Monthly Archive: helmikuu 2012

Älykkäästä nerokkaaksi yhteisöksi

Oulun kaupunki on valittu ehdokkaaksi ns. älykkääksi kaupungiksi. Oulu on mukana seitsemän ehdokkaan joukossa ainoana eurooppalaisena kaupunkina. Valinnalle löytyy perusteet siitä, mitä täällä on saatu aikaiseksi. Ainakin ulkopuolelta katsottuna toiminta Oulussa vaikuttaa varsin älykkäältä, sillä selvisimme jatkoon 364 hakijan joukosta. Euroopasta päihitimme Barcelonan, Frankfurtin ja Heraklionin. Pääpalkinto jaetaan New Yorkissa 8. kesäkuuta.

Olen istunut parissa kokouksessa Oulun kaupungin ja CIE:n edustajien kanssa pohtimassa, miten ja minkälaisen kärjen voisimme tuoda Oulun älykäs kaupunki -kampanjaan. Intelligent Community Forum -yhteisölle on nimittäin jätettävä tarkempi suunnitelma siitä, mikä on älykkään kaupungin toimintasuunnitelma.

Keskusteluissamme on vahvasti noussut esille älykäs oppiminen. Itse olen sen hahmottanut niin, että tässä asiassa ei mentäisi teknologia edellä vaan teknologiaa hyödynnettäisiin tarkoituksenmukaisena tapana kehittää oppimista. Fokuksessa Oulussa aiotaan pitää kaikki koulutustasot peruskoulutasosta ammatilliseen koulutukseen ja korkeakoulu-yliopistokoulutukseen asti.

Eräs mahdollinen tapa jäsennellä asiaa on se, että pyritään aktiivisesti edistämään koulutusvientiä, mietitään mitkä koulutusjärjestelmämme tavat tehdä asioita voidaan muokata koulutusviennin tuotteiksi. Tärkeää on muokata tulevaisuuden tahtotilaa, miten todellakin kehitymme nykyisestä älykkäästä yhteisöstä nerokkaaksi yhteisöksi.

Oululaisessa osaamisessa on mielestäni ainutlaatuista toimijoiden erityisen hyvä yhteistyömalli. Tämä näkyy mm. Innovaatioallianssin yhteistyössä, jossa yliopisto, ammattikorkeakoulu, VTT, Oulun kaupunki, Technopolis ja muut yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä hyvällä työnjaolla. Tavoitteena on, että osaamisympäristö kehittyisi entisestään ja olisi vielä tuloksellisempi, tuottaisi innovaatioita yrityksille ja elinkeinoelämälle. Siis ylipäänsä vahvistaisi Oulua älykkäänä yhteisönä, jossa asiat tehdään paremmin kuin muualla.

Muita älykkääseen oppimiseen ja älykkääseen yhteisöön liittyviä piirteitä tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen ohella olisivat teknologian avulla tapahtuva havainnollistaminen, vuorovaikutuksen joustavuuden parantaminen, verkostoituminen ja pelien hyödyntäminen oppimisessa.  Nerokkuutta olisi myös kehittää ja löytää sellaisia palveluja, jotka aidosti helpottaisivat jokaisen oululaisen tavallista arkea.

Ylipäätänsä on järkevää ja tarkoituksenmukaista, että jokainen osatoimija määrittelee tarkemmin oman roolinsa oppivan älykkään yhteisön toiminnassa, jotta kokonaisuudesta muodostuu jo nykyisen älykkään sijasta nerokas.

Jos kiinnostuit, niin lue lisää http://www.intelligentcommunity.org/ ja lähetä minulle ideoita.

Pedagoginen foorumi houkutteli osallistumaan

Kaikille avoin Pedagoginen foorumi järjestettiin Oamkissa jo toisen kerran. Mukana oli lähes sata opetuksen työelämälähtöisyydestä ja projektioppimisesta kiinnostunutta oamkilaista, sekä henkilöstöä että opiskelijoita. Avauksessa rehtori Jouko Paaso ja Ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja Asko Karjalainen pohtivat, miksi yhteinen keskustelu ammattikorkeakouluyhteisön sisällä on tärkeää. Jouko Paaso toi esiin Kimmo Mäen tutkimukseen (2012) viitaten, että opettajat saattavat jäsentää työtään erilaisista, toisilleen vastakkaisista työkulttuureista käsin. Asko Karjalainen nosti vahvasti esille arvo-osaamisen kehittämisen ja opiskelijoista välittämisen tärkeyden. Sekä Jouko että Asko painottivat opintojen joustavuutta: on hyväksyttävä se fakta, että opiskelijat käyvät töissä ja laadittava opintosuunnitelmat sen mukaisesti.

Laurea-ammattikorkeakoulun tutkimusjohtaja Katariina Raij kertoi kehittämisperustaisen Learning by Developing –pedagogiikan muotoutumisesta ja sen taustalla vaikuttavasta pragmatistisesta filosofiasta. LbD:n vakiintumiseen ja tuloksellisuuteen on vaikuttanut se, että kaikki opettajat on ”saatu junaan”, malli on kokonaisvaltainen koko opetustoiminnan läpäisevä sekä oppimisen autenttisuudelle perustuva. Kokeilunhalu, uskallus ”mennä metsään” ja epäonnistumisista oppiminen ovat olleet laurealaisten yhteisesti hyväksymiä periaatteita. Olennaisinta on, että oppiminen on uusien mallien luomista, eikä olemassa olevan tiedon toistamista. Projekteille perustuva oppimisen organisointi romuttaa yksittäisen opintojaksoille perustuvan opetussuunnitelman, koska projektien suunnittelussa osaaminen tulee väistämättä nähdä suurempiin kokonaisuuksiin liittyneenä. Pedagogisessa kehittämisessä on tutkimukselle perustuva vaikuttavuuden arviointi keskeistä. Katariina painotti myös johdon tuen merkitystä pedagogiselle kehittämistyölle.

Oamkin tekniikan yksikön lehtori Eero Nousiainen kertoi projektiharjoittelun toteutumisesta ohjelmistokehityksen suuntautumisvaihtoehdossa. Projektiharjoittelu on vakiintunut tapa rakentaa yhteistyötä paikallisten ohjelmistoyritysten kanssa. Eero toi esiin opiskelijoiden myönteisiä kokemuksia projektiharjoittelusta. Positiivisina tuloksina voidaan esittää myös projektiharjoittelun hyvät läpäisyluvut, jotka ovat olleet 97-100 %:n välillä. Opettajalta uudenlainen opetus vaatii uudenlaista suhtautumista ja epävarmuuden hyväksymistä. Haasteena onkin opettajien sitouttaminen projekteihin niin koulutusohjelman sisällä kuin laajemmin yksiköiden välillä. Haasteisiin voidaan vastata muuttamalla opintosuunnitelmia sellaisiksi, että ne mahdollistavat yhteistyöprojektit. Puheensa lopussa myös Eero korosti opettajien sitoutumiseen vaikuttavaa johdon sitoutumista.

Liiketalouden yksikön yliopettaja Jouko Isokangas esitteli Oamkin työelämäyhteistyön toimintamallia. Toimintamallin pedagoginen hahmotus tehtiin Engeströmin toiminnan teorian avulla, jonka nostaa opiskelijan tasavertaiseksi toimijaksi hankkeissa. Työelämäyhteistyön toimintamallissa keskeinen ajatus on palvelukoordinaattorin rekrytointi. Palvelukoordinaattorin tärkeimpiä tehtäviä on toimia yli yksikkörajojen ulottuvien, monialaisten hankkeiden edistäjänä ja yksiköiden välisen yhteistyön koordinoijana. Jouko painotti lopuksi tutkivan ja kehittävän yhteistoiminnallisen oppimisen edellyttävän opetuksen ja tki:n integroitumista, joka tarkoittaa siirtymistä pois luokkahuoneopetuksesta ja projektikokonaisuuksien lisäämistä opintosuunnitelmiin.

Loppukeskustelussa olivat yleisön kysymyksiin vastaamassa Katariina Raij, Asko Karjalainen, Jouko Isokangas, Eero Nousiainen, Anne Anttinen ja Irene Isohanni. Yleisön taholta mm. kysyttiin, mistä resurssit toiminnan kehittämiseen saadaan. Asko Karjalainen vastasi kertomalla valmisteilla olevasta hankehakemuksesta, joka toteutuessaan turvaisi mahdollisuudet pedagogiseen täydennyskoulutukseen.

Yleisö osallistui aktiivisesti Pedagogisen foorumin rakentumiseen esittämällä kysymyksiä ja kommentoimalla puheita. Tilaisuuden antiin on jokaisella oamkilaisella mahdollisuus perehtyä tarkemmin videoinnin kautta. Sekä videot että puhujien diaesitykset julkaistaan Heimossa.

Peda-tiimin puolesta,

Tiina Laajala ja Marianne Isola

Palautteen polut ja valtatiet

Pullantuoksuiset terveiset Välkkylän kellarikerroksesta! Eilen laskettiin pulkalla mäkeä alas kovaa vauhtia, syötiin pullaa sekä hulluteltiin ja tänään on aika taas keskittyä opiskelijaedustajan arkeen.

 Aloitin opiskelijakunta OSAKOn hallituksen jäsenenä vuoden vaihteessa ja nämä kaksi kulunutta kuukautta ovat olleet ehkäpä elämäni kiireisimpiä. Päivät ovat menneet uuden opettelussa sekä työryhmissä istuessa.

Kokonaiskuva työnkuvasta ei ole vielä täysin selkiytynyt, mutta uskoisin senkin tapahtuvan vuoden kuluessa. Laatutyö on yhtenä osana työnkuvaani ja olenkin opiskelijoiden edustajana sekä laatukoordinaattoreiden että opiskelijapalautekysely työryhmissä.

 Oamkissa on herännyt huoli opiskelijoiden heikosta osallistumisesta työryhmiin ja mielestäni huoli on aiheellinen. Paras kanava palautteen antamiselle ovat koulutusohjelmatiimit, jotka saivat kiitosta auditoinnissa. Niissä opiskelijajäsenet voivat tuoda opettajien ja henkilökunnan tietoon epäkohtia ja toimivia käytänteitä. Miksi opiskelijat eivät koulutusohjelmatiimeissä käy? Syitä on varmasti monia ja suoraa vastausta ei varmasti tiedä kukaan.

 Olemme viime aikoina keränneet palautetta ständeillämme vaihtuvin aihein ja huomanneet opiskelijoiden haluttomuuden antaa palautetta. Kysyessämme syitä tähän, muutama vastanneista opiskelijoista koki palautteen antamisen turhana, koska sillä ei koeta saavutettavan mitään. Tulisiko palautteen käsittely tuoda lähemmäksi opiskelijaa? Tällä tavoin opiskelijat näkevät, miten heidän antama palaute vaikuttaa koulutuksen kehittymiseen.

 Opiskelijoiden aktivoiminen ei ole pelkästään opiskelijakunnan ja koulutusalajärjestöjen tehtävä, vaan myös koulutusohjelmavastaavien ja henkilökunnan yhteinen päämäärä. Opiskelijalähtöisessä ammattikorkeakoulussa opiskelija tuntee vaikuttamisen reitit ja uskaltaa kulkea niitä. Meidän on yhdessä rohkaistava kaikkia opiskelijoitamme astumaan vaikuttamisen polulle.

 Tiina Meriläinen, opiskelijakunta OSAKO

Sosiaali- ja terveysalan kirjasto esittelyssä

Sosiaali- ja terveysalan kirjasto esittelyssä

Uusi Sosiaali- ja terveysalan kirjasto valmistui juuri sopivasti joulu(lahja)ksi 2011. Muuttopuuhiin päästiin heti joulun jälkeen. Muuttolaatikoita tyhjennellessä ja aineistoa paikoilleen järjestellessä työtä sitten riittikin! Ohessa yksi kuva vielä kirjaston muuttopuuhien varrelta, kun muuttolaatikkopinot vielä hallitsivat kirjastoa:

Mutta lopulta kaikki tavarat ovat löytäneet paikkansa ja toiminta uusissa tiloissa on päässyt oikeasti käyntiin. Faktoja: Kirjastosta löytyy nyt tilaa yhteensä 1177 neliötä. Kirjaston takana on arkkitehtitoimisto HML, arkkitehti Jukka Lahtinen sekä sisustusarkkitehti Leena Koponen. Hyllymetrejä kirjastossa on noin 1500. Kokoelmiin kuuluu noin 48 000 säilytysyksikköä. Uudet tilat ovat saaneet paljon positiivista palautetta, ja ihan aiheestakin. Monet ovat kommentoineet kirjaston värimaailmaa rohkean pirteäksi. 🙂 Ja tältä se kirjasto näyttää:

Kirjastosta löytyy myös atk-luokka, joka on vapaasti käytettävissä silloin kun siellä ei ole opetusta. Opetustilanteen voi tarkistaa oven vierestä löytyvästä lukujärjestyksestä. Luokassa on 24 tietokonetta, kaksi skanneria ja tulostin.

Uudessa kirjastossa on myös ihan runsaasti varastotilaa:

Hiljaisessa lukutilassa voi keskittyä rauhassa. Tila on vapaasti käytettävissä kirjaston aukioloaikoina.

Kirjastonkäyttäjillä on mahdollisuus hyödyntää myös kolmea ryhmätyötilaa. Tämän lisäksi kirjastosta löytyy vastikään käyttöön saatu av-huone, jossa on mahdollista katsella videoita, dvd- ja bluray-levyjä. Tiloja voi myös varata etukäteen – asiasta kannattaa kysyä lisää kirjastosta.

Muuton yhteydessä Sosiaali- ja terveysalan yksikkö nimesi rakennukset uudestaan. Kirjasto löytyy uudisrakennuksen (Paasi) ensimmäisestä kerroksesta.

Opaskartta kiinteistöön: http://www.oamk.fi/toolbox/fileuploads/kiviharjuntie_8n_opastekartta.pdf.

Kirjaston aukioloajat löytyvät nettisivuilta: http://www.oamk.fi/kirjasto/tietoa_kirjastosta/kirjastot_ja_aukioloajat/.

Tervetuloa tutustumaan Soten kirjastoon!

Salman Rushdie: Vimma (2002)

Keski-iän kriisiä poteva nukentekijä Malik Solanka pakenee vaimoaan ja lastaan Lontoosta New Yorkiin, mistä käynnistyy maukas, satiirinen ja filosofinen tarina. Solanka pohtii elämäänsä ja nyky-Amerikan menoa kyyniseen, mutta älykkääseen tyyliin, ja surkuttelee, kun hänen luomansa Pikku Aivot -nukke on riistäytynyt hänen kontrollistaan markkinakoneiston vietäväksi. Hän myös törmää viehättävään, salaperäiseen Milaan, joka osoittautuu nuken faniksi, ja sotkeutuupa murhamysteeriinkin, ja kokee uuden inspiraation aallon nukkejen parissa. Hän luo Milan ja erään toisen ystävänsä kanssa virtuaalisen nukkemaailman, joka alkaakin toistaa pelottavalla tavalla itseään tosielämässä, ja Solanka joutuu osaltaan ”luomiensa” tapahtumien pyörteeseen traagisella tavalla.

Intialaissyntyisen, sittemmin brittiläistyneen Rushdien romaani on erittäin värikäs, ja modernilla tavalla tyylikäs sekoitus erilaisia tyylilajeja, mutta pohjavireinä ovat silti draama, sekä filosofinen satiiri. Päähenkilö tekee jatkuvasti havaintoja, jotka sotivat hänen maailmaansa vastaan, mutta jotka myös vetävät häntä syvemmälle todellisuuden absurdiuteen. Vaikka teos sisältää varsin popularistisiakin elementtejä, kuten romantiikkaa ja jännitystä, ne tukevat luontevasti juonen muita elementtejä. Itseni kirja piti ainakin otteessaan – luin sen yhdeltä istumalta.

-Sakari

 

Kunnallispolitiikkaa ja laskiaispullaa

Edelliset viikot ovat malliesimerkki siitä, kuinka vaihtelevaa työskentely opiskelijakunnan hallituksessa voi olla. Viime tiistaina minä (eli Liisa), hallituksen puheenjohtaja Markus ja pääsihteeri Tapio matkustimme taas Helsinkiin SAMOKin tapahtumiin. Ohjelmassa oli edunvalvontakoulutus, pj-ps-tapaaminen sekä pj-evakko. Nuo pj-evakot ja ylipäätään tapahtumat ovat valtavan tärkeä tuki tällaiselle aloittelevalle toimijalle. Tämän parin kuukauden aikana, minkä olen hallituksen varapuheenjohtajan toimea hoitanut, olen oppinut paljon uutta sekä saanut myös itsevarmuutta työhöni.

Kestoteemoja alkuvuodessani ovat olleet vuosijuhlat ja ympäristötyö. OSAKO viettää 15. vuosijuhliaan toukokuussa, ja järjestelyt ovat täydessä käynnissä.  Ympäristöasioita olen käsitellyt sekä OSAKOn että Oamkin ympäristötiimeissä: seuraavan kerran Oamkin tiimi kokoontuu tämän viikon perjantaina. Tänä vuonna tiimissä luodaan Oamkin kestävän kehityksen suunnitelma vuoteen 2015. OSAKOn luomuruokapiirin kehittely on myös lähtenyt käyntiin alun yskähtelyjen jälkeen. Sivusto toteutetaan tietojenkäsittelyn opiskelijoiden projektina. Tilaamaan ruokapiiristä pitäisi päästä syksyllä, ja tilata voivat sekä opiskelijat että henkilökunta.

Keskiviikkona 22.2. oli tärkeä päivä: OSAKOn, OYYn ja O’Diakon yhteisen kunnallispoliittisen ohjelman julkaisutilaisuus Valveella. Paikalla oli ilahduttavan paljon väkeä ja myös median edustajia. Jos ja kun haluamme ajaa kunnallisvaaleissa opiskelijoiden etuja, työ on aloitettava jo nyt kun puolueet eivät ole vielä lyöneet lukkoon omia ohjelmiaan. Kärkiteemojamme ovat opiskelijahyvinvointi eli liikunta ja terveydenhuolto, sekä joukkoliikenne.

Tänään puolestaan nähdään erilainen puoli hallitustyöstä Laskijaisen muodossa. Pullan leipominen ja tarjoilu, laskutyylien tuomarointi ja lipunmyynti illalla baarin ovella ovat mukavaa vaihtelua (etenkin ne pullat).

 

Hautuumaavuoro

lipunmyynnissä tänään

miksi lupasin?

 

Hienoja yrittäjyystarinoita

Rehtorin työ on luonteeltaan hallinnollista, ja usein työaikaa kuluu erilaisten hankalien henkilöstöasioiden hoitamiseen. Niinpä tulee tunne, että iloisia positiivisia kokemuksia saisi työhön sisältyä enemmän. Kyllähän nyt kerran vuodessa sellaista tapahtuu…  vitsi vitsi, sillä saattaahan sitä olla parikin kertaa vuodessa iloinen.

Eilen oli mukavat fiilikset. Sain osallistua Tekniikan yksikössämme järjestettyyn yrittäjyysiltapäivään, jossa insinööriksi valmistuneet tai muuten yksikön kanssa tekemisissä olleet yrittäjät kertoivat omat tarinansa. Erityisesti yritysten syntymiseen liittyvät kertomukset olivat mieleenpainuvia.

Aluksi kansanedustaja Esko Kurvinen kertoi perheyrittäjyydestään ja siitä, miten monipuolisista mahdollisuuksista on otettava kiinni, jos ei muuta yrittäjyyden pohjaa löydy. Kuulimme myös Jussi Tuohinon JT-Service-yrityksen alkutaipaleen haasteista, kun opiskelu ja yrittäjyys piti yrittää sovittaa toisiinsa. Tuohino saattoi tulla yövuorosta traktorilla kouluun. Hän kiittelikin opettajien positiivista ja joustavaa asennetta.

Mielenkiintoinen oli Oumanin toimitusjohtaja Martti Jokelaisen esitys. Jokelainen kuvasi alkuaikoja, kun keksijän yksiössä kehitetyn tuotteen uskottavuutta piti kasvattaa erilaisilla markkinointikampanjoilla, joissa melkein kaikki keinot olivat sallittuja. Pienestä alusta on kasvanut 60 henkilön yritys, joka tekee 10 miljoonan liikevaihtoa.

Kuulimme hyvin omakohtaisia kokemuksia siitä, miten perheyrityksessä yrittäjyysasenne on kehittynyt matkan varrella. Johanna Koskelainen kertoi vaiheistaan Kymppi-Eristyksen toimitusjohtajaksi. Kysyin häneltä, että voiko yrittäjäksi kouluttaa. Arvasinkin vastauksen, että ns. yrittäjyyden ”temppuoppia”, siis liiketaloutta, kirjanpitoa, markkinointia ja tämän tapaisia asioita voi opettaa ja opiskella. Sen sijaan olennaista on asennoituminen yrittäjyyteen. Yrittäjyysasennetta voi olla hyvinkin paljon, vaikka ei olisi omaa yritystäkään.

Monta hyvää tarinaa ja paneeli jäi kuulematta, sillä seuraava kokous odotti. Jäin kuitenkin pohtimaan, miten Oamkissa voidaan luoda yrittäjyyden kehittymiselle otolliset olosuhteet. Näitä voidaan aikaansaada suosimalla projektimaista oppimista, investoimalla erilaisiin kehittämisympäristöratkaisuihin, suosimalla monialaisuutta ja ylipäänsä tarjoamalla monenlaista tukea, mm. ammattikorkeakoulun yrityshautomossa. Yrittäjyyskoordinaattori Jouko Isokankaalta kuulin, että Oamkista syntyy vuosittain vähintään 10 uutta yritystä.

Monialaisena ammattikorkeakouluna meillä on hyvät mahdollisuudet edistää yrittäjyyttä. Sanotaanhan, että eri alueiden rajapinnassa syntyvät parhaat innovaatiot. Tekniikan yksikön hienossa yrittäjyysiltapäivässä vahvistui se, että sieltä löytyy jo runsaasti monialaisuuden mahdollisuuksia. Kun hyödynnämme koko ammattikorkeakoulun osaamispaletin, tekniikan lisäksi liiketalouden, sosiaali- ja terveysalan, kulttuurialan, luonnonvara-alan osaamisen, niin edellytykset innovatiivisten yritysideoiden syntymiselle ovat erinomaiset. 

Terry Pratchett: Keskiyö ylläni

Nuorten fantasiasarjan neljäs osa on sävyiltään edeltäjiään huomattavasti synkempi, vaikka kerronta onkin Pratchettille tyypillistä hilpeää verbaaliakrobatiaa. Sarjan päähenkilö Tiffany Särkynen on jo 16-vuotias ja koska hän sattuu olemaan Liitumaan oma noita-akka, hän kokee ja näkee päivittäin asioita, jotka ovat tehneet hänestä huomattavasti ikäänsä kypsemmän.

Noita on yhteisössään monella tapaa korvaamaton henkilö ja Liitumaan asukkaat kohtelevat noitaansa yleensä kunnioittavasti mutta nyt jokin on pielessä. Ihmisten asenteet ovat muuttuneet oudon vihamielisiksi. Tilanne kärjistyy, kun paroni kuolee hämärissä olosuhteissa ja tapaukseen liittyy Tiffany, hiilihanko ja pussillinen taalareita.

Ihan kuin murhasyytteessä ja noitavainossa ei olisi tarpeeksi sulateltavaa, on Tiffanylla lisäksi lemmenhuolia. Hänen melkein poikaystävänsä, paronin poika Roland on kihlautunut herttuattaren ärsyttävän tyttären kanssa.  Tiffany joutuu varsinaiseen tulikokeeseen, kun hän yrittää kaiken tämän keskellä hoitaa noidan tärkeät velvollisuudet. Apunaan (ja riesanaan)hänellä ovat Nac Mac Feeglet, rääväsuiset ja huonosti käyttäytyvät siniset pikkumiehet.

Pratchett onnistuu käsittelemään rankkoja teemoja tekemättä lukijansa oloa silti ahdistuneeksi. Keskiyö ylläni on jatkoa teoksille Vapaat pikkumiehet, Tähtihattu ja Talventakoja mutta vauhdikas ja monisyinen tarina toimii myös itsenäisenä teoksena.

Hanne

Vuosikellosepän tiedotteita

Oamkille on taottu uusi, entistä ehompi vuosikello! Hankintapäätös vuoden 2012 vuosikellosta hyväksyttiin laatutyöryhmän kokouksessa 25.1.2012. Hyvät vuosikellot ovat tunnetusti harvinaisia. Vuosikelloseppä kuitenkin voi ilolla kertoa, että Oamkin laadukas vuosikello on sijoitettu turvalliseen paikkaan kaikkien nähtäville: Heimoon.

Vuosikellosepän näkökulmasta tuleva vuosi näyttää positiiviselta. Erikoiskaupan liiton toteuttamassa alan suhdannekyselyssä (Taloussanomat 7.2.2012) 63 prosenttia vastaajista odottaa vuosikellojen myynnin kasvavan tammi–kesäkuussa yli kaksi prosenttia. Vuosikellokaupalla on koko valtakunnan positiivisimmat myyntiodotukset! Tämän takia vuosikellojen saatavuus voi kevään mittaan kärsiä ja odotusajat kasvavat – Oamk teki hyvät kaupat onnistuessaan hankkimaan vuosikellonsa heti alkuvuodesta.

Vuosikellojen kasvava kysyntä näkyy valitettavasti myös harmaana taloutena. Suositulla Suomi24-keskustelupalstalla ihmeteltiin uutisen jälkeen, onko kukaan kiinnittänyt huomiota Huutonetin vuosikellokauppiaisiin. Myyntipalstalla kuulemma liikkuu tyyppejä, joilla on kymmeniä, jopa satoja vuosikelloja myynnissä. Miten kukaan yksityinen ihminen voi omistaa noin paljon vuosikelloja, kysyi eräs huolestunut kansalainen. Vai ostavatko nämä Huutonetin vuosikellokauppiaat kellonsa halvalla eBaystä (siellä samat vuosikellot kuvia myöten!!!) vai myyvät ne meikäläisille Huutonetissa? Eikös tuo ole jo veronkiertoa? Oamkin vuosikello on taottu yhteistyössä useiden vuosikelloseppien kanssa, joten sen alkuperästä ei onneksi ole epäilyksiä. Käyntitarkkuudessakaan ei ole moittimista, karkausvuodetkin on otettu huomioon jo ennakolta.

Laadukkaiden vuosikellojen himo saattaa pahimmillaan johtaa jopa rikollisiin tekoihin. Trendikkäässä Nousevat julkkikset -blogissa esiteltiin joulukuussa 2011 varoittavana esimerkkinä Mikko X., jonka epäillään järjestäneen oman arvovuosikelloliikkeensä ryöstön lokakuun lopulla. Mikko X:n epäillään toimineen yhteistyössä ryöstäjän kanssa ja suunnitelleen hänen kanssaan valeryöstön vuosikelloliikkeeseen. Tällä hetkellä sekä Mikko X. että valeryöstäjä ovat onneksi poliisin hallussa törkeästä petoksesta epäiltynä. On sanomattakin selvää, että Oamkin vuosikello on tarkoitettu vain Oamkin toiminnan kehittämiseen, eikä sillä ole mitään tekemistä rikollisen toiminnan kanssa.

Kaikkien oamkilaisten onneksi Oamkin vuosikello 2012 on omassa läpinäkyvässä suojassaan turvassa mustan pörssin keinottelijoilta ja valeryöstäjiltä: se löytyy otsikon Muut prosessiin liitetyt tiedostot –otsikon alta osoitteesta: https://intraweb.oamk.fi/toiminnan_ohjaus/index.php?sivu=dokumentit&jarjestys=&suunta=&v_dok=2012

Marianne Isola, yksi vuosikellosepistä

Luonnonvara-alan tulevaisuudesta

Faktat puhuvat luonnonvara-alan tulevaisuudesta, ja ne kertovat enemmän kuin tuhat auvoista kuvaa kuokasta ja Jussista. Maataloustilastojen perusteella näyttää ankealta ja viljelijöiden puskaradiossa rätisevät vaikeat ajat.

Suomessa oli viime vuonna 62 767 maatilaa, ja määrä väheni edellisvuoteen verrattuna 1 400 tilalla. Viidennellä tiloista oli alle 10 peltohehtaaria käytettävissään ja vuokrapeltoa oli yli puolella tiloista. Viljelijöiden keski-ikä, joka on tällä hetkellä 50,6 vuotta, on noussut kovaa vauhtia, ja se on nyt kolme vuotta korkeampi kuin kymmenen vuotta sitten.

Asiaa ei auta yhä enenevät jopa peltokartelleiksi yltyneet viljelykelpoisten maiden vuokrat. Etenkin maidontuotannon keskusalueilla lisäpeltoa on lähes mahdotonta vuokrata – jos et satu olemaan lottovoittaja, mitä tuskin moni maatalouden harjoittaja on.

Positiivista tässä kurjuuden keskellä kuitenkin on, että suurimpien tilojen (yli 75 ha peltotilaa) viljelijät ovat keskimäärin alle 46 vuotiaita. Negatiivinen näkökulma tähän asiaan on, että saadaanko asia pysymään näin. Asiaa ei auta opetus- ja kulttuuriministeriön esitys siitä, että luonnonvara-alan koulutus tullaan vähentämään pyöreään nollaan seuraavien vuosien aikana.

Jos halutaan taata suomalaisen puhtaan ruuan tuotanto, sekä maatalouden elpyminen ja edes nykyisellään säilyminen, on koulutusta alalle oltava saatavilla. Erityisesti tämä tarve korostuu pohjoisen viljelyoloissa, jotka ovat ainutlaatuiset ja hyödynnettävissä entistä tehokkaammin. Joka vuosi hakijoita Ouluun luonnonvara-alan koulutusohjelmiin on jopa yli puolet enemmän kuin paikkoja voidaan antaa. Tämä kertoo nuorten kiinnostuksesta nyt niin heikolta näyttävää alaa kohtaan, on aika toimia Suomen maaseudun hyväksi.

Jenni Lehtola