monta viestinnän kirjaa jäljellä. ”Aika kuluu nopsaan, kun paljon tapahtuu”, lauloi Sinisen talon Nalle aikoinaan, ja se on totinen tosi.

 

Varo ettet jää nalkkiin! …Me taidetaan kaikki olla entisiä opiskelijoita.”

Kollegan varoitukset huomioon ottaa

Heta Jyrälä
Viestintäryhmän harjoittelija

 

Puhutaanko norjaa?

Jeg og min kollega Leila hadde tre hyggelige dager i Oslo med en gruppe lærere i svensk fra ulike finske yrkeshøyskoler. Temaet for seminariedagene var Norge, det norske språket, samfunnet og arbeidslivet. Utenom forelesninger besøkte vi Holmenkollen, Operaen, Vikingskipshuset og spiste masse nydelig mat i det gode selskap.

Och samma på svenska:

Jag och min kollega Leila hade tre trevliga dagar i Oslo med en grupp lärare i svenska från olika finska yrkeshögskolor. Temat för seminariedagarna var Norge, det norska språket, samhället och arbetslivet. Förutom föreläsningar besökte vi Holmenkollen, Operan, Vikingskeppsmuseet och åt massor av god mat i gott sällskap.

 

NORSK

SVENSKA

hyggelig

trevlig

samfunnet

samhället

spise

äta

nydelig

god, fin

 

 
 
 

Ymmärsitkö? Hyvä! Norja ja ruotsi muistuttavat paljon toisiaan, ja ruotsin kielellä pärjää Norjassa erinomaisesti. Itse asiassa 80-90 % norjalaisista, ruotsalaisista ja tanskalaisista sanoista ovat samoja tai samankaltaisia. Meitä pohjoismaalaisia yhdistää kielen lisäksi kulttuuri ja yhteiskuntarakenne. Muumi ja Peppi Pitkätossu ovat yhtä lailla osa norjalaislasten kuin suomalaislastenkin elämää. Vaikka suomalaislapset saavatkin päiväkodeissa ja kouluissa lämpimän aterian ja norjalaislapset syövät kotoa tuotuja eväsleipiä, on meillä paljon yhteistä.

Pohjoismaalaisuuden korostaminen ja me-henki jäivätkin parhaiten mieleemme kolmen päivän mittaiselta koulutusmatkaltamme kauniiseen Osloon. Osallistuimme toukokuussa kollegani Leila Karjalaisen kanssa Suomen amk-ruotsinopettajien VÅRTRÄFF-seminaariin, jossa käytiin tänä vuonna läpi Norjaa monelta kantilta: kieltä, yhteiskuntaa, työelämää. Loppuhuipennus oli kansallispäivän vietto (17 mai) Oslon kaduilla. Tunnelma oli iloinen, kun norjalaiset vauvasta vaariin olivat pukeutuneita kansallispukuihinsa, Norjan liput liehuivat, lapset lauloivat ja soittivat kulkueissa (barnatøget) ja ”Hip hip hurraa” –huudot raikuivat kaduilla kuningasperheen vilkuttaessa linnansa parvekkeelta.

 

Rikkaassa Norjassa on huutava työvoimapula. Kannustankin opiskelijoita opiskelemaan ruotsin kieltä, sillä koskaan ei tiedä, minne elämä vie. Meillä suomalaisilla vaikutti olevan hyvä maine tunnollisina työntekijöinä, ja suomalaista koulutusta arvostetaan Norjassakin. Esimerkiksi Nordjobb voisi tarjota hienon ensikosketuksen työelämään jossakin muussa Pohjoismaassa.

Kieliasiat ovat aina mielenkiintoisia kielten opettajan mielestä.  Bokmål ja nynorska ovat kaksikielisen Norjan viralliset kielet. Kun Suomessa opiskelijat ovat opiskelleet välillä ”pakkoruotsia”, opiskelevat norjalaiset ”spynorskaa”, ja ruotsia osaavat tietävät, mitä ´spy´ tarkoittaa. 🙂 Liikuttavaa oli kuunnella erään norjalaisen luennoitsijan puheenvuoron aloitus äidinkielellään, kveenin kielellä (Pohjois-Norjassa puhuttu suomensukuinen vähemmistökieli). Sitä ymmärsi, sehän kuulosti vähän Pohjois-Suomen murteilta tai Pohjois-Ruotsin meänkieleltä. Maailmanlaajuisesti ajatellen: kaksikielisyys on tavallista, ei epätavallista. Kielitaito on aina rikkaus. Kielitaito avaa ovia.

Ida Valtonen
Ruotsin kielen lehtori

Yritykset viestivät vastuullisuudestaan vain harvoin sosiaalisessa mediassa

Oamkin Liiketalouden yksikössä kaikki tradenomiopiskelijat saavat ajankohtaiset tiedot yritysten yhteiskuntavastuun perusteista: Green thinking– kurssi on kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille pakollinen. Kurssiin sisältyy luentojen lisäksi projekti, jossa tehdään työelämäläheisiä toimeksiantoja aiheen parissa.

Omassa projektiryhmässäni Degree in International Business- opiskelijoiden kanssa tarkastelimme yritysten vastuullisuusviestintää internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Taustalla oli toimeksianto aiheesta Nokia Oyj:n pääkonttorille älypuhelinten osalta ja lisäksi opiskelijaryhmät tarkastelivat muita toimialoja kiinnostuksensa mukaan: muotia, elintarviketeollisuutta, matkailualaa ja urheilua. 

Tehtävän tavoitteena oli ensin kartoittaa toimialalla Suomessa toimivia yrityksiä, valita niistä kolme lähempään tarkasteluun ja sen jälkeen kuvata jokaisen yrityksen yhden tuotteen elinkaarta saatavilla olevien tietojen perusteella.  Vastuullisuuden näkökulmastahan tuotteen elinkaari alkaa jo raaka-aineiden ja energian tuotannosta ja päättyy vasta jätteiden käsittelyyn tuotteiden käytöstä poistuessa. Tämä harjoitus tuotteiden elinkaaren pohdinnasta osoitti jälleen kerran hyödyllisyytensä: ilman yksityiskohtaisia tietojakin opiskelijat saavuttivat ihan uudenlaista ymmärrystä siitä millaisia materiaali- ja energiavirtoja tuotantojärjestelmiin liittyy, ja millaisia ovat  keskeisimmät vastuullisuuskysymykset. Elinkaariharjoituksen pohjalta opiskelijat osasivat sitten tarkastella huolellisesti yritysten viestintää: mitä asioita kehitetään, mistä asioista ei puhuta viestinnässä, ja millä tavoin asioista viestitään.

 Johtopäätöksiä ympäristötehokkuudesta ja sosiaalisesta vastuusta

Toimialasta riippumatta kansainvälisten alihankintaketjujen hallinta on yrityksille haasteellista. Vaikeita työoloihin tai poliittisiin konflikteihin liittyviä sosiaalisen vastuun kysymyksiä tunnistettiin mm. suklaan raaka-aineisiin, harvinaisempiin metalleihin tai tekstiilien halpatuotantoon liittyen. Näiden osalta yritykset totesivat ainoastaan että ne ovat mukana kansainvälisissä yhteistoiminta-elimissä jotka pyrkivät löytämään ratkaisuja ongelmiin.

Kansainvälisten tuotantoketjujen yleisenä ongelmana on, että yritysten on lähes mahdotonta saada alihankkijoiltaan luotettavaa tietoa työntekijöiden olosuhteista ja hyvinvoinnista. Palkkauksen ja työehtojen tutkimista mm. vaikeuttaa se, että halpatuotantomaissa tuplakirjanpito on yleistä, eikä oikeiden tietojen jäljille tai olosuhteita tarkkailemaan yritysten ulkopuolelta pääse. Suurimmaksi ongelmaksi opiskelijat kuitenkin nimesivät useiden yritysten strategiat, jotka perustuvat joko mahdollisimman suurten volyymien myymiselle mahdollisimman halvalla tai tuotteiden edulliselle hinnalle vaikka lapsiorjienkin käyttämisen kustannuksella, kuten suklaan tuotannossa.

Erityisesti muodissa yleisenä ongelmana nähtiin se, että yhtiöt keskittyvät myymään suuria määriä tuotteita jotka ovat lyhytikäisiä joko huonon laadun tai tyylien vaihtumisen vuoksi. Muotia tarkastellut ryhmä totesi mm. että runsaasta vastuullisuusviestinnästään huolimatta esimerkiksi H&M ei vaikuta ottavan lainkaan todellista vastuuta huolestuttavista tapahtumista sen alihankintaketjuissa. 

Matkailualallakin havaittiin tarvetta kehittää vastuullisuutta ja vastuullisuusviestintää. Kuluttajille tarjotaan ympäristöystävällisempiä ”vihreitä” matkavaihtoehtoja, mutta ei välttämättä esteettömiä tai allergiavapaita vaihtoehtoja. Lapin matkailuyrittäjien viestinnässä usein monet vastuullisuusnäkökohdat kuten rekikoirien hyvinvointi, moottorikelkkailun vaikutukset paikalliseen luontoon, tarjotun ruuan laatu jne. loistivat viestinnässä poissaolollaan.

Tarkastelun myötä pääsimme mielenkiintoisiin keskusteluihin siitä onko yksittäisellä yrityksellä mahdollisuuksia muuttaa maailmaa. Löysimme esimerkkejä puolesta ja vastaan. Hyvin huomionarvoista yrityksille on että meillä on tradenomiopiskelijoidenkin keskuudessa kasvava ryhmä nuoria kuluttajia, jotka ymmärtävät ja osaavat etsiä tietoa vastuullisuuskysymyksistä – ja antavat niille arvoa. He haluavat jopa opiskelijabudjetin puitteissa päättää millaista toimintaa rahoillaan kuluttajana äänestävät. Ja heidän mielestään teollisuuden nykyiset toimet ehkäistä työntekijöiden myrkytystapauksia tekstiilien halpatuotannossa tai lapsiorjien käyttöä kaakaon tuotannossa eivät yksikertaisesti riitä. Tarkastelimme myös esimerkkejä yrityksistä, joiden koko liikeidea kiertyy hyvän tekemisen ympärille ja eettisen toiminnan edistämiselle. Tällaisia ovat mm. Tom’s shoes, Globe Hope, Table for two ja Oululainen Kiks. Myös esimerkiksi reilun kaupan merkki tuotteessa voi lisätä kuluttajien luottamusta tuotantoketjuun. Vaihtoehtojakin siis jo on.

 Johtopäätöksiä vastuullisuusviestinnästä

Vastuullisuusviestinnän tarkastelussa keskusteltiin sisältöjen lisäksi myös viestinnän tavoista ja kanavista. Opiskelijat löysivät suuria eroja siinä, kuinka yritykset toimivat sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi älypuhelinten valmistajat ovat lähestyneet dialogisuutta sosiaalisessa mediassa viestiessään hyvin eri tavoin. Keskustelua Applen tuotteista pitävät yllä hyvin pitkälle kuluttajat. Yritys on hyödyntänyt heimoajattelua toimintakulttuurissaan, ja on saanut aikaan sovelluksia tuottavan yhteisön ja myös kuluttajista muodostuvia käyttäjäheimoja jotka mm. tukevat toisiaan, välittävät tietoa ja markkinoivat tuotteita muille kuluttajille. Nokia ja Samsung taas ovat yrityksinä vahvemmin läsnä sosiaalisessa mediassa ja yritysten edustajat käyvät asiakkaiden kanssa keskustelua.

Sosiaalisen median ympäristöistä useat yritykset ovat läsnä ensisijaisesti Facebookissa, kuten esimerkiksi Lumene, joka pyrkii vastaamaan kaikkiin kommentteihin eri maiden Facebook-sivuillaan. Twitterin käyttö taas on enemmän lapsenkengissä ja useat yritykset sieltä vielä puuttuvat kokonaan, vaikka esimerkiksi Valio ja Fazer käyttävät Twitteriä jo hyvinkin dialogisesti.

Ehkä hätkähdyttävimpänä johtopäätöksenä näistä eri toimialoilla tehdyistä tarkasteluista päädyimme käsitykseen siitä, että vaikka useat yritykset viestivät vastuullisuudestaan yhteiskuntavastuun raporteissa ja nettisivuillaan, sosiaalisessa mediassa vastuullisuusviestintää on vielä todella vähän. Tämä on hämmästyttävää siksi, että juuri ne yritykset ja kampanjat joilla on erityistä goodwill-arvoa, saavat helpommin huomiota sosiaalisessa mediassa. Seuraavalla Green thinking- kierroksella voisimmekin vaikka tuottaa yrityksille käytännön ideoita tämän mahdollisuuden hyödyntämiseksi.

KTT Sanna Oja
Tuntiopettaja

Ensimmäinen!

Viime viikon torstaina juhlimme kevään aikana valmistuneita tradenomeja. Yksi valmistuneista on Jonna Räsänen, ryhmästä LIK1SNT2. Hän on ensimmäinen uudesta taloushallinnon suuntautumisvaihtoehdosta valmistuva opiskelija. Jonnan opinnot sujuivat varsin sutjakkaasti, sillä hän aloitti opinnot syksyllä 2011 ja valmistuu siis 1,5 vuotta etuajassa Siksipä esitin hänelle muutamia kysymyksiä liittyen hänen polkuunsa opintojen läpi valmiiseen tutkintoon asti.

Jonna kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2002. Uravalinta ei ollut itsestään selvä. Hän haki useampana vuonna yliopistoon opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa. Samoin hän haki OAMK:iin liiketaloutta opiskelemaan, mutta aika ei ollut vielä kypsä kummallekaan vaihtoehdolle ja opiskelupaikka jäi saamatta. Loppujen lopuksi opiskelupaikka löytyi Rovaniemen ammattikorkeakoulusta, matkailun koulutusohjelmasta. Ennen sitä Jonna kuitenkin vietti vuoden Australiassa erilaisia töitä tehden.

Opiskelu Rovaniemen ammattikorkeakoulussa alkoi vuonna 2006 ja sisälsi mm. vaihtolukukauden Kanadassa. Opintojen ollessa loppusuoralla Jonna kiinnostui projektitoiminnasta ja teki harjoittelunsa matkailuhankkeen projektisihteerinä. Se antoi kipinän opiskella vielä International Project Management –erikoistumisopinnot. Kun opinnot olivat valmiit, Jonna suuntasi takaisin Ouluun ja alkoi etsiä töitä. Se osoittautui erittäin haastavaksi, koska taloushallinnon osaaminen ei riittänyt haaveena olleisiin projektiassitentin tai –koordinaattorin tehtäviin. Niinpä Jonna päätti hakea OAMK:iin uudestaan – tällä kertaa hyvällä menestyksellä.

Jonna aloitti siis opinnot OAMK:sn Liiketalouden yksikössä syksyllä 2011. Opintojen ripeää etenemistä selittää osaltaan Jonnan tausta:  hän sai noin 60 op hyväksilukuja aiemmista opinnoistaan. Hän piti myöskin yllä reipasta tahtia opintojen suorittamisen suhteen. Hän mm. käytti tehokkaasti hyväkseen koulun tarjoamat erilaiset opiskelumahdollisuudet ja suoritti opintojaksoja niin päivä- kuin iltaopintoinakin. Hänellä oli alusta asti tavoitteena päästä mahdollisimman pian työelämään, joten hän teki palkkatyötä opintojen ohella vain sen verran, että tuli toimeen. Opiskelijaelämääkin tuli nähtyä ja koettua jo Rovaniemen aikana, joten nyt oli aikaa keskittyä opiskeluun.

Jonna toteaa, että haasteita on toki ollut matkan varrella. Esimerkiksi eräällekin viikolle saattui kuusi tenttiä. Ja palautettavia tehtäviä on välillä ollut runsain mitoin samanaikaisesti tehtävänä. Yksi nurja puoli on ollut myös siinä, ettei tavallaan tunne kuuluvansa oikein mihinkään ryhmään, kun opintojaksoja on tullut suoritettua monien eri ryhmien mukana. Jonnalla oli kuitenkin sikäli hyvä tuuri, että samaan aikaan aloitti opinnot myös Riikka Kallo, jolla oli samanlaiset taustaopinnot ja myöskin hyvin samanlaiset suunnitelmat opintojen suhteen. He pystyivät siis valitsemaan samoja opintojaksoja ja toimimaan tehokkaana parina ryhmätöissä. Riikan mukavan elämänmuutoksen takia  Jonna kuitenkin  jäi toiseksi vuodeksi ”yksin” opiskelemaan.

Mukavinta Jonnan mielestä on ollut opiskella itseä kiinnostavaa alaa ja suurimmassa osassa opintojakoja opetus on ollut erittäin laadukassta. Tästä Jonna lähettää ison kiitoksen opettajille. Ja opintojen alkuperäinen tavoitekin toteutui: Jonna sai jo ennen valmistumistaan vakituisen työpaikan projektiassistenttina kansainvälisessä yrityksessä. Hän vastaa projektien taloushallinnosta.

Kun kysyin Jonnalta vinkkejä nykyisille / tuleville taloushallinnon opiskelijoille, hän vastasi seuraavaa:

”Jokaisen opiskelijan polku on ainutlaatuinen, joten ainoa vinkkini on opiskella oman elämäntilanteen ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti työelämän tarpeet mielessä pitäen. Taloushallinnon suuntautumisvaihtoehdon opettajien ammattitaitoa kannattaa hyödyntää  ja opintojaksoista ottaa kaikki irti, sillä niitä tulet varmasti tarvitsemaan työelämään siirtyessäsi.

Haluan kiittää kaikkia opettajiani ja kanssaopiskelijoita näistä kahdesta vuodesta. Onnea ja menestystä kaikille valmistuneille ja aurinkoista kesää!”


Ulla Reinikainen – taloushallinnon lehtori ja ryhmän LIK1SNT2 tutoropettaja

Ensiapua henkilökunnalle

Harvoin tulee ajatelleeksi mitä kaikkea täällä meillä koulussakin voi tapahtua. Turvallisuuteen on kiinnitetty huomiota pelastautumisharjoituksin, mutta ensiaputaidoissa on ollut vielä petrattavaa. Vaikka työntekijämäärään suhteutettuna ensiapukoulutettuja on ollut riittävästi, niin pyöriihän täällä paljon opiskelijoitakin. Portaissa voi kaatua, pihalla liukastua, sairaskohtaus iskeä, sähkölaite aiheuttaa palohaavan tai vaikka Kiriacammion hirvittävä paperigiljotiini voi leikata sormen. Kevään korvilla pidettiin siis ensiapukoulutus neljälletoista henkilökunnan jäsenelle.

 

 
Elvytystä harjoiteltiin Anssin kanssa

Todettiin, että vaikka työympäristömme sinällään onkin turvallinen, niin koskaan ei voi tietää mitä voi sattua. Useimmat jo tiesivätkin, ettei esim. sähköiskun saaneeseen saa koskea ennen, kuin sähkölaitteen virta on katkaistu, mutta hyvä sitä on välillä muistuttaa mieleen. Samaten se, että tietyt vammat ja sairaskohtaukset vaativat aina lääkärissä käyntiä on joskus itselläkin saattanut unohtua.   

Kesäreissuilla voi osua kolaripaikalle ja tärkeää on muistaa pysyä rauhallisena ja uskaltaa mennä auttamaan avuntarvitsijoita. Ja vaikka ei ensiapukurssia olisi käynytkään, niin jokainen osaa soittaa apua ja ohjata ammattiauttajia paikalle. Samoin on syytä muistaa, että vaikka itselle ampaisen pistosta ei olisi mitään haittaa, niin kaveri voi ollakin allerginen.

Jos törmätään maassa tajuttomana makaavaan ihmiseen muistetaan kolme H:ta Herätys (=yritetään herättää), Hälytys (pyydetään apua jos ei herää), Hengitys (varmistetaan, että tajuton pystyy hengittämään avun tuloon asti)

Jos taas nilkka tai ranne muljahtaa, muistetaan kolme K:ta Kylmä (viileää vamman päälle), Koho (vahingoittunut raaja ylös), Kompressio (painetaan kipeää kohtaa, ensin käsin ja sitten laitetaan side).

Ja mikäs se hätänumero olikaan? 112

Muistakaahan tarkistaa ensiapulaukkujen sisältö myös autoissa ja mökeillä.

 

Turvallista kesää kaikille!

 

-Ulla Virranniemi (kohta lomalais-lehtori)

Elämä aikuisopiskelijana

Ryhmätöitä, palautettavia tehtäviä, tenttejä tulossa… Jos jätän tentteihin lukemisen hieman myöhemmäksi ja keskityn nyt palautettaviin tehtäviin ja ryhmätöihin. Moneltako lapsilla olikaan tänään treenit? Entäs miehen koulu, olikohan hänellä tänään koulua vai tehtävien tekoa? Äh, ne täytyy tarkastaa ensin ennen kuin aloitan omat kouluhommat.

Nopea tarkistus mieheltäni mitä on tänään hänen ohjelmassaan. Koulupäivä, tai siis oikeastaan kouluilta, hänelläkin. Pikaisesti käymme läpi pari seuraavaa päivää mitä kenelläkin on ohjelmassa: kenellä kokeisiin lukua, milloin pitää mikäkin tehtävä palauttaa, kumpi käyttää tänään lapset treeneissä entä kaupassa käynti? Okei, minulla on vielä pari päivää aikaa tehdä palkanlaskennan tehtävät, niin jos minä otan treeneihin mukaan kirjat, niin ehdin varmaankin lukea siellä samalla. Käytätkö sinä lapset huomenna treeneissä?

Olemme siis perhe johon kuuluu kaksi aikuisopiskelijaa ja kaksi ala-aste ikäistä lasta. Oma opiskeluni alkoi syksyllä 2010. Pari vuotta tässä on mennyt opiskelua työn ohessa ja näin jälkeenpäin ajateltuna ensimmäiset lukuvuodet olivat aika kaaosmaisia. Päivät olin töissä (ja välillä illatkin) ja pari iltaa viikosta meni luentoja kuunnellen.  Kyllä isovanhemmille saa kauniin kiitoksen esittää, kun ovat jaksaneet lapsiamme kaitsea luentojen ajan.

Koska olen etäopiskelija, minulla on kahtena iltana AC –luentoja ja lähiopetustunteja joka toinen perjantai. Jos tämänlaista opiskelumuotoa ei olisi ollut tarjolla, tuskin olisin alkanut opiskelemaan. AC -luentojen kuuntelu on helppoa (mikäli tekniikka toimii) ja opettajat pystyvät hyödyntämään hyvin tätä tekniikkaa. Kuinkahan moni yritys hyödyntää tämänlaista tekniikkaa esimerkiksi eri kaupunkien välisissä neuvotteluissa? Vai onko heidän aina pakko kokoontua yhteen kaupunkiin/paikkaan, jotta voivat pitää kokouksensa?

Nyt keväällä 2013 olen ollut puoli vuotta täysiaikainen opiskelija. Vuosi sitten käydyissä yt –neuvotteluissa kohdalleni tuli irtisanominen. Ajattelin tuolloin, että koska opiskeluni ovat jo yli puolen välin, satsaisin niihin nyt kunnolla. Hieman toisin on käynyt. En ole saanut itsestäni irti niin paljoa, että olisin voinut panostaa opiskeluun täysin sataprosenttisesti. Jollain tavalla tuntui, kun työt loppuivat, että halusin vain olla ja nauttia kiireettömästä elämästä. Jäikö minulle tämä vaihe päälle? Mitä siitä, jos haluan nauttia elämästä? Eihän elämä voi olla ainaista stressaamista ja menemistä ja kulkemista ja tekemistä? Siitä pitää saada nauttia. Nautin nyt Suomen kesästä koko pitkän kesän ajan, sen tavanomaisen neljän viikon sijaan.

Kati Järvitalo, aikuisopiskelija

 

Trapesti lähtee kesälaitumille!

Kesä on taas täällä!

Ja me värikkäät trapestilaisetkin jäädään kesälomalle. Toimisto hiljenee, mutta onneksi vain kesän ajaksi. Taas syksyllä meidät voi bongata reippaina tutulta toimistolta.

Vuosi on mennyt hyvin. Trapestin kevääseen on mahtunut paljon: onnistunut markkinointikampanja, uusia asiakassuhteita, paljon asiakastapaamisia, palavereita, ständeilyä, projekteja, verkostoitumista, munantuunausta, vappurastin pitoa. Kaikilla työntekijöillä on riittänyt tekemistä ja moni on kuulemma vuoden varrella oppinutkin jotain. Onneksi välillä on kuitenkin ehtinyt istahtaa toimiston sohvalle vain juomaan kahvia.

Viimeisimpänä kampanjana käynnistyi uusien trapestilaisten rekrytointi. Vakituisia paikkoja vapautuu syksyksi useita, sillä uusi, alkava lukuvuosi tuo tullessaan monelle trapestilaiselle uudet tuulet. Moni onkin ollut kiinnostunut toiminnastamme. Henkilöstövastaavana olen päässyt porisemaan kahvikupin ja haastattelulomakkeen ääressä potentiaalisten hakijoiden, mahdollisten tulevien trapestilaisten kanssa. Kampanja jatkuu vielä syksylle, joten toiminnastamme kiinnostuneet voivat vielä kesän ja alkusyksynkin aikana laittaa tulemaan vapaamuotoisia hakemuksiaan.

Vaikka kesä on ehdottomasti parasta aikaa vuodesta, on jollain tapaa haikeaa jättää Trapestin työporukka muutamaksi kuukaudeksi. Sen verran mukavaa porukkaa meillä on töissä. Lukuvuosi huipentui henkilöstön virkistysiltaan viime perjantaina Ravintola Pannussa mitä parhaimmassa säässä ja seurassa. Iltaan kuului hyvää ruokaa ja juomaa, naurua ja aurinkoa. Tästä on hyvä aloittaa kesä.

 

 

Mahtavaa kesää koko Trapestin porukalta!

Terveisin

Noora Väänänen
Henkilöstövastaava
Trapesti Oy

Liikkeessä – New Yorkissa

 

Vapun jälkeinen viikko naisyrittäjien ja -johtajien opintomatkalla New Yorkissa oli unohtumaton elämys. Päivät olivat täynnä ohjelmaa. Matka alkoi Manhattanin kiertoajelulla. Greenwich Village, Soho ja Harlem näyttivät sunnuntaiaamun rauhassa trendikkäiltä paikoilta. Keskuspuisto yllätti vehreydellään ja kukkaloistollaan.

Vierailukohteitamme olivat New Yorkin yliopisto, YK, Suomen Pääkonsulaatti, kauppakamari, hotelliketjut sekä suomalaiset yritykset. Professori Jukka Laitamäen johdolla tutustuimme matkailun tulevaisuuteen ja trendeihin sekä palvelualojen uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. YK:n Päämaja istuntosaleineen näytti tutulta uutisista. Suomenkin istumapaikka sieltä löytyi. Se, että Suomi ei päässyt YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi, tuntui virkamiehiämme vieläkin harmittavan.

Nordean New Yorkin edustaja kertoi pankkitoiminnasta Yhdysvalloissa. Sekkien käyttö maksuvälineenä on edelleenkin hyvin yleistä. Sellainen edistysaskel on kuitenkin otettu, että sekin voi nykyään myös lähettää skannattuna eteenpäin!

Työmarkkinat ovat hyvin toisenlaiset kuin Suomessa ja Euroopassa. Työntekijöiden järjestäytymisaste on  alhainen ja työvoimavaltaisia palvelualan tehtäviä New Yorkin alueella on paljon, teollisuutta ei niinkään. Kansallisuuksien kirjo tässä kansojen sulatusuunissa näkyi sekä työpaikoilla että kaduilla.

Hotellimme sijaitsi keskeisellä paikalla, lähellä Times Square -aukiota. Tämä uudenvuodenyön uutiskuvista tuttu, jättimäisten valotaulujen ympäröimä paikka oli täynnä ihmisiä yötä päivää. Liikenne Manhattanilla on kaoottista, mutta ihme ja kumma sujuvaa. Liikkuminen onnistui hyvin kävellen, keltaisilla takseilla tai metrolla.

 

Vapaa-ajan ohjelmaamme sisältyi muun muassa Broadway –musikaali ja Manhattanin ympäriristeily. Mieleen jäi lähtemättömästi Manhattanin silhuetti pilvenpiirtäjineen mereltä päin katsottuna.

 

Matka avasi ovia mielenkiintoisiin paikkoihin. Vastaanotto joka paikassa oli hyvin ystävällistä. Tämän jälkeen on helppo ottaa tarvittaessa yhteyttä henkilöihin ja organisaatioihin, joihin tutustuimme.     Ajatukseksi jäi – tänne voisi tulla uudelleenkin!

Päivi Vesala, yksikönjohtaja