Author: Vieraileva leipuri

Sain viettää oman kesälomani sään helliessä ja lähes kokonaan vapaana työhuolista. Palasin tällä viikolla sateisena maanantaiaamuna töihin aivot jokseenkin nollattuna. Muutamat kollegat olivat ehtineet aloittaa jo viikkoa aiemmin. Ensimmäinen aamupalaveri käsitteli toimintajärjestelmämme lähestyvää katselmusta. Tuntui kuin pyörremyrsky olisi pyyhkäissyt ylitseni ikitehokkaiden laatukoordinaattoriemme käydessä läpi kuluneen viikon työn satoa samalla, kun he listasivat lähiviikkojen töitä. Melko monessa kohdin totesin olevani se tuotannon tekijä, joka mitä ilmeisimmin jarruttaa asioiden etenemistä.

Tällainen ”havahduttamiskokous” oli toisaalta oikein hyvä aloitus. Iltapäivällä työt jo rullasivat melkein normaalia vauhtia ja loppuviikon kalenterikin alkoi selkiintyä. Luulenpa, että voimme tarjota vastaavia elämyksiä muillekin lomilta ja vapaajaksoilta palaaville. Yksiköiden ja rehtorin toimiston syksyn aloitustilaisuuksissa on varattuna puheenvuoro toimintajärjestelmästämme ja laadunvarmistuksesta. Saamme tällöin hyvän tilaisuuden tarkastella Oamkin tilaa ja kehitysnäkymiä. Marraskuussa meillä on edessämme ulkopuolisten arvioitsijoiden katselmus, johon keräämme parhaillaan näyttöjä toimintajärjestelmämme kattavuudesta ja sen eri osien jatkuvasta kehittämisestä.

Töihin käydessämme meidän jokaisen on hyvä muistaa laadun syntyvän monista pienistä osatekijöistä. Toimintamme laatu ja tuloksellisuus kehittyy, kun arvioimme toimiamme ja prosessejamme säännöllisesti. Monistamalla hyviä käytänteitä ja parantamalla havaittuja kehittämiskohteita syntyy Oamkin laatua. Sehän on laatujärjestelmän symboliikankin mukaan jokapäiväistä leipäämme. Laadun jatkuva kehittäminen pidentää ja ennen kaikkea leventää leipäämme jatkossa.

Risto Kimari
vararehtori

Aloitin Oamkin opintotoimiston harjoittelijana huhtikuun alussa ja pääsin heti Mariannen ja Sarin mukaan laatukiertueelle. Kun sain hienon Laatutekijä-paidan päälleni, tunsin olevani osa työyhteisöä. Oulun yliopiston kasvatustieteiden opiskelijana Oamkin yksiköt eivät olleet minulle tuttuja ennestään, mutta heti harjoitteluni alkuun laatukiertue oli hyvä tutustumiskierros koko Oamkiin.

Liiketalouden yksikössä oli vilinää ja pääsin avustamaan jopa ulkomaalaisia opiskelijoita laatuvisan täyttämisessä. Sosiaali- ja terveysalan yksikössä oli laatuleivän hakijoita ihan jonoiksi asti. Oli suorastaan työlästä pysyä perässä siitä, ketkä olivat jo tehneet visan. Rehtorin toimistossa tuli kiitettävän paljon laadun kehittämisideoita. Ilmeisesti kaikki halusivat voittaa Laatutekijä-paidan arvonnassa. Kulttuurin ja Tekniikan yksiköiden kiertuekertoihin en päässyt mukaan, mutta ainakin Oamkin Facebook-yhteisön kuvista päätellen laatuvisan tekijöitä riitti.

Matka Luonnonvara-alan yksikköön oli jännittävä, sillä sinä aamuna oli sankka sumu enkä tunne Sanginsuun seutua yhtään, joten en oikein tiennyt, minne olimme menossa. Aluksi näytti, ettei opiskelijoita ole tulossa, mutta loppujen lopuksi leivät loppuivat kesken ja jaoimme lahjakorttejakin leipomoon. Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa Asko Karjalainen viihdytti meitä hienolla pianon- ja kitaransoitolla, joten laatukiertue päättyi omalta osaltani oikein mukaviin tunnelmiin.

Oli kiva nähdä iloisia kasvoja ja onnistumisen kokemuksia, joita syntyi kun laatuvisasta tuli oikein 10/10. Tekninen toteutus tosin tökki välillä sen verran, että alkuun tuli ilmoitus aivan eri pistemäärästä kuin se oikeasti oli, mutta suuri enemmistö sai silti kahdeksan tai yhdeksän vastausta oikein. Jokaisessa yksikössä oli ilmoitustaulujen tai seinillä laatuleipuri-juliste ja kuulemani mukaan monet opiskelijat muistivat, mistä laatukiertueessa on kyse. Uskoisin, että laatukiertue on hyvä ja toimiva yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittämisväline, josta Jonna Herva ja Jari-Pekka Kanniainen kirjoittivat blogissa (8.12.2010).

Kaiken kaikkiaan laatukiertueen henki oli hyvä ja loppujen lopuksi kaikki saivat laatuleivän ja hyvän mielen. Itsekin sain maistaa laatuleipää ja laadukkaalta se kyllä maistuikin. Hienoa oli myös tutustua eri yksiköiden laatukoordinaattoreihin ja opiskelijaedustajiin. Kiitos siis kaikille osallistujille ja tsemppiä ulkoiseen audintointiin!

 Pinja Hietalahti, harjoittelija, rehtorin toimisto

Olin laatukoulutuksessa viime torstaina. Koulutuksen teemana oli oppimisen laadun seuraaminen. Ilokseni huomasin, että yhdeksi oppimisen laatuun vaikuttavaksi tekijäksi oli nostettu työhyvinvointi. Tartuin siihen välittömästi ja keksin viimein aiheen tälle kirjoitukselleni.

Työhyvinvointiinhan vaikuttaa lukematon määrä erilaisia tekijöitä, niin fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia kuin henkisiäkin.  Pallojakin on siis liikkeellä useita. Niitä riittää niin johtajille, esimiehille, yhteistoimintahenkilöstölle, työntekijälle kuin myös hänen työkaverilleen. Samoin mukana ovat mm. työterveyshuolto ja Oamkissa Oulun korkeakoululiikunta. Tässä keskityn vain kahteen noista, esimiehen ja työntekijän palloon.

Kaikki OSEKK:ssa toimivat esimiehet ovat yhtä koulutuspäivää vaille saaneet Suunta 2015 -esimieskoulutuksen. Suunnan lisäksi OSEKK on järjestänyt HR-infoja (siis human resources) mm. kehityskeskusteluista, tulossa olevasta esimiesarvioinnista sekä varhaisen tuen mallista. Kehityskeskusteluille oli Suunta –koulutuksessakin oma päivänsä. Ne ovatkin parhaillaan käynnissä tai ne on vasta käyty. Toivon mukaan esimiehet ovat käyttäneet saamiaan oppeja ja kehityskeskustelut ovat olleet antoisia sekä työntekijän että esimiehen näkökulmasta katsottuna. Siis työntekijät tietävät, mitä heiltä odotetaan, työntekijä ja esimies ovat yhdessä asettaneet tavoitteet työntekijän työlle ja työntekijän osaamista on arvioitu tavoitteena tarvittavan osaamisen varmistaminen. Ja lisäksi molemmat ovat saaneet rakentavaa palautetta toiminnastaan.

Yksittäisten työntekijöiden työnkuvan selkeyden ja tavoitteiden asettamisen lisäksi esimiehen palloon kuuluu työnteon resursseista ja työympäristön turvallisuudesta huolehtiminen sekä tietenkin työyhteisön johtaminen. Toimivassa työyhteisössähän tieto kulkee, yhteistyö sujuu, vuorovaikutus on avointa, ongelmista uskalletaan puhua, kaikki tietävät tehtävänsä ja kaikilla on hallittu työkuorma. Ja muistetaan tietenkin oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo.

Työntekijän palloon puolestaan sisältyvät ennen kaikkea vastuun ottaminen omasta työstä, oman osaamisen kehittäminen, avoin vuorovaikutus työyhteisössä, yhteisten pelisääntöjen noudattaminen sekä hyvän fyysisen ja psyykkisen kunnon ylläpitäminen. Kun kaikki työntekijät huolehtivat omalta osaltaan noiden asioiden toteutumisesta, kokonaisvaltainen hyvinvointi on koko työyhteisön jäsenten ulottuvilla.

Ja nyt päästään siihen laatuun. Hyvinvoiva työntekijä jaksaa suunnitella ja kehittää toimintaansa, hän osallistuu ideointiin ja ottaa vastaan muiden ideoita työnsä ja yhteisen työn laadun parantamiseksi. Parhaimmillaan työstään innostunut työntekijä kokee työn imua ja työn iloa. Varsinkin silloin, kun työyhteisössä on huolehdittu hyvästä työilmapiiristä ja kaikilla on edellytykset työn imuun, laadukasta tulosta syntyy helposti!

Ja mikä Oamkin kannalta vielä on huomioitavaa, työn imu voi tarttua myös opiskelijoihin! Siis kun opettaja on innostunut työstään, ihmiset yhteistyössä kehittävät laadunvarmistusjärjestelmää ja sen myötä toimintaa, oppimisympäristöt ovat ajantasaisia ja tukipalvelut vastaavat asiakkaidensa tarpeisiin, opiskelijoidenkin olemassa oleva motivaatio säilyy ja kadoksissa oleva löytyy! Motivaation vaikutukset puolestaan jätän kullekin itse laskettavaksi ja työyhteisössä keskusteltavaksi 😀

Teija Harju, kirjaston laatukoordinaattori ja työyhteisövaltuutettu

Ei pelkästään Oamk ole Oulussa panostanut laatuasioihin toimintansa varmistamiseksi ja parantamiseksi. Suomen opiskelijakuntakentällä Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO on päässyt vuosi vuodelta loistamaan ylivertaisella laadunvarmistusjärjestelmällään, muttei aiheetta. Menneet hallitukset, edustajistot ja opiskelijat ovat tehneet suuren työn varmistaakseen sen, että OSAKOn pyörät pyörivät tehokkaasti ja moitteetta. Tästä hyötyy sekä Oamk että opiskelijat. En tiedä kuinka monelle OSAKOn toiminta on mystisen usvan peitossa, mutta fear no more – valotan hieman tätä hämärää.

OSAKO on siitä poikkeuksellinen opiskelijakunta, että sen 6-henkinen hallitus on työhallitus. Se tarkoittaa, että luottamushenkilöt ovat kokopäivätöissä klo. 9-16 välisen ajan. Tämänkaltaista opiskelijakuntahallitusta ei löydy mistään muusta ammattikorkeakoulusta, ja Suomen ylioppilaskuntakentälläkin se on hyvin harvinaista. Esimerkiksi Oulun ylioppilaskunnassa tällaista työskentelyä ei tunneta.

Opiskelijakunnan toimintaa ohjaa ensisijaisesti kolmivuotinen strategia, vuosittaiset toimintasuunnitelmat sekä tänä vuonna valmistuva 30-40 -sivuinen kehittämissuunnitelma. Ensinnäkin tämä osoittaa, ettei opiskelijakunnassa leikitä. Toiseksi tämä varmistaa, että vuosi toisensa jälkeen uudet hallitukset tietävät tarkalleen mistä pitää jatkaa.

Lisäksi laadunvarmistusjärjestelmäämme kuuluu mm. suunnittelumuistiot, yhteinen verkkolevy, asiakirja- ja lomakepohjat, prosessikäsikirja, tuutorikoulutukset, opiskelijaedustajan opas, perehdytyskansio, koulutusohjelmatiimien opiskelijaedustajien koulutukset, taloudenhallintatyökalu, kehityskeskustelut, yhteinen verkkokalenteri, vuosikirjat, prosessiorganisaatio jne.

Oamkin opiskelijoista opiskelija-aktiiveina toimii vuosittain vajaa 200 opiskelijaa, kun tähän lasketaan vertaistuutorointi, OSAKOn tiimitoiminta aktiivit, edustajisto, hallitus, vaalilautakunta, koulutusalajärjestöjen aktiivit, ko-tiimiläiset ja muut. Opiskelijatoiminta ei ole mitään bileiden pyörittämistä ja teemapäiviä, vaan todellista koulutuksen ja hyvinvoinnin kehittämistä, yhdistysten pyörittämistä, kouluttautumista ja kovaa kiirettä.

Oululle ollaan kateellisia ja syystä. Sekä opiskelijat että ammattikorkeakoulun hallinto panostavat yhteistuumin jatkuvasti opetuksen, opiskelun, hyvinvoinnin ja laadun kehittämiseen. Uskon myös opetushenkilökunnan tahtovan osallistua yhteistalkoisiin, sillä hyvin toimiva korkeakoulu on kaikille hyvä ympäristö. Toivonkin siis, että sekä henkilökunta että opiskelijat tämän luettuaan ymmärtävät sen vakavuuden, jolla teemme töitä.

Miikka-Aukusti Heiskanen, Hallituksen varapuheenjohtaja, OSAKO

Koulutusorganisaatiossa laadunvarmistus saattaa olla kirosana. Tältä tuntuu ainakin välillä, jos sattuu kuulemaan opettajien ja muunkin kouluväen juttuja sopivissa tilanteissa. Henkeä ahdistaa, kun muutenkin aika loppuu ja vielä pitää piirrellä prosessikaavioita tai ruksailla lomakkeita. Lisäksi istutaan yhä useammissa sellaisissa kokouksissa, joissa kukaan ei taida ihan tarkasti tietää, että miksi. Tämä on tietenkin surullista, sillä laadunvarmistukseen liittyvä kokoustaminen on periaatteellisesti tärkeintä mahdollista yhteistyötä.

Laadunvarmistusjärjestelmiä analysoiva tutkimus vahvistaa harmaata kuvaa laadunvarmistuksen vaikuttavuudesta asiantuntijaorganisaatioissa. Jotakin hyvää siitä useimmiten onneksi seuraa, siis perustehtävää tukevaa vaikutusta on mutta on myös kustannuksia ja sivuvaikutuksia. Ikävimpiä kustannuksia ovat sosiaaliset kustannukset eli se, että henkilöstö väsyy, turhautuu tai menettää innostuksen palon. Ikävä sivuvaikutus saattaa olla sekin, että henkilökunnan usko työtehtävien mielekkyyteen alkaa hiipua aina laatupäälliköitä ja johtoa myöten.

Hyvä laadunvarmistusjärjestelmä auttaa perustehtävän tekemistä eikä aiheuta mitään negatiivisia vaikutuksia. Mistä sellaisen löytäisi?

Oma käsitykseni on, että yksikään tähän asti auditoinnin läpäissyt laadunvarmistusjärjestelmä maamme yliopistoissa ja korkeakouluissa ei ole kovin hyvä. Niissä lähdetään hallinnon ja säätelyprosessien näkökulmasta. Joissakin pehmeämmin, joissakin kontrolloivasti. Rakenne on aina sama kuin teollisuuden ja tavaratuotannon järjestelmissä: prosessikontrolli. Asiantuntijaorganisaation raaka-aineet, prosessit ja tuotokset ovat kompleksisia ja aineettomia, mikä täytyisi osata ottaa huomioon myös laadunvarmistuksessa. Myös nykyinen auditointikriteeristö saattaa suunnata perinteiseen ajatteluun, vaikka sitä suunniteltaessa pyrittiin mahdollisimman suureen avarakatseisuuteen. Voisi käydä myös niin, että sellainen järjestelmä, joka todella olisi koulutusorganisaation erityispiirteisiin rakentuva, kohtaisi vaikeuksia auditoinnin läpäisemisessä nykyisellään.

Laadunvarmistuksen tärkein sääntö kuitenkin on, että se on organisaation perustehtävään sopiva. Koulutusorganisaation perustehtävä on auttaa opiskelijoita oppimaan. Oppiminen mahdollistaa kurssien ja opintokokonaisuuksien suorittamisen ja tutkinnon valmistumisen. Hyvä laadunvarmistus varmistaa siis sitä, että oppimista todellakin tapahtuu ja opintopolku toimii ilman esteitä ja viiveitä. Organisaation laadullinen tavoite (osaamistavoite) ja määrällinen tavoite (valmistumistavoite) saavutetaan.

Tutkinnon valmistuminen ei parane valmistumislukuja mittaamalla. Läpäisykään ei parane läpäisyä mittaamalla. Sitä paitsi oppiminenkaan ei parane pelkästään tenttejä pitämällä. Mittaaminen ja seuranta on tärkeää, mutta ne eivät yksistään riitä laadunvarmistuksen perustaksi koulutusorganisaatioissa.

Nyt lähenemme oppilaitoksen paradoksia. Oppilaitoksen tuloksen tekee opiskelija. Tuloksen laatu on myös opiskelijan aikaansaannosta. Opettaja avustaa opetuksellaan tuloksen tekemistä. Opetuksen ja opiskelun tukipalvelu ohjauksineen ja palveluineen tukee opiskelijaa opintopolulla ja avustaa opettajia opiskelijoiden avustamisessa. Tuotoksen laadussa ja määrässä tekijänoikeus on opiskelijalla.

Millaista siis on oikea laadunvarmistus koulutusorganisaatiossa? Se on opiskelijasta lähtevää ja oppimisen laatuun sekä tavoitteen mukaiseen osaamiseen keskittyvää. Koulutusorganisaation laatuajattelu perustuu oppimisen todennäköisyyden optimoinnin idealle.

Tällaista järjestelmää ei vielä ole rakennettu – enempää Suomessa kuin muuallakaan. Hyviä aineksia on kuitenkin olemassa. On erittäin tärkeää, että hallinnon ja tukipalvelun prosessit ovat kunnossa ja läpinäkyviä. Se on ensimmäinen vaihe. Seuraavaksi tulee rakentaa laadunvarmistuksen työkaluja opiskelijan oppimisen ja sitä tukevan opetuksen edistämiseen. Oulun seudun ammattikorkeakoulussa yksi tällainen lupaava työkalu on muodostumassa opetuksen toteutussuunnitelmasta.

Asko Karjalainen, Johtaja, Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Oulun seudun ammattikorkeakoulun (Oamk) tunnuslukutietokannassa on tällä hetkellä (28.3.2011) 363 mittaa/mittaria. Osa noista mittareista on jo vanhentuneita, osaa noista mittareista ei ole koskaan käytettykään, mutta huomattavaa osaa noista mittareista hyödynnetään Oamkin toiminnan seuraamisessa ja sen kehittämisessä.

Mittareiden merkitys Oamkin toiminnan kehittämisessä on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana ja tulee entisestäänkin kasvamaan, mikäli opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) suunnitelmat toteutuvat. Tulevaisuudessa entistä suurempi osa ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta tulee näillä näkyvin tuloksellisuuden perusteella.

Monet käytössä olevat mittarit perustuvat Oamkin opiskelijoiden toimintaan: opintopisteiden suorittamisiin ja eroamisiin. Perusmittareihin voidaan lukea esimerkiksi läpäisy (ammattikorkeakoulututkintoon valmistuneiden määrä suhteessa viisi vuotta aikaisemmin aloittaneisiin), opintojen eteneminen (vähintään 45 opintopistettä edellisenä lukuvuotena suorittaneiden tutkinto-opiskelijoiden osuus läsnäolevista 20.9) ja eronneet (tiettynä aikavälinä esim. kalenterivuosi).

Läpäisyyn vaikuttaa opintojen eteneminen ja eroaminen. Mikäli opiskelijoiden opinnot etenevät opetussuunnitelman mukaisesti ja opiskelijat eivät eroa, niin läpäisy on 100 %. Vastaavasti jos jompikumpi tai molemmat edellä mainituista tekijöistä vaikuttavat negatiivisesti, niin läpäisy pienenee. Oamkin läpäisy on noin 50 %:n luokkaa ts. puolet tutkinto-opiskelijoista eivät valmistu viidessä vuodessa opintojen aloittamisesta johtuen opintojen viivästymisestä ja/tai eroamisista.

Läpäisy, opintojen eteneminen ja eroaminen voidaan luokitella myös sen mukaan, miten Oamkissa asioille voidaan niihin vielä vaikuttaa. Eronneet voidaan luokitella myöhäistä enää -mittariksi. Kun eronneet-tilastot saadaan koottua, ovat eronneet jo jättäneet taakseen opinnot Oamkissa. Sen sijaan opintojen eteneminen -mittarin piirissä olevat ovat edelleen Oamkin opiskelijoita. Läpäisy-mittari tulee oikeastaan myöhäistä enää ja vielä ehtii -mittarin välimaastoon. Pitäisikö Oamkin toiminnassa siirtää painoarvoa entistä enemmän myöhäistä enää -mittareista vielä ehtii -mittareihin, jotta tunnuslukumme saataisiin paranemaan nykyistä nopeammin?

Suurin osa käytettävistä mittareista on tullut ylhäältä alaspäin eli OKM:stä Oamkiin aina koulutusohjelma/ryhmätasolle saakka. Vaikka tunnuslukutietokannassa on yli 300 mittaa/mittaria, niin siitä huolimatta Oamkilta puuttunee ruohonjuuritason (ryhmätason) vielä ehtii -mittareita.

Esimerkkinä tällaisesta ruohonjuuritason vielä ehtii -mittarista voidaan ottaa Luonnonvaran yksikön (Luova) opintojakson läpäisy -mittari: mitataan sitä, kuinka moni opintojaksolle osallistuneista on saanut opintojakson suoritettua hyväksyttävästi. Luovalla on tavoitteeksi asetettu 80–90 % läpäisy opintojaksosta riippuen. Kun saadaan opintojakson läpäisy nostettua halutulle tasolle, niin opinnot etenevät myös toivotulla tavalla ja opiskelijat valmistuvat ja suurin osa niistä vieläpä tavoiteajassa (normiajassa). Kun Luovalla vielä samalla pyritään vähentämään (tavoitteena puolittamaan) eroavien määrää keskittymällä ensimmäisenä lukuvuotena eroaviin, niin voimme tulevaisuudessa odottaa Oamkin ’punaisen’ yksikön muuttumista ’vihreäksi’ yksiköksi, mitä tulee yllä mainittuihin mittareihin.

Nyt tuli mitta(ri) täyteen! 🙂

Seppo Pakanen, Suunnittelija, Rehtorin toimisto/Tietotuotantotiimi

On jälleen vuosittainen tunnuslukujen tarkastelun aika. Tunnusluvut antavat lahjomatonta palautetta vuoden työstä, ja niiden taakse kätkeytyy paljon tarinoita siitä, millaista työtä ammattikorkeakoulussa tehdään. InnoMajakka -hanke on kahden ja puolen vuoden ajan tehnyt työelämäyhteistyötä ja palvellut opiskelijoita sekä Oamkissa että Oulun yliopistossa. Hankkeessa on nähty, miten yhteistyö voi parhaimmillaan toimia.

Korkeakouluissa on pitkät perinteet työelämäyhteistyössä ja paljon osaavia opettajia, mutta yhteistyön käytänteet vaihtelevat suuresti ja työelämäkumppanit ovat usein hämmentyneitä siitä, keihin voisivat ottaa yhteyttä ja mitä yhteistyö voi heille tarjota. Myös opiskelijat pohtivat sitä, millaisin yhteistyötarjouksin he voivat toimeksiantajia lähestyä. Opettajat taas kokevat vaikeutta irrottaa aikaa yhteydenpidolle verkostoihin ja uusien, työelämäläheisten oppimiskäytänteiden luomiselle. 

Täydellisessä maailmassa työelämän edustajalla on tiedossaan yksi luukku, jonne hän voi ottaa yhteyttä – oli sitten kyse harjoittelijan hakemisesta miltä tahansa koulutusalalta, oman toiminnan kehittämiseen tarvittavista asiantuntevista apuvoimista tai lisäkoulutuksen tarpeesta. Hänelle tarjotaan kahvit ja keskustellaan yrityksen tarpeesta, jonka jälkeen eri yksiköistä, opiskelijoista ja opettajista kootaan sopivia apuvoimia tilanteeseen. Tämä tapahtuu helposti, koska yksiköissä on yhtenevät toimintatavat ja innostuneet vastuuhenkilöt, jotka tuntevat koulutusohjelmat perinpohjaisesti ja ovat hyvin verkostoituneita. Nämä työelämäyhteistyökoordinaattorit pitävät huolen, että jokainen toimeksianto saa vastuuhenkilön ja toteutumista seurataan aktiivisesti, yrityksen ollessa koko ajan selvillä toimeksiannon tilasta.

Myös opiskelijat tietävät ottaa yhteyttä samaiseen luukkuun, jonka kautta löytyy mielekkäitä ja sopivan haastavia työelämätoimeksiantoja. Opiskelijat tekevät kehityshankkeita työelämälle kiinteänä osana opintojaan ja samalla kun he kasvattavat ammatillista osaamistaan, he saavat myös uraohjausta ja tiiviitä verkostoja työelämään. Opettajat kulkevat mukana tukemassa yhteistyöprosesseja, jotka myös voivat kasvaa pienistä kurssien harjoitustöistä opinnäytetyöprojekteiksi, joskus jopa laajoiksi kehityshankkeiksi. Laajimmillaan yhteistyö muotoutuu strategiseksi kumppanuudeksi.

Opettajat saavat riittävästi resursseja ja tukea yhteistyön koordinointiin. Heillä on käytössään työkalupakki, josta ammentaa ideoita opetuskäytänteiden ja työelämäläheisten oppimisympäristöjen kehittämiseen. Opetussuunnitelmia kehitetään dynaamisesti, koska opettajilla on jatkuva henkilökohtainen yhteys työelämään.

Hyvät, ilmaisetkin, työelämäpalvelut tuottavat kumppaneille kokemusta yhteistyön hyödyistä ja toimivat porttina syvempään yhteistyöhön. Yhteistyön kannattavuus ammattikorkeakoululle näkyy suoraan tunnusluvuissa: opiskelijoiden motivaatio valmistua kasvaa, kun he kokevat onnistumisia konkreettisisissa työelämän tehtävissä, saavat kontakteja työantajiin ja suosituksia työnhakua varten. Toimeksiantoina suoritetut opinnäytetyöt valmistuvat varmemmin, koska niillä on selkeästi yhdessä sovitut aikataulut ja tuloksia odotetaan. Työelämän toimeksiannoissa opiskelijoiden ammatti-identiteetti vahvistuu ja myös yrittäjyys alkaa kiinnostaa. Hyvät mahdollisuudet työelämäyhteistyöhön, modernit opetuskäytänteet ja dynaamisuus lisäävät koulun houkuttelevuutta ensisijaisena hakuvaihtoehtona ja herättävät kiinnostusta kansainvälisissä vaihto-opiskelijoissa. Lisäksi korkeakoulujen luotettavuus ja innovatiivisuus yhteistyökumppaneina kasvattaa työelämän kiinnostusta myös maksulliseen palvelutoimintaan.

Tällaisia onnistumisia ja pilkahduksia täydellisestä maailmasta on jo nähty. Nyt olisikin aika tarttua onnistumisiin – ja luoda niiden pohjalta yhteisiä käytänteitä. Kokemukset kertovat, että panostamalla työelämäyhteistyön kehittämiseen pitkäjänteisesti, olennaisena osana perustoimintaamme, voidaan parantaa monia keskeisimmistä tunnusluvuistamme ja samalla lisätä aluevaikuttavuutta.

Kirjoittajina
Sanna Poikkimäki, projektipäällikkö ja Eveliina Säkkinen, projektisuunnittelija, InnoMajakka-hanke 

 Tulin kolme kuukautta kestävään harjoitteluun Oamkin rehtorin toimistoon vuoden alusta. Olen kasvatustieteiden opiskelija ja valmistun harjoitteluni jälkeen kasvatustieteiden maisteriksi, pääaineena kasvatuspsykologia. Harjoitteluni on kestänyt reilut kaksi kuukautta ja olen päässyt tutustumaan monipuolisesti Oamkin toimintaan. Harjoittelun aluksi sain tutustua Oamkin strategiaan ja käytännön kautta olen saanut huomata, miten siinä esitettyjä kehittämisen kohteita on lähdetty käytännössä työstämään.

Olen saanut käsityksen, että Oamkissa todella tehdään töitä opiskelijan edun ja hyvinvoinnin eteen, mistä hyvinä esimerkkeinä toimivat: toteutussuunnitelma-työryhmä, opinto-ohjauksen kehittäminen, opintopsykologitoiminnan laajentaminen, pedagogisten linjausten yhdenmukaistaminen sekä yksiköiden välisen yhteistyön lisääminen ja toiminnan yhdenmukaistaminen. Vaikuttaa siltä, että Oamkissa halutaan panostaa opetuksen laatuun, kuten monipuolisiin opetusmenetelmiin ja oppimisympäristöihin, mitkä ovat tärkeitä tekijöitä opiskelijan motivaation ja viihtyvyyden kannalta.

Olen saanut mielikuvan, että Oamkissa eletään murroksen ja kehittymisen ”aikakautta”. Eri työryhmät valmistelevat uudistuksia opetuksen ja oppimisen kehittämiseksi. Muutosten onnistumiseen tarvitaan kuitenkin aina kaikkien panosta. Jokaisen tulisikin tunnistaa itsessään muutosvastarintalinnun ääni, jotta uudet tuulet voivat lähteä liikkeelle.

 Aurinkoista kevään jatkoa!

Marjo Vilppola, harjoittelija, Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Toisen sisäisen auditoinnin jälkeen ajatukset palaavat 2000-luvun alkupuolelle, jolloin ihmeteltiin, eikö laatutyö tarkoitakaan sitä, että tehdään laadukasta sisältöä. Seuraavaksi kirjattiin excel-taulukoihin prosessikuvauksia ohjeistuksella alkakaa kerätä kaikenlaisia jo olemassa olevia kuvauksia toiminnastanne. Jossain vaiheessa jäi mieleen Asko Karjalaisen Oamkin laatukoulutuksessa julistama ilosanoma opetuksen kehittämisestä opiskelijapalautteen avulla. Pikkuhiljaa vuosien mittaan edettiin kaaoksesta kohti kirkkaampaa ymmärrystä, ja tänään laadunvarmistusjärjestelmän tuottama tieto ohjaa jo oikeasti toimintaa kohti parempaa huomista.

Ensimmäinen sisäinen auditointi keväällä 2010 oli harjoittelua sekä auditoijille että auditoitaville. Yksikössä kerättiin materiaalia ja valmistauduttiin auditointiin. Ällistys oli suuri, kun emme olleet tunnistaa raportista yksikköämme. Vaikka toiminta ei oikeasti olisikaan ollut niin vaatimatonta kuin auditointiraportista ilmeni, ei voi kiistää, että osaamisemme ei tullut esille haastattelujen välityksellä. Saldona oli kolme ”alkavaa” arvosanaa ja paljon kehittämiskohteita, joskin myös hyviä käytäntöjä löytyi.

Kulttuurialan yksikössä on totuttu käärimään hihat ja ryhtymään toimeen, ja ensimmäisen sisäisen auditoinnin paljastamat kehittämiskohteet otettiin reippaasti työn alle. Ammattikorkeakoulun tasolla tehtiin myös kovasti työtä toiminnanohjausjärjestelmän kokonaisuuden kehittämiseksi. Henkilökunnan laatuosaamista lisättiin omilla koulutuksilla mm. yksikön kehittämispäivien yhteydessä, osastokokouksissa ja sitouttamalla kaikki intran käyttöön ja tunnistamaan oma tonttinsa kokonaisuudessa.

Toinen sisäinen auditointi olikin positiivinen kokemus. Auditoijat puheenjohtaja Matti Alilan johdolla loivat hyvän tunnelman haastattelutilaisuuksiin ja kysymykset olivat selkeitä ja ymmärrettäviä. Raportti valmistui etuajassa ja oli ilon paikka tutustua siihen. Saldona oli kolme ”kehittyvää” ja yksi ”alkava” arvosana. Kritiikki kohdistui tunnistettaviin kohteisiin ja raportissa todettiin mm., että ”yksikön kehittämisessä ilmenee positiivinen, muihin toimijoihin luottava, luova ote. Sekä opiskelijoiden että henkilöstön haastatteluista henkii vapautunut, kaikenlaisen palautteen ja taiteellisen työn salliva ilmapiiri.

Sisäisen auditoinnin edellisen kierroksen jälkeen monia kehittämistoimia on käynnistetty. Erikoismaininnan saa opintotoimiston uudelleen organisoiminen ja tehtävänkuvien yhdenmukaistaminen sekä varahenkilöjärjestelmän nimeäminen. Samoin työryhmien tarkoituksen ja tehtävien tarkka kuvaaminen ja toiminnan dokumentointi intrassa on esimerkillistä. Työryhmien toimintaa on terävöitetty ja ne toimivat tarkoituksenmukaisesti. Tunnuslukuja ja tulosraportteja seurataan ja arvioidaan säännöllisesti yksikkö- ja osastotasolla ja ne vaikuttavat toiminnanohjaukseen.”

Kehittämistä riittää vielä matkalla kohti KKA:n auditointia ja sen jälkeenkin. Edelleen on välillä sellainen olo, että mitä enemmän toimintamalleja pyritään yhtenäistämään ja määrittelemään, sitä syvemmälle suohon joutuu. Matka erillisistä yksiköistä ja koulutusohjelmista oamkilaisiksi on vasta alussa. Toivon, että tulostavoitteiden paineessa muistamme yhteisen suunnan ja kiritämme toisiamme eteenpäin kampituksen sijaan.

Sisäisen auditoinnin jälkimainingeissa, 1.3.2011

Riitta Tötterström, Yksikönjohtaja, Kulttuurialan yksikkö, Oamk 

Kun meitä koulutusohjelmatiimin jäseniä aikanaan pyydettiin mukaan koulun sisäiseen auditointiin, taisi ensimmäinen reaktio olla leuan valahtaminen. Koko käsite tuntui aluksi vieraalta: miten ihmeessä sitä muka osaisi vastata kysymyksiin siitä, miten prosessit toimivat, kun kaikesta briiffauksesta huolimatta ei tuntunut edes olevan selvää, mikä prosessi oikein on.

Mutta itse auditointitilaisuus oli loppupeleissä aika leppoisa. Kysymykset olivat varsin selkeitä ja auditoijat rentoja ja kuuntelivat tehokkaasti. Ongelmakohdat saatiin hyvin tuotua esille ja loppuraportin alustava versio osoitti meidän yksikkömme käytäntöjen olevan kohtalaisen toimivia.

Mikä sitten on hyvä käytäntö? On ehkä helpompaa määritellä huono ensin. Huonoa prosessia määrittelemään sopii varsin hyvin yksi muisto lukiovuosiltani. Meillä oli lukiossa opettaja, jonka tunnit koostuivat lähes poikkeuksetta siitä, että kirjan tekstiä kopioitiin vihkoon. Kun opettajalta kysyi perusteluja asiaan, kuului vastaus ”kirjoitatte, koska sanon niin.” Homma ei tuntunut hyvältä, eikä palaute uponnut ja se alkoi näkyä asenteessa. Aloin ilkeäksi ja päätä aukovaksi oppilaaksi, mutta mitä rankemmin piruilin, sitä enemmän opettaja nauroi.

Noin viikko ennen penkkareita havaitsin istuvani rehtorin toimistossa. Kyseinen opettaja ei halunnut enää opettaa minua ja yritti nakata ulos kurssiltaan. Mikä siis oli pielessä? Opettaja ei ottanut vastaan palautetta, eikä uskaltanut antaa sitä itse suoraan takaisin. 

Onneksi auditointi osoitti, että meillä toimitaan toisin. Palautetta kerätään koko ajan ja tietoa on saatavilla – jopa vähän liikaa. Suurin kehittämiskohde Kulttuurialan yksikössä tuntuukin olevan se, että emme oikein tiedä, miten löytäisimme informaatiotulvan keskeltä sen oleellisen.

Vaikka palautetta joutuukin opintojen yhteydessä antamaan usein jopa ylimitoitetulta tuntuvan määrän, ei sitä silti koskaan voi kerätä liikaa. Auditointi on yksi osa tätä palautteen keräämistä. Jos me ymmärrämme, miten oppilaitos toimii ja pidämme sen toimintatapoja hyvinä, ollaan silloin onnistuttu hyvän opiskelupaikan luomisessa. Loppupeleissä ammattikorkeakoulu on kuitenkin olemassa opiskelijoita varten, eikä toisinpäin.

 Daniel Wallenius, journalismin opiskelija, Kulttuurialan yksikkö, Viestinnän koulutusohjelma