Arkielämän riski- ja kriisiviestintää
Näin opintojen viime metreillä on aina mukava muistella menneitä ja miettiä oppimaansa. Kolme vuotta sitten aloitimme koulun innokkaina oppimaan uusia tietoja ja taitoja, jotka tulisivat valmistamaan meitä tulevaisuudessa odottaviin uusiin haasteisiin. Kolmisen vuotta opiskelua, muutama epätoivon hetki ja sopivasti hauskanpitoa ja ennen kuin huomasimmekaan, loppusuora alkoi häämöttää.
Mutta ennen kuin saatoimme tuulettaa voiton merkiksi ja jäädä odottelemaan tutkintotodistusta, vastassamme oli kuitenkin kouluajan suurin ja pelottavin haaste eli opinnäytetyö. Vastasimme (lähes) pelottomasti haasteeseen ja lopputuloksena syntyi ohjeistus riski- ja kriisiviestintään sosiaalisessa mediassa. Keskityimme työssämme yrityksen mainetta uhkaaviin tilanteisiin. Huomasimme, että monet riski- ja kriisiviestinnän ohjeista ovat helppoja ja yksinkertaisia, mutta sitäkin helpommin unohdettavia. Moni voisi pitää niitä jopa täysin itsestään selvinä asioina, mutta jostain syystä niiden noudattaminen ei aina kuitenkaan onnistu.
Opinnäytetyömme myötä olemme ennen kaikkea oppineet perusasioita siitä, kuinka viestiä riski- ja kriisitilanteissa. Iloksemme kuitenkin huomasimme, että joidenkin oppien käyttöön ei tarvitse odotella kriisiä, vaan niiden avulla voi myös ennaltaehkäistä pienimmätkin arkielämän riskinpoikaset. Näiden periaatteiden omaksuminen siis helpottaa viestintää niin työ- ja kouluelämässä kuin ihmissuhteissakin. Seuraavaksi voisimmekin esitellä muutamia hyväksi havaittuja ohjeita kaikille tuttujen tilanteiden kautta.
”Älä ota mitään henkilökohtaisesti.” Rakentava kritiikki on harvoin henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan eikä siihen tulisi sellaisena suhtautua. Esimerkiksi kouluelämässä esitelmistä saatuja palautteita, jotka eroavat omasta mielipiteestä, ei tulisi ottaa loukkauksena. Palautteeseen ei myöskään kannata vastata aggressiivisella puolustuksella, sillä silloin kehittävälle keskustelulle ei jää tilaa eikä tilanteesta hyödy kukaan. Sama periaate pätee myös esimiehen antamiin kehitysehdotuksiin suhtautuessa. Näissä tilanteissa siis kannattaa hengittää syvään ja miettiä tarkkaan ennen kuin avaa suunsa.
”Yritä nähdä asia toisen osapuolen näkökulmasta.” Monet elämän riski- ja kriisitilanteet saavat alkunsa kahden erilaisen ihmisen välisestä konfliktista. Jos kumpikaan osapuoli ei suostu ajattelemaan asiaa toisen näkökulmasta, voi tuloksena olla suuri kriisi. Esimerkiksi ihmissuhteissa tällaisessa ristiriitatilanteessa on hyvä hypätä toisen saappaisiin ja miettiä miltä hänestä tuntuu. Tämäkin on helppo ohje, mutta kuinkahan moni sitä oikeasti noudattaa?
”Älä syyttele tai tuomitse.” Pakenemalla vastuuta ja syyttelemällä toisia ei voita mitään. Päinvastoin, syyttelyllä voit itse saada lapsellisen maineen muiden silmissä, vaikka rehti tapa olisi itse kantaa vastuu omista toimista. Omien virheiden myöntäminen on toisinaan hankalaa, mutta valitettavasti vastuunotto kuuluu aikuisen ihmisen elämään. ”Minähän en virheitä tee”- asenteella ei pärjää elämässä, sillä kukaan ei ole täydellinen ja kaikki niitä virheitä jossain vaiheessa tekevät. Se vain on osattava myöntää ja kantaa vastuu jokaisella elämän osa-alueella.
Lopuksi voisimme todeta, että oli viestintätilanne mikä tahansa niin kaikkien tulisi muistaa seuraava kultainen sääntö: ”Puhu totta, älä salaile ja myönnä, jos et tiedä.” Helppoa ja yksinkertaista eikö?
Viittä vaille valmiit markkinoinnin tradenomit, Minna Ruonala & Katri Ruokamo, Lik1snlm2
