Digivoituminen opiskelijasta harjoittelijaksi

Suurin osa Liiketalouden yksikön opiskelijoista on jo aloittanut kesäloman – tai ainakin viettää päivänsä koulun seinien ulkopuolella. Vielä jokin aika minäkin luulin kuuluvani tähän joukkoon.

Huomasin, ettei taloushallinnon suuntautumisvaihtoehto ollut se minun juttuni, joten heitin opinnot uusiksi. Syksyllä suunnistan markkinoinnin puolelle opiskelemaan. Enää minulla oli ongelmana löytää kesätöitä tai mukava paikka suorittaa markkinoinnin yleisharjoittelua, joka mielellään tukisi myöhempiä opiskeluja ja töitä.

Alettiin lähestyä toukokuuta ja yhä kesätyöpaikat tuntuivat olevan jättikokoisen kiven alla. Seuraavan kolmen kuun osalta kalenterini näytti pelottavan tyhjältä. Epätoivo kesäni kohtalosta alkoi vallata alaa. Siinä vaiheessa sähköpostiin kilahti vihdoinkin vastaus rukouksiini. ”Kiinnostaisiko sinua yleisharjoittelu Liiketalouden yksikön viestintäryhmässä?” Ai että kiinnostaisiko, todellakin! Harvemmin käy näin päin, että minua pyydetään töihin.

Vaihtaminen opiskelijoiden puolelta henkilöstön puolelle oli aluksi hämmentävää.

  • Täällä pyörii kamalasti ihmisiä, joita ei ole koskaan aiemmin nähnytkään.
  • Opettajat eivät katoa koululta heti lähiopetuksen päätyttyä.
  • Koulukaan ei ole typötyhjä kesäisin.
  • Henkilöstön taukotilaan voi vain kävellä ja hakea kahvia.

Loppujen lopuksikin tällaisen yksittäisen LIK-opiskelijan näkemys yksikön rattaiden pyörittämisestä on kovin kapea. Mistäpä sitä tietäisi esimerkiksi TIK- tai KIR-opettajia? Ja harvemmin tulee törmättyä hallintohenkilöstöön luentojen lomassa.

Harjoittelussani olen saanut tehdä kaikenmoista. Olen muun muassa

  • metsästänyt vanhentuneita linkkejä ja tietoja iki-ihanan Oivamme loputtomalta tuntuvasta suosta,
  • kirjoittanut elämäni ensimmäisen palaverimuistion,
  • opetellut käyttämään videokameraa,
  • löytänyt uusia ilmoitustauluja ja esitetelineitä,
  • kahlannut läpi kirjoja sosiaalisessa mediassa viestimisestä sekä
  • facebookannut ahkerasti. Yksikön Facebook-sivun kehittämistehtävän parissa totta kai.

Kuusi viikkoa ei muutenkaan ole mahdottoman pitkä aika, mutta nyt tämä harjoittelu alkaa suorastaan huveta käsiin; enää on kaksi ja puoli viikkoa sekä monta viestinnän kirjaa jäljellä. ”Aika kuluu nopsaan, kun paljon tapahtuu”, lauloi Sinisen talon Nalle aikoinaan, ja se on totinen tosi.

 

Varo ettet jää nalkkiin! …Me taidetaan kaikki olla entisiä opiskelijoita.”

Kollegan varoitukset huomioon ottaa

Heta Jyrälä
Viestintäryhmän harjoittelija

 

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa