Monthly Archive: kesäkuu 2012

Todiste onnistuneesta lomasta

Onnistuneen loman tunnistaa siitä, että töihin palatessaan ei muista salasanaa työsähköpostiin eikä intraan. Kokosin tähän joitakin ohjeita, miten tuollaisen loman saa itselleen järjestettyä:

  • Lomaan valmistautumisen rituaaleja on työpöydän siivoaminen. Kaaos työpöydällä säilyy mielessä pitkään loman alussa ja alkaa hirvittää hyvissä ajoin ennen töihin paluuta. Jos työpöytä onkin aina siisti ja kaaos onkin työsähköpostissa tai koneella, siivoa ne.

  • Ennen lomaa et ehdi saada kaikkia keskeneräisiä töitäsi valmiiksi. Hyväksy se! Kun siivoat työhuoneessasi, valitse, mitkä työt teet valmiiksi ennen lomalle lähtöä ja tee lista niistä töistä, jotka jäävät kesken.

  • Päätä loman jälkeiseen aikaan jäävistä tehtävistäsi 1-2 asiaa, joihin tartut heti lomalta palattuasi. Jätä lista työpöydälle odottamaan ja unohda sen sisältö loman ajaksi. Näin tekemättömät työt eivät rasita lomalla.

  • Suunnittele lomasi väljästi. Samalla tulet miettineeksi, mitä lomaltasi haluat, mutta et sido itseäsi liikaa aikatauluihin.

  • Salli itsellesi poikkeukset suunnitelmastasi. Jos jotakin jää tekemättä, se ehkä tulee tehtyä myöhemmin sopivan inspiraation iskettyä rentouttavan loman jälkeen. Näin irtaudut töistäsi muulloinkin kuin lomalla.

  • Jos mahdollista, järjestä heti lomasi alkuun jokin reissu lähelle tai kauas. Silloin varmimmin irtaudut töistäsi heti eikä töiden unohtamiseen kulu ensimmäinen lomaviikko.

  • Huolehdi lomarauhastasi! Sulje työpuhelin ja laita sähköpostiisi lomavastaaja. Älä ota läppäriä tai iPadiä työasioita varten laiturille tai aurinkotuoliin. Jos erehdyt ottamaan jonkin laitteen mukaasi, älä avaa sitä vaan totea, että olet lomalla.

  • Jos mieleen pääsee nousemaan hyödyllisiä ideoita työhön liittyen, kirjaa ne jonnekin ylös ja unohda sitten.

Ota ennen lomaa talteen IT-palvelujen helpdeskin puhelinnumero. Sähköpostia kun ei pääse lähettämään eikä intrasta tai ekstranetistä hakemaan puhelinnumeroa ilman salasanaa…

Rentouttavaa lomaa kaikille!

 

Kesän toivotukset kellarista

Kesä on tullut myös OSAKOn toimistolle. Hallitus on lähtenyt jo kesälaitumille, ainoastaan minä hallituksen puheenjohtajana päivystän toimistolla yhdessä työntekijöiden kanssa. Hallituksen jäsenet ovatkin lomansa ansainneet uutteralla työnteollaan. Haluankin siis toivottaa oikein hyvää lomaa heille!

 

Vietimme hallituksen kanssa toukokuun viimeisen päivän poissa toimistolta ja kasasimme yhteen kuluneen kevään. Paljon on ehtinyt viidessä kuukaudessa tapahtua. Kaksi uutta työntekijää, uudistettu Osakolainen, uuden opiskelijoille suunnatun mobiilikortin käyttöönotto ja niin edelleen.

 

Jotta elämä ei kävisi tylsäksi ja yksitoikkoiseksi, tapahtuu toimistollamme jälleen muutoksia. Kulttuurisihteerimme Erja siirtyy uusien haasteiden pariin ja käynnissä onkin jo seuraajan etsintä. Toivottavasti löydämmekin yhtä loistavan työntekijän Erjan tilalle. Mielestäni opiskelijajärjestötyön ei pitäisikään olla paikka, johon uraudutaan. Se on paikka hankkia kokemusta ja kontakteja. Työ, joka toivottavasti kehittää henkilöä seuraavia haasteita varten.

 

Jälleen elokuussa palaamme täysillä voimilla töihin, uudella kulttuurisihteerillä vahvistettuna. Nyt toivotankin kaikille oikein hyvää kesää omasta ja koko OSAKOn puolesta. Muistakaa nauttia kesästä ja elämästä!

 

Kesästä intoa,

voimaa, paloa uutta

syksyn jaksaa taas

 

– Markus Mäkitalo –

Katso lähelle

Sinä tuttu, jota en taaskaan moikannut kun pyöräilit vastaan: 

anteeksi, jätin jälleen rillit kotiin.

Oma likinäköisyyteni aiheuttaa huvittavia ja joskus nolojakin tilanteita, mutta konkreettinen lähelle katselu ei aina ole huono asia. Ekologisessa elämäntavassa lähi-etuliite liittyy moneen asiaan.

Lähiympäristöön vaikuttaminen on helppoa ja kaikkien ulottuvilla

Vaikuttaminen ja osallistuminen lisäävät onnellisuutta ja sen kautta välittämistä, välittäminen taas saa taistelemaan terveen, hyvinvoivan elinympäristön puolesta. Ihanaa uutta yhteisöllisyyttä ja lähiympäristöä katutasolla värittävää toimintaa edustaa muun muassa ravintolapäivä, missä passiivisen kuluttamisen sijaan luodaan itse. 

Omassa työssäni kierrätysvaatteiden suunnittelijana koetan toteuttaa ajatusta kannustamalla asiakkaitani osallistumaan myös itse suunnitteluun. Uniikkivaatteeseen muodostuu tunneside, joka kannustaa säilyttämään, toisin kuin ketjuvaatteisiin, joiden halpa hinta ja geneerinen ulkoasu oikein huutavat arvottomuutta.

Kotitalousjätteiden kierrätys, lihansyönnin vähentäminen, kävelyn, pyöräilyn ja julkisten kulkuneuvojen käyttö autoilun sijaan, vaatteiden ja tavaroiden korjaaminen ja kierrätetyn tai ekologisesti tuotetun tavaran ostaminen, turhien kemikaalien välttäminen… Nämä liikkeet ovat vähintä, mitä voimme tehdä arjessa kestävän kehityksen puolesta.  Ja sen kummemmin ekologisuutta alleviivaamatta meidän pitäisi kuluttaa vähemmän, mutta laadukkaammin, kerätä tavaran sijaan elämyksiä, kuluttaa palveluihin ja tukea lähiympäristön yrittäjiä, tapahtumajärjestäjiä ja taiteilijoita. Heitä, jotka tekevät meidän kaikkien kaupungista elävämmän, toimivamman ja kauniimman. 

Ruoka-asioissa kannattaisi suosia lähellä tuotettua, itse viljeltyä tai keräiltyä. Ekovaihtoehtoja löytyy myös teollisempia makuja himoitsevalle kaupunkilaiselle. Suomalaiset kaupat heittävät ruokaa roskiin kymmeniä miljoonia kiloja vuodessa, ja niinpä kierros lähikauppojen roskiksille voi tuottaa hyvinkin mielenkiintoisia ruoka-aarteita. Tai mikset menisi metsään: vitamiinipommit nokkoset, voikukat ja horsmat valloittavat juuri tälläkin hetkellä tienvarsia ja joutomaita, ja ovat vapaasti kenen tahansa poimittavissa, samoin kuin marjat ja sienet myöhemmin kesällä ja syksyllä. Ennen marja-aikaa voi poimia vaikkapa mustikanlehtiä, jotka sopivat syötäväksi sellaisenaan ja ovat superterveellisiä. Keräilyyn ei Oulun kokoisessa ja näköisessä kaupungissa tarvita autoa tai edes pyörää: ihan keskustan tuntumasta löytyy luontoa riittävästi kaikkien em. tuotteiden hankintaan. Sitä paitsi jalan näemme enemmän, huomaamme pienetkin yksityiskohdat, ihmiset, ilmeet, kuulemme linnun laulun, haistamme kasvit, tehtaat ja  koiran jätökset. Tällainen jalat maassa -asenne ei ole vain ekologinen, vaan myös juurruttaa lähiympäristöön ja saa rakastamaan sitä – myötä- ja vastamäessä! Ja silloin motivaatio tuon ympäristön suojelemiseen on jo syntynyt.

Katja Iljana,
vaatesuunnittelija

Kesälomien laadunvarmistus

Oamkin laaduntekijät alkavat jo jäädä kesälomille ja kesävapaille.  Puutarhanhoito lienee suosituinta harrastetta kesäpäivien kuluttamisessa ja siksipä en malta olla antamatta vielä pientä oppituntia tähän liittyen.  Blogi on siihen varmaan aivan hyväksyttävä tapa myös meidän pedagogisessa viitekehyksessämme.

Kun nyt vapaallanne riennätte taimimyymälöihin ostamaan puutarhatilkuillenne puita, pensaita tai perennoja, niin oletteko tietoisia, että ostamanne kasvit ovat  läpikäyneet lakisääteisen laadunvarmistuksen. Meillä Suomessa Taimiaineistolaki ja Asetus koristekasvien taimiaineiston tuottamisesta ja markkinoinnista säätävät, että taimien tuottajilla ja markkinoijilla on oltava laadunvarmistus ja myytävien taimien on täytettävä lakisääteiset laatuvaatimukset.

Mitä siis on taimituotannon laadunvarmistus?  Asetus määrittää siitä seuraavaa:

”Koristekasvien taimiaineiston tuottajan, markkinoijan ja maahantuojan on järjestettävä toimintansa laadunvarmistus, ottaen huomioon toimintansa tai toimintojensa erityisluonteen, siten, että:  

1) tuotantojärjestelmän kriittiset vaiheet, jotka vaikuttavat aineiston laatuun tunnistetaan;

2) kriittisten tuotantovaiheiden seurannasta ja valvonnasta pidetään kirjaa;

3) näytteiden ottaminen ja niiden tutkiminen tapahtuu Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymällä tavalla; …”

Teksti jatkuu vielä, mutta tässä ehkä oleellisin tieto. Tällaisen laadunvarmistuksen siis käyvät läpi ostamanne syreenit, angervot, pionit, kuunliljat ym.

Millaista laatua taimilta sitten vaaditaan?  Tähänkin löytyy asetuksesta runsaasti ehtoja. Asetuksen mukaan  markkinointia varten saa tuottaa, markkinoida ja maahantuoda vain sellaista taimiaineistoa, joka: 

  • on kooltaan ja muodoltaan kullekin lajille ja lajikkeelle tyypillistä
  • on riittävän nestepitoista (normaali nestejännitys)
  • astia- tai paakkutaimien juuripaakku on juurtunut siten, että se pysyy hyvin koossa
  • paljasjuuristen taimet ovat lepotilassa;
  • normaalioloissa oikein istutettuna ja asianmukaisesti hoidettuna taimi juurtuu ja alkaa kasvaa

Näiden lisäksi taimien on täytettävä terveysvaatimukset ja ne on oltava oikein nimetty. Taimista täytyy siis löytyä nimilappu, joka kertoo kasvin nimen, mutta lisäksi tuotantomaan ja viljelijän tai myyjän nimen. Kun seuraavan kerran menette taimia ostamaan, tarkistakaapa täyttävätkö myytävät taimet näitä laatuvaatimuksia.

Voimmeko me Oamkissa ottaa tästä jotain oppia omaan toimintaamme. Sitä voitte jokainen itseksenne miettiä niitä taimia istutettaessanne.

Hyvää kesää kaikille!

Paula Syri

 

 

Ammattikorkeakoulut tunnetaan edelleen huonosti

Ammattikorkeakouluilla on nyt kokeiluvaiheesta lähtien noin kahdenkymmenen vuoden historia. Edelleenkin ammattikorkeakoulut tunnetaan Suomessa, jopa päättäjien keskuudessa, kovin huonosti. Näin on myös Oulun seudulla. Ammattikorkeakoulujen alkuvaiheen haasteita on ollut erottautuminen yliopistosta. Ammattikorkeakouluväki on usein itsekin ollut vahvistamassa ammattikorkeakoulun ”alisteista” asemaa yliopistoon nähden – onhan meistä suurella osalla yliopiston koulutustausta. Alkuvaiheessa tehtiinkin ehkä virhe siinä, että profiilin nostossa oltiin usein luomassa ns. pikku-yliopistoa. Tämä oli väärä profiilivalinta, koska yliopiston vahvoilla alueilla, erityisesti tiedelähtöisessä tutkimustoiminnassa, emme missään nimessä pärjää heille. Tämä ei myöskään ole tarkoituksenmukaista, vaan ammattikorkeakoulun profiilissa on korostettava ammatillista osaamista sekä opetukseen kytkeytyvää käytännönläheistä kehittämisosaamista. Amk:sta valmistuneilla ei todellakaan ole hävettävää osaamisessaan; se vastaa työelämän oikeisiin tarpeisiin. Jos ajatellaan, perustutkinnon ohella, esimerkiksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tuomaa osaamista, uskon sen täyttävän työelämän odotukset varmasti yhtä hyvin kuin yliopiston tuottaman saman alan maisteritutkinnon. Onhan tutkinnon suorittaneella takanaan amk-perustutkinto, vähintään kolmen vuoden työkokemus sen jälkeen ja työn ohessa suoritetut työelämän tarpeisiin sovitetut ylemmän amk-koulutusohjelman opinnot. Ylipäänsä meidän on itsekin tunnistettava ammattikorkeakoulun vahvuudet ja profiilin ominaispiirteet, vahvistettava niitä sekä tehtävä ne tunnetuksi ympäröivässä yhteiskunnassa.

Ammatillinen osaaminen on luonnollisesti myös ammattiopiston ja muiden koulutustoimijoiden profiilissa keskeistä. Erottaudumme näistä muista ammatillisen koulutuksen tuottajista siinä, että meillä ammatilliseen osaamiseen liittyy kehitystoiminta, joka tukee työelämälähtöisten innovaatioiden kehittymistä, uusia liiketoimintamalleja ja ylipäätänsä työelämää kehittävää osaamista. Ammattikorkeakoulujen ammatillisen osaamisen tuottaminen on tehtävä tiiviissä yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Tämä luo ammattikorkeakoulun toiminnalle isoja pedagogisia haasteita. Ammatillinen oppiminen ja siihen liittyvä kehitys- ja innovaatiotoiminta tulee olla keskiössä, ja näihin liittyy monialaisuuden hyödyntäminen ja työelämäläheisyys. Toiminnassa on hyödynnettävä parhaita oppimista ja osaamisen kehittymistä tukevia tietoteknologia- ja verkkopohjaisia työkaluja.

Kansainvälisyys ja kansainvälisyysvalmiudet ovat tärkeä osa ammattikorkeakoulujen osaamisprofiilia. Erityisen tärkeää on luoda ns. strategisia kumppanuuksia, joiden avulla entistä paremmin kykenemme tuomaan lisäarvoa Oulun alueen osaamistarpeisiin. Luonnollisesti kansainvälisyyden sivutuotteena sekä henkilöstön että opiskelijoiden edellytykset toimia kansainvälisessä yhteistyössä, sekä auttaa alueen työelämää tässä, paranevat oleellisesti.