Monthly Archive: maaliskuu 2011

Oulun seudun ammattikorkeakoulun (Oamk) tunnuslukutietokannassa on tällä hetkellä (28.3.2011) 363 mittaa/mittaria. Osa noista mittareista on jo vanhentuneita, osaa noista mittareista ei ole koskaan käytettykään, mutta huomattavaa osaa noista mittareista hyödynnetään Oamkin toiminnan seuraamisessa ja sen kehittämisessä.

Mittareiden merkitys Oamkin toiminnan kehittämisessä on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana ja tulee entisestäänkin kasvamaan, mikäli opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) suunnitelmat toteutuvat. Tulevaisuudessa entistä suurempi osa ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta tulee näillä näkyvin tuloksellisuuden perusteella.

Monet käytössä olevat mittarit perustuvat Oamkin opiskelijoiden toimintaan: opintopisteiden suorittamisiin ja eroamisiin. Perusmittareihin voidaan lukea esimerkiksi läpäisy (ammattikorkeakoulututkintoon valmistuneiden määrä suhteessa viisi vuotta aikaisemmin aloittaneisiin), opintojen eteneminen (vähintään 45 opintopistettä edellisenä lukuvuotena suorittaneiden tutkinto-opiskelijoiden osuus läsnäolevista 20.9) ja eronneet (tiettynä aikavälinä esim. kalenterivuosi).

Läpäisyyn vaikuttaa opintojen eteneminen ja eroaminen. Mikäli opiskelijoiden opinnot etenevät opetussuunnitelman mukaisesti ja opiskelijat eivät eroa, niin läpäisy on 100 %. Vastaavasti jos jompikumpi tai molemmat edellä mainituista tekijöistä vaikuttavat negatiivisesti, niin läpäisy pienenee. Oamkin läpäisy on noin 50 %:n luokkaa ts. puolet tutkinto-opiskelijoista eivät valmistu viidessä vuodessa opintojen aloittamisesta johtuen opintojen viivästymisestä ja/tai eroamisista.

Läpäisy, opintojen eteneminen ja eroaminen voidaan luokitella myös sen mukaan, miten Oamkissa asioille voidaan niihin vielä vaikuttaa. Eronneet voidaan luokitella myöhäistä enää -mittariksi. Kun eronneet-tilastot saadaan koottua, ovat eronneet jo jättäneet taakseen opinnot Oamkissa. Sen sijaan opintojen eteneminen -mittarin piirissä olevat ovat edelleen Oamkin opiskelijoita. Läpäisy-mittari tulee oikeastaan myöhäistä enää ja vielä ehtii -mittarin välimaastoon. Pitäisikö Oamkin toiminnassa siirtää painoarvoa entistä enemmän myöhäistä enää -mittareista vielä ehtii -mittareihin, jotta tunnuslukumme saataisiin paranemaan nykyistä nopeammin?

Suurin osa käytettävistä mittareista on tullut ylhäältä alaspäin eli OKM:stä Oamkiin aina koulutusohjelma/ryhmätasolle saakka. Vaikka tunnuslukutietokannassa on yli 300 mittaa/mittaria, niin siitä huolimatta Oamkilta puuttunee ruohonjuuritason (ryhmätason) vielä ehtii -mittareita.

Esimerkkinä tällaisesta ruohonjuuritason vielä ehtii -mittarista voidaan ottaa Luonnonvaran yksikön (Luova) opintojakson läpäisy -mittari: mitataan sitä, kuinka moni opintojaksolle osallistuneista on saanut opintojakson suoritettua hyväksyttävästi. Luovalla on tavoitteeksi asetettu 80–90 % läpäisy opintojaksosta riippuen. Kun saadaan opintojakson läpäisy nostettua halutulle tasolle, niin opinnot etenevät myös toivotulla tavalla ja opiskelijat valmistuvat ja suurin osa niistä vieläpä tavoiteajassa (normiajassa). Kun Luovalla vielä samalla pyritään vähentämään (tavoitteena puolittamaan) eroavien määrää keskittymällä ensimmäisenä lukuvuotena eroaviin, niin voimme tulevaisuudessa odottaa Oamkin ’punaisen’ yksikön muuttumista ’vihreäksi’ yksiköksi, mitä tulee yllä mainittuihin mittareihin.

Nyt tuli mitta(ri) täyteen! 🙂

Seppo Pakanen, Suunnittelija, Rehtorin toimisto/Tietotuotantotiimi

On jälleen vuosittainen tunnuslukujen tarkastelun aika. Tunnusluvut antavat lahjomatonta palautetta vuoden työstä, ja niiden taakse kätkeytyy paljon tarinoita siitä, millaista työtä ammattikorkeakoulussa tehdään. InnoMajakka -hanke on kahden ja puolen vuoden ajan tehnyt työelämäyhteistyötä ja palvellut opiskelijoita sekä Oamkissa että Oulun yliopistossa. Hankkeessa on nähty, miten yhteistyö voi parhaimmillaan toimia.

Korkeakouluissa on pitkät perinteet työelämäyhteistyössä ja paljon osaavia opettajia, mutta yhteistyön käytänteet vaihtelevat suuresti ja työelämäkumppanit ovat usein hämmentyneitä siitä, keihin voisivat ottaa yhteyttä ja mitä yhteistyö voi heille tarjota. Myös opiskelijat pohtivat sitä, millaisin yhteistyötarjouksin he voivat toimeksiantajia lähestyä. Opettajat taas kokevat vaikeutta irrottaa aikaa yhteydenpidolle verkostoihin ja uusien, työelämäläheisten oppimiskäytänteiden luomiselle. 

Täydellisessä maailmassa työelämän edustajalla on tiedossaan yksi luukku, jonne hän voi ottaa yhteyttä – oli sitten kyse harjoittelijan hakemisesta miltä tahansa koulutusalalta, oman toiminnan kehittämiseen tarvittavista asiantuntevista apuvoimista tai lisäkoulutuksen tarpeesta. Hänelle tarjotaan kahvit ja keskustellaan yrityksen tarpeesta, jonka jälkeen eri yksiköistä, opiskelijoista ja opettajista kootaan sopivia apuvoimia tilanteeseen. Tämä tapahtuu helposti, koska yksiköissä on yhtenevät toimintatavat ja innostuneet vastuuhenkilöt, jotka tuntevat koulutusohjelmat perinpohjaisesti ja ovat hyvin verkostoituneita. Nämä työelämäyhteistyökoordinaattorit pitävät huolen, että jokainen toimeksianto saa vastuuhenkilön ja toteutumista seurataan aktiivisesti, yrityksen ollessa koko ajan selvillä toimeksiannon tilasta.

Myös opiskelijat tietävät ottaa yhteyttä samaiseen luukkuun, jonka kautta löytyy mielekkäitä ja sopivan haastavia työelämätoimeksiantoja. Opiskelijat tekevät kehityshankkeita työelämälle kiinteänä osana opintojaan ja samalla kun he kasvattavat ammatillista osaamistaan, he saavat myös uraohjausta ja tiiviitä verkostoja työelämään. Opettajat kulkevat mukana tukemassa yhteistyöprosesseja, jotka myös voivat kasvaa pienistä kurssien harjoitustöistä opinnäytetyöprojekteiksi, joskus jopa laajoiksi kehityshankkeiksi. Laajimmillaan yhteistyö muotoutuu strategiseksi kumppanuudeksi.

Opettajat saavat riittävästi resursseja ja tukea yhteistyön koordinointiin. Heillä on käytössään työkalupakki, josta ammentaa ideoita opetuskäytänteiden ja työelämäläheisten oppimisympäristöjen kehittämiseen. Opetussuunnitelmia kehitetään dynaamisesti, koska opettajilla on jatkuva henkilökohtainen yhteys työelämään.

Hyvät, ilmaisetkin, työelämäpalvelut tuottavat kumppaneille kokemusta yhteistyön hyödyistä ja toimivat porttina syvempään yhteistyöhön. Yhteistyön kannattavuus ammattikorkeakoululle näkyy suoraan tunnusluvuissa: opiskelijoiden motivaatio valmistua kasvaa, kun he kokevat onnistumisia konkreettisisissa työelämän tehtävissä, saavat kontakteja työantajiin ja suosituksia työnhakua varten. Toimeksiantoina suoritetut opinnäytetyöt valmistuvat varmemmin, koska niillä on selkeästi yhdessä sovitut aikataulut ja tuloksia odotetaan. Työelämän toimeksiannoissa opiskelijoiden ammatti-identiteetti vahvistuu ja myös yrittäjyys alkaa kiinnostaa. Hyvät mahdollisuudet työelämäyhteistyöhön, modernit opetuskäytänteet ja dynaamisuus lisäävät koulun houkuttelevuutta ensisijaisena hakuvaihtoehtona ja herättävät kiinnostusta kansainvälisissä vaihto-opiskelijoissa. Lisäksi korkeakoulujen luotettavuus ja innovatiivisuus yhteistyökumppaneina kasvattaa työelämän kiinnostusta myös maksulliseen palvelutoimintaan.

Tällaisia onnistumisia ja pilkahduksia täydellisestä maailmasta on jo nähty. Nyt olisikin aika tarttua onnistumisiin – ja luoda niiden pohjalta yhteisiä käytänteitä. Kokemukset kertovat, että panostamalla työelämäyhteistyön kehittämiseen pitkäjänteisesti, olennaisena osana perustoimintaamme, voidaan parantaa monia keskeisimmistä tunnusluvuistamme ja samalla lisätä aluevaikuttavuutta.

Kirjoittajina
Sanna Poikkimäki, projektipäällikkö ja Eveliina Säkkinen, projektisuunnittelija, InnoMajakka-hanke 

Viestintäpäällikkö Anne-Maria Haapala alusti aiheesta Viestintä työyhteisötaitona. Millaisen roolin sinä olet omaksunut omassa työyhteisössäsi? Anne Peltolan paneelikeskustelussa ajatuksia taas vaihtoivat Mika Ylilehto (Vip), Inkeri Hedemäki (Liike), Jyrki Laitinen (Tekn), Jari-Pekka Kanniainen (OSAKO ja  Annikki Savolainen (Sote).

Kiitos runsaslukuiselle yleisölle; toivottavasti leivät maistuivat!

 Tulin kolme kuukautta kestävään harjoitteluun Oamkin rehtorin toimistoon vuoden alusta. Olen kasvatustieteiden opiskelija ja valmistun harjoitteluni jälkeen kasvatustieteiden maisteriksi, pääaineena kasvatuspsykologia. Harjoitteluni on kestänyt reilut kaksi kuukautta ja olen päässyt tutustumaan monipuolisesti Oamkin toimintaan. Harjoittelun aluksi sain tutustua Oamkin strategiaan ja käytännön kautta olen saanut huomata, miten siinä esitettyjä kehittämisen kohteita on lähdetty käytännössä työstämään.

Olen saanut käsityksen, että Oamkissa todella tehdään töitä opiskelijan edun ja hyvinvoinnin eteen, mistä hyvinä esimerkkeinä toimivat: toteutussuunnitelma-työryhmä, opinto-ohjauksen kehittäminen, opintopsykologitoiminnan laajentaminen, pedagogisten linjausten yhdenmukaistaminen sekä yksiköiden välisen yhteistyön lisääminen ja toiminnan yhdenmukaistaminen. Vaikuttaa siltä, että Oamkissa halutaan panostaa opetuksen laatuun, kuten monipuolisiin opetusmenetelmiin ja oppimisympäristöihin, mitkä ovat tärkeitä tekijöitä opiskelijan motivaation ja viihtyvyyden kannalta.

Olen saanut mielikuvan, että Oamkissa eletään murroksen ja kehittymisen ”aikakautta”. Eri työryhmät valmistelevat uudistuksia opetuksen ja oppimisen kehittämiseksi. Muutosten onnistumiseen tarvitaan kuitenkin aina kaikkien panosta. Jokaisen tulisikin tunnistaa itsessään muutosvastarintalinnun ääni, jotta uudet tuulet voivat lähteä liikkeelle.

 Aurinkoista kevään jatkoa!

Marjo Vilppola, harjoittelija, Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Toisen sisäisen auditoinnin jälkeen ajatukset palaavat 2000-luvun alkupuolelle, jolloin ihmeteltiin, eikö laatutyö tarkoitakaan sitä, että tehdään laadukasta sisältöä. Seuraavaksi kirjattiin excel-taulukoihin prosessikuvauksia ohjeistuksella alkakaa kerätä kaikenlaisia jo olemassa olevia kuvauksia toiminnastanne. Jossain vaiheessa jäi mieleen Asko Karjalaisen Oamkin laatukoulutuksessa julistama ilosanoma opetuksen kehittämisestä opiskelijapalautteen avulla. Pikkuhiljaa vuosien mittaan edettiin kaaoksesta kohti kirkkaampaa ymmärrystä, ja tänään laadunvarmistusjärjestelmän tuottama tieto ohjaa jo oikeasti toimintaa kohti parempaa huomista.

Ensimmäinen sisäinen auditointi keväällä 2010 oli harjoittelua sekä auditoijille että auditoitaville. Yksikössä kerättiin materiaalia ja valmistauduttiin auditointiin. Ällistys oli suuri, kun emme olleet tunnistaa raportista yksikköämme. Vaikka toiminta ei oikeasti olisikaan ollut niin vaatimatonta kuin auditointiraportista ilmeni, ei voi kiistää, että osaamisemme ei tullut esille haastattelujen välityksellä. Saldona oli kolme ”alkavaa” arvosanaa ja paljon kehittämiskohteita, joskin myös hyviä käytäntöjä löytyi.

Kulttuurialan yksikössä on totuttu käärimään hihat ja ryhtymään toimeen, ja ensimmäisen sisäisen auditoinnin paljastamat kehittämiskohteet otettiin reippaasti työn alle. Ammattikorkeakoulun tasolla tehtiin myös kovasti työtä toiminnanohjausjärjestelmän kokonaisuuden kehittämiseksi. Henkilökunnan laatuosaamista lisättiin omilla koulutuksilla mm. yksikön kehittämispäivien yhteydessä, osastokokouksissa ja sitouttamalla kaikki intran käyttöön ja tunnistamaan oma tonttinsa kokonaisuudessa.

Toinen sisäinen auditointi olikin positiivinen kokemus. Auditoijat puheenjohtaja Matti Alilan johdolla loivat hyvän tunnelman haastattelutilaisuuksiin ja kysymykset olivat selkeitä ja ymmärrettäviä. Raportti valmistui etuajassa ja oli ilon paikka tutustua siihen. Saldona oli kolme ”kehittyvää” ja yksi ”alkava” arvosana. Kritiikki kohdistui tunnistettaviin kohteisiin ja raportissa todettiin mm., että ”yksikön kehittämisessä ilmenee positiivinen, muihin toimijoihin luottava, luova ote. Sekä opiskelijoiden että henkilöstön haastatteluista henkii vapautunut, kaikenlaisen palautteen ja taiteellisen työn salliva ilmapiiri.

Sisäisen auditoinnin edellisen kierroksen jälkeen monia kehittämistoimia on käynnistetty. Erikoismaininnan saa opintotoimiston uudelleen organisoiminen ja tehtävänkuvien yhdenmukaistaminen sekä varahenkilöjärjestelmän nimeäminen. Samoin työryhmien tarkoituksen ja tehtävien tarkka kuvaaminen ja toiminnan dokumentointi intrassa on esimerkillistä. Työryhmien toimintaa on terävöitetty ja ne toimivat tarkoituksenmukaisesti. Tunnuslukuja ja tulosraportteja seurataan ja arvioidaan säännöllisesti yksikkö- ja osastotasolla ja ne vaikuttavat toiminnanohjaukseen.”

Kehittämistä riittää vielä matkalla kohti KKA:n auditointia ja sen jälkeenkin. Edelleen on välillä sellainen olo, että mitä enemmän toimintamalleja pyritään yhtenäistämään ja määrittelemään, sitä syvemmälle suohon joutuu. Matka erillisistä yksiköistä ja koulutusohjelmista oamkilaisiksi on vasta alussa. Toivon, että tulostavoitteiden paineessa muistamme yhteisen suunnan ja kiritämme toisiamme eteenpäin kampituksen sijaan.

Sisäisen auditoinnin jälkimainingeissa, 1.3.2011

Riitta Tötterström, Yksikönjohtaja, Kulttuurialan yksikkö, Oamk