Liikkeessä

Monthly Archive: toukokuu 2013

Liikkeessä


Ensiapua henkilökunnalle

Harvoin tulee ajatelleeksi mitä kaikkea täällä meillä koulussakin voi tapahtua. Turvallisuuteen on kiinnitetty huomiota pelastautumisharjoituksin, mutta ensiaputaidoissa on ollut vielä petrattavaa. Vaikka työntekijämäärään suhteutettuna ensiapukoulutettuja on ollut riittävästi, niin pyöriihän täällä paljon opiskelijoitakin. Portaissa voi kaatua, pihalla liukastua, sairaskohtaus iskeä, sähkölaite aiheuttaa palohaavan tai vaikka Kiriacammion hirvittävä paperigiljotiini voi leikata sormen. Kevään korvilla pidettiin siis ensiapukoulutus neljälletoista henkilökunnan jäsenelle.

 

 
Elvytystä harjoiteltiin Anssin kanssa

Todettiin, että vaikka työympäristömme sinällään onkin turvallinen, niin koskaan ei voi tietää mitä voi sattua. Useimmat jo tiesivätkin, ettei esim. sähköiskun saaneeseen saa koskea ennen, kuin sähkölaitteen virta on katkaistu, mutta hyvä sitä on välillä muistuttaa mieleen. Samaten se, että tietyt vammat ja sairaskohtaukset vaativat aina lääkärissä käyntiä on joskus itselläkin saattanut unohtua.   

Kesäreissuilla voi osua kolaripaikalle ja tärkeää on muistaa pysyä rauhallisena ja uskaltaa mennä auttamaan avuntarvitsijoita. Ja vaikka ei ensiapukurssia olisi käynytkään, niin jokainen osaa soittaa apua ja ohjata ammattiauttajia paikalle. Samoin on syytä muistaa, että vaikka itselle ampaisen pistosta ei olisi mitään haittaa, niin kaveri voi ollakin allerginen.

Jos törmätään maassa tajuttomana makaavaan ihmiseen muistetaan kolme H:ta Herätys (=yritetään herättää), Hälytys (pyydetään apua jos ei herää), Hengitys (varmistetaan, että tajuton pystyy hengittämään avun tuloon asti)

Jos taas nilkka tai ranne muljahtaa, muistetaan kolme K:ta Kylmä (viileää vamman päälle), Koho (vahingoittunut raaja ylös), Kompressio (painetaan kipeää kohtaa, ensin käsin ja sitten laitetaan side).

Ja mikäs se hätänumero olikaan? 112

Muistakaahan tarkistaa ensiapulaukkujen sisältö myös autoissa ja mökeillä.

 

Turvallista kesää kaikille!

 

-Ulla Virranniemi (kohta lomalais-lehtori)

Original post blogged on b2evolution.

Hyvät käytänteet


Oamk muuttuu – muutummeko me?

Viime vuosikymmeninä on tullut tavaksi todeta muutoksen olevan jatkuva olotila samalla, kun meitä on kannustettu sopeutumaan siihen. Muutosten kiivastahtisuus ja markkinatalouden lainalaisuuksien päästäminen valloilleen on tehnyt ainakin minun sukupolveni levottomaksi. Olemmehan kasvaneet tiukan valtiovallan sääntelyn ja huolellisesti pohdittujen ulkopoliittisten oppijärjestelmien aikakaudella, jossa presidentin sana painoi eikä sitä saanut ääneen arvostella.  Nykyään sana on vapaa ja asioista tuodaan esille monia eri puolia, mikä on hyvä asia, mutta monesti ääri-ilmiöt saavat kuitenkin eniten huomiota.

Koska meidät on johdatettu elämään tässä muutoksen maailmassa, joudumme pohtimaan, kuinka parhaiten eläisimme ja tulisimme toimeen sen kanssa. Näemmekö muutoksen uhkana vai mahdollisuutena? Ensimmäinen vaihtoehto tarjoaa meille perusmelankolisille suomalaisille rajattomasti taivasteltavaa ja surtavaa. Jälkimmäinen taas tarjoaa mahdollisuuden uusiutumiseen ja uusien ideoiden hyödyntämiseen.

Onko Oamk sitten varautunut muutoksiin? Mahtanetteko muistaa viime marraskuussa Oamkin hallituksessa hyväksytyn vuoteen 2015 ulottuvan kehittämissuunnitelman loppusanat:

Vuoteen 2015 ulottuva suunnitelmakausi tulee olemaan Oamkin historian haasteellisin jakso. Toimintaa ja sen tuloksellisuutta on voitava kehittää talouden samanaikaisesti kiristyessä. Niukkenevat voimavarat on kohdistettava mahdollisimman tehokkaasti. Tarpeettomista toiminnoista on voitava luopua ja monia tehtäviä on hoidettava uusin keinoin. Toiminta itsenäisenä yhtiömuotoisena korkeakouluna haastaa erityisesti hallinnon ja esimiestyön. Talouden reunaehdot edellyttävät koko henkilöstöltä joustavuutta ja venymistä. Onnistuminen muutoksessa on mahdollista vain hyvässä yhteistyössä eri organisaatiotasojen ja henkilöstöryhmien kesken.

Näin kirjoitin viime syksynä ja huomaan olevani edelleen täsmälleen samaa mieltä. Urakka on vain tekemistä vaille valmis!

Oamk muuttuu monella tavoin. Organisaatio uudistuu 1.7.2013 lukien. Alamme harjoitella itsenäistä elämää jo tulevan syksyn aikana. Vuoden vaihteeseen saakka toimintaamme ohjaa kuitenkin edelleen kuntayhtymän säännöstö. Henkilöstöasioissa päätösvaltaa delegoidaan jo muuttunutta tilannetta vastaavasti.  Palvelun tuottajaksi eräissä hr- ja taloushallinnon tehtävissä tulee kesästä alkaen Monetra Oy. Vuoden vaihtuessa nimi muuttuu Oulun ammattikorkeakouluksi ja saamme samalla uuden liikemerkin ja graafisen ilmeen. Astumme uuteen aikakauteen Oulun ammattikorkeakoulu osakeyhtiön ylläpidossa. Osekkin yhtymäkokous päättää liikkeen luovutuksesta jo 11.6.2013. Oamk Oy puolestaan saa varsinaisen hallituksen 31.5.2013 pidettävässä yhtiökokouksessa, jossa päätetään myös osakeannista kuntaomistajille.

Vuosi 2014 tuo mukanaan uudet haasteet myös toimiluvan osalta. Kaikkien ammattikorkeakoulujen toimiluvat lakkaavat kuluvan vuoden lopussa. Uusia toimilupia anotaan 30.9.2013 mennessä eikä toistaiseksi voimassa olevia lupia ole Helsingistä tihkuneiden tietojen mukaan jaossa kaikille nykyisille korkeakouluille. Kun samanaikaisesti Kataisen hallitus on linjannut ammattikorkeakoulujen rahoitukseen lähivuosille rajun leikkauksen, olemme tilanteessa, jossa toimilupahakemusta on kaikilta osiltaan punnittava huolellisesti. Aikaa tähän on kovin vähän.

Talouden tasapainottaminen edellyttää meiltä kaikilta sopeutumista ja joustavuutta. Säästöjä haetaan tilaratkaisuilla. Siirrymme kolmen kampuksen malliin ja pyrimme sijoittamaan mahdollisimman monet toiminnat Osekkilta vuokrattuihin ”omiin” tiloihin. Hallinnon ja tukipalvelujen toiminnot linjataan organisaatiouudistuksessa siten, että palvelut tarjotaan jatkossa kampuskohtaisesti.

Muutos tarjoaa myös mahdollisuuden muokata opetusta siten, että Oamkin laaja-alainen osaaminen saadaan nykyistä paremmin hyödynnettyä. Meidän tulee olla eturintamassa hyödyntämässä tietoverkkojen tarjoamia mahdollisuuksia, jotta osaamisemme ja koulutuksemme on tulevaisuudessa kehityksen kärjessä.

Toiminnan ohjaus ja laadun hallinta tullaan muokkaamaan muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Runsas vuosi sitten läpäisty auditointi toi esille monia kehitysajatuksia, joiden pohjalta suunniteltuja  kehittämistoimenpiteitä voimme tehdä samalla, kun kevennämme ja yksinkertaistamme järjestelmiämme.

Kuten kehittämissuunnitelmaan on kirjattu, tulevaisuus on täynnä muutoksia. Ainakin minä näen sen mahdollisuutena. Toivottavasti tekin!

Hyvää kesää kaikille!

Risto Kimari

Alkuperäinen kirjoitus blogattu Oamkin blogeissa.

Liikkeessä


Elämä aikuisopiskelijana

Ryhmätöitä, palautettavia tehtäviä, tenttejä tulossa… Jos jätän tentteihin lukemisen hieman myöhemmäksi ja keskityn nyt palautettaviin tehtäviin ja ryhmätöihin. Moneltako lapsilla olikaan tänään treenit? Entäs miehen koulu, olikohan hänellä tänään koulua vai tehtävien tekoa? Äh, ne täytyy tarkastaa ensin ennen kuin aloitan omat kouluhommat.

Nopea tarkistus mieheltäni mitä on tänään hänen ohjelmassaan. Koulupäivä, tai siis oikeastaan kouluilta, hänelläkin. Pikaisesti käymme läpi pari seuraavaa päivää mitä kenelläkin on ohjelmassa: kenellä kokeisiin lukua, milloin pitää mikäkin tehtävä palauttaa, kumpi käyttää tänään lapset treeneissä entä kaupassa käynti? Okei, minulla on vielä pari päivää aikaa tehdä palkanlaskennan tehtävät, niin jos minä otan treeneihin mukaan kirjat, niin ehdin varmaankin lukea siellä samalla. Käytätkö sinä lapset huomenna treeneissä?

Olemme siis perhe johon kuuluu kaksi aikuisopiskelijaa ja kaksi ala-aste ikäistä lasta. Oma opiskeluni alkoi syksyllä 2010. Pari vuotta tässä on mennyt opiskelua työn ohessa ja näin jälkeenpäin ajateltuna ensimmäiset lukuvuodet olivat aika kaaosmaisia. Päivät olin töissä (ja välillä illatkin) ja pari iltaa viikosta meni luentoja kuunnellen.  Kyllä isovanhemmille saa kauniin kiitoksen esittää, kun ovat jaksaneet lapsiamme kaitsea luentojen ajan.

Koska olen etäopiskelija, minulla on kahtena iltana AC –luentoja ja lähiopetustunteja joka toinen perjantai. Jos tämänlaista opiskelumuotoa ei olisi ollut tarjolla, tuskin olisin alkanut opiskelemaan. AC -luentojen kuuntelu on helppoa (mikäli tekniikka toimii) ja opettajat pystyvät hyödyntämään hyvin tätä tekniikkaa. Kuinkahan moni yritys hyödyntää tämänlaista tekniikkaa esimerkiksi eri kaupunkien välisissä neuvotteluissa? Vai onko heidän aina pakko kokoontua yhteen kaupunkiin/paikkaan, jotta voivat pitää kokouksensa?

Nyt keväällä 2013 olen ollut puoli vuotta täysiaikainen opiskelija. Vuosi sitten käydyissä yt –neuvotteluissa kohdalleni tuli irtisanominen. Ajattelin tuolloin, että koska opiskeluni ovat jo yli puolen välin, satsaisin niihin nyt kunnolla. Hieman toisin on käynyt. En ole saanut itsestäni irti niin paljoa, että olisin voinut panostaa opiskeluun täysin sataprosenttisesti. Jollain tavalla tuntui, kun työt loppuivat, että halusin vain olla ja nauttia kiireettömästä elämästä. Jäikö minulle tämä vaihe päälle? Mitä siitä, jos haluan nauttia elämästä? Eihän elämä voi olla ainaista stressaamista ja menemistä ja kulkemista ja tekemistä? Siitä pitää saada nauttia. Nautin nyt Suomen kesästä koko pitkän kesän ajan, sen tavanomaisen neljän viikon sijaan.

Kati Järvitalo, aikuisopiskelija

 

Original post blogged on b2evolution.

Luovalla päällä


Luovan työelämäyhteydet tiivistyvät

Oamkin rehtori Jouko Paaso ja ProAgria Oulun johtaja Vesa Nuolioja allekirjoittivat 16.5. Oamkin ja ProAgria Oulun välisen yhteistyösopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on panostaa koulutuksen kautta tulevaisuuden osaajiin, jotta alueen maaseutuelinkeinojen osaamistaso turvattaisiin jatkossa. Sopimuksella varmistetaan Oamkin koulutuksen laatua ja työelämälähtöisyyttä ja siten myös ProAgrian osaajien saatavuutta tulevaisuudessa.

Oamk pyrkii vahvistamaan työelämäyhteyksiään solmimalla kumppanuussopimuksia strategiaansa tukevien partnereidensa kanssa. Oamkin Luonnonvara-alan yksikkö on jo aiemmin solminut tällaisen kumppanuussopimuksen Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja saksalaisen Eberswalden ammattikorkeakoulun kanssa. ProAgrian kanssa tehty sopimus on ensimmäinen Oamkin suomalaisen luonnonvara-alan työelämäkumppanin kanssa tehty sopimus.

Sopimuksen tarkoitus on tehdä jo pitkään jatkuneesta yhteistyöstä entistä johdonmukaisempaa. Luonnonvara-alan vetovoiman parantaminen on tulevaisuuden avainasia. Allekirjoitettu sopimus tähtää muun muassa siihen, että alan tunnettuutta parannetaan yhteisillä toimenpiteillä. 

Käytännössä sopimus tulee näkymään Oamkin agrologiopiskelijoiden arjessa monin tavoin.  Nyt allekirjoitetun sopimuksen mukaan opiskelijat tulevat tekemään vierailemaan ProAgrialla ja tekemään työharjoittelujaksoja, opinnäytetöitä ja opintoihin liittyviä projekteja yhdessä ProAgrian asiantuntijoiden kanssa. ProAgria käy myös esittelemässä organisaatiotaan ja ammattejaan tuleville agrologeille.

Myös asiantuntijavaihtoa Oamkin ja ProAgrian välillä lisätään. ProAgrian ammattilaiset osallistuvat agrologien opetukseen ja vastaavasti Oamkin asiantuntijat tarjoavat osaamistaan ProAgrian ammattilaisten täydennyskoulutukseen. 

Kumppanuussopimus tarjoaa puitteet parantaa Oamkin luonnonvara-alan koulutuksen tasoa. Se, miten puitteita hyödynnetään, riippuu ennen muuta kummankin organisaation ammattilaisista. Organisaatioiden johto on nyt antanut selvän signaalin toivotusta kehityksen suunnasta. Meidän tehtävämme yksikkötasolla on ryhtyä toimeen!

Yksikönjohtaja

Jukka Tikkanen

Oamkin rehtori Jouko Paaso ja ProAgria Oulun johtaja Vesa Nuolioja allekirjoittivat 16.5. Oamkin ja ProAgria Oulun välisen yhteistyösopimuksen

Original post blogged on b2evolution.

Liikkeessä


Trapesti lähtee kesälaitumille!

Kesä on taas täällä!

Ja me värikkäät trapestilaisetkin jäädään kesälomalle. Toimisto hiljenee, mutta onneksi vain kesän ajaksi. Taas syksyllä meidät voi bongata reippaina tutulta toimistolta.

Vuosi on mennyt hyvin. Trapestin kevääseen on mahtunut paljon: onnistunut markkinointikampanja, uusia asiakassuhteita, paljon asiakastapaamisia, palavereita, ständeilyä, projekteja, verkostoitumista, munantuunausta, vappurastin pitoa. Kaikilla työntekijöillä on riittänyt tekemistä ja moni on kuulemma vuoden varrella oppinutkin jotain. Onneksi välillä on kuitenkin ehtinyt istahtaa toimiston sohvalle vain juomaan kahvia.

Viimeisimpänä kampanjana käynnistyi uusien trapestilaisten rekrytointi. Vakituisia paikkoja vapautuu syksyksi useita, sillä uusi, alkava lukuvuosi tuo tullessaan monelle trapestilaiselle uudet tuulet. Moni onkin ollut kiinnostunut toiminnastamme. Henkilöstövastaavana olen päässyt porisemaan kahvikupin ja haastattelulomakkeen ääressä potentiaalisten hakijoiden, mahdollisten tulevien trapestilaisten kanssa. Kampanja jatkuu vielä syksylle, joten toiminnastamme kiinnostuneet voivat vielä kesän ja alkusyksynkin aikana laittaa tulemaan vapaamuotoisia hakemuksiaan.

Vaikka kesä on ehdottomasti parasta aikaa vuodesta, on jollain tapaa haikeaa jättää Trapestin työporukka muutamaksi kuukaudeksi. Sen verran mukavaa porukkaa meillä on töissä. Lukuvuosi huipentui henkilöstön virkistysiltaan viime perjantaina Ravintola Pannussa mitä parhaimmassa säässä ja seurassa. Iltaan kuului hyvää ruokaa ja juomaa, naurua ja aurinkoa. Tästä on hyvä aloittaa kesä.

 

 

Mahtavaa kesää koko Trapestin porukalta!

Terveisin

Noora Väänänen
Henkilöstövastaava
Trapesti Oy

Original post blogged on b2evolution.

Liikkeessä


Liikkeessä – New Yorkissa

 

Vapun jälkeinen viikko naisyrittäjien ja -johtajien opintomatkalla New Yorkissa oli unohtumaton elämys. Päivät olivat täynnä ohjelmaa. Matka alkoi Manhattanin kiertoajelulla. Greenwich Village, Soho ja Harlem näyttivät sunnuntaiaamun rauhassa trendikkäiltä paikoilta. Keskuspuisto yllätti vehreydellään ja kukkaloistollaan.

Vierailukohteitamme olivat New Yorkin yliopisto, YK, Suomen Pääkonsulaatti, kauppakamari, hotelliketjut sekä suomalaiset yritykset. Professori Jukka Laitamäen johdolla tutustuimme matkailun tulevaisuuteen ja trendeihin sekä palvelualojen uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. YK:n Päämaja istuntosaleineen näytti tutulta uutisista. Suomenkin istumapaikka sieltä löytyi. Se, että Suomi ei päässyt YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi, tuntui virkamiehiämme vieläkin harmittavan.

Nordean New Yorkin edustaja kertoi pankkitoiminnasta Yhdysvalloissa. Sekkien käyttö maksuvälineenä on edelleenkin hyvin yleistä. Sellainen edistysaskel on kuitenkin otettu, että sekin voi nykyään myös lähettää skannattuna eteenpäin!

Työmarkkinat ovat hyvin toisenlaiset kuin Suomessa ja Euroopassa. Työntekijöiden järjestäytymisaste on  alhainen ja työvoimavaltaisia palvelualan tehtäviä New Yorkin alueella on paljon, teollisuutta ei niinkään. Kansallisuuksien kirjo tässä kansojen sulatusuunissa näkyi sekä työpaikoilla että kaduilla.

Hotellimme sijaitsi keskeisellä paikalla, lähellä Times Square -aukiota. Tämä uudenvuodenyön uutiskuvista tuttu, jättimäisten valotaulujen ympäröimä paikka oli täynnä ihmisiä yötä päivää. Liikenne Manhattanilla on kaoottista, mutta ihme ja kumma sujuvaa. Liikkuminen onnistui hyvin kävellen, keltaisilla takseilla tai metrolla.

 

Vapaa-ajan ohjelmaamme sisältyi muun muassa Broadway –musikaali ja Manhattanin ympäriristeily. Mieleen jäi lähtemättömästi Manhattanin silhuetti pilvenpiirtäjineen mereltä päin katsottuna.

 

Matka avasi ovia mielenkiintoisiin paikkoihin. Vastaanotto joka paikassa oli hyvin ystävällistä. Tämän jälkeen on helppo ottaa tarvittaessa yhteyttä henkilöihin ja organisaatioihin, joihin tutustuimme.     Ajatukseksi jäi – tänne voisi tulla uudelleenkin!

Päivi Vesala, yksikönjohtaja

Original post blogged on b2evolution.

Rohkeasti kirjasto


Historian lehtien havinaa Tekun kirjastossa

Historian lehtien havinaa kuuluu Tekniikan kirjaston perällä olevasta vitriinirivistä, missä on meidän vanhojen kirjojen kokoelmamme. Kuvassa näkyy siitä osa.

Nyt kun luonnonvara-alan yksikkö muuttaa tänne Kaukovainion kampukselle, niin sen kirjasto myös. Siis Luonnonvara-alan kirjaston kokoelma siirtyy osaksi Tekniikan kirjaston kokoelmaa.

Äkkipäätä tämä tuntuu haikealta. Tekun kirjasto ei enää olekaan pelkkää tekniikkaa, tänne tulee jotain uutta ja erilaista. Mutta hetkinen! Tarkemmin ajateltuna niin luonnonvara-ala taitaa olla melko teknistä nykyään. Ei kai monessa navetassakaan enää käsin lypsetä! Bioenergiakirjat sopivat hyvin tänne meidän energiatekniikan kirjojen joukkoon. Eikä viherrakentamistakaan ihan lapiolla ja haravalla tänä päivänä tehdä. Eli kirjastomme kirjakokoelma vain laajenee ja monipuolistuu tekniikan osalta. Katsokaapa muuten tarkkaan mitä alla olevassa kuvassa näkyy (voit klikata kuvan suuremmaksi). Eipä tämä luonnonvara-ala meille taida uutta ollakaan. Ja onhan se kiva, että näiden teknillisten kirjojen joukkoon saamme myös kasvioppaita ja muuta vähän maanläheisempää kirjallisuutta.

Tekniikan kirjaston  juurethan ovat 1894 alkaneessa Teollisuuskoulussa. Teollisuuskoulusta tuli Oulun teknillinen koulu vuonna 1940 ja siitä Oulun teknillinen oppilaitos  1960 ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun tekniikan yksikkö 1996. Tuntuu hienolta olla näin pitkän oppilaitoshistorian jatkumossa. (Stenius 2002, 196-201.)

Nyt kesällä siirrämme kirjat Sanginsuusta tänne Kotkantielle. Eihän tässä mitään hätää olisi, mutta kun Tekniikan kirjaston kattoremontti sattui myös tälle kesälle. Kysäisimme varovaisesti, voisiko jostain remonttialueen nurkasta päästä käymään kirjaston tiloissa tekemässä uudelle kokoelmalle tilaa. No eikö mitä, urakoitsija ilmoitti että rakennetaan väliaikaiset seinät remonttialueen ympärille, niin kirjastoa voi käyttää ihan hyvin. Metelistä voi tietysti olla vähän haittaa ainakin herkimmille.

Miten saamme kaikki kirjat sopimaan?  Onneksi meillä onkin ollut hyvin tilaa täällä ja vapaita hyllymetrejä löytyy.  Lisäksi kellarista löytyi muutama hylly lisää, jotka on joskus poistettu, että on saatu lisätilaa ryhmätyön tekijöille. Nyt saimme sovitettua nämä hyllyt siten, että ryhmätyötila ei vähene, vaan välissä olevat hyllyt saattavat jopa rauhoittaa tilaa.

Siis tervetuloa uudet tuulet, kirjat ja asiakkaat tänne Tekniikan kirjastoon elokuussa! Katto ei enää vuoda ja kirjaston kokoelma on entistä laajempi ja mielenkiintoisempi!

Kirjoittaneet,
Elise ja Riitta
Tekniikan kirjasto

Lähteet:

Stenius, A. 2002. Oulun teknillisen oppilaitoksen/OAMK teknillisen osaston koulutus. Teoksessa M. Kähkönen (toim.) Pohjoinen urakka. [Helsinki]: Rakennusteollisuuden keskusliitto, 196-203.

Kähkönen, Martti.
Pohjoinen urakka : Rakennusteollisuus RT Pohjois-Suomen piiri ry 1972-2002 / Toimittaja Martti Kähkönen. [Helsinki] : Rakennusteollisuuden keskusliitto, 2002.
ISBN 952-9831-96-X (sid.).

Original post blogged on b2evolution.

Hyvät käytänteet


Terveisiä Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan JAMKOn laatupäiviltä!

Opiskelijakuntamme osallistui JAMKOn laatupäivillä perjantaina 10.5. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan Suomen ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntakentällä. Laadunvarmistus tuntui useimmilla opiskelijakunnilla olevan vielä lapsen kengissä, toisin kuin meillä Oulussa.

OSAKO esitteli laatupäivillä opiskelijaedustajiensa kouluttamista laatutyöhön. Opiskelijaedustaja sanana kattaa jokaisen opiskelijakuntamme kouluttaman tuutorin, koulutusohjelmatiimin opiskelijajäsenen sekä Oamkin muissa toimielimissä edustavan opiskelijaedustajan.

Tuutori- ja koulutusohjelmatiimikoulutuksissa kannustamme opiskelijoita osallistumaan avoimesti kehittämään koulumme käytäntöjä ja antamaan palautetta aina kun se on mahdollista. Aito ja avoin palautekulttuuri edistää korkeakouludemokratiaa ja luo kaikille yhteisön jäsenille osallistumisen tunteen.

Opintojaksoilla annettava oppimispalaute on puhuttanut myös opiskelijakunnassamme. Palautteen avoimuus tai avoimuuden puute vaikuttaa opiskelijan mielekkyyteen antaa palautetta. Jos opettajat ja koulutusohjelmavastaavat käsittelevät oppimispalautteita työhuoneissaan vastaamatta niihin avoimesti esimerkiksi ko-tiimeissä, jää opiskelijalle tunne, ettei hänen palautteelleen anneta arvoa tai, ettei sillä ole vaikutusta toimintaan.

Oamk sai KKA:n (Korkeakoulujen arviointineuvosto) auditoinnissa kehuja nimenomaan koulutusohjelmatiimeistään. Ne ovat avainasemassa rakentavan palautekulttuurin luomiselle. Palautekanavat ja laatukäsikirja antavat puitteet toiminnan kehittämiselle, mutta vallitseeko korkeakoulussamme sloganimme mukainen rohkeasti aito ja avoin palautekulttuuri? Onko laatumme aitoa vai näennäistä?

Laatuasioissa itse palautteen laatu on tärkeä tekijä. Opiskelijakunta pyrkii kasvattamaan opiskelijaedustajansa rakentaviksi palautteen antajiksi. Monesti opettaja-opiskelija vastakkainasettelu aiheuttaa palautteen luonteeseen heikentävästi. Suojamuurin takaa perusteluja heittelevä henkilökunnan edustaja saa opiskelijaedustajan turhautumaan ja turvautumaan hyökkäävään palautteenantotyyliin.

Opintojaksopalautteen ei koskaan saisi kohdistua opettajaan vaan opetus- ja oppimismenetelmiin sekä opintojaksolla tehtäviin harjoituksiin. Monesti kuulemme opiskelijakunnassakin opiskelijoilta, kuinka henkilökunta reagoi palautteeseen loukkaantuen.  Tällainen suhtautuminen on suurin kompastuskivi palautekulttuurissamme.

Haluankin muistuttaa sekä opiskelijoita, että henkilökuntaa, että yhteinen etumme on kehittyvä ja  hyvinvoiva ammattikorkeakoulu. Päämäärän tulee tuntua yhteiseltä ja tavoitteiden kaikkien ymmärrettävissä.

Noora Nousiainen
Opiskelijakunta OSAKOn hallituksen puheenjohtaja, tuutori ja ko-tiimiläinen

Alkuperäinen kirjoitus blogattu Oamkin blogeissa.

Luovalla päällä


Työn tylsyys ei haittaa, kunhan saan innovoida!

Opintoihini liittyen päädyin lukemaan teknologiajohtaja Tuomo Alasoinin artikkelia ”Uusi tapa oppia ja tuottaa innovaatioita: osallistava innovaatiotoiminta” (Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2010), jossa hän hahmottelee osallistavan innovaatiotoiminnan käsitettä ja pohtii sen mahdollisuuksia myös työhyvinvoinnin näkökulmasta. Haluan nostaa joitakin Alasoinin herättämiä ajatuksiani myös sinun luettavaksesi.

Innovaatioiden tuottaminen on olennainen osa yritysten toimintakykyä. Toimintaympäristön muutokset luovat mahdollisuuksia kilpailuedulle ja edelleen uusille kehitystarpeille ja verkostoille. Alasoinin mukaan innovaatioiden avulla kilpailuetua hakevien organisaatioiden ominaisia piirteitä ovat innovaatioiden tuottamistavan muuttuminen, tuottamisaktiivisuuden lisääntyminen ja interaktiivisuus, nopeasyklisyys, avoimuus ja integroituneisuus. Innovaatiot syntyvät tyypillisesti vuorovaikutteisten prosessien kautta, usein asiakasrajapinnassa, jossa yritykset toimivat läheisessä yhteistyössä asiakkaiden, verkoston muiden yritysten ja erilaisten koulutus- ja tutkimuslaitosten kanssa. Innovaatioiden tuottamistavan muuttuminen näkyy organisaatioiden rakenteissa, ohjauksessa, henkilöstöjohtamisessa ja esimiestyössä sekä työn sisällöissä. Palveluvaltainen elinkeinorakenne, koko yritysrakenteen sirpaleisuus, vaikeasti ennakoitavat markkinamuutokset ja työntekijöiden koulutustason nousu ovat muutoksen ajureita.

Osallistavan innovaatiotoiminnan käsitteeseen liittyvät työntekijöiden korkea sitoutuneisuus ja piilotetun luovuuden hyödyntäminen. Työntekijöillä organisaation kaikilla tasoilla voi olla monenlaista piilotettua luovuutta, mikä voi johtaa sattumanvaraisiin innovaatioihin, kunhan sitä tuetaan. Alasoini arvioi, että innovaatioprosessin vaatimiin toimenpiteisiin kykenevä organisaatio pystyy yhdistämään uuden etsimisen, rutiinien hyödyntämisen ja vähittäisen kehittämisen. Aloitteellisuus, luovuus ja intohimoinen sitoutuminen ovat ominaisuuksia, joiden merkitys korostuu erityisesti uuden tiedon etsimisen ja luomisen vaiheessa.

Useiden tutkimusten mukaan työelämän jatkuva muutos aiheuttaa ihmisille ongelmia nähdä elämä hallittavana kokonaisuutena. Osallisuudessa kokemus toimijan roolista on tärkeä. Jos haasteet muodostuvat liian raskaiksi, aiheuttavat ne pahimmillaan kielteisiä vaikutuksia terveyteen. Työn positiiviset arvolataukset lisäävät sitoutumista ja merkityksen tunnetta. Osallistava innovaatiotoiminta mahdollistaa innovaatiodemokratian olemassaolon. Toimiva innovaatiodemokratia on haasteellisempi ylläpitää kuin perinteinen innovaatioautokratia, jossa innovaatiovastuu on eriytetty vain muutamille asiantuntijoille. Sosiaaliset mediat tarjoavat välineitä innovaatiodemokratiaan, sillä ne vahvistavat yhteisöllistä luovuutta.

Alasoini arvoi, ettei osallistava innovaatiotoiminta sellaisenaan ole ratkaisu työelämän kaikkiin keskeisiin ongelmiin. Se luo kuitenkin uudenlaisia mahdollisuuksia myös työhyvinvoinnin paranemiselle lisäämällä työntekijöiden osallisuutta muutosten yhteydessä. Valitettavasti suomalaisten yritysten heikkoudeksi onkin paljastunut yritysten puutteellinen kyky hyödyntää henkilöstönsä luovuutta ja innovointikykyä.

Mielestäni Alasoini on päätellyt naulan kantaan todetessaan; ”Osallisuuden kokeminen muutoksissa voi lopultakin olla nykyajan työelämässä tärkeämpää ihmisten ja heidän hyvinvointinsa kannalta kuin jotkin yksittäiset työn sisällölliset ominaisuudet, joita työoloja kartoittavissa tutkimuksissa on totuttu seuraamaan.” Myös se Alasoinin näkemys on helppo ymmärtää, että johtamisajattelun on merkittävästi muututtava, jotta voidaan puhua toimivasta – osallistavasta innovaatiotoiminnasta. Omien kokemusteni valossa suomalaisissa yrityksissä on vielä nykyäänkin mielestäni usein etusijalla tehokkuuden ja joustavuuden vaatimukset. Näiden piirteiden korostuessa työilmapiiri kärsii. Osallistavan innovaatiotoiminnan käsitteen merkityksen sisäistäminen ja hyödyllisyyden ymmärtäminen niin yrityksen kilpailuedun kuin työntekijöiden osallisuuden kokemusten vuoksi olisi siis enemmän kuin tarpeellista yrityskulttuurin uudistumiselle. Alasoini mainitsee sosiaalisten medioiden hyödyntämisen olevan vielä alkutekijöissään suomalaisissa työorganisaatioissa, mutta hänen mukaansa sosiaalisia medioita voitaisiin käyttää osallistavan innovaatiotoiminnan tukena. Itse arvioisin, että huomattavaa muutosta sosiaalisten medioiden käytössä on tapahtunut artikkelin kirjoittamisen jälkeen.

Mitä tästä opimme; avoin ajatustenvaihto ja erityisesti kuuntelemisen taito vievät koko organisaatiota eteenpäin. Osallisuuden tunne on hyvän yhteistyön tulos ja edellytys.

 Saija Hyttinen

Maaseudun kehittämisen koulutusohjelma

 

Original post blogged on b2evolution.

Liikkeessä


KAIKKI MULLE HETI NYT!

Tänä päivänä on hienoa, että meillä on mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. Ennen muinoin viimevuosituhannella kun tilanne oli koko lailla sellainen, että jo peruskoulun jälkeen piti olla hajulla (lue aavistus) siitä, miksi isona sitten haluaa tulla, ja kuten 50-luvulla syntyneet isämme ja äitimme kertoivat, se valinta oli sitten siinä. Ja arvatkaas mitä, minulla ei ollut todellakaan mitään suuntaa olemassa. Isää ei ollut ja yksinhuoltajaäitini voimat taisivat mennä töissä raatamiseen ja villin pojan kaitsemiseen. Ei ollut enää voimia opastaa nuorta aikuista. Tunne oli vähän niin kuin viidakon Ykällä: annettiin elämän opettaa. Kauppakoulu (miksi minä siellä olin!) oli helppo jättää kesken kun mukavampaa oli painaa aamua-iltaa Mäkkärissä ja saada siitä eväät tulla itsenäisesti toimeen, eli vuokrakämpän pään päälle, puhtaat vaatteet lämmikkeeksi ja edullisen hampurilaisaterian henkilökuntahintaan -50%. I loved it!

Parikymppisenä koin jopa hetkellistä ahdistusta, koska kaikilla muilla tuntui jo silloin olevan suunta elämälleen selvillä: kunnon koulutus, kiva muija ja pari miljoonaa markkaa talolainaa. Elettiin kasinotalouden kulta-aikaa. Todella eläinrakkailla taisi haaveissa olla myös kultainen noutaja, mutta ei minulla. Kaikki mulle heti nyt-tauti oli tarttunut minuunkin.

Nyt kun olen nelikymppinen, minulla on kiva työ, perhe ja totta kai, velkaa mukavasti päällä. Voin ylpeänä todeta, että vaikka jaetut kortit eivät kohdallani olleet parhaat mahdolliset, pelasin käteni hyvin! Kaikkea en ole kuitenkaan saanut, mutta se ei enää ahdista niin kuin nuorempana. Erityisesti yksi asia tuntuu pakenevan minua kaikenaikaa, nimittäin sivistys! Tämän takia minusta tuli aikuisopiskelija. Rakastan sitä tunnetta, kun luennolla huomaat kuinka paljon on asioita, joista et aiemmin ole ollut tietoinen. Antoisaa on myös tutustua muihin ”kohtalotovereihin”, joiden erilainen ajattelutapa viehättää minua jatkuvasti. Huomata oman rajallisuutensa. Kaikkihan me olemme yksilöitä, sanotaan. Mutta yhdessä olemme enemmän: yksi plus yksi on kolme! Toisinaan vaan sortuu ajattelemaan asioita omasta subjektiivisesta näkökulmastaan. Se on ikävää se. Vaikka opettajat osaavat asiansa, on erilaiset ryhmätyöt ja yhteiset käytäväkeskustelut koulun parasta antia, sillä sitä se on työelämässäkin, sitten aikuisena, yhdessä tekemistä ja yhdessä menestymistä! Ja jos oikein hyvin käy, voit saavuttaa sen kaiken josta joskus haaveilit!

Charles Meyer, opiskelija

Original post blogged on b2evolution.