Author: Vieraileva leipuri

Olen päässyt muutaman kuukauden seuraamaan aitiopaikalta kansainvälistymiseen liittyvien asumispalvelujen sekamelskaa, sillä olen istunut keväästä alkaen opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulujen kansainvälistymiseen liittyviä asumispalveluja pohtivassa työryhmässä. Kysymys on päivänpolttava ympäri Suomea ja pääkaupunkiseudulla se on suorastaan akuutti hätätilanne satojen ulkomaisten opiskelijoiden jäädessä vaille majapaikkaa.

Koulutusmarkkinat ovat jatkuvasti kansainvälistyneet. Nykyisin käytännössä kaikkien maiden koulutuksen kehittämisstrategioihin kuuluu koulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistyminen, koulutuspalveluiden myynti ja kilpailu koulutusmarkkinoilla. Koulutuspalveluista kaavaillaan myös Suomelle uutta vientimarkkinaa ja ulkomaankaupan aluetta.

Kilpailu liikkuvista opiskelijoista tulee jatkossa siis entisestään kiristymään. Opiskelija – riippumatta siitä, maksaako hän lukukausimaksuja vai ei – ”ostaa” koko paketin, johon sisältyvät laadukkaan ja hyvämaineisen koulutuksen lisäksi myös toimivat ja laadukkaat tukipalvelut sekä kilpailukykyinen toimintaympäristö.

Maria Kelon Academic Cooperation Associationille (ACA) tekemän ENATIS-selvityksen mukaan Eurooppaan opiskelemaan tulleet Erasmus Mundus-opiskelijat arvottivat asumispalvelut tärkeimmäksi (20 %) yksittäiseksi palveluksi ennen opintojen alkamista. Asumispalvelut säilyttivät kärkipaikkansa (14 %) myös opintojen jo alettua. Opiskelijat odottivat vähintään tietoa asumistyypeistä, hinnoista ja sijainnista, mutta sen sijaan heillä ei välttämättä ollut vaatimusta asunnon etsimisestä heidän puolestaan.

Kuitenkin lähes puolet vastaajista kertoi, ettei tarvittavaa tietoa tai apua asumiseen ollut korkeakoulun puolelta saatavilla, tai ettei heillä ollut tietoa sellaisten palvelujen olemassaolosta. Vaikka akateemiset aspektit ovat ykkössijalla opiskelupaikkaa valittaessa, ovat laadukkaat opiskelijapalvelut (ml. asumispalvelut) tärkeitä houkuttelevuudelle. Lisäksi täytyy varmistaa, että opiskelijat ovat tietoisia tarjolla olevista palveluista. Sillä, opiskelijoille on aivan sama, onko niitä lainkaan olemassa, elleivät he niistä tiedä.

Edelleen ENATIS-selvityksen mukaan opiskelijoiden vaatimukset ovat realistisia, eivätkä he vaadi kaikkea, vaan keskittyvät olennaisimpaan: lentokentältä ei tarvitse hakea, mutta asumiseen liittyvä tieto ja tuki on elintärkeää! Vastaanottopalveluja pidettiin lähinnä mukavana eleenä opiskelijoita kohtaan, mutta niitä ei pidetty välttämättöminä.

ENATIS-selvityksen tärkeimmät viestit korkeakouluille asumispalveluihin liittyen olivat, että opiskelijat kaipaavat:
– Tietoa asumispalveluista ja niihin liittyvistä prosesseista, mieluiten yhdestä lähteestä ja myös englanniksi (korkeakoulu on luonnollinen ensikontakti)
– Tukea erilaisten asuntolähteiden löytämiseen ja hakuprosessien ja sääntöjen ymmärtämiseen
– Oikeaa ajoitusta: jos asuntoa ei löydy ajoissa, opiskelija saattaa mennä muualle -> yhteistyö korkeakoulujen, asuntoja tarjoavien tahojen ja konsulaattien ja muiden maahantuloviranomaisten välillä on tärkeää

Yllä olevaa ENATIS-hankkeessa esitettiin minimitasoksi, joka pitäisi voida taata kansainvälisille opiskelijoille, mutta tilaa on myös kilpailulle, eli asuntopalvelut voivat myös toimia korkeakoulun myyntivalttina. Suomessa vastaavasta on jo esimerkkejäkin, sillä esimerkiksi Lappeenrannassa taataan kaikille LTY:n ja Saimaan amk:n uusille opiskelijoille asunto ensimmäiseksi vuodeksi.

ENATIS-hankkeessa tuotettiin myös kansainvälisten opiskelija- ja tukipalvelujen hyvät käytännöt -ohjeet, jotka löytyvät osoitteesta http://www.aca-secretariat.be/fileadmin/aca_docs/documents/ACA_Flyer_21_06_FINAL.pdf

Ovatko Oamkin kansainvälisille opiskelijoille tarjottavat palvelut riittävällä tasolla? Osin ovat, osin eivät –  ja yksiköidenkin välillä on eroavaisuuksia.

Lisätietoja ENATIS-hankkeen julkaisemasta tutkimuksesta on osoitteessa http://www.aca-secretariat.be/index.php?id=456.

Sami Niemelä, kansainvälisten asioiden suunnittelija

Kesän huoahdustauko laadunvarmistuksen rintamalla on takanapäin ja syksy tuo uutta vipinää asioihin. Yksiköissä laatukoordinaattorit ovat sisäisen auditoinnin ensimmäisen kierroksen raporttien perusteella kokoamassa toimenpidetaulukoita aikatauluineen ja vastuuhenkilöineen raportin osoittamista kehittämiskohteista.

Sisäisen auditoinnin toiseen kierrokseen on alettu myös valmistautua tutkailemalla jo auditoitujen korkeakoulujen auditointiraportteja ja vertaillen, millaista arviointia loput KKA:n ulkoisissa auditoinneissaan soveltamista auditointikohteista tuovat tullessaan. Toisen kierroksen sisäiset auditoinnithan suoritetaan yksiköissä tammi-helmikuun aikana ensi vuoden alussa ja niihin aletaan kokoamaan materiaalia Mariannen ja Sarin laatiman yhtenäisen ohjeistuksen pohjalta. Kaiken auditointimateriaalin pitäisi olla marraskuun lopussa valmiina intrassa sisäisten auditoijien tutustumista varten. Sitä ennen ulkoisista sidosryhmistä tulevat auditointiin osallistuvat henkilöt ovat saaneet pikakoulutuksen tehtävään ja heidän lisäkseen jo ensimmäisellä kierroksella mukana olleet henkilöstömme edustajat ovat ehtineet järjestäytyä uusia kohteita silmällä pitäen.

Toisella sisäisen auditoinnin kierroksella auditoinnin kohteina ovat varsinaisesti loput kolme KKA:n soveltamista seitsemästä korkeakoulujen ulkoisen auditoinnin kohteista ja nehän ovat (suluissa KKA:n käyttämä numerointi):

1. (3.) Laadunvarmistusjärjestelmän kytkeytyminen johtamiseen ja toiminnanohjaukseen
2. (5.) Laadunvarmistusjärjestelmän tuottaman tiedon tarkoituksenmukaisuus ja saatavuus
   1. Korkeakoulun sisällä
   2. Ulkoisten sidosryhmien näkökulmasta
3. (6.) Laadunvarmistusjärjestelmän toiminnan seuranta, arviointi ja jatkuva kehittäminen

Nämä auditoinnin kohteet ovat monessa mielessä meille hyvin haastavia. Yksi sisäisen auditoinnin tavoite on valmistaa perustavaa laatua olevia näyttöjä melko pian (syksy 2011) seuraavaa ulkoista auditointia varten.

Näyttöjen saaminen laadunvarmistusjärjestelmän kytkeytymisestä juuri uudistettuun strategiaan perustuvaan johtamiseen ja toiminnanohjaukseen on miltei abstrakti juttu. Varsinkin kun strategiasta johdetut kehittämissuunnitelmat ja toimenpideohjelmat ovat vielä viimeisiä linjauksia vailla suunnittelupöydällä. Saattaakin olla, että näytteiksi joudutaan kokoamaan enemmän suunnitelmia kuin toteutumatietoja.

Laadunvarmistusjärjestelmän tuottaman tiedon tarkoituksenmukaisuudesta ja saatavuudesta sekä ammattikorkeakoulumme sisällä, että ulkoisten sidosryhmien näkökulmasta voisimme koota paljon todentavampaa näyttöä, jos suunnitteilla olevat palautejärjestelmämme olisivat valmiita ja ne olisivat jo ehtineet tuottaa auditointikohteen edellyttämää palautetta. Tässä tilanteessa käytämme ja sovellamme eri yksiköissä toteutettua erilaisin ja vaihtelevin menetelmin ja tuloksin hankittua tietoa.

Nähtäväksi jää myös, miten hyvin uudehkon henkilöstöintramme seurantamittarit on asetettu ja ovatko ne jo ehtineet tuottaa laadunvarmistuksen arviointiin  ja jatkuvaan kehittämiseen sopivaa arvokasta ja käyttökelpoista tietoa.

Me kaikki sisäisen auditoinnin kanssa työtä tekevät, sekä auditoitavat että auditoijat samoin kuin aikanaan raporteista tietoa saavat toivomme, että ensi maaliskuussa, sisäisen auditoinnin raporttien valmistuessa, meillä olisi edessämme mahdollisimman todellinen ja realistinen kuva toiminnanohjausjärjestelmästämme ja laadunvarmistuksemme toimivuudesta.

Matti Alila, laatukoordinaattori, Tekniikan yksikkö

Ajatukset karkaavat aika ajoin jo kesälomaan ja sen myötä tuleviin mukaviin, rentouttaviin hetkiin. Aah, nautinnollista laatuaikaa tiedossa! Uppoudun hetkeksi tähän niin houkuttelevaan mielikuvitusmaailmaan. Pyöräilen Ahvenanmaan saaristossa kirkkaassa auringonpaisteessa. Aurinko kuumottaa mukavasti ihoa. Kevyt tuulahdus kutittaa kasvojani. Kotoinen tervan tuoksu leijailee meren rantaan jätetyistä puuveneistä. Kuulen laineiden liplatuksen ja lokkien huudon. Vihreää, sinistä.. kesän värit loistavat täydessä kukoistuksessaan suoraan edessäni. Pysähdyn, laskeudun pyörältä ja annan kaikki aistien herkistyä ja ottaa vastaan sen mitä ympäristöllä on sille tarjottavanaan. Totean hiljaa mielessä: ”Tätä on Suomen kesä parhaimmillaan”.

Tämä on vain yksi pieni näyttö siitä, mitä voi olla kesän laatuaika. Tietysti kesäloman suunnittelu on käynnistynyt jo hyvissä ajoin kevättalvella. Ennen toteutusvaiheeseen pääsyä internetin lukuisat matkasivustot ovat tulleet tutuiksi ja suosituimmat sivustot ovat päätyneetkin selaimen kirjanmerkkeihin. Jotta benchmarking tuottaisi parhaan hyödyn, työkavereita ja ystävien lomakokemuksia on analysoitu ja vertailtu yhteisissä katselmuksissa. Kokonaiskuva kesäloman ykköskohteesta muodostui lopulta varsin kivuttomasti.

No suunnitelmat on tehty ja kesäloma realisoituu varsin pian. Tiedossa on täysi kuukausi laatuaikaa. Ensimmäistä matkaa odotetaan jo kuumeisesti. Suunnitelmissa on matkan lisäksi myös ystävien näkemistä, liikuntaa, grillailua ja vain oleskelua. Kuukausikelloa ei ole siis laadittu tiukaksi ja ehdottomaksi – pienet hukkapalat sallitaan. Joku on sanonut, että laatuaika tarkoittaa veruketta vastuuttomuudelle. Minä ainakin aion varata vuosikelloon laatuaikaa aina kun on mahdollista.

Niko Männikkö, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö

Music TV:ssä pyörii My Super Sweet 16 –sarja. Se kertoo 15. syntymäpäiväjuhliin valmistautuvista nuorista, joiden vanhemmilla on varaa järjestää, mitä mielikuvituksellisempiä syntymäpäiviä. Ei ole mitenkään tavatonta, että synttäreillä piipahtaa Pussy Cat Dolls laulamassa muutaman kappaleen tai perheen pikku prinsessa tai prinssi saa lahjakseen uuden mersun. Monesti auton nähdessään on päivänsankari purskahtanut itkuun: joskus onnesta (auto oli toivotunlainen), joskus surusta (auto oli vääränvärinen).

Monet näistä nuorista ovat tottuneet saamaan kaiken toivomansa ilman sen suurempia ponnistuksia. Kuitenkin jotkut vanhemmat haluavat opettaa hemmotelluille lapsilleen oikeaa elämää. My Super Sweet 16 -sarjan jatkosarjassa nämä vanhemmat lähettävät lapsiaan eri puolille maailmaa tutustumaan aivan toisenlaiseen elämään. Vanhemmat lähettävät lapsiaan esimerkiksi Pohjois-Norjaan tutustumaan saamelaisten elämään tai Afrikan savanneille tutustumaan paimentolaiskansojen elämään. Tutustumismatka toiseen kulttuuriin kestää viikon verran.

Eräässä jatkojaksossa amerikkalaiset vanhemmat lähettivät tyttönsä Intiaan yhteen pieneen kylään, jossa hänellä oli siellä vastassaan ikäisensä nuori nainen. Ensi töikseen amerikkalainen joutui pesemään asuinmajansa lattian yhdessä intialaisen ikätoverinsa kanssa. Koska kyseessä oli hindulainen perhe, niin pesuaineena käytettiin laadukkainta pesuainetta mitä kyseinen kulttuuri tunsi: pesuastiaan laitettiin vettä puoleen väliin ja loppuosa täytettiin lehmän lannalla. Lehmänlantapesuseos räjäytti lian pois, kuten aikanaan teki Andy-pesuaine.

Jos palataan lähemmäksi suomalaisen perheen arkea ja viikonloppusiivousta, niin myös suomalaisessa siivouskulttuurissa voidaan havaita laadun subjektiivisuus. Ensiksi perheen kaksilahkeinen laatuassistentti imuroi, luutuaa lattiat ja pyyhkii pölyt. Tehtyään työnsä kaksilahkeinen on hyvin tyytyväinen työnsä laatuun. Tämän jälkeen perheen yksilahkeinen laatupäällikkö tarkastaa laatuassistentin työn laadun ja hän ei ole lainkaan tyytyväinen laatuassistenttinsa työnsä laatuun. Tämän vuoksi laatupäällikkö tekee kaikki edellä mainitut työt uudestaan.

Kuka määrittää organisaatiossa laadun tai riittämättömän laadun, kun sen määrittely on mitä suurenmassa määrin havainnoitsijasta riippuvaista eli subjektiivista?

 Seppo Pakanen, asiontuntija, rehtorin toimisto

Hei, kevät on tullut ja on ehkä vähän aika miettiä sitä mitä kevätlukukauden aikana on tullut tehtyä. Itse olen aloittanut tammikuussa opiskelijakunta OSAKOn hallituksessa koulutuksen kehittämisen parissa. Työskentely hallituksessa on tuonut minulle uusia haasteita ja uusia oppimisen tunteita. Olen myös päässyt mukaan Oamkin sisäisiin auditointeihin, joissa olen oppinut hyvin paljon laadunvarmistuksesta ja sen merkityksestä. Nyt olen sitten Oamkilla harjoittelijana ensimmäistä viikkoa laatutöiden parissa. Kun katsoo taaksepäin, olen saanut tänä keväänä paljon uusia haasteita ja niiden mukana olen myös oppinut hyvin paljon uutta.

Laadunvarmistus ja auditointi olivat minulle vielä ihan uusia sanoja viime syksynä, mutta nyt ne alkavat olla osa jokaista arkipäivää. Auditoinnista kuulin ensimmäisen kerran viime syksynä kun minua kysyttiin mukaan auditointiryhmään. Tässä vaiheessa en todellakaan tiennyt mitä sana auditointi tarkoittaa tai mitä sana auditointi tuo tullessaan. Sanoina auditointi ja laadunvarmistus kiehtoivat minua jotenkin ja olin valmis lähtemään mukaan joukkoihin.

Ensimmäisessä koulutuksessa olin ihan hukassa, kun en ymmärtänyt oikeastaan mistään mitään, vain joitain sanoja sieltä täältä, aivan niin kuin ihmiset olisivat puhuneet jotain ihan omaa kieltänsä, mitä kenenkään muun ei ole edes tarkoitus ymmärtää. Seuraavissa koulutuksissa minulle alkoi hieman hahmottua mihin olin ryhtynyt mukaan, sen jälkeen sitten ilmoitettiinkin sisäisten auditointien päivämäärät ja auditointiryhmät. Tässä vaiheessa en olisi vielä omasta mielestäni ollut valmis auditoitikysymysten tekoon tai muutenkaan suunnittelemaan auditointipäivää, koska auditointi ja laadunvarmistus olivat edelleen vielä hieman vieraita käsiteitä.

Pidimme auditointiryhmän kanssa ensimmäisen palaverin ja huomasin etten ollut ainoa joka on hieman pihalla auditoinnista ja laadunvarmistuksesta, tämä tieto lohdutti aika paljon mukaan otettua opiskelijaa. Palaverin jälkeen aloin ottamaan enemmän selvää auditoinnista ja laadunvarmistuksesta, jotta osaisin paremmin olla ryhmässä mukana ja tuoda omia näkemyksiä asioista, onneksi KKA:n sivuilta löytyi paljon julkaistuja materiaaleja asioista ja pääsin paremmin jyvälle.

Sisäiset auditoinnit menivät mielestäni hyvin, vaikka kaikki tulikin hyvin nopealla aikataululla eikä itsellä ollut resursseja käytettävissä auditointeihin niin paljon kuin olisin halunnut antaa. Onneksi voin nyt korjata tilanteen ja hankkia tämän harjoittelun kautta itselleni paljon enemmän tietoa laadunvarmistuksesta. Nyt vain pitäisi alkaa miettiä miten tästä asiasta kertoisi muille opiskelijoille. Olen ollut tähän mennessä hyvin tyytyväinen, että lähdin mukaan tähän prosessiin ja toivoisinkin, että myös muut opiskelijat uskaltaisivat lähteä tähän mukaan. Olen saanut tästä tilaisuudesta hyvin paljon sellaista kokemusta itselleni, mitä ei muualta saa ja uskoisin että myös muut opiskelijat voivat saada tästä samanlaisen oppimisen tunteen kuin minä.

Jonna Herva, laatuassistenttiharjoittelija

Teräsbetoni-yhtye vaatii levyllään Metallia. Sen kummemmin ottamatta tässä kantaa yhtyeen edustamaan musiikkiin, haluaisin kopioida ajatuksen Oamkin sisäisiin auditointeihin, mitkä alkavat olla jo loppusuoralla. Luotan siihen, että arviointikäytänteestä tehdään säännönmukainen perinne, sillä auditoinnin kiteyttävä ”tuo ja vie tietoa” -periaate on tarpeellinen myös jatkossa. Miten loistava organisaation laatua edistävä menetelmä meillä onkaan nyt harjoitusvaiheessa! Kunhan kokemusta karttuu ja kulmat auditointikäytänteissä hioutuvat, saamme yhteistoiminnalla aikaiseksi mallin, jonka tuottama tieto ja tulokset maksavat vaivan.

Kun auditointiryhmämme valmistautui tulevaan koitokseen, pidimme tärkeänä, että ryhmähaastatteluista ei tule yksilöhaastatteluita, ja että kysyjä ja vastaajat ymmärtävät kysymyksen samalla tavalla. Yhteinen ymmärrys on pohja jouhevalle keskustelulle ja yhdessä oppimiselle. Yksikkörajat ylittävä auditointiyhteistyö oli hämmentävän vaivaton kokemus, mikä taisi yllättää meidät kaikki. Yksi syy tekemisen helppouteen oli se, että tehtävänanto oli ymmärretty samalla tavalla. Lisäksi etunamme oli, että osa ryhmämme jäsenistä oli jo ehtinyt olla auditoitavana ja osalla oli aikaisempia kokemuksia laatu- ja/tai ympäristöjärjestelmätyöstä. Väitän myös, että olimme ryhmänä sopivasti heterogeeninen. Niinpä auditoitavan kohteen lisäksi tutustuimme myös toisiimme ja vaihdoimme näkemyksiä eri yksiköiden käytänteistä ja kokemuksista, ajan sallimissa rajoissa tietysti. Parhaimmillaan vertaisarviointia tapahtuukin monella eri tasolla.

Olen käytäväkeskusteluista ymmärtänyt, että jotkut ovat kokeneet auditointipäivien haastatteluasetelman varsin jäykäksi ja viralliseksi. Kovin epäviralliseksi tilaisuuksia ei voi viedä, onhan kyseessä kuitenkin ”vakava” asia: yksiköiden laatujärjestelmien arviointi ja välillisesti aina Oamkin laadun edistäminen. Mitä laadukkaampi organisaatio, sitä tyytyväisempi työyhteisö ja ennen kaikkea asiakkaamme eli Oamkin opiskelijat. Tutkimusmaailmassa kuulee usein kysyttävän, mitä lisäarvoa (eng. added value) ko. toiminnan kehittämisellä saadaan/saatiin aikaiseksi? Asiaa on hyvä pohtia myös sisäisten auditointien osalta. Onko kenestäkään väittämään, että arviointikierroksilla ei olisi erityistä lisäarvoa Oamkille?

Outi Virkkula, projektikoordinaattori, Luonnonvara-alan yksikkö

Opiskelijaraukkana minut huijattiin 2008 syksyllä mukaan opiskelijatoimintaan tutuin sanoin: ”Ei tämä vie paljoa aikaasi, lähde vain mukaan kokeilemaan”. No, ennen kuin huomasinkaan, olin syvällä opiskelijakunnan sydämessä työhallituksen jäsenenä ja  tuomassa omanlaistani näkemystäni opiskelijapoliitikkasoppaan niin valtakunnallisesti kuin Oamkin sisälläkin. Tämä valinta elämänpolun risteyksessä toi mieleni aivan uudenlaisten asioiden ja näkökulmien äärelle. Yksihän niistä on tietysti toiminnan kehittäminen ja toiminnan laadukkuus.

Opiskelijatoimintaan OSAKOssa minua oli opastamassa niin ihmisiä kuin papereitakin. Yksi papereista oli mystinen, muutama vuosi takaperin opinnäytetyönä opiskelijakunnalle tuotettu prosessikäsikirja. Valtavasti asiaa ja hienoja sanoja, joita parhaani mukaan käänsin itselleni selkeämpään muotoon. Tämä käsikirja sisältöineen näkyi miltei päivittäin opiskelijakunnan sisäisessä toiminnassa, ja nyt vuoden kierron nähneenä voin todeta sen olevan oiva lisä ja mahdollisuus toiminnan kehittämisessä. Meni vuosi ennen kuin pystyin toteamaan sen oikean merkityksen organisaatiossa. Kenties tätä kehittämisen mahdollistajaa tänä vuonna voin käyttää hyväksi ja saada toimintaa taas askel paremmaksi.

Opiskelijatoimintaa on monenlaista ja sitä tekevät erilaiset opiskelijatahot. On opiskelija-asioista keskustelua käytävällä tai opiskelijapaneelissa, on saunaillan tai isompien bileiden järjestämistä, työryhmissä opiskelijaedustamista sekä vaikkapa haalareiden tilaamista ja mainosten myyntiä.

Tätä kaikkea voi tehdä nopeasti, sen voi tehdä hitaasti, sen voi tehdä hätäisesti, kiireellä, varmasti, rauhassa, hyvin tai huonosti. Sen voi tehdä niin kuin edellinen kuulemma sen teki, tai joku saattaisi jopa perehtyä kunnolla ja kirjoittaa ohjeita seuraavalle keventääkseen kuormaa. Opiskelijatoiminnassa laadukkuus on vahvasti riippuvainen ns. perinteensiirrosta, dokumentoinnista ja ohjeistamisesta. Veikkaanpa etteivät asiat tästä juurikaan kummene vaikka kuinka monimutkaisempaan tai isompaan organisaatioon siirryttäisiin. Perusjuttuja: viitseliäisyyttä, kärsivällisyyttä ja toisinaan kokonaisuuden hahmottamista. Ja jonkun täytyy tietysti vähän takapuolellekin potkaista ja toimintaa ohjata.

Oamkin aktiivisin sosiaali- ja terveysalan opiskelija, opiskelijakunnan hallituksen varapuheenjohtaja,
Jarru aka Jari-Pekka Kanniainen