Luin teini-ikäisenä vinon pinon tieteiskirjallisuutta laidasta laitaan, mutta kukaan muu kirjailija ei ole tehnyt minuun yhtä lähtemätöntä vaikutusta kuin yhdysvaltalainen John Varley (s. 1947), jonka scifi-novellit mullistivat aikoinaan maailmankuvani täydellisesti. Varleyn tuotantoa ei ole juurikaan käännetty suomeksi, joten Hyvästi, Robinson Crusoe on monella tapaa harvinainen helmi, jota ei enää löydä kuin kirjastoista ja antikvariaateista. Käännöksenä se on kuitenkin suoraan sanottuna onneton, joten kehotan ehdottomasti tutustumaan Varleyn novelleihin ensisijaisesti alkuperäiskielellä eli englanniksi, mikäli suinkin mahdollista.

Hugo- ja Nebula-palkitun Varleyn novelleissa lähtötilanne on useimmiten se, että ihmiskunta on – maapallon ylivoimaisille avaruudesta saapuneille muukalaisille menetettyään – levittäytynyt muualle aurinkokuntaan Merkuriukselta aina Plutoon saakka. Toisin kuin moni muu tieteiskirjailija, Varley ei kuitenkaan keskity varsinaiseen avaruusmatkailuun tai -uudisraivaukseen vaan tarkastelee ihmiskunnan sopeutumista uusiin olosuhteisiin pääosin yksilötasolta käsin. Sukupuolenvaihdokset ja niihin liittyvät konfliktit, kloonaus, aivojen muistisisällön manipulointi, aikamatkustus – Varleylle mikään ei ole pyhää tai vierasta, vaan hän kuvaa ja analysoi niin konflikteja, seksuaalisuutta kuin vammaisuuttakin kiertelemättä ja raikkaan suorasukaisella otteella. Varleyta on myös kiitetty vahvoista, aktiivisista naishahmoista; itselläni oli teininä ajoittain vaikeuksia erottaa, kumpaa sukupuolta novellin päähenkilö kulloinkin oli, mutta aikaa myöten opin myös kysymään itseltäni, onko sillä oikeastaan edes mitään väliä.

Wikipedian mukaan Varleyta on verrattu muun muassa Robert A. Heinleiniin, sillä kirjailijoiden teemoissa on kieltämättä joitakin samankaltaisuuksia. Muistini mukaan Heinlein on kuitenkin selvästi raskaampaa tavaraa kuin Varley, jonka tarinoissa on poikkeuksetta vähintäänkin häivähdys huumoria ja aivan erityislaatuista kepeyttä. Vaikka Hyvästi, Robinson Crusoen novellit ovatkin peräisin 70- ja 80-luvuilta, etenkin seksuaalisuuden eri ilmentymiin ja ihmisen geneettiseen muokkaukseen sekä ulkoisten piirteiden ja ominaisuuksien muunteluun liittyvät teemat ovat edelleen monella tapaa ajankohtaisia. Olenkin yhä sitä mieltä, että tämä on (Alfred Besterin Määränpäänä tähdet -teoksen ohella) paras tieteiskirja, jonka olen koskaan lukenut, ja suosittelen tätä lämpimästi sellaisille scifiharrastajille, jotka eivät pelkää (vaihteeksi) sukeltaa ihmismielen syövereihin intergalaktisten rymistelyseikkailujen sijaan.

Alexandria (KIR3SN)