Category: Liikkeessä

 Tabletit sienikoriin ja opettamaan!

 Liikkeen Oppimisympäristöt ja opetusteknologia ryhmän jäsenet tutustuivat 22.4.2015 SystemaStoressa moderniin digiluokkaan. Digiluokkaa esittelivät Samsungin ja Edutaidon edustajat.

 Digiluokan kokonaisuus muodostuu opetustiloista, laitteistoista, ohjelmistoista ja materiaaleista. Laitteiden hallinta, tietoliikenne ja tuki ovat oleellisia asioita digiluokan käytössä. Luokan tehokas ja asianmukainen käyttö, kuten nykyistenkin opetusteknisten välineiden käyttö, edellyttää sekä opettajalta että opiskelijalta tiettyä osaamista.  

Kuva 1: Digiluokan kokonaisuus

Digiluokan perusidea on sen liikuteltavuus. Mikään kaluste ei ole kiinteä. Luokkaan kuuluu liikuteltava infonäyttö ja opiskelijoiden käytössä olevat tabletit. Infonäyttö korvaa perinteisen projektorin. Se on iso näyttö, jonka pinnalle on asennettu kosketuspinta. Useampi infonäyttö  voidaan yhdistää myös isoksi näyttäväksi kokonaisuudeksi. Infonäyttöä voidaan käyttää kriisiviestinnän välineenä tai tauoilla infotv:nä. Se on siis paljon projektoria ja valkokangasta monipuolisempi väline. Opetuksessa opiskelijat voivat käyttää myös omia laitteitaan.

Hallintaohjelmistolla opettaja voi välittää opiskelijoiden tai oman laitteensa (pc, tabletti, älypuhelin) näytön infonäytölle muiden opiskelijoiden nähtäväksi. Sillä opettaja voi myös päivittää kaikki luokan tabletit asianmukaiseen kuntoon.

Samsung esittelee ratkaisuksi luokkaan isoa esim. 55 tuuman monikäyttönäyttöä, joka on kiinnitetty seinään tai sitten liikuteltavalle alustalle. Näyttö toimii kuin suuri tabletti.  Opettaja hallitsee opetustilannetta omalla tabletillaan. Hallintalaitteeseen vaaditaan Samsungin hallintajärjestelmä KNOX Cloud.  Tuote on maksullinen. Opiskelijoiden käyttöön tarkoitettujen tablettien vastaava ohjelmisto on ladattavissa netistä ilmaiseksi. Opettaja voi ladata sovelluksia luokan tabletteihin keskitetysti.

Mitä siellä digiluokassa sitten voitaisiin tehdä? Jos opiskelijoilla on tabletit, voivat he tehdä muistiinpanoja, etsiä tietoa netistä, käyttää tabletilla olevia sovelluksia, ottaa kuvia jne. Jos lähdetään kehittämään tällaista tablettiluokkaa, on mietittävä, mihin tabletti taipuu ja suunniteltava opetus sen mukaan. Opetuksessa tarvitaan edelleen tietokoneita esimerkiksi ohjelmoinnin tai taulukkolaskennan opettamiseen. Kaikki ei siis onnistu tableteilla.

Esittelijöiden mielestä opiskelijoille annettavien tehtävien tulisi olla uuden ideointi opiskelijoiden itse valitsemia työkaluja käyttäen. Opetuksessa opettajan on ymmärrettävä kokonaisuus, joka koostuu useista laitteistoista ja ympäristöistä. Mutta näinhän me teemme tai voimme tehdä jo nyt.

Meille esiteltiin trolli, johon mahtuu 27 tablettia ja ‘sienikori’ pienemmälle määrälle. Isoon, miehen vyötärön korkuiseen, trolliin mahtuukin sitten niin paljon tavaraa, että ilman punttiisaliharjoitusta sitä ei kykene liikuttamaan. (kuva 2) Liikuteltavuus onkin nähtävä mahdollisuutena eikä suinkaan niin, että opettaja jokaisen tunnin alussa raahaa varastosta luokkaan oppitunnin aikana tarvittavat kalusteet.

Kuva 2: Salkkuja isojen laitemäärien liikutteluun löytyy, mutta löytyykö voimaa.

Uutta koulua rakennettaessa tai isoa remonttia suunniteltaessa tällainen liikuteltavan digiluokan ajatus on hyvä pitää mielessä. Tekniikka kehittyy niin hurjaa vauhtia, että kiinteät rakennelmat jäävät hyvin nopeasti vanhanaikaisiksi.

Siis tabletit sienikoriin ja menoksi!

Kirjoittajat: Sinikka Viinikka lehtori, Risto Hinkka lehtori, Liisa Auer lehtori

Meillä oli kollegani Ninan kanssa eilen ilo päästä vaihteeksi olemaan itse oppilaina. Suuntasimme iltapäiväksi Radisson Blu –hotellille Kauppakamarin koulutukseen, joka käsitteli kirjanpitolakiin tulossa olevia muutoksia.  Oli muuten mielenkiintoinen ja hyödyllinen koulutus! Matkalla sinne tuli mieleeni sellainen sanonta, että opettajat ovat pahimpia oppilaita. Mutta mahtaakohan asia olla noin?  Päätin tehdä asiasta tieteellisen tutkimuksen käyttäen tutkimusmenetelmänä osallistuvaa havainnointia.

Seuraavassa siis muutama asia, jonka opettaja saattaa kokea häiritsevänä tai ärsyttävänä – sekä havainto omasta käyttäytymisestäni kyseisen asian suhteen.

TAKARIVIIN PAKKAUTUMINEN

Kuvaus:          

Opiskelijat ryntäävät sankoin joukoin täyttämään takapulpetit. Sitten voikin valittaa siitä, että ei näe kunnolla valkokankaalle heijastettuja pikkuruisia numeroita.

Havainto:         

Manguin Ninalle, että pakko päästä mahdollisimman eteen istumaan, kun jäi silmälasit kotiin, enkä näe ilman niitä takarivistä mitään. Menimme siis toiseksi etummaisessa rivissä olevaan pöytään. Hyvin näkyi.

KÄNNYKÄN RÄPLÄYS LUENNON AIKANA

Kuvaus:            

Monet opiskelijat räpläävät luennon aikana innolla kännyköitään – ja parhaassa tapauksessa esittelevät löydöksiään vieruskavereilleen. (Juu, kyllä sen huomaa, vaikka ei ole edes niitä silmälaseja päässä.)

Havainto:         

Kahden tunnin luennon aikana ehdin mm. päivittää Facebookiin kuvan lounaastamme, pelata pari kierrosta QuizTaistoa ja katsella iltapäivälehtien otsikoita. Toivottavasti kouluttajaa ei häirinnyt – kun vielä siellä toiseksi etummaisessa rivissä rellestin.

NUKKUMINEN LUENNON AIKANA

Kuvaus:            

Aina silloin tällöin näkee, että opiskelijan silmät painuvat hiljalleen umpeen opettajan tasaisen ja lempeän äänen tuudittamana. No, ei siinä muuten mitään, mutta kun joutuu sydän kurkussa pelkäämään, että kyseinen nuori ihminen pianaikaa tipahtaa lattialle ja siinähän voi käydä vaikka kuinka huonosti!

Havainto:         

Yleensä minulle on käynyt koulutuksissa niin, että lounaan jälkeen silmät alkavat luppasemaan ihan väkisin. Joudun hakemaan jääkylmää vettä juotavaksi ja nipistelemään itseäni että en nolosti nukahda siinä luennoijan silmien alla. Mutta jostain syystä tällä kertaa tätä ongelmaa ei ollut. Lieneekö syynä ollut tämä osallistuva havainnointi – taikka sitten edellisessä kohdassa mainittu kännykän räpläys.

Montaa muutakin asiaa olisi voinut tarkkailla, mutta tarkastelujakson lyhyyden takia tulokset eivät ehkä olisi olleet edustavia. Tässä siis jää aihetta jatkotutkimuksiin.  Mutta tämän viimeisen päälle tieteellisen tutkimuksen päätteeksi voinemme todeta, että emme me opettajat sen pahempia – tai sen puoleen parempia – oppilaita ole kuin ketkään muutkaan!

Ulla Reinikainen, lehtori, Taloushallinto

Perjantaina 20.3.2015 tapahtui jotain sellaista, mitä tapahtuu kerran sadassa vuodessa. Oli siis lupa innostua. Edellisen päivän kahvipöytäkeskustelussa todettiin, että meiltä puuttuu auringonpimennyksen seuraamiseen tarvittavat välineet.   

Onneksi joukossamme on moniosaajia, joilta löytyy vehkeet moneen lähtöön. Esim. yrittäjyystohtorimme muuntautuu ketterästi hitsaajaksi.     

Innokkaimmat kerääntyivät lipputangon juurelle tarkasti pimennyksen alkamisajankohtaan. Kenties hitsausmaski Liiketalouden yksikön pihalla on sen verran harvinainen näky, että viidakkorumpu alkoi päristä ja porukkaa kerääntyä paikalle. Pienen empimisen jälkeen opiskelijatkin uskalsivat lähestyä ja pääsivät tiirailemaan taivaalle.    

Valitettavasti ilmiöön liittyvät liiketoimintamahdollisuudet huomattiin liian myöhään. Alustavien laskelmien mukaan hitsausmaskin omistaja menetti noin 1985 euron potentiaaliset vuokratulot. Positiivisesti ajateltuna liiketoimintasuunnitelma on nyt valmiina, kun aurinko näillä leveysasteilla pimenee seuraavan kerran. Alla oleva kuva välinevuokran maksutilanteesta on siis lavastettu.    

Kuten nykyaikaan kuuluu, osa seurasi tapahtumaa tiukasti suljettujen verhojen takana suorana lähetyksenä internetin välityksellä.    

Koska opetushenkilökunta ei voi vastustaa opetusmateriaalin tuottamista missään olosuhteissa, saimme nytkin mustaa valkoisella.   

Osa porukasta ei tiennyt mitä tapahtuu. Osalla oli niin kiire, että ei ollut aikaa minuutin pysähdykselle. Mutta ne, jotka uteliaina saapuivat paikalle, malttoivat pysähtyä hetkeksi ja nauttivat auringosta, saivat yhden mukavan asian muistojensa vakkaan. 

Summa summarum aina ei tarvita suuria virkistysmäärärahoja. Riittää, että tarttuu hetkeen, menee mukaan porukkaan ja ottaa ilon irti.  

Olipa harvinaisen mukava keskipäivä töissä. 🙂 

Sanna Rönkkö, lehtori & Sinikka Viinikka, lehtori

Nyt on Oamkissa ollut paljon melua kansainvälisyydestä ja kansainvälistymisestä. Tuntuu, että minusta on tehty valtavan arvokkaan ja hyvän asian takia ”pahis”: minä kun rummutan reissaamisesta, kehotan kansainvälistymään, meuhkaan maailmalle menosta, yllytän ylittämään itsensä ja rohkaistumaan rajojen ulkopuolelle. ”Pahiksen” minusta tekee ilmeisesti se, että nostan niin hillittömän haloon asiasta, jolla on vain marginaalisen pieni osa Oamkin rahoituksesta. Silti sen teen ja nostan superison haloon! Se ei ole ainoastaan minun työtäni, vaan intohimoni. Asia josta välitän ja jonka arvon tunnen itse – nimimerkillä kokemusta on. Kylmä fakta on se, että kansainvälinen liikkuvuus tuo todellakin vain pikkuruisen osan rahoitukseen, mutta paljon suurempi arvo sillä on opiskelijan henkiseen ja ammatilliseen kasvuun, itsensä kehittämiseen ja niiden valmiuksin hankkimiseen, joita tulevaisuuden kansainvälisille ja globaaleille työmarkkinoille astumiseen tarvitaan. Nämä ovat rahassa mittaamattomia asioita, joita ulkomaan vaihdosta tai työharjoittelusta opiskelijalle jää käteen.  

Kuten sanottua, kokemusta on. Olin itse opiskeluaikanani lukuvuoden vaihdossa Englannissa. Jees, markka-aikana eli tosi tosi kauan sitten. Se, mitä itse tältä vuodelta sain, näkyy vahvasti elämässäni edelleenkin. Sain työpaikan tutkintotodistuksellani, josta kolmannes on suoritettu yliopistossa vaihtokohteessani ja loput täällä meillä. Kehittyneellä englanninkielen taidollani oli taatusti myös osuutta asiaan. Innostuin eri kulttuureista ja rakastuin kulttuurintutkimukseen ja sain siitä itselleni elämän mittaisen opiskeluinnostuksen. Hakeuduin jatko-opintoihin. Olen päässyt hyödyntämään vaihtojaksoani, sillä voin ammentaa esimerkkejä loppumattomasta hyvien ja niiden vähän huonompienkin kokemusten varastostani ja kertomaan niistä muille muun muassa opetustarkoituksessa, varoittavana esimerkkinä tai hyvinä vinkkeinä.

On suorastaan murheellista, että kansainvälistyminen voidaan nähdä ikävänä pakkopullana tai sen hyötyjä mitataan vain euron kuvat silmissä. Me emme pakota opiskelijaa lähtemään yhtään mihinkään – on täysin hyväksyttävää, että kaikki opiskelijat eivät halua lähteä ulkomaille opintojensa aikana syystä tai toisesta. Loppupeleissä on siis ihan opiskelijan oma valinta, hakeutuuko hän ulkomaan jaksolle opintojensa aikana vai ei. Mutta jos me emme rummutta ja metelöi niistä loistavista MAHDOLLISUUKSISTA joita Oamkissa kansainvälistymiseen tarjotaan, eivät opiskelijat voi niistä tietäkään tai vaihdon hyötyjä ymmärtääkään. Sen vuoksi meidän kannattaa käyttää resursseja tähän tärkeään tehtävään ja kaikin tavoin levittää positiivista ja kannustavaa asennetta kansainvälistymistä ja kansainvälistä liikkuvuutta kohtaan.

Piritta Nätynki, suunnittelija, Kansainväliset Palvelut

PS.  Näkisittepä itse, miltä useimmin näyttää vaihdosta palanneen opiskelijan nassu, kun hän palaa takaisin ulkomaan jaksonsa jälkeen. Kyllä – naama on näkkärillä, hymy kuin Hangon keksillä ja silmät loistavat kilpaa kevätauringon kanssa. Silloin huokaisen syvään ja olen onnellinen opiskelijan puolesta: hän on tehnyt juuri oikean ratkaisun. Tästä syystä jaksan jatkaa meuhkaamista aivan mahtavan asian puolesta.

Oululaiset opiskelijajärjestöt Oulu Student Entrepeneurship Society (OuluSES) ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjestivät yliopistolla keskustelutilaisuuden pohjoisen Suomen tulevaisuudesta 26.2.2015. Nimekkäitä panelisteja olivat Riku Asikainen, Tero Ojanperä, Heidi Jaara, Janne Haverinen, Kristiina Pääkkönen ja Jorma Terentjeff.  

Tilaisuudessa pohdittiin sitä onko Oulun tulevaisuus autiona ammottava Teknologiakylä ja eläkeläisten kansoittamat kadut vai voimmeko kääntää suuntaa yrittäjyyttä tukemalla.

Oulun erityispiirteinä keskustelussa nähtiin vahva teknologiaosaaminen ja yhteisöllisyys, Oululaisten erikoinen mielenlaatu ja huumorintaju, sekä myös pohjoisen elämän leppoisuus jolloin on tilaa ja aikaa ajatella.

Johtopäätökseni keskustelusta oli että pelkkä yrittäjyyspöhinä ei riitä pohjoisten alueiden tulevaisuuden turvaamiseksi. Tarvitaan myös konkreettisia tekoja. Tarvitaan toimenpiteitä valtionhallinnolta byrokratian ja verotuksen keventämiseksi. Riku Asikainen asetti paikalliset byrokratiaongelmamme hienosti globaaliin perspektiiviin pohtimalla kuinka Suomalainen hallinto kuitenkin toimii ja yrityksen perustaminen on verrattain helppoa, eikä esimerkiksi yksityisomaisuutta varasteta valtionhallinnon toimesta.  Ratkaisuna työlainsäädännön raskauteen hän esitti kevennyksenä yksinkertaisesti lakien sivumäärän rajoittamista. Jorma Terentjeff kertoi kokemuksiaan hankerahoitusten ja -maksatusten hitauden aiheuttamista ongelmista. Heidi Jaara taas kertoi rahoituksen hankkimisen haasteista siinä kuinka pankit voivat kohdella naisia eri tavoin kuin miehiä. Kristiina Pääkkönen hoksautti että naisena voi myös olla helpompi erottautua massasta rahoituksia haettaessa.  Aloittavien yritysten rahoitusmahdollisuudet ovatkin muuttuneet nopeasti joukkorahoitusten myötä, joita Kristiinan johtama FundedByMe myös tarjoaa.

Keskustelussa korostui se kuinka tarvitaan paljon osaamispohjaa jolle innovaatiot voivat syntyä ja jonka avulla ne saadaan kaupallistettua. Janne Haverinen korosti että hänen perustamansa IndoorAtlasin tuote rakentui myös perustutkimukselle eikä innovaatio olisi voinut edes syntyä vain yrityksen sisäisestä osaamisesta. Heidi Jaara korosti innovatiivisuuden tärkeyttä myös kansainvälisten suhteiden ja myynnin hoitamisessa. Tarvitaan siis myös rohkeutta ja osaamista kansainvälistymiseen kuten Heidin luotsaaman Balmuirin esimerkki osoittaa.

Ennen muuta tarvitaan kuitenkin myös rohkeita yksilöitä ja rohkeita valintoja. Riku Asikainen luonnehti ideoiden maailmaa sanomalla: ”Suurin osa teidän ideoista on täyttä sontaa!”. Hän painotti että arvo ideoille syntyy vasta konkreettisen tekemisen kautta. Ja tämän tilaisuuden perusteella, opiskelijoiden tekemistä järjestelyistä päätellen nuorilla on hyvä meninki ja käytännön tekemistäkin osataan. Luulisin siis että meillä on Oulussa hyvinkin vielä toivoa!

Sanna Oja, Tuntiopettaja

Keskiviikkoaamuna 18.2. noin viisikymmentä Liiketalouden yksikön opiskelijaa ja henkilökunnan jäsentä kokoontui Auditorioon saamaan tietoa harmaasta taloudesta. Kyseessä oli Harmaa talous – musta tulevaisuus -kampanjan oppilaitoskiertueeseen liittyvä luento.

Harmaa talous – musta tulevaisuus –kampanja on osa hallituksen tammikuussa 2012 hyväksymää torjuntaohjelmaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden ehkäisemiseksi.  Sen tavoitteena on kertoa harmaan talouden ja talousrikollisuuden yhteiskunnallisista vaikutuksista ja yksilöille aiheutuvista seurauksista. Kampanja painottaa ennen kaikkea sitä, miten jokainen voi omilla arkisilla valinnoillaan torjua harmaata taloutta.

Mitä oikeastaan on harmaa talous? Kampanjan nettisivuilla se on määritelty seuraavasti: ”Harmaalla taloudella ja talousrikollisuudella tarkoitetaan yleensä yritystoiminnassa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa tapahtuvaa lakisääteisten maksujen ja velvoitteiden laiminlyömistä.” Harmaata taloutta on muun muassa pimeä työnteko, sosiaalietuuksien väärinkäytökset, piraattituotteiden ostaminen ja myyminen, oman pankkitilin antaminen ulkopuoliseen käyttöön rahan alkuperän hävittämiseksi sekä yritystoiminta, jossa jätetään maksamatta verot ja muut lakisääteiset maksut. 

Paikalle oli saapunut kolme luennoitsijaa, joista yksi oli poliisin, toinen verottajan ja kolmas tullin edustaja. Poliisista oli paikalla Marjo Sjögren, joka työskentelee Oulun poliisilaitoksen talousrikosyksikössä. Hänellä on paitsi poliisikoulutus, myös tradenomin tutkinto OAMK:sta. Marjo kertoi kampanjasta yleensä sekä harmaan talouden ilmenemismuodoista. Verohallinnon edustajana oli Päivi Kostet Oulun verotoimistosta. Hän kertoi yrityksen ja työntekijöiden velvollisuuksista ja oikeuksista. Tullista puolestaan oli paikalla Harri Moilanen, joka kertoi tuoteväärennöksistä ja piratismista.

Mitä haittaa harmaasta taloudesta on yksittäiselle ihmiselle? Jos esimerkiksi teet pimeää työtä, sinulle ei kerry eläkettä. Työnantaja ei ole vakuuttanut sinua tapaturmien varalta, etkä ole oikeutettu esimerkiksi ansiosidonnaiseen sairauspäivärahaan. Pimeä työ ei myöskään tuo oikeutta työttömyyspäivärahaan. Harmaan talouden vuoksi Suomen valtio menettää vuosittain 5-7 mrd euroa verotuloja. Se lisää veronsa maksavien verotaakkaa ja vaikeuttaa julkisella rahoituksella hoidetuista asioista huolehtimista. Näitä ovat muun muassa katujen ja teiden kunnossapito, terveydenhoitopalvelut, koulujen toiminta sekä opinto- ja asumistukien maksu.

Ehkä mielenkiintoisin osuus esitelmässä olivat esimerkit erilaisista tuoteväärennöksistä. Kaikkea mahdollista väärennetään: vaatteita, asusteita, leluja, elektroniikkalaitteita, lentokoneen osia, auton osia, lääkkeitä… Tähän mennessä suurin tunnettu väärennös on Kiinassa sijaitseva kokonainen Ikea –tavaratalo. Väärennettyjen tuotteiden turvallisuudesta ei ole mitään takeita ja niitä ostamalla rahoittaa useimmiten rikollista toimintaa.

Seuraavassa on lista toimenpiteistä, joita SINÄ voit tehdä harmaan talouden torjumiseksi:

• Pyydä aina ostoksistasi kuitti.

• Tee töitä vain verokortilla.

• Vaadi aina palkkalaskelma.

• Varmista, että saat palkkasi pankkitilille.

• Vaadi kirjallinen työsopimus.

• Tarkista vuosittain työeläkeotteesi.

• Ostaessasi kotitalous- ja remontointipalveluja tarkista, että yritys on ennakkoperintä- ja alv-rekisterissä (www.ytj.fi)

• Huolehdi yrittäjänä veroista, eläke- ja tapaturmavakuuttamisesta.

Tässä vielä linkki kampanjan nettisivuille:  http://www.mustatulevaisuus.fi/fi/yleista

Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

I am a German exchange student from Neu-Ulm currently studying in Oulu (Finland). My friend started to go to the swimming hall here every Friday morning before the lectures start. As I heard about it I was keen to come with her and from that point on we had a fixed date to go swimming. Every Friday morning we are at the swimming hall at 6.15 am, swim for an hour and added to go to the sauna afterwards for about ten to fifteen minutes.  

The first time going there I wondered where the bathing cabins are but in Finland you do not have them. There is an area with some benches to put your stuff there while you get changed and lockers to store it during the time you are swimming. Nobody minds that everyone gets changed in front of each other. Women and men have different changing areas.

In Germany you have bathing cabins to get changed you go in from one side and leave them at the other side to get to the lockers and the showers. For showering the showers are divide for women and men. Most German wear a bathing suit. Here in Finland you shower naked and use soap before entering the swimming pool. I honestly thought that it will be really strange and uncomfortable to get changed when everyone can see me but Finns do not watch you getting changed and talk about your body or how you like. It is just natural for them to do it that way and I really enjoy it. I cannot imagine to do that in Germany as people would criticizes and talk about you with their friends. For us it is very common to have divider between each shower or/and even lockable cabins for showering. After that you take your towel and other things like shower gel, shampoo, etc. and go to the pool area. In Finnish swim halls you leave all those things in the shower-room. You go out there just wearing your bathing suit and maybe swim goggles or other belongings you use during swimming.

The water in Finland has less chlorine then in Germany. I think that is due to the neat showering with soap. The pools have different divided row for either swimming, walking or water sports with an instructor. That is similar to the standards in Germany expect that I think we do not have the water walking row.  

Here in Oulu I always swim in a row for one hour just for myself and can relax during that time. You do not feel like there is a competition ongoing who is the fastest swimmer or some kind of that and it is very structured with the different rows. In Germany I often think another person I do not even know wants to show how great he or she is doing her job or/and stimulates you to act different.  

After you are done with swimming you go back to the showers. In Finland it usual to have saunas there – every swimming hall has saunas. So we always go there. You are only allowed to go in naked and you take towel with you. But is not used to cover your body only to sit on it. That is totally different to Germany as you either go swimming or to the sauna. Most swimming halls charge you for each activity unlike here where it is together. In Germany you wear your bathing suit in saunas. Home I did not like the idea of going to the sauna. But as it is very typical in Finland to go there so I went and I do not want to miss it anymore –it is so relaxing and enjoyable. 

Next we always have a short cold shower and need some water to drink. Then we shower again this time with shower gel and shampoo. This is the same in Germany and in Finland.  

For getting changed we go back to the changing area and use all the necessary cosmetics and the hairdryer. In Germany you do the same expect you get changed again in the bathing cabins again and then go out to do the cosmetics and your hair.  

Now after reading my blog you should be prepared for going into swimming halls either in Germany or in Finland. I hope you enjoyed reading it and I could be a help for you.  

Anna Luethi, exchange student from Neu-Ulm

Työskentelin vuonna 2014 toukokuusta joulukuuhun Oulun Energian viestintäosastolla. Toukokuussa pääsin konserniin viestintäharjoittelijaksi ja syyskuusta joulukuuhun toimin määräaikaisena viestintäassistenttina. Kahdeksan kuukauden työrupeaman aikana sain tehdä todella monipuolisia markkinointi- ja viestintätehtäviä energiakonsernin palveluksessa.

Kesäaikaan työtahti on usein rauhallisempi verrattuna muihin aikoihin vuodesta. Niin myös Oulun Energialla. Tehtäviini kesän aikana kuului pienien tapahtumien järjestäminen, tekstisisällön tuottaminen niin nettisivuille, intraan kuin asiakaslehti Sulakkeeseen, konsernin Facebook-sivujen sisältösuunnittelu ja -toteutus sekä rekrytointikampanjan suunnittelu yhdessä markkinointiharjoittelijan kanssa. Lisäksi tein pieniä tehtäviä, jotka helpottivat viestintätiimin arkea, kuten järjestelin tiedostoja yhteisellä verkkoasemalla ja intranetissä sekä siivoilin varastotiloja.

Sain jatkaa viestintätiimissä työskentelyä myös syksyllä 2014. Syyskuussa tehtäväkenttäni laajeni ja sain vastuulleni suurempia kokonaisuuksia. Yksi suurimmista vastuistani oli toimia asiakaslehti Sulakkeen tammikuussa ilmestyneen yritysnumeron toimitussihteerinä. Kutsuin kokoon toimituspalavereja, joihin itseni lisäksi osallistui edustus Oulun Energian asiantuntijapalveluista, taittofirmasta sekä yksi freelancer toimittaja. Pidin yllä lehden toimitustyön kokonaisuutta ja yhteyttä kaikkiin prosessissa mukana oleviin toimijoihin.

Toinen suurista vastuualueista perustuu ensimmäiseen ammattiini kulttuurituottajana sekä kesätöiden kokemuksiini tapahtumanjärjestäjä: sain järjestää useita erilaisia tapahtumia niin konsernin sisäisesti kuin asiakkaillekin. Heti harjoittelujaksoni alussa syyskuussa sain vastuulleni henkilöstön 125-vuotisjuhlan järjestelyt. Ohjelma- ja somistusjärjestelyt ulkoistin paikalliselle tapahtumatuotantofirmalle, jonka kanssa tein tiiviisti yhteistyötä koko syksyn. Pidin järjestelyistä budjettia sekä hoidin tapahtumasta viestimisen henkilöstölle. Juhlia vietettiin marraskuun lopussa ja osallistujamäärä oli ennätyskorkea. Lisäksi osallistuin joulukuussa vietetyn Valon juhla -tapahtuman järjestelyihin. Tapahtuma oli avoin glögitilaisuus oululaisille ja sen aikana julkistettiin Merikosken lamellipadon pysyvä valotaideteos. Tapahtumassa esiintyivät tuliryhmä Tulikukka, Tanssikeskus Citydancen tanssiryhmä sekä Mieskuoro Huutajat.

Työ sosiaalisen median parissa jatkui myös syksyllä ja syksyn aikana konsernille perustettiin viestintä-, myynti- ja asiakaspalveluhenkilöstöstä koostuvan some-tiimi. Kutsun tiimiä koolle ja päivitän Pohjoista voimaa -Facebook-sivuja tiimin toiminnan pohjalta. Pyrimme luomaan sivun sisällöistä mahdollisimman kattavaa läpileikkausta konsernin toiminnasta ja palveluista sekä lisäämään kirsikaksi kakun päälle kevyempää sisältöä kuvineen ja kilpailuineen.

Avustin myös graafista suunnittelijaa hänen työssään ja tein graafista suunnittelua niin digitaalisiin kanaviin kuin printtiinkin. Suurimmat oppimiskokemukseni olenkin saanut kuvankäsittely- ja taitto-ohjelmien ammattikäytöstä. Töiden alkaessa toukokuussa hallitsin ohjelmien perusteet, mutta joulukuuhun mennessä olin kehittynyt ohjelmien käytössä huomattavasti.

Työtehtävät viestintäosaston työntekijänä olivat siis monipuoliset ja lähes jokainen päivä oli erilainen. Sain Oulun Energialta tärkeää työkokemusta niin digitaalisesta markkinoinnista kuin toimittajan, tapahtumatuottajan ja graafisen suunnittelijan työstä. Kaiken hyvän lisäksi myös työkaverit olivat rentoja ja mukavia. Suosittelen!

Eeva Ojala, liiketalouden opiskelija

– Tässä olisi tämä anamneesi, aloitettaisiinko tästä?

– Siis mikä? Amnesia?

– Eikun anamneesi, nämä potilaan esitiedot

– Jaa, ok. Mitä kenttiä siihen tarvitaan ja minkä tyyppisiä?

– Öö.. anteeksi mitä?

– Niin. Oireet? String, char, null ja montako merkkiä jne?

– Mistä sinä puhut?

Eri ammattiryhmien on välillä haastavaa ymmärtää toisiaan. Terveydenhuoltoalalla oleva ihminen puhuu epikriisistä, anamneesista, “serpistä” ja tietojenkäsittelytieteiden ihminen puhuu tietojärjestelmistä ja ohjelmoinnista. Eri ammattialojen edustajat eivät välttämättä ymmärrä toistensa kieltä tai ymmärrä eri ammattiryhmien työn haasteita. Hienoa olisi, jos eri ammatti-identiteettiä edustavien välille syntyisi aitoa ymmärrystä.

Kurssilla olemme päässeet työskentelemään moniammatillisen ryhmän kanssa. Opiskelijoita on ollut eri Oamk:n yksiköistä ja myös avoimen ammattikorkeakoulun puolelta. Tehtäviä on ollut monenlaisia, jossa eri ammattialat on yhdistetty. Kokosimme ensimmäisellä kurssilla esimerkiksi sanastopäiväkirjan, jossa selitimme toisillemme eri alojen käsitteitä. Kurssilla onnistumisen eväitä on ollut hyvät vuorovaikutustaidot, koska erilaisia näkökulmia on pitänyt yhdistää. Kahdella opintojaksolla on ollut eri ryhmät molemmilla kerroilla ja se on myös edistänyt erilaisissa ryhmissä toimimista. Näitä taitoja tarvitaan varmasti käytännön työelämässä.

Kurssilla on ollut mahdollista erikoistua uuteen alueeseen ja olla mukana vaikuttamassa järjestelmiin, joilla tekee nyt tai tulevaisuudessa töitä. Kurssit ovat olleet myös käytännönläheisiä, koska olemme päässeet itse käyttämään terveydenhuollossa käytettävää Efficaa. Tietojenkäsittelyä opiskelevat opiskelijat ovat käytännössä päässeet tutustumaan minkälaista “paperityötä” esimerkiksi sairaanhoitaja tekee oman hoitotyönsä ohessa. IT-alan asiantuntija on tarvinnut suuria korvia ymmärtääkseen esimerkiksi sanan laskeminen eri merkityksen. Nestetasapainon laskeminen tarkoittaa, että kuivumisesta kärsivän henkilön nestemäärät “kalkuloidaan”, eikä pyritä kuivattaamaan henkilöä entisestään. Potilasturvallisuus on  asia, joka pitää huomioida kaikkialla. Kursseista on ollut myös hyötyä arkielämän kannalta, koska kaikki eivät välttämättä ole kuulleet aikaisemmin esimerkiksi Kanta tai Kaste-hankkeesta.

Annukka Juntunen, Satu Kylmänen, Saila Puranen, Sari Tiikkaja-Remes, Merja Tuomaala

sanoi joku viisas joskus. Keväällä 2011 näin Oamkin lehtisen, jossa kerrottiin koulutusvaihtoehdoista. Aikaisemmin en edes ajatellut, että vielä lähtisin jotain muuta opiskelemaan. Niin siinä vaan kuitenkin kävi, hain paikkaa ja pääsin pääsykokeisiin. Ja sitten myös sain sen opiskelupaikan. Olin ällikällä lyöty. Työtilanne sillä hetkellä oli vielä ihan hyvä, joten päätin lykätä koulun penkille hyppäämistä puolella vuodella.

Nyt kaksi vuotta ja 11 kuukautta myöhemmin kaikki alkaa olla paketissa. Opinnäytetyön loppurutistusta vaille opintoni ovat kasassa. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, että ei edes tajua,  kuinka lopussa ollaan. Mitä ensi vuoden puolella tapahtuu? Saanko töitä? Lähteäkö vielä opiskelemaan uudelleen?

Yksi suunnitelma kuitenkin minulla on. Kesken jäänyt yo-tutkinto olisi mahtava saada suoritettua loppuun, vaikkakin tuskin tässä vaiheessa elämää sillä on enää mitään merkitystä muuta kuin oma mielenrauha.

Palkinnoksi itselleni päätin, että keväällä hyppään lentokoneeseen ja matkustan johonkin lämpimään maahan rentoutumaan tämän hektisen ajanjakson päätteeksi.

Voimia ja tsemppiä kaikille, olivatpa opinnot missä vaiheessa tahansa.

Johanna Kivi, valmistumisvaiheessa oleva liiketalouden opiskelija