Category: Hyvät käytänteet

Liiketalouden yksikössä oli torstaina 19.5 hauska kierrätystapahtuma. Aulan pöydille sai tuoda omia vaatteita, esineitä ja kirjoja, jotka ovat kotona jääneet tarpeettomiksi. Tavarat saivat olla vanhoja, mutta niiden piti ehjiä ja käyttökelpoisia. Jos paikan päältä löytyi jotain hyödyllistä, sen sai ottaa mukaansa (vaikka itse ei olisi tuonutkaan mitään). Eurot eivät ekotapahtumassa liikkuneet ollenkaan.

Vein itse paikan päälle muutamia lasten kenkiä ja vaatteita sekä pari villapaitaa. Pöydät olivat täynnä jo kymmenen aikaan! Pengoin aikani ja löysin itselleni pari kivaa kesäpaitaa sekä hupparin 8-vuotiaalleni. Olin erittäin tyytyväinen vaihtokauppaani. Laatu tarkoittaa arjessa eri asioita eri ihmisille – toisen hyödytön esine on toiselle laatua. Suuri kiitos kierrätystapahtuman järjestäjille, jään innolla odottelemaan sen uusintaa syksyllä 😉

Kun laadun käsitettä taas mietitään organisaation tasolla, huomataan ettei se voi tarkoittaa eri asioita. Yhteinen näkemys laadusta ja laatutavoitteista on pohja organisaation kehittämiselle. Organisaation toimintaa on vaikea kehittää systemaattisesti, jos laatu ymmärretään eri tavoin johdon, henkilöstön, opiskelijoiden ja sidosryhmien keskuudessa. Oamkissa yhteinen käsitys laadusta on olemassa, se löytyy laatukäsikirjasta.

Laatukäsikirjassa määritellään: ”Laadukas toiminta tarkoittaa hyvin tehtyä jokapäiväistä työtä. Oamkin laatukäsityksen mukaan hyvät tulokset saavutetaan, kun ammattikorkeakoulun toimintaa suunnitellaan, seurataan, arvioidaan ja kehitetään systemaattisesti. Dokumentointi on keskeinen osa laadunvarmistusta.”  Laatutyö ei siis ole jotain kummallista, kaukaista ja hallinnollista, vaan normaaleja arjen toimintoja: opetuksen suunnittelua, hankkeiden toteutusta, tunnuslukujen seurantaa ja opiskelijoiden osaamisen arviointia. Oamkissa käsitys laadusta on yhteinen, ja myös laadun toteutus on yhteistä toimintaa.

Marianne Isola, laatukoordinaattori

Olin laatukoulutuksessa viime torstaina. Koulutuksen teemana oli oppimisen laadun seuraaminen. Ilokseni huomasin, että yhdeksi oppimisen laatuun vaikuttavaksi tekijäksi oli nostettu työhyvinvointi. Tartuin siihen välittömästi ja keksin viimein aiheen tälle kirjoitukselleni.

Työhyvinvointiinhan vaikuttaa lukematon määrä erilaisia tekijöitä, niin fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia kuin henkisiäkin.  Pallojakin on siis liikkeellä useita. Niitä riittää niin johtajille, esimiehille, yhteistoimintahenkilöstölle, työntekijälle kuin myös hänen työkaverilleen. Samoin mukana ovat mm. työterveyshuolto ja Oamkissa Oulun korkeakoululiikunta. Tässä keskityn vain kahteen noista, esimiehen ja työntekijän palloon.

Kaikki OSEKK:ssa toimivat esimiehet ovat yhtä koulutuspäivää vaille saaneet Suunta 2015 -esimieskoulutuksen. Suunnan lisäksi OSEKK on järjestänyt HR-infoja (siis human resources) mm. kehityskeskusteluista, tulossa olevasta esimiesarvioinnista sekä varhaisen tuen mallista. Kehityskeskusteluille oli Suunta –koulutuksessakin oma päivänsä. Ne ovatkin parhaillaan käynnissä tai ne on vasta käyty. Toivon mukaan esimiehet ovat käyttäneet saamiaan oppeja ja kehityskeskustelut ovat olleet antoisia sekä työntekijän että esimiehen näkökulmasta katsottuna. Siis työntekijät tietävät, mitä heiltä odotetaan, työntekijä ja esimies ovat yhdessä asettaneet tavoitteet työntekijän työlle ja työntekijän osaamista on arvioitu tavoitteena tarvittavan osaamisen varmistaminen. Ja lisäksi molemmat ovat saaneet rakentavaa palautetta toiminnastaan.

Yksittäisten työntekijöiden työnkuvan selkeyden ja tavoitteiden asettamisen lisäksi esimiehen palloon kuuluu työnteon resursseista ja työympäristön turvallisuudesta huolehtiminen sekä tietenkin työyhteisön johtaminen. Toimivassa työyhteisössähän tieto kulkee, yhteistyö sujuu, vuorovaikutus on avointa, ongelmista uskalletaan puhua, kaikki tietävät tehtävänsä ja kaikilla on hallittu työkuorma. Ja muistetaan tietenkin oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo.

Työntekijän palloon puolestaan sisältyvät ennen kaikkea vastuun ottaminen omasta työstä, oman osaamisen kehittäminen, avoin vuorovaikutus työyhteisössä, yhteisten pelisääntöjen noudattaminen sekä hyvän fyysisen ja psyykkisen kunnon ylläpitäminen. Kun kaikki työntekijät huolehtivat omalta osaltaan noiden asioiden toteutumisesta, kokonaisvaltainen hyvinvointi on koko työyhteisön jäsenten ulottuvilla.

Ja nyt päästään siihen laatuun. Hyvinvoiva työntekijä jaksaa suunnitella ja kehittää toimintaansa, hän osallistuu ideointiin ja ottaa vastaan muiden ideoita työnsä ja yhteisen työn laadun parantamiseksi. Parhaimmillaan työstään innostunut työntekijä kokee työn imua ja työn iloa. Varsinkin silloin, kun työyhteisössä on huolehdittu hyvästä työilmapiiristä ja kaikilla on edellytykset työn imuun, laadukasta tulosta syntyy helposti!

Ja mikä Oamkin kannalta vielä on huomioitavaa, työn imu voi tarttua myös opiskelijoihin! Siis kun opettaja on innostunut työstään, ihmiset yhteistyössä kehittävät laadunvarmistusjärjestelmää ja sen myötä toimintaa, oppimisympäristöt ovat ajantasaisia ja tukipalvelut vastaavat asiakkaidensa tarpeisiin, opiskelijoidenkin olemassa oleva motivaatio säilyy ja kadoksissa oleva löytyy! Motivaation vaikutukset puolestaan jätän kullekin itse laskettavaksi ja työyhteisössä keskusteltavaksi 😀

Teija Harju, kirjaston laatukoordinaattori ja työyhteisövaltuutettu

Ei pelkästään Oamk ole Oulussa panostanut laatuasioihin toimintansa varmistamiseksi ja parantamiseksi. Suomen opiskelijakuntakentällä Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO on päässyt vuosi vuodelta loistamaan ylivertaisella laadunvarmistusjärjestelmällään, muttei aiheetta. Menneet hallitukset, edustajistot ja opiskelijat ovat tehneet suuren työn varmistaakseen sen, että OSAKOn pyörät pyörivät tehokkaasti ja moitteetta. Tästä hyötyy sekä Oamk että opiskelijat. En tiedä kuinka monelle OSAKOn toiminta on mystisen usvan peitossa, mutta fear no more – valotan hieman tätä hämärää.

OSAKO on siitä poikkeuksellinen opiskelijakunta, että sen 6-henkinen hallitus on työhallitus. Se tarkoittaa, että luottamushenkilöt ovat kokopäivätöissä klo. 9-16 välisen ajan. Tämänkaltaista opiskelijakuntahallitusta ei löydy mistään muusta ammattikorkeakoulusta, ja Suomen ylioppilaskuntakentälläkin se on hyvin harvinaista. Esimerkiksi Oulun ylioppilaskunnassa tällaista työskentelyä ei tunneta.

Opiskelijakunnan toimintaa ohjaa ensisijaisesti kolmivuotinen strategia, vuosittaiset toimintasuunnitelmat sekä tänä vuonna valmistuva 30-40 -sivuinen kehittämissuunnitelma. Ensinnäkin tämä osoittaa, ettei opiskelijakunnassa leikitä. Toiseksi tämä varmistaa, että vuosi toisensa jälkeen uudet hallitukset tietävät tarkalleen mistä pitää jatkaa.

Lisäksi laadunvarmistusjärjestelmäämme kuuluu mm. suunnittelumuistiot, yhteinen verkkolevy, asiakirja- ja lomakepohjat, prosessikäsikirja, tuutorikoulutukset, opiskelijaedustajan opas, perehdytyskansio, koulutusohjelmatiimien opiskelijaedustajien koulutukset, taloudenhallintatyökalu, kehityskeskustelut, yhteinen verkkokalenteri, vuosikirjat, prosessiorganisaatio jne.

Oamkin opiskelijoista opiskelija-aktiiveina toimii vuosittain vajaa 200 opiskelijaa, kun tähän lasketaan vertaistuutorointi, OSAKOn tiimitoiminta aktiivit, edustajisto, hallitus, vaalilautakunta, koulutusalajärjestöjen aktiivit, ko-tiimiläiset ja muut. Opiskelijatoiminta ei ole mitään bileiden pyörittämistä ja teemapäiviä, vaan todellista koulutuksen ja hyvinvoinnin kehittämistä, yhdistysten pyörittämistä, kouluttautumista ja kovaa kiirettä.

Oululle ollaan kateellisia ja syystä. Sekä opiskelijat että ammattikorkeakoulun hallinto panostavat yhteistuumin jatkuvasti opetuksen, opiskelun, hyvinvoinnin ja laadun kehittämiseen. Uskon myös opetushenkilökunnan tahtovan osallistua yhteistalkoisiin, sillä hyvin toimiva korkeakoulu on kaikille hyvä ympäristö. Toivonkin siis, että sekä henkilökunta että opiskelijat tämän luettuaan ymmärtävät sen vakavuuden, jolla teemme töitä.

Miikka-Aukusti Heiskanen, Hallituksen varapuheenjohtaja, OSAKO

Koulutusorganisaatiossa laadunvarmistus saattaa olla kirosana. Tältä tuntuu ainakin välillä, jos sattuu kuulemaan opettajien ja muunkin kouluväen juttuja sopivissa tilanteissa. Henkeä ahdistaa, kun muutenkin aika loppuu ja vielä pitää piirrellä prosessikaavioita tai ruksailla lomakkeita. Lisäksi istutaan yhä useammissa sellaisissa kokouksissa, joissa kukaan ei taida ihan tarkasti tietää, että miksi. Tämä on tietenkin surullista, sillä laadunvarmistukseen liittyvä kokoustaminen on periaatteellisesti tärkeintä mahdollista yhteistyötä.

Laadunvarmistusjärjestelmiä analysoiva tutkimus vahvistaa harmaata kuvaa laadunvarmistuksen vaikuttavuudesta asiantuntijaorganisaatioissa. Jotakin hyvää siitä useimmiten onneksi seuraa, siis perustehtävää tukevaa vaikutusta on mutta on myös kustannuksia ja sivuvaikutuksia. Ikävimpiä kustannuksia ovat sosiaaliset kustannukset eli se, että henkilöstö väsyy, turhautuu tai menettää innostuksen palon. Ikävä sivuvaikutus saattaa olla sekin, että henkilökunnan usko työtehtävien mielekkyyteen alkaa hiipua aina laatupäälliköitä ja johtoa myöten.

Hyvä laadunvarmistusjärjestelmä auttaa perustehtävän tekemistä eikä aiheuta mitään negatiivisia vaikutuksia. Mistä sellaisen löytäisi?

Oma käsitykseni on, että yksikään tähän asti auditoinnin läpäissyt laadunvarmistusjärjestelmä maamme yliopistoissa ja korkeakouluissa ei ole kovin hyvä. Niissä lähdetään hallinnon ja säätelyprosessien näkökulmasta. Joissakin pehmeämmin, joissakin kontrolloivasti. Rakenne on aina sama kuin teollisuuden ja tavaratuotannon järjestelmissä: prosessikontrolli. Asiantuntijaorganisaation raaka-aineet, prosessit ja tuotokset ovat kompleksisia ja aineettomia, mikä täytyisi osata ottaa huomioon myös laadunvarmistuksessa. Myös nykyinen auditointikriteeristö saattaa suunnata perinteiseen ajatteluun, vaikka sitä suunniteltaessa pyrittiin mahdollisimman suureen avarakatseisuuteen. Voisi käydä myös niin, että sellainen järjestelmä, joka todella olisi koulutusorganisaation erityispiirteisiin rakentuva, kohtaisi vaikeuksia auditoinnin läpäisemisessä nykyisellään.

Laadunvarmistuksen tärkein sääntö kuitenkin on, että se on organisaation perustehtävään sopiva. Koulutusorganisaation perustehtävä on auttaa opiskelijoita oppimaan. Oppiminen mahdollistaa kurssien ja opintokokonaisuuksien suorittamisen ja tutkinnon valmistumisen. Hyvä laadunvarmistus varmistaa siis sitä, että oppimista todellakin tapahtuu ja opintopolku toimii ilman esteitä ja viiveitä. Organisaation laadullinen tavoite (osaamistavoite) ja määrällinen tavoite (valmistumistavoite) saavutetaan.

Tutkinnon valmistuminen ei parane valmistumislukuja mittaamalla. Läpäisykään ei parane läpäisyä mittaamalla. Sitä paitsi oppiminenkaan ei parane pelkästään tenttejä pitämällä. Mittaaminen ja seuranta on tärkeää, mutta ne eivät yksistään riitä laadunvarmistuksen perustaksi koulutusorganisaatioissa.

Nyt lähenemme oppilaitoksen paradoksia. Oppilaitoksen tuloksen tekee opiskelija. Tuloksen laatu on myös opiskelijan aikaansaannosta. Opettaja avustaa opetuksellaan tuloksen tekemistä. Opetuksen ja opiskelun tukipalvelu ohjauksineen ja palveluineen tukee opiskelijaa opintopolulla ja avustaa opettajia opiskelijoiden avustamisessa. Tuotoksen laadussa ja määrässä tekijänoikeus on opiskelijalla.

Millaista siis on oikea laadunvarmistus koulutusorganisaatiossa? Se on opiskelijasta lähtevää ja oppimisen laatuun sekä tavoitteen mukaiseen osaamiseen keskittyvää. Koulutusorganisaation laatuajattelu perustuu oppimisen todennäköisyyden optimoinnin idealle.

Tällaista järjestelmää ei vielä ole rakennettu – enempää Suomessa kuin muuallakaan. Hyviä aineksia on kuitenkin olemassa. On erittäin tärkeää, että hallinnon ja tukipalvelun prosessit ovat kunnossa ja läpinäkyviä. Se on ensimmäinen vaihe. Seuraavaksi tulee rakentaa laadunvarmistuksen työkaluja opiskelijan oppimisen ja sitä tukevan opetuksen edistämiseen. Oulun seudun ammattikorkeakoulussa yksi tällainen lupaava työkalu on muodostumassa opetuksen toteutussuunnitelmasta.

Asko Karjalainen, Johtaja, Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Rehtori ja vararehtori pistäytyivät laatuvisan äärellä, kun laatukiertue rantautui rehtorin toimistoon Kiviharjunlenkille. Molemmat saivat vaaditut pisteet kokoon ja leivän kainaloon 🙂

Kevään laatukiertue starttasi tänään Liiketalouden yksiköstä. Opiskelijat ja henkilökunta tekivät laatuvisaa oikein urakalla. Ja mikä oli tehdessä, sillä seitsemällä oikealla vastauksella mukaansa sai tuoksuvan laatuleivän! Yksiköstä koottiin myös monia hyviä ideoita toiminnan kehittämiseksi. Keskiviikkona kiertue jatkuu Sosiaali- ja terveysalan yksikköön ja perjantaina rehtorin toimistoon. Tervetuloa visailemaan!

Marianne Isola, laatukoordinaattori

Oulun seudun ammattikorkeakoulun (Oamk) tunnuslukutietokannassa on tällä hetkellä (28.3.2011) 363 mittaa/mittaria. Osa noista mittareista on jo vanhentuneita, osaa noista mittareista ei ole koskaan käytettykään, mutta huomattavaa osaa noista mittareista hyödynnetään Oamkin toiminnan seuraamisessa ja sen kehittämisessä.

Mittareiden merkitys Oamkin toiminnan kehittämisessä on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana ja tulee entisestäänkin kasvamaan, mikäli opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) suunnitelmat toteutuvat. Tulevaisuudessa entistä suurempi osa ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta tulee näillä näkyvin tuloksellisuuden perusteella.

Monet käytössä olevat mittarit perustuvat Oamkin opiskelijoiden toimintaan: opintopisteiden suorittamisiin ja eroamisiin. Perusmittareihin voidaan lukea esimerkiksi läpäisy (ammattikorkeakoulututkintoon valmistuneiden määrä suhteessa viisi vuotta aikaisemmin aloittaneisiin), opintojen eteneminen (vähintään 45 opintopistettä edellisenä lukuvuotena suorittaneiden tutkinto-opiskelijoiden osuus läsnäolevista 20.9) ja eronneet (tiettynä aikavälinä esim. kalenterivuosi).

Läpäisyyn vaikuttaa opintojen eteneminen ja eroaminen. Mikäli opiskelijoiden opinnot etenevät opetussuunnitelman mukaisesti ja opiskelijat eivät eroa, niin läpäisy on 100 %. Vastaavasti jos jompikumpi tai molemmat edellä mainituista tekijöistä vaikuttavat negatiivisesti, niin läpäisy pienenee. Oamkin läpäisy on noin 50 %:n luokkaa ts. puolet tutkinto-opiskelijoista eivät valmistu viidessä vuodessa opintojen aloittamisesta johtuen opintojen viivästymisestä ja/tai eroamisista.

Läpäisy, opintojen eteneminen ja eroaminen voidaan luokitella myös sen mukaan, miten Oamkissa asioille voidaan niihin vielä vaikuttaa. Eronneet voidaan luokitella myöhäistä enää -mittariksi. Kun eronneet-tilastot saadaan koottua, ovat eronneet jo jättäneet taakseen opinnot Oamkissa. Sen sijaan opintojen eteneminen -mittarin piirissä olevat ovat edelleen Oamkin opiskelijoita. Läpäisy-mittari tulee oikeastaan myöhäistä enää ja vielä ehtii -mittarin välimaastoon. Pitäisikö Oamkin toiminnassa siirtää painoarvoa entistä enemmän myöhäistä enää -mittareista vielä ehtii -mittareihin, jotta tunnuslukumme saataisiin paranemaan nykyistä nopeammin?

Suurin osa käytettävistä mittareista on tullut ylhäältä alaspäin eli OKM:stä Oamkiin aina koulutusohjelma/ryhmätasolle saakka. Vaikka tunnuslukutietokannassa on yli 300 mittaa/mittaria, niin siitä huolimatta Oamkilta puuttunee ruohonjuuritason (ryhmätason) vielä ehtii -mittareita.

Esimerkkinä tällaisesta ruohonjuuritason vielä ehtii -mittarista voidaan ottaa Luonnonvaran yksikön (Luova) opintojakson läpäisy -mittari: mitataan sitä, kuinka moni opintojaksolle osallistuneista on saanut opintojakson suoritettua hyväksyttävästi. Luovalla on tavoitteeksi asetettu 80–90 % läpäisy opintojaksosta riippuen. Kun saadaan opintojakson läpäisy nostettua halutulle tasolle, niin opinnot etenevät myös toivotulla tavalla ja opiskelijat valmistuvat ja suurin osa niistä vieläpä tavoiteajassa (normiajassa). Kun Luovalla vielä samalla pyritään vähentämään (tavoitteena puolittamaan) eroavien määrää keskittymällä ensimmäisenä lukuvuotena eroaviin, niin voimme tulevaisuudessa odottaa Oamkin ’punaisen’ yksikön muuttumista ’vihreäksi’ yksiköksi, mitä tulee yllä mainittuihin mittareihin.

Nyt tuli mitta(ri) täyteen! 🙂

Seppo Pakanen, Suunnittelija, Rehtorin toimisto/Tietotuotantotiimi

On jälleen vuosittainen tunnuslukujen tarkastelun aika. Tunnusluvut antavat lahjomatonta palautetta vuoden työstä, ja niiden taakse kätkeytyy paljon tarinoita siitä, millaista työtä ammattikorkeakoulussa tehdään. InnoMajakka -hanke on kahden ja puolen vuoden ajan tehnyt työelämäyhteistyötä ja palvellut opiskelijoita sekä Oamkissa että Oulun yliopistossa. Hankkeessa on nähty, miten yhteistyö voi parhaimmillaan toimia.

Korkeakouluissa on pitkät perinteet työelämäyhteistyössä ja paljon osaavia opettajia, mutta yhteistyön käytänteet vaihtelevat suuresti ja työelämäkumppanit ovat usein hämmentyneitä siitä, keihin voisivat ottaa yhteyttä ja mitä yhteistyö voi heille tarjota. Myös opiskelijat pohtivat sitä, millaisin yhteistyötarjouksin he voivat toimeksiantajia lähestyä. Opettajat taas kokevat vaikeutta irrottaa aikaa yhteydenpidolle verkostoihin ja uusien, työelämäläheisten oppimiskäytänteiden luomiselle. 

Täydellisessä maailmassa työelämän edustajalla on tiedossaan yksi luukku, jonne hän voi ottaa yhteyttä – oli sitten kyse harjoittelijan hakemisesta miltä tahansa koulutusalalta, oman toiminnan kehittämiseen tarvittavista asiantuntevista apuvoimista tai lisäkoulutuksen tarpeesta. Hänelle tarjotaan kahvit ja keskustellaan yrityksen tarpeesta, jonka jälkeen eri yksiköistä, opiskelijoista ja opettajista kootaan sopivia apuvoimia tilanteeseen. Tämä tapahtuu helposti, koska yksiköissä on yhtenevät toimintatavat ja innostuneet vastuuhenkilöt, jotka tuntevat koulutusohjelmat perinpohjaisesti ja ovat hyvin verkostoituneita. Nämä työelämäyhteistyökoordinaattorit pitävät huolen, että jokainen toimeksianto saa vastuuhenkilön ja toteutumista seurataan aktiivisesti, yrityksen ollessa koko ajan selvillä toimeksiannon tilasta.

Myös opiskelijat tietävät ottaa yhteyttä samaiseen luukkuun, jonka kautta löytyy mielekkäitä ja sopivan haastavia työelämätoimeksiantoja. Opiskelijat tekevät kehityshankkeita työelämälle kiinteänä osana opintojaan ja samalla kun he kasvattavat ammatillista osaamistaan, he saavat myös uraohjausta ja tiiviitä verkostoja työelämään. Opettajat kulkevat mukana tukemassa yhteistyöprosesseja, jotka myös voivat kasvaa pienistä kurssien harjoitustöistä opinnäytetyöprojekteiksi, joskus jopa laajoiksi kehityshankkeiksi. Laajimmillaan yhteistyö muotoutuu strategiseksi kumppanuudeksi.

Opettajat saavat riittävästi resursseja ja tukea yhteistyön koordinointiin. Heillä on käytössään työkalupakki, josta ammentaa ideoita opetuskäytänteiden ja työelämäläheisten oppimisympäristöjen kehittämiseen. Opetussuunnitelmia kehitetään dynaamisesti, koska opettajilla on jatkuva henkilökohtainen yhteys työelämään.

Hyvät, ilmaisetkin, työelämäpalvelut tuottavat kumppaneille kokemusta yhteistyön hyödyistä ja toimivat porttina syvempään yhteistyöhön. Yhteistyön kannattavuus ammattikorkeakoululle näkyy suoraan tunnusluvuissa: opiskelijoiden motivaatio valmistua kasvaa, kun he kokevat onnistumisia konkreettisisissa työelämän tehtävissä, saavat kontakteja työantajiin ja suosituksia työnhakua varten. Toimeksiantoina suoritetut opinnäytetyöt valmistuvat varmemmin, koska niillä on selkeästi yhdessä sovitut aikataulut ja tuloksia odotetaan. Työelämän toimeksiannoissa opiskelijoiden ammatti-identiteetti vahvistuu ja myös yrittäjyys alkaa kiinnostaa. Hyvät mahdollisuudet työelämäyhteistyöhön, modernit opetuskäytänteet ja dynaamisuus lisäävät koulun houkuttelevuutta ensisijaisena hakuvaihtoehtona ja herättävät kiinnostusta kansainvälisissä vaihto-opiskelijoissa. Lisäksi korkeakoulujen luotettavuus ja innovatiivisuus yhteistyökumppaneina kasvattaa työelämän kiinnostusta myös maksulliseen palvelutoimintaan.

Tällaisia onnistumisia ja pilkahduksia täydellisestä maailmasta on jo nähty. Nyt olisikin aika tarttua onnistumisiin – ja luoda niiden pohjalta yhteisiä käytänteitä. Kokemukset kertovat, että panostamalla työelämäyhteistyön kehittämiseen pitkäjänteisesti, olennaisena osana perustoimintaamme, voidaan parantaa monia keskeisimmistä tunnusluvuistamme ja samalla lisätä aluevaikuttavuutta.

Kirjoittajina
Sanna Poikkimäki, projektipäällikkö ja Eveliina Säkkinen, projektisuunnittelija, InnoMajakka-hanke 

Viestintäpäällikkö Anne-Maria Haapala alusti aiheesta Viestintä työyhteisötaitona. Millaisen roolin sinä olet omaksunut omassa työyhteisössäsi? Anne Peltolan paneelikeskustelussa ajatuksia taas vaihtoivat Mika Ylilehto (Vip), Inkeri Hedemäki (Liike), Jyrki Laitinen (Tekn), Jari-Pekka Kanniainen (OSAKO ja  Annikki Savolainen (Sote).

Kiitos runsaslukuiselle yleisölle; toivottavasti leivät maistuivat!

 Tulin kolme kuukautta kestävään harjoitteluun Oamkin rehtorin toimistoon vuoden alusta. Olen kasvatustieteiden opiskelija ja valmistun harjoitteluni jälkeen kasvatustieteiden maisteriksi, pääaineena kasvatuspsykologia. Harjoitteluni on kestänyt reilut kaksi kuukautta ja olen päässyt tutustumaan monipuolisesti Oamkin toimintaan. Harjoittelun aluksi sain tutustua Oamkin strategiaan ja käytännön kautta olen saanut huomata, miten siinä esitettyjä kehittämisen kohteita on lähdetty käytännössä työstämään.

Olen saanut käsityksen, että Oamkissa todella tehdään töitä opiskelijan edun ja hyvinvoinnin eteen, mistä hyvinä esimerkkeinä toimivat: toteutussuunnitelma-työryhmä, opinto-ohjauksen kehittäminen, opintopsykologitoiminnan laajentaminen, pedagogisten linjausten yhdenmukaistaminen sekä yksiköiden välisen yhteistyön lisääminen ja toiminnan yhdenmukaistaminen. Vaikuttaa siltä, että Oamkissa halutaan panostaa opetuksen laatuun, kuten monipuolisiin opetusmenetelmiin ja oppimisympäristöihin, mitkä ovat tärkeitä tekijöitä opiskelijan motivaation ja viihtyvyyden kannalta.

Olen saanut mielikuvan, että Oamkissa eletään murroksen ja kehittymisen ”aikakautta”. Eri työryhmät valmistelevat uudistuksia opetuksen ja oppimisen kehittämiseksi. Muutosten onnistumiseen tarvitaan kuitenkin aina kaikkien panosta. Jokaisen tulisikin tunnistaa itsessään muutosvastarintalinnun ääni, jotta uudet tuulet voivat lähteä liikkeelle.

 Aurinkoista kevään jatkoa!

Marjo Vilppola, harjoittelija, Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta