Category: Liikkeessä

Mitä kummaa?

Toukokuussa nautin aamukahvia ja luin Noora Väänäsen blogikirjoituksen, jossa kerrottiin opiskelijayritys Trapestin suuntaavan kesälomalle. Nooraa en tuntenut, mutta hänen kristallipallonsa kertoi: ”Taas syksyllä meidät voi bongata reippaina tutulta toimistolta.” Nyt on syyskuu ja huomaan, että on tapahtunut juonenkäänne. Ajatuksieni ne trapestilaiset muuttuikin yhtäkkiä muotoon: me trapestilaiset. Aikalisä!

Jäin koukkuun vähitellen…

Muutama vaihdettu sana siellä, toinen täällä. Alustava lupautuminen pikkuprojektiin. Kevyttä rupattelua Samirin seurassa Kuusisaaressa. Lähetetty sähköposti tempaisikin minut kahville Nooran ja Tuomaksen kanssa. Kun sumpit oli juotu, raapustin puumerkkini paperiin ja kättelin toinen toistaan rennompia ihmisiä. Samalla viikolla vastasin jo oikeisiin tarjouspyyntöihin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Pelottavaa? Ei lainkaan. Mielekäs tapa oppia? Jessöör!

Todennäköisesti juuri sinäkin ajattelet nyt: ne trapestilaiset. Seuraa perässäni, mutta älä odottele turhaan. Poikkea sisään avonaisesta ovesta, nosta tassu pystyyn ja morjesta meitä. Minusta tuli markkinointisuunnittelija – suunnitteletko sinä meille grafiikkaa, web-puolta vai otatko kenties kopin talousasioista?

Juonitellaan kun tavataan!

Olli Hiltunen
Markkinointisuunnittelija
Trapesti Oy

Jos joskus opiskelet itseäsi vanhempien korealaisten opiskelijoiden kanssa, niin varaudu siihen, että he voivat pyytää sinua tekemään valtaosan ryhmätöistä. Tämä on osa paikallista kulttuuria, jossa vanhempia opiskelijoita, opettajia ja työtovereita arvostetaan ja kunnioitetaan. Varaudu myös siihen, että vaikka sinä olet ryhmätyöt tehnyt, niin vanhemmat opiskelijat esittävät työn omanaan. Onneksi voit lohduttautua sillä, että joku päivä sinä olet ryhmän vanhimpia opiskelijoita.

Oulun seudun ammattikorkeakoululla on lukuisia partnerikouluja ympäri maailmaa. Näiden partnereiden kanssa tehdään yhteistyötä TKI-toiminnan ja opetuksen parissa. Liiketalouden yksiköllä on esimerkiksi EU-rahoitteinen tutkimusprojekti nimeltään SILVER, jonka puitteissa Oulussa on vieraillut tutkijoita niin Hollannista kuin Englannistakin. Oamkin henkilökuntaa on vastavuoroisesti vieraillut muiden tutkimuspartnereiden luona ympäri Eurooppaa. Opetusyhteistyö puolestaan koostuu Erasmus henkilökuntavaihdosta ja yhteisistä opintokokonaisuuksista. Opiskelijoiden on esimerkiksi mahdollista suorittaa tutkinto myös Neu-Ulmin ammattikorkeakoulussa (ns. double-degree tutkinto). Eri koulut ympäri maailmaa järjestävät myös erilaisia intensiivikursseja ja kesäkouluja, joihin partnereiden opiskelijat ja opettajat voivat osallistua.

Yksi Oamkin partnereista – Seoulin yliopisto (http://english.uos.ac.kr/) – järjestää kesäisin International Summer School –nimellä kulkevan kesäkoulun. Koska itse en ollut koskaan vieraillut Aasiassa, päätin hakea kesäkoulun opettajaksi viime syksynä. Opetettavana olisi ollut Korean kieltä, Aasian kulttuuria, Korean historiaa tai yritysviestintää käsittelevät opintojaksot. Koska muut opintojaksot tuntuivat hivenen vaikeilta opettaa, päätin hakea Business Communication –kurssin opettajaksi. Vähän ennen joulua sainkin vahvistusviestin, että minut oli valittu opettamaan opintojaksoa. Kevään aikana ennen matkaa piti vielä käydä lyhyt paperisota Korean suurlähetystön kanssa koska osallistuminen edellytti viisumia, mutta kesäkuussa olin valmis lähtemään reissuun.

Taekwondoa, maskien maalausta ja korkeaa kulttuuria

Kesäkoulu alkoi 28.6. ja loppui 27.7. Kesäkoulussa oli opettajia 15 ja opiskelijoita kaiken kaikkiaan 122. Heistä 41 oli korealaisia ja 81 eri puolilta maailmaa. Niinpä reissu olikin erinomainen tilaisuus tutustua eri kulttuureihin. Mukana oli opiskelijoita muun muassa Australiasta, Itävallasta, Kanadasta, Kiinasta, Tsekeistä, Ranskasta, Saksasta, Israelista, Kazakstanista, Liettuasta, Hollannista, Portugalista, Sloveniasta, Espanjasta, Ruotsista, Thaimaasta, Yhdysvalloista ja olipa mukana kaksi opiskelijaa myös Oamkista.

Opiskelijoiden oli valittava kolme kurssia 18 kurssin joukosta. Yksi kursseista liittyi Aasian kulttuuriin, ja siinä opiskelijat tutustuivat eksoottisiin ruokiin (esimerkiksi koiraan), palatseihin, temppeleihin ja demilitarisoituun alueeseen Koreoiden rajalla. Lisäksi opiskelijat kävivät luokkaretkellä eri puolilla Etelä Koreaa. Opiskelijoilla oli kurssien lisäksi mahdollisuus tutustua korealaiseen kulttuuriin taekwondon, elokuvien, näytelmien ja maskien maalauksen avulla.

Opiskelijat opiskelivat kesäkoulussa kolme tuntia aamupäivällä ja toiset kolme tuntia iltapäivällä. Lisäksi opiskelijat kertoivat, että 18.00 ja 06.00 välinen aika kului tutustuessa Seoulin ilta- ja yöelämään. Opettajilla opetusta oli viikossa 12 tuntia. Tämä koostui kolmen tunnin pätkistä neljänä päivänä viikossa. Yleensä keskiviikot olivat opetuksesta vapaat.

Opettaminen ei sinällään eronnut paljoa opettamisesta Oamkissa. Opiskelijaryhmässä oli toki muutama opiskelija, joille englanninkieli oli haasteellinen. Myös ryhmätöiden tekemisessä eri kulttuurin edustajat eivät ole aina yhtä oma-aloitteisia kuin esimerkiksi suomalaiset tai ruotsalaiset. Tästäkin selvittiin, kun opiskelijoita patisteli tarpeeksi. Eri kulttuurien suhtautuminen täsmällisyyteen vaihteli myös aika paljon. Toisille opintojakson alkamisaika ei ollut niin tärkeää ja luokkaan tultiin usein reilusti myöhässä. Opettaminen on silti opettamista, ja oppiminen oppimista – vaikka sen tekisi Koreassa.

Korean kulttuuri yllätti monessa asiassa, mutta mitään ylitsepääsemättömiä kulttuurishokkeja ei vastaan tullut. Ehkäpä koiranlihan syömistä olisi pitänyt harkita hivenen, mutta kanan jalat (nilkasta alaspäin), mustekalat, meduusat ja mädät kananmunat maistuivat ihan hyviltä. Muutenkin kollegojen kanssa syöminen oli mielenkiintoista; Ikinä ei itse tarvinnut maksaa mitään, sillä maan tavan mukaan porukan vanhin tai korkea-arvoisin maksoi niin ruoat kuin juomat.

Korealaiset olivat erittäin kohteliaita ja ystävällisiä. Englannilla pärjäsi ihan hyvin. Korean tulkista olisi toki ollut apua, kun koetti metsästää hyviä tarjouksia tai tingata hintaa alaspäin kaupassa. Ruokaa sai tilattua jos ei muuten niin osoittamalla sormella menusta löytyvää kuvaa. Yleensä ravintoloista löytyi englanninkielinen menu, jolla pärjäsikin sitten ihan hyvin.

Kaiken kaikkiaan kesäkoulu Koreassa oli erinomainen kokemus, jota voi suositella Oamkin opiskelijoille ja henkilökunnalle. Eniten kokemuksesta saa irti, kun suhtautuu kulttuuriin, ihmisiin ja ruokiin avoimin mielin ja on itsekin Oamkia lainaten rohkeasti aito. Minä ainakin haen ensi kesäksi taas Koreaan.

Teppo Räisänen

Tietojenkäsittelyn yliopettaja

Opiskelijan kuulumisia kesäkoulusta voi lukea täältä

Ensimmäinen työviikko alkaa olla onnellisesti ohi. Vielä viikko sitten töihinpaluu tuntui suhteellisen  utopistiselta ajatukselta. Miten voisin luopua päiväunista ja yleisestä sluibailusta? Mutta ihmeesti sitä vain ihmismieli (ja -keho) venyy kaikenlaiseen.

Muutamat tuttavani ovat vuosien varrella ihmetelleet, mitä tekemistä opettajalla on koululla, kun opetuskaan ei ole vielä alkanut. No mietitäänpä… Maanantai meni sähköposteja perkatessa. Viestejä oli yllättävän vähän, 125 kpl. Ja niistäkin aika suuri osa oli sellaisia, jotka eivät vaadi mitään toimenpiteitä. Mutta toki selviteltäviä asioitakin löytyi. Tiistain istuimme koulutuksessa, jossa saimme lisäoppia opinnäytetöiden ohjaamiseen.  Aamupäivän ja iltapäivän luennoitsijoilla oli hämmentävästi erilaiset näkemykset amk:n opinnäytetyön luonteesta. Niistä voi varmaan valita itselleen mieluisamman lähestymiskulman. Keskiviikko oli pyhitetty kokouksille. Aamulla kuulimme rehtorin terveiset alkavalle lukuvuodelle.  Mielenkiintoista nähdä, mitä uusi Oy-malli tuo mukanaan. Puhumattakaan siitä, mitä tulevat säästötarpeet tulevat aiheuttamaan. Lounaan jälkeen kokoustettiin osasto- ja koulutusohjelmatasolla. Torstai-aamu meni taloushallinnon tiimin palaverissa ja iltapäivällä omistauduin opiskelijoille: allekirjoitimme harjoittelusopimuksen harjoitteluun lähtevän kanssa ja suunnittelimme syksyn opintoja harjoittelusta palaavaan kanssa.

Ja nyt ollaan sitten perjantaissa (TGIF!). Tarkoitus olisi tässä vähitellen (kunhan saan tämän kirjoituksen laadittua) kääntää katse ensimmäisen jakson opetukseen. Aika harva opintojakso on sellainen, että se ei vaatisi mitään valmistelutöitä. Aikatauluja täytyy suunnitella. Aineistoja pitää päivittää ja tallettaa Oivaan opiskelijoita varten ynnä muuta. Muutakin tekemistä piisaa, esimerkiksi harjoittelukäynneistä sopimisia, opinnäytetyöntekijöiden ohjausta ja muutakin opiskelijoiden ohjausta. Joten eiköhän se ensi viikkokin sujahda ohi ihan huomaamatta. Ja sitten alkaakin jo opetus. Jännittävää nähdä, millaisia ryhmiä pääsee opettamaan tänä syksynä.

Eräs ystäväni osaa jo nykyään kysyä, joko teillä on opetus alkanut vai onko sinulla ”vain valmistelua”.  Sitäpä hyvinkin!

Ulla Reinikainen (Taloushallinnon lehtori)

Ennen kesälaitumille lähtöä Liiketalouden yksikössä järjestettiin pääsykokeet tulevana syksynä alkaviin opintoihin pyrkijöille. Kokeisiin oli kutsuttu reilut 2 000 nuorta ja aikuista. Kokeet olivat liiketalouden, tietojenkäsittelyn sekä kirjasto- ja tietopalvelualan koulutusohjelmissa.

Oppilaitoksessa oli siis hulinaa kolmen päivän ajan. Tämän jälkeen alkoi kokeiden tarkastus. Homma hoidetaan ihan käsityönä eli opettajat lukevat jokaisen paperin läpi ja tarkastavat tehtävät. Tämä on siis varsin aikaa vievää ja tarkkaa työtä.

Yksistään liiketalouden pääsykokeita oli noin 1 000 kappaletta tarkastettavana. Näitä sitten useamman hengen voimin monena päivänä tarkastettiin. Pistetiedot syötettiin tietokantaan, josta ne sitten lähtevät eteenpäin. Kesän aikana valitut saavat sitten kutsun tulla opiskelemaan.

Kokeisiin oli vastattu pääosin vallan hyvin. Liiketalouden yksikkö on vetovoimainen opiskelupaikka, hakijoita on useita yhtä aloituspaikkaa kohti.

Tämän urakan jälkeen pääsemme kesälaitumille! Syksyllä jatkamme uusien innokkaiden opiskelijoiden kanssa.

Oikein hyvää kesää lukijoille Liiketalouden väen puolesta!

Terhi Mustakangas, opettaja

Suurin osa Liiketalouden yksikön opiskelijoista on jo aloittanut kesäloman – tai ainakin viettää päivänsä koulun seinien ulkopuolella. Vielä jokin aika minäkin luulin kuuluvani tähän joukkoon.

Huomasin, ettei taloushallinnon suuntautumisvaihtoehto ollut se minun juttuni, joten heitin opinnot uusiksi. Syksyllä suunnistan markkinoinnin puolelle opiskelemaan. Enää minulla oli ongelmana löytää kesätöitä tai mukava paikka suorittaa markkinoinnin yleisharjoittelua, joka mielellään tukisi myöhempiä opiskeluja ja töitä.

Alettiin lähestyä toukokuuta ja yhä kesätyöpaikat tuntuivat olevan jättikokoisen kiven alla. Seuraavan kolmen kuun osalta kalenterini näytti pelottavan tyhjältä. Epätoivo kesäni kohtalosta alkoi vallata alaa. Siinä vaiheessa sähköpostiin kilahti vihdoinkin vastaus rukouksiini. ”Kiinnostaisiko sinua yleisharjoittelu Liiketalouden yksikön viestintäryhmässä?” Ai että kiinnostaisiko, todellakin! Harvemmin käy näin päin, että minua pyydetään töihin.

Vaihtaminen opiskelijoiden puolelta henkilöstön puolelle oli aluksi hämmentävää.

• Täällä pyörii kamalasti ihmisiä, joita ei ole koskaan aiemmin nähnytkään.
• Opettajat eivät katoa koululta heti lähiopetuksen päätyttyä.
• Koulukaan ei ole typötyhjä kesäisin.
• Henkilöstön taukotilaan voi vain kävellä ja hakea kahvia.

Loppujen lopuksikin tällaisen yksittäisen LIK-opiskelijan näkemys yksikön rattaiden pyörittämisestä on kovin kapea. Mistäpä sitä tietäisi esimerkiksi TIK- tai KIR-opettajia? Ja harvemmin tulee törmättyä hallintohenkilöstöön luentojen lomassa.

Harjoittelussani olen saanut tehdä kaikenmoista. Olen muun muassa

• metsästänyt vanhentuneita linkkejä ja tietoja iki-ihanan Oivamme loputtomalta tuntuvasta suosta,
• kirjoittanut elämäni ensimmäisen palaverimuistion,
• opetellut käyttämään videokameraa,
• löytänyt uusia ilmoitustauluja ja esitetelineitä,
• kahlannut läpi kirjoja sosiaalisessa mediassa viestimisestä sekä
• facebookannut ahkerasti. Yksikön Facebook-sivun kehittämistehtävän parissa totta kai.

Kuusi viikkoa ei muutenkaan ole mahdottoman pitkä aika, mutta nyt tämä harjoittelu alkaa suorastaan huveta käsiin; enää on kaksi ja puoli viikkoa sekä monta viestinnän kirjaa jäljellä. ”Aika kuluu nopsaan, kun paljon tapahtuu”, lauloi Sinisen talon Nalle aikoinaan, ja se on totinen tosi.

”Varo ettet jää nalkkiin! …Me taidetaan kaikki olla entisiä opiskelijoita.”

Kollegan varoitukset huomioon ottaa

Heta Jyrälä
Viestintäryhmän harjoittelija

Jeg og min kollega Leila hadde tre hyggelige dager i Oslo med en gruppe lærere i svensk fra ulike finske yrkeshøyskoler. Temaet for seminariedagene var Norge, det norske språket, samfunnet og arbeidslivet. Utenom forelesninger besøkte vi Holmenkollen, Operaen, Vikingskipshuset og spiste masse nydelig mat i det gode selskap.

Och samma på svenska:

Jag och min kollega Leila hade tre trevliga dagar i Oslo med en grupp lärare i svenska från olika finska yrkeshögskolor. Temat för seminariedagarna var Norge, det norska språket, samhället och arbetslivet. Förutom föreläsningar besökte vi Holmenkollen, Operan, Vikingskeppsmuseet och åt massor av god mat i gott sällskap.

 

 

 

Ymmärsitkö? Hyvä! Norja ja ruotsi muistuttavat paljon toisiaan, ja ruotsin kielellä pärjää Norjassa erinomaisesti. Itse asiassa 80-90 % norjalaisista, ruotsalaisista ja tanskalaisista sanoista ovat samoja tai samankaltaisia. Meitä pohjoismaalaisia yhdistää kielen lisäksi kulttuuri ja yhteiskuntarakenne. Muumi ja Peppi Pitkätossu ovat yhtä lailla osa norjalaislasten kuin suomalaislastenkin elämää. Vaikka suomalaislapset saavatkin päiväkodeissa ja kouluissa lämpimän aterian ja norjalaislapset syövät kotoa tuotuja eväsleipiä, on meillä paljon yhteistä.

Pohjoismaalaisuuden korostaminen ja me-henki jäivätkin parhaiten mieleemme kolmen päivän mittaiselta koulutusmatkaltamme kauniiseen Osloon. Osallistuimme toukokuussa kollegani Leila Karjalaisen kanssa Suomen amk-ruotsinopettajien VÅRTRÄFF-seminaariin, jossa käytiin tänä vuonna läpi Norjaa monelta kantilta: kieltä, yhteiskuntaa, työelämää. Loppuhuipennus oli kansallispäivän vietto (17 mai) Oslon kaduilla. Tunnelma oli iloinen, kun norjalaiset vauvasta vaariin olivat pukeutuneita kansallispukuihinsa, Norjan liput liehuivat, lapset lauloivat ja soittivat kulkueissa (barnatøget) ja ”Hip hip hurraa” –huudot raikuivat kaduilla kuningasperheen vilkuttaessa linnansa parvekkeelta.

 

Rikkaassa Norjassa on huutava työvoimapula. Kannustankin opiskelijoita opiskelemaan ruotsin kieltä, sillä koskaan ei tiedä, minne elämä vie. Meillä suomalaisilla vaikutti olevan hyvä maine tunnollisina työntekijöinä, ja suomalaista koulutusta arvostetaan Norjassakin. Esimerkiksi Nordjobb voisi tarjota hienon ensikosketuksen työelämään jossakin muussa Pohjoismaassa.

Kieliasiat ovat aina mielenkiintoisia kielten opettajan mielestä.  Bokmål ja nynorska ovat kaksikielisen Norjan viralliset kielet. Kun Suomessa opiskelijat ovat opiskelleet välillä ”pakkoruotsia”, opiskelevat norjalaiset ”spynorskaa”, ja ruotsia osaavat tietävät, mitä ´spy´ tarkoittaa. 🙂 Liikuttavaa oli kuunnella erään norjalaisen luennoitsijan puheenvuoron aloitus äidinkielellään, kveenin kielellä (Pohjois-Norjassa puhuttu suomensukuinen vähemmistökieli). Sitä ymmärsi, sehän kuulosti vähän Pohjois-Suomen murteilta tai Pohjois-Ruotsin meänkieleltä. Maailmanlaajuisesti ajatellen: kaksikielisyys on tavallista, ei epätavallista. Kielitaito on aina rikkaus. Kielitaito avaa ovia.

Ida Valtonen
Ruotsin kielen lehtori

Oamkin Liiketalouden yksikössä kaikki tradenomiopiskelijat saavat ajankohtaiset tiedot yritysten yhteiskuntavastuun perusteista: Green thinking– kurssi on kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille pakollinen. Kurssiin sisältyy luentojen lisäksi projekti, jossa tehdään työelämäläheisiä toimeksiantoja aiheen parissa.

Omassa projektiryhmässäni Degree in International Business- opiskelijoiden kanssa tarkastelimme yritysten vastuullisuusviestintää internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Taustalla oli toimeksianto aiheesta Nokia Oyj:n pääkonttorille älypuhelinten osalta ja lisäksi opiskelijaryhmät tarkastelivat muita toimialoja kiinnostuksensa mukaan: muotia, elintarviketeollisuutta, matkailualaa ja urheilua. 

Tehtävän tavoitteena oli ensin kartoittaa toimialalla Suomessa toimivia yrityksiä, valita niistä kolme lähempään tarkasteluun ja sen jälkeen kuvata jokaisen yrityksen yhden tuotteen elinkaarta saatavilla olevien tietojen perusteella.  Vastuullisuuden näkökulmastahan tuotteen elinkaari alkaa jo raaka-aineiden ja energian tuotannosta ja päättyy vasta jätteiden käsittelyyn tuotteiden käytöstä poistuessa. Tämä harjoitus tuotteiden elinkaaren pohdinnasta osoitti jälleen kerran hyödyllisyytensä: ilman yksityiskohtaisia tietojakin opiskelijat saavuttivat ihan uudenlaista ymmärrystä siitä millaisia materiaali- ja energiavirtoja tuotantojärjestelmiin liittyy, ja millaisia ovat  keskeisimmät vastuullisuuskysymykset. Elinkaariharjoituksen pohjalta opiskelijat osasivat sitten tarkastella huolellisesti yritysten viestintää: mitä asioita kehitetään, mistä asioista ei puhuta viestinnässä, ja millä tavoin asioista viestitään.

 Johtopäätöksiä ympäristötehokkuudesta ja sosiaalisesta vastuusta

Toimialasta riippumatta kansainvälisten alihankintaketjujen hallinta on yrityksille haasteellista. Vaikeita työoloihin tai poliittisiin konflikteihin liittyviä sosiaalisen vastuun kysymyksiä tunnistettiin mm. suklaan raaka-aineisiin, harvinaisempiin metalleihin tai tekstiilien halpatuotantoon liittyen. Näiden osalta yritykset totesivat ainoastaan että ne ovat mukana kansainvälisissä yhteistoiminta-elimissä jotka pyrkivät löytämään ratkaisuja ongelmiin.

Kansainvälisten tuotantoketjujen yleisenä ongelmana on, että yritysten on lähes mahdotonta saada alihankkijoiltaan luotettavaa tietoa työntekijöiden olosuhteista ja hyvinvoinnista. Palkkauksen ja työehtojen tutkimista mm. vaikeuttaa se, että halpatuotantomaissa tuplakirjanpito on yleistä, eikä oikeiden tietojen jäljille tai olosuhteita tarkkailemaan yritysten ulkopuolelta pääse. Suurimmaksi ongelmaksi opiskelijat kuitenkin nimesivät useiden yritysten strategiat, jotka perustuvat joko mahdollisimman suurten volyymien myymiselle mahdollisimman halvalla tai tuotteiden edulliselle hinnalle vaikka lapsiorjienkin käyttämisen kustannuksella, kuten suklaan tuotannossa.

Erityisesti muodissa yleisenä ongelmana nähtiin se, että yhtiöt keskittyvät myymään suuria määriä tuotteita jotka ovat lyhytikäisiä joko huonon laadun tai tyylien vaihtumisen vuoksi. Muotia tarkastellut ryhmä totesi mm. että runsaasta vastuullisuusviestinnästään huolimatta esimerkiksi H&M ei vaikuta ottavan lainkaan todellista vastuuta huolestuttavista tapahtumista sen alihankintaketjuissa. 

Matkailualallakin havaittiin tarvetta kehittää vastuullisuutta ja vastuullisuusviestintää. Kuluttajille tarjotaan ympäristöystävällisempiä ”vihreitä” matkavaihtoehtoja, mutta ei välttämättä esteettömiä tai allergiavapaita vaihtoehtoja. Lapin matkailuyrittäjien viestinnässä usein monet vastuullisuusnäkökohdat kuten rekikoirien hyvinvointi, moottorikelkkailun vaikutukset paikalliseen luontoon, tarjotun ruuan laatu jne. loistivat viestinnässä poissaolollaan.

Tarkastelun myötä pääsimme mielenkiintoisiin keskusteluihin siitä onko yksittäisellä yrityksellä mahdollisuuksia muuttaa maailmaa. Löysimme esimerkkejä puolesta ja vastaan. Hyvin huomionarvoista yrityksille on että meillä on tradenomiopiskelijoidenkin keskuudessa kasvava ryhmä nuoria kuluttajia, jotka ymmärtävät ja osaavat etsiä tietoa vastuullisuuskysymyksistä – ja antavat niille arvoa. He haluavat jopa opiskelijabudjetin puitteissa päättää millaista toimintaa rahoillaan kuluttajana äänestävät. Ja heidän mielestään teollisuuden nykyiset toimet ehkäistä työntekijöiden myrkytystapauksia tekstiilien halpatuotannossa tai lapsiorjien käyttöä kaakaon tuotannossa eivät yksikertaisesti riitä. Tarkastelimme myös esimerkkejä yrityksistä, joiden koko liikeidea kiertyy hyvän tekemisen ympärille ja eettisen toiminnan edistämiselle. Tällaisia ovat mm. Tom’s shoes, Globe Hope, Table for two ja Oululainen Kiks. Myös esimerkiksi reilun kaupan merkki tuotteessa voi lisätä kuluttajien luottamusta tuotantoketjuun. Vaihtoehtojakin siis jo on.

 Johtopäätöksiä vastuullisuusviestinnästä

Vastuullisuusviestinnän tarkastelussa keskusteltiin sisältöjen lisäksi myös viestinnän tavoista ja kanavista. Opiskelijat löysivät suuria eroja siinä, kuinka yritykset toimivat sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi älypuhelinten valmistajat ovat lähestyneet dialogisuutta sosiaalisessa mediassa viestiessään hyvin eri tavoin. Keskustelua Applen tuotteista pitävät yllä hyvin pitkälle kuluttajat. Yritys on hyödyntänyt heimoajattelua toimintakulttuurissaan, ja on saanut aikaan sovelluksia tuottavan yhteisön ja myös kuluttajista muodostuvia käyttäjäheimoja jotka mm. tukevat toisiaan, välittävät tietoa ja markkinoivat tuotteita muille kuluttajille. Nokia ja Samsung taas ovat yrityksinä vahvemmin läsnä sosiaalisessa mediassa ja yritysten edustajat käyvät asiakkaiden kanssa keskustelua.

Sosiaalisen median ympäristöistä useat yritykset ovat läsnä ensisijaisesti Facebookissa, kuten esimerkiksi Lumene, joka pyrkii vastaamaan kaikkiin kommentteihin eri maiden Facebook-sivuillaan. Twitterin käyttö taas on enemmän lapsenkengissä ja useat yritykset sieltä vielä puuttuvat kokonaan, vaikka esimerkiksi Valio ja Fazer käyttävät Twitteriä jo hyvinkin dialogisesti.

Ehkä hätkähdyttävimpänä johtopäätöksenä näistä eri toimialoilla tehdyistä tarkasteluista päädyimme käsitykseen siitä, että vaikka useat yritykset viestivät vastuullisuudestaan yhteiskuntavastuun raporteissa ja nettisivuillaan, sosiaalisessa mediassa vastuullisuusviestintää on vielä todella vähän. Tämä on hämmästyttävää siksi, että juuri ne yritykset ja kampanjat joilla on erityistä goodwill-arvoa, saavat helpommin huomiota sosiaalisessa mediassa. Seuraavalla Green thinking- kierroksella voisimmekin vaikka tuottaa yrityksille käytännön ideoita tämän mahdollisuuden hyödyntämiseksi.

KTT Sanna Oja
Tuntiopettaja

Viime viikon torstaina juhlimme kevään aikana valmistuneita tradenomeja. Yksi valmistuneista on Jonna Räsänen, ryhmästä LIK1SNT2. Hän on ensimmäinen uudesta taloushallinnon suuntautumisvaihtoehdosta valmistuva opiskelija. Jonnan opinnot sujuivat varsin sutjakkaasti, sillä hän aloitti opinnot syksyllä 2011 ja valmistuu siis 1,5 vuotta etuajassa Siksipä esitin hänelle muutamia kysymyksiä liittyen hänen polkuunsa opintojen läpi valmiiseen tutkintoon asti.

Jonna kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2002. Uravalinta ei ollut itsestään selvä. Hän haki useampana vuonna yliopistoon opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa. Samoin hän haki OAMK:iin liiketaloutta opiskelemaan, mutta aika ei ollut vielä kypsä kummallekaan vaihtoehdolle ja opiskelupaikka jäi saamatta. Loppujen lopuksi opiskelupaikka löytyi Rovaniemen ammattikorkeakoulusta, matkailun koulutusohjelmasta. Ennen sitä Jonna kuitenkin vietti vuoden Australiassa erilaisia töitä tehden.

Opiskelu Rovaniemen ammattikorkeakoulussa alkoi vuonna 2006 ja sisälsi mm. vaihtolukukauden Kanadassa. Opintojen ollessa loppusuoralla Jonna kiinnostui projektitoiminnasta ja teki harjoittelunsa matkailuhankkeen projektisihteerinä. Se antoi kipinän opiskella vielä International Project Management –erikoistumisopinnot. Kun opinnot olivat valmiit, Jonna suuntasi takaisin Ouluun ja alkoi etsiä töitä. Se osoittautui erittäin haastavaksi, koska taloushallinnon osaaminen ei riittänyt haaveena olleisiin projektiassitentin tai –koordinaattorin tehtäviin. Niinpä Jonna päätti hakea OAMK:iin uudestaan – tällä kertaa hyvällä menestyksellä.

Jonna aloitti siis opinnot OAMK:sn Liiketalouden yksikössä syksyllä 2011. Opintojen ripeää etenemistä selittää osaltaan Jonnan tausta:  hän sai noin 60 op hyväksilukuja aiemmista opinnoistaan. Hän piti myöskin yllä reipasta tahtia opintojen suorittamisen suhteen. Hän mm. käytti tehokkaasti hyväkseen koulun tarjoamat erilaiset opiskelumahdollisuudet ja suoritti opintojaksoja niin päivä- kuin iltaopintoinakin. Hänellä oli alusta asti tavoitteena päästä mahdollisimman pian työelämään, joten hän teki palkkatyötä opintojen ohella vain sen verran, että tuli toimeen. Opiskelijaelämääkin tuli nähtyä ja koettua jo Rovaniemen aikana, joten nyt oli aikaa keskittyä opiskeluun.

Jonna toteaa, että haasteita on toki ollut matkan varrella. Esimerkiksi eräällekin viikolle saattui kuusi tenttiä. Ja palautettavia tehtäviä on välillä ollut runsain mitoin samanaikaisesti tehtävänä. Yksi nurja puoli on ollut myös siinä, ettei tavallaan tunne kuuluvansa oikein mihinkään ryhmään, kun opintojaksoja on tullut suoritettua monien eri ryhmien mukana. Jonnalla oli kuitenkin sikäli hyvä tuuri, että samaan aikaan aloitti opinnot myös Riikka Kallo, jolla oli samanlaiset taustaopinnot ja myöskin hyvin samanlaiset suunnitelmat opintojen suhteen. He pystyivät siis valitsemaan samoja opintojaksoja ja toimimaan tehokkaana parina ryhmätöissä. Riikan mukavan elämänmuutoksen takia  Jonna kuitenkin  jäi toiseksi vuodeksi ”yksin” opiskelemaan.

Mukavinta Jonnan mielestä on ollut opiskella itseä kiinnostavaa alaa ja suurimmassa osassa opintojakoja opetus on ollut erittäin laadukassta. Tästä Jonna lähettää ison kiitoksen opettajille. Ja opintojen alkuperäinen tavoitekin toteutui: Jonna sai jo ennen valmistumistaan vakituisen työpaikan projektiassistenttina kansainvälisessä yrityksessä. Hän vastaa projektien taloushallinnosta.

Kun kysyin Jonnalta vinkkejä nykyisille / tuleville taloushallinnon opiskelijoille, hän vastasi seuraavaa:

”Jokaisen opiskelijan polku on ainutlaatuinen, joten ainoa vinkkini on opiskella oman elämäntilanteen ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti työelämän tarpeet mielessä pitäen. Taloushallinnon suuntautumisvaihtoehdon opettajien ammattitaitoa kannattaa hyödyntää  ja opintojaksoista ottaa kaikki irti, sillä niitä tulet varmasti tarvitsemaan työelämään siirtyessäsi.

Haluan kiittää kaikkia opettajiani ja kanssaopiskelijoita näistä kahdesta vuodesta. Onnea ja menestystä kaikille valmistuneille ja aurinkoista kesää!”

Ulla Reinikainen – taloushallinnon lehtori ja ryhmän LIK1SNT2 tutoropettaja

Harvoin tulee ajatelleeksi mitä kaikkea täällä meillä koulussakin voi tapahtua. Turvallisuuteen on kiinnitetty huomiota pelastautumisharjoituksin, mutta ensiaputaidoissa on ollut vielä petrattavaa. Vaikka työntekijämäärään suhteutettuna ensiapukoulutettuja on ollut riittävästi, niin pyöriihän täällä paljon opiskelijoitakin. Portaissa voi kaatua, pihalla liukastua, sairaskohtaus iskeä, sähkölaite aiheuttaa palohaavan tai vaikka Kiriacammion hirvittävä paperigiljotiini voi leikata sormen. Kevään korvilla pidettiin siis ensiapukoulutus neljälletoista henkilökunnan jäsenelle.

Todettiin, että vaikka työympäristömme sinällään onkin turvallinen, niin koskaan ei voi tietää mitä voi sattua. Useimmat jo tiesivätkin, ettei esim. sähköiskun saaneeseen saa koskea ennen, kuin sähkölaitteen virta on katkaistu, mutta hyvä sitä on välillä muistuttaa mieleen. Samaten se, että tietyt vammat ja sairaskohtaukset vaativat aina lääkärissä käyntiä on joskus itselläkin saattanut unohtua.   

Kesäreissuilla voi osua kolaripaikalle ja tärkeää on muistaa pysyä rauhallisena ja uskaltaa mennä auttamaan avuntarvitsijoita. Ja vaikka ei ensiapukurssia olisi käynytkään, niin jokainen osaa soittaa apua ja ohjata ammattiauttajia paikalle. Samoin on syytä muistaa, että vaikka itselle ampaisen pistosta ei olisi mitään haittaa, niin kaveri voi ollakin allerginen.

Jos törmätään maassa tajuttomana makaavaan ihmiseen muistetaan kolme H:ta Herätys (=yritetään herättää), Hälytys (pyydetään apua jos ei herää), Hengitys (varmistetaan, että tajuton pystyy hengittämään avun tuloon asti)

Jos taas nilkka tai ranne muljahtaa, muistetaan kolme K:ta Kylmä (viileää vamman päälle), Koho (vahingoittunut raaja ylös), Kompressio (painetaan kipeää kohtaa, ensin käsin ja sitten laitetaan side).

Ja mikäs se hätänumero olikaan? 112

Muistakaahan tarkistaa ensiapulaukkujen sisältö myös autoissa ja mökeillä.

Turvallista kesää kaikille!

-Ulla Virranniemi (kohta lomalais-lehtori)

Ryhmätöitä, palautettavia tehtäviä, tenttejä tulossa… Jos jätän tentteihin lukemisen hieman myöhemmäksi ja keskityn nyt palautettaviin tehtäviin ja ryhmätöihin. Moneltako lapsilla olikaan tänään treenit? Entäs miehen koulu, olikohan hänellä tänään koulua vai tehtävien tekoa? Äh, ne täytyy tarkastaa ensin ennen kuin aloitan omat kouluhommat.

Nopea tarkistus mieheltäni mitä on tänään hänen ohjelmassaan. Koulupäivä, tai siis oikeastaan kouluilta, hänelläkin. Pikaisesti käymme läpi pari seuraavaa päivää mitä kenelläkin on ohjelmassa: kenellä kokeisiin lukua, milloin pitää mikäkin tehtävä palauttaa, kumpi käyttää tänään lapset treeneissä entä kaupassa käynti? Okei, minulla on vielä pari päivää aikaa tehdä palkanlaskennan tehtävät, niin jos minä otan treeneihin mukaan kirjat, niin ehdin varmaankin lukea siellä samalla. Käytätkö sinä lapset huomenna treeneissä?

Olemme siis perhe johon kuuluu kaksi aikuisopiskelijaa ja kaksi ala-aste ikäistä lasta. Oma opiskeluni alkoi syksyllä 2010. Pari vuotta tässä on mennyt opiskelua työn ohessa ja näin jälkeenpäin ajateltuna ensimmäiset lukuvuodet olivat aika kaaosmaisia. Päivät olin töissä (ja välillä illatkin) ja pari iltaa viikosta meni luentoja kuunnellen.  Kyllä isovanhemmille saa kauniin kiitoksen esittää, kun ovat jaksaneet lapsiamme kaitsea luentojen ajan.

Koska olen etäopiskelija, minulla on kahtena iltana AC –luentoja ja lähiopetustunteja joka toinen perjantai. Jos tämänlaista opiskelumuotoa ei olisi ollut tarjolla, tuskin olisin alkanut opiskelemaan. AC -luentojen kuuntelu on helppoa (mikäli tekniikka toimii) ja opettajat pystyvät hyödyntämään hyvin tätä tekniikkaa. Kuinkahan moni yritys hyödyntää tämänlaista tekniikkaa esimerkiksi eri kaupunkien välisissä neuvotteluissa? Vai onko heidän aina pakko kokoontua yhteen kaupunkiin/paikkaan, jotta voivat pitää kokouksensa?

Nyt keväällä 2013 olen ollut puoli vuotta täysiaikainen opiskelija. Vuosi sitten käydyissä yt –neuvotteluissa kohdalleni tuli irtisanominen. Ajattelin tuolloin, että koska opiskeluni ovat jo yli puolen välin, satsaisin niihin nyt kunnolla. Hieman toisin on käynyt. En ole saanut itsestäni irti niin paljoa, että olisin voinut panostaa opiskeluun täysin sataprosenttisesti. Jollain tavalla tuntui, kun työt loppuivat, että halusin vain olla ja nauttia kiireettömästä elämästä. Jäikö minulle tämä vaihe päälle? Mitä siitä, jos haluan nauttia elämästä? Eihän elämä voi olla ainaista stressaamista ja menemistä ja kulkemista ja tekemistä? Siitä pitää saada nauttia. Nautin nyt Suomen kesästä koko pitkän kesän ajan, sen tavanomaisen neljän viikon sijaan.

Kati Järvitalo, aikuisopiskelija