Rohkeasti kirjasto

Monthly Archive: joulukuu 2014

Rohkeasti kirjasto


23. luukku: Uusinta

Lainojen uusiminen on yksi kirjaston käytetyimmistä palveluista. Ei ihme, sillä keinot ovat moninaiset: lainat voi uusia netissä (myös mobiilisti), sähköpostitse, puhelimitse ja asioimalla paikan päällä. 

Päivän teeman mukaisesti uusitaan seuraavaksi Tiinan ihana Lumiukko-luukku vuoden 2012 joulukalenterista.

Walking in the air

Eräs mieleenpainuvimmista joulumuistoistani on kaukaa 1970-luvulta. Olin tuolloin Teuvo Pakkalan ala-asteella musiikkiluokalla ja meidän jouluperinteisiin kuului laulukeikka aattoaamuna klo 7.00 Sokos-tavaratalon henkilökunnalle. Aika ankeaa oli hartaasti odotetulla joululomalla vielä pistää herätyskello soimaan aamukuudelta jotta ehti keikalle. Onneksi aamuheräämisellä oli hyvä motivaattori, suklaarasia, jonka jokainen laulaja kotiin lähtiessään sai.

Tänä kyseisenä aattoaamuna eräs kuorolaisistamme oli lähtenyt keikalle ilmeisesti huonon aamupalan turvin, vai liekö muuten heikottanut, sillä kesken esityksen (olisikohan vuorossa ollut Heinillä härkien kaukalon) hän pyörtyi. Seisoimme silloisen pääsisäänkäynnin portailla, joilta nuori laulajatar kupsahti suoraa kosmetiikkaosastolle. Sokoksen myyjättäret olivat välittömästi ajan tasalla, nostivat pyörtyneen jalat kohti taivasta ja joku juoksi tavaratalon toiseen kerrokseen kahvioon hakemaan kinkkuviipaletta, joka sitten työnnettiin pyörtyneen huulien väliin, suolaa piti kuulemma saada.

Rutinoituneina laulajina veimme kuitenkin keikan loppuun, tosin ahkerasti kaupan kelloa tuijottaen. Meillä kaikilla luultavimmin mielessä pyöri jo kohta televisiossa alkamassa olleet aattoaamun piirretyt, joita katsomaan minäkin juoksin suklaarasia kainalossa. Se oli tietysti myös leuhkimisen aihe pikkuveljelle, jolla ei omaa suklaarasiaa ollut, kuten ei monella muullakaan pimeällä 1970-luvulla.

Enää ei tarvitse aattoaamuisin juosta keikalle, mutta Joulupukin Kuumalinja kuuluu perinteisiin lasten kanssa. Tänä jouluna on mukana jo ensimmäinen lapsenlapsikin. Monessa perheessä joulun perinteisiin kuuluu tuon ohjelman ehkä kuuluisin piirretty, englantilainen Lumiukko, jota on esitetty yhtäjaksoisesti jo joulusta 1992 saakka. Kaikki varmaankin tuntevat musiikin, joko heleänä poikasopraanon esityksenä suoraa piirretystä tai Tarja Turusen versiona. Säveltäjä Howard Blake ei urallaan liene saanut yhtä suurta menestystä kuin tuon sävellyksensä myötä, vaikka on säveltänyt musiikkia myös moneen tunnettuun elokuvaan.

Ja tästäpä joulu voikin sitten alkaa, mukavan korvamadon kanssa. =)

Lähdeviite: Lumiukko / director Dianne Jackson, based on the book of Raymond Briggs. Helsinki : Buena Vista Home Entertainment, [2004] Varaa tämä aineisto Leevissä!

Tämän luukun myötä kirjasto hiljentyy jouluviettoon. Toivotamme kaikille asiakkaillemme oikein rauhallista joulua ja valoisaa uutta vuotta. Nähdään ensi vuonna!


Original post blogged on b2evolution.

Rohkeasti kirjasto


18. luukku: Tiedonhankinnan tunnilla

Tiedonhankinnan opetusta on tarjolla eri vaiheissa opintoja: yleensä opetus painottuu opintojen alkuun ja opinnäytetyövaiheeseen.  Parhaimmillaan opetus nivoutuu opiskelijan todelliseen tiedontarpeeseen – näin tapahtuu muun muassa opinnäytetyöpajoissa. Oulaisissa ahkeroitiin opinnäytetyöpajan tiedonhankinnan osuudessa vielä 17.12.

Kirjastotonttu kävi etsimässä opiskelijoille työpajaan vietäväksi menetelmäkirjallisuutta, mutta yllättyi iloisesti – kirjat olivat jo enimmäkseen löytäneet tiensä lainaan.  

Opinnäytetyövaiheessa tunneilla keskitytään lähdekritiikin perusteiden, eri hakutekniikoiden sekä tietokantojen kertaamiseen. Uutena asiana opetellaan RefWorks-viitteidenhallintaohjelma, joka mahdollistaa viitteiden keräilyn eri tietokannoista. Ensin hahmotellaan asiasanastojen avulla opparin tärkeimpiä käsitteitä, minkä jälkeen siirrytään tekemään hakuja. 

Monesti  tiedonhaun osuuksissa on paikalla oppareiden ohjaajia – yhteistyöstä on etua puolin ja toisin. Hienoa on myös kollektiivinen tuki – opiskelijat opastavat näppärästi toisiaan eteenpäin pulmatilanteissa.  

Loppuun kokosin tämän vuoden aikana tiedonhankinnan opetuksessa saamani suosikkipalautteet. Kaikista niistä on tietty otettu opiksi.

”[Tiedonhankintaan] perehtyminen vaati todella paneutumista, mutta se avasi silmät siihen kuinka valtavaan aineistomäärään meillä on mahdollisuus päästä käsiksi.”

”Tuo Nelli on kyllä surkein ikinä käyttämäni portaali tai oikeammin surkein käyttämäni mikä-tahansa-tietokoneella-oleva-juttu…”

”Opettaja on aika virkaintoinen”

Parasta on, jos opiskelija hoksaa, että näille taidoille on käyttöä läpi opintojen ja myöhemmin myös työelämässä.

”Tietokantojen käytössä on auennut aikuisopiskelijalle uusi maailma ja olo on kuin pienellä lapsella karkkikaupassa kaiken uuden tiedon äärellä.”

Kiitos palautteen antajille! =)

Original post blogged on b2evolution.

Hyvät käytänteet


Uudelleenorganisointia kirjastossa

Oamkin kirjasto otti osaa uudistautumistalkoisiin. Kirjastossa osapuolina tässä vaiheessa olivat Kulttuurialan, Tekniikan ja Sosiaali- ja terveysalan kirjastot. Organisaatiomuutoksessa kirjastot vähenivät yhdellä ja neljä kirjastoa sai uuden nimen. Nyt Oamkissa toimivat Oulaisten ja Amokin kirjastojen lisäksi Kotkantien kirjasto, jossa ovat yhdistyneet Kulttuurialan ja Tekniikan kirjastot, Professorintien kirjasto ja Teuvo Pakkalan kadun kirjasto.

Myös kirjastojen aineistojen sijainti muuttui. Yleiskokoelmien osalta muutos oli huomattavin, kun ne siirrettiin Kotkantieltä Professorintielle. Kirjastoista Kulttuurialan kirjaston sijainti muuttui, kun se muutti Tekniikan kirjaston tiloihin. Näin syntyi tekniikan aloja, luonnonvara-alaa ja kulttuurialaa edustava Kotkantien kirjasto sekä Professorintien kirjasto, jonka yleiskokoelma laajeni sosiaali- ja terveysalasta edellä mainittuihin muihin aloihin.

Entä miten henkilökunnalle muutoksessa kävi

Professorintien kirjastoon järjestettiin Kotkantiellä työskenneelle henkilökunnalle vakituinen työpiste – siis niin vakituinen kuin sen kukanenkin työntekijä vakituiseksi nykyisessä toimintamallissa mieltää. Kahta lähiesimiestä ja yhtä opetukseen keskittynyttä informaatikkoa lukuun ottamatta Kotkantien ja Professorintien henkilökunta kiertää, siis työskentelee epäsäännöllisen säännöllisesti viikoittain eri kirjastossa.

Kiertäminen sopii mainiosti niille työntekijöille, jotka tykkäävät vaihtelusta ja haasteista eivätkä työtehtävätkään ole paikkasidonnaisia. Vähemmän vaihtelua kaipaavat varmastikin tottuvat hekin siihen ajan kanssa, kun kiertämisestä tulee rutiinia. Iloista asiassa kaikkien kannalta on se, että olemme tutustumassa työkavereihimme eri tavalla kuin ennen. Siis tutustumme arjessa emmekä vain kokouksissa. Asian kääntöpuoli tosin on se, että tutuimpia työkavereita emme näekään välttämättä enää ollenkaan, kun vuorottelemme substanssiosaamisemme mukaan alkuperäisessä kirjastossamme. Tai siis näemme vain kokouksissa.

Kirjaston henkilökunta on ottanut muutoksen vastaan hämmentyneinä. Työntekijät eivät saaneet aitoa mahdollisuutta vaikuttaa muutokseen, kun aikaa ei ollut. Uuden organisoinnin suunnitteli pieni ryhmä ja henkilökunnan työpisteiden ja aineiston muutto sekä aineistojen uudelleenjärjestäminen toteutettiin hetkessä. Yhdessä suunnittelu ja keskustelu jätettiin kiireessä toissijaiseksi asiaksi ja niin se jäi tekemättä kokonaan. Aloitimme kiertämisen ja nyt kun olemme kiertäneet noin kahdeksan viikkoa, olemme päässeet suurimmasta hämmennyksestä.

Suurimpana haasteena oppiminen

Nyt henkilökunnalle haastavinta on oppia uusista aloista niin paljon, että pystymme palvelemaan asiakkaitamme yhtä asiantuntevasti kuin tähän asti olemme palvelleet. Henkilökunnan substanssiosaamisen lasku asiakaspalvelussa on tässä muutoksessa väistämätöntä. En tiedä kauanko itselläni menee Kotkantieltä Professorintielle siirtyneenä, että pystyn auttamaan sosiaali- ja terveysalan ensimmäisen vuoden opiskelijoita tiedonhaussa kiitettävästi, kun alan termistö on molemmille uutta.

Toinen haastava asia on saada Kotkantien asiakkaat vakuuttuneeksi, että jotain hyvää hekin tässä muutoksessa saivat. Tosin sitä asiakkaiden kannalta hyvää haemme vielä itsekin. Tällä hetkellä asiakkaiden palautetta Kotkantiellä on raskasta ottaa vastaan. Professorintiellä asiakkaiden palaute luonnollisestikin on positiivisempaa, koska heidän käsiensä ulottuvilla oleva kokoelma laajeni.

Henkilökunnan näkökulmasta edellä mainittujen positiivisten puolien lisäksi muutoksessa hyvää on se, että parhaimpien käytäntöjen siirtyminen on nyt todella mahdollista ja todennäköistä, kun lähes kaikki saavat konkreettisen kokemuksen toisen kirjaston käytännöistä. Vaikka kirjastojärjestelmä ja käyttösäännöt ovat samat kaikissa kirjastoissamme, asiakkaat ja tilat ovat erilaisia. Näin ollen myös asioita tehdään jossain määrin eri tavalla.

Uudelleen organisointi selvästikin kiteytyy uuden oppimiseen. Uuden oppiminen on haastavaa, mutta myös palkitsevaa, kun huomaat oman osaamisesi lisääntyneen. Siihen kannattaa siis panostaa, vaikka siitä ei aina heti innostuisikaan.

Teija Harju, kirjasto

Alkuperäinen kirjoitus blogattu Oamkin blogeissa.

Liikkeessä


Kaikki hyvä loppuu aikanaan,

sanoi joku viisas joskus. Keväällä 2011 näin Oamkin lehtisen, jossa kerrottiin koulutusvaihtoehdoista. Aikaisemmin en edes ajatellut, että vielä lähtisin jotain muuta opiskelemaan. Niin siinä vaan kuitenkin kävi, hain paikkaa ja pääsin pääsykokeisiin. Ja sitten myös sain sen opiskelupaikan. Olin ällikällä lyöty. Työtilanne sillä hetkellä oli vielä ihan hyvä, joten päätin lykätä koulun penkille hyppäämistä puolella vuodella.

Nyt kaksi vuotta ja 11 kuukautta myöhemmin kaikki alkaa olla paketissa. Opinnäytetyön loppurutistusta vaille opintoni ovat kasassa. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, että ei edes tajua,  kuinka lopussa ollaan. Mitä ensi vuoden puolella tapahtuu? Saanko töitä? Lähteäkö vielä opiskelemaan uudelleen?

Yksi suunnitelma kuitenkin minulla on. Kesken jäänyt yo-tutkinto olisi mahtava saada suoritettua loppuun, vaikkakin tuskin tässä vaiheessa elämää sillä on enää mitään merkitystä muuta kuin oma mielenrauha.

Palkinnoksi itselleni päätin, että keväällä hyppään lentokoneeseen ja matkustan johonkin lämpimään maahan rentoutumaan tämän hektisen ajanjakson päätteeksi.

Voimia ja tsemppiä kaikille, olivatpa opinnot missä vaiheessa tahansa.

Johanna Kivi, valmistumisvaiheessa oleva liiketalouden opiskelija

Original post blogged on b2evolution.

Rohkeasti kirjasto


17. luukku: Keikkaa pukkaa…

Joulunalusviikot ovat kiireistä aikaa tontuille. Joululauluja pitäisi ehtiä käydä laulamassa päiväkodeissa, kouluissa, kirkoissa, vanhustentaloissa ja jopa kauppakeskuksissa. Keikkailevalla tontulla pitää olla takataskussaan melkoinen repertuaari joululauluja, voisipa sanoa että melkein pukinkontillinen. Laulajatonttumme päättikin suunnata Kotkantien kirjastoon lainaamaan nuotteja, joista säestäjätonttu voisi sitten soittaa esitystilanteessa, mutta kuinkas kävikään!
 

Hylly oli aivan tyhjä! Laulajatonttumme ei osannut aavistaakaan, että suositut joulunuotit lainataan kirjastostamme jo lokakuussa. Mikä avuksi ? Kirjaston asiakaspalvelupisteessä tontulle kerrotaan, että Oamkin kirjaston sivulta löytyy ratkaisu tähänkin pulmaan, talon omaa tuotantoa oleva digitaalinen nuottikirjasto: http://www.e-concerthouse.com/library/

Sieltä laulajatonttu löytää säestäjätontulle nuotinnoksia joululauluihin ja pystyy jopa muuttamaan laulujen korkeutta hieman matalammalle, näin joulun lähestyessä alkaa laulajatontunkin kurkussa jo hieman tuntua karhealta.

Näin pääsivät tonttujen joulukeikat jatkumaan. Iloinen laulajatonttu huomasi samalla, että digitaalisesta nuottikirjastosta löytyy paljon muutakin mukavaa soitettavaa ja laulettavaa. Arvattavasti aaton kiireiden jälkeen Korvatunturilla soitto soi ja laulu raikaa!

Original post blogged on b2evolution.

Rohkeasti kirjasto


16. luukku: Aineetonta hyvää

Pitkät joulunpyhät jo häämöttävät. Kirjastotonttu teki pientä galluppia kirjaston henkilökunnan keskuudessa ja selvisi, että suurin osa heistä aikoo omistaa vuodenvaihteensa lähinnä joulunviettoon ja lepäämiseen. Tiedämme, että ainakin osa opiskelijoistamme eivät ole niin onnekkaita, vaan joutuvat puurtamaan koulutehtävien parissa.
 

Itsenäistä opiskelijaa voi turhauttaa tieto, että kirjastot ovat kiinni 23.12. – 6.1., mutta yleiseksi lohdutukseksi sekä pahimman närkästyksen pehmittelemiseksi kerrottakoon, että kirjaston nettisivuilta, Leevistä ja alakohtaisista tiedonhakuoppaista löytyy painettuun kokoelmaan nähden moninkertainen määrä e-muotoista materiaalia. Suurin osa e-aineistoista on vieläpä käytettävissä myös kotoa, opiskelukämpältä, Helsingistä, Leviltä tai vaikkapa Korvatunturilta.

Parhaat päältä on koottu tietysti alakohtaisiin tiedonhakuoppaisiin. Käy kurkkaamassa oman alasi opasta ja tallenna se kirjanmerkkeihin. Kirjastotonttu lupaa, että tulet tarvitsemaan sitä, jos et joululomalla, niin viimeistään ensi vuonna. 

Bioanalytiikka
Energiatekniikka
Fysioterapia
Hoitotyo
International business & business IT
Journalismi ja visuaalinen suunnittelu
Kirjasto- ja tietopalvelut 
Kone- ja tuotantotekniikka 
Liiketalous 
Luonnonvara-ala
Lähihoitajien tiedonlähteet 
Musiikki 
Optometria
Radiografia
Rakentamistekniikka
Sosiaaliala
Sähkö- ja automaatiotekniikka
Tanssi
Tietojenkäsittely
Tieto- ja viestintätekniikka

Original post blogged on b2evolution.

Rohkeasti kirjasto


15. luukku: Ennen ei kaikki suinkaan ollut paremmin

Kirjeitä henkilöille (Hymy 12/70)

Markku Särelä

Herra pastori, aluksi harras toivomus: kunpa painovirhepaholainen, joka aina kulkee ympäri kiljuskellen ja katsoo kenen nimen taas vääntelisi, ei muuttaisi Teitä Särkeläksi, Te olette siis Särelä, Särelä itte.

Olen mitä monilaatuisimmista julkaisuista lukenut hartauskirjoituksianne, tutkiskellut niitä huolellisesti Pyhän Hengen armoa avuksi huutaen ne oikein ymmärtääkseni ja niinpä järkeni on valaistu. Te olette oikeassa: enää ei kuulu liikettä kirkkotieltä, saatana on saamassa ylivallan maailmassa ja lopun ajat koittaneet, ihmiskunta on ajautunut tuskaan, hätään, ahdistukseen ja kurjuuteen.

Mainitsen tässä vain ihan muutamia esimerkkejä, jotka todistavat, miten oikeassa Te ja muut hengenmiehet olette ja mihin onnettomaan tilaan Perkeleen vääntämä kehityksen pyörä on meidät pyörittänyt vaikka kirkko, jolle kunnia ja ylistys, on parhaansa mukaan koettanut viskoa kapuloita vankkurinratasten pinnoihin.

Kysynpä vain, minne on kokonaan kadonnut esimerkiksi ravitseva, murea pettuleipä, jota hurskaat esivanhempamme pakersivat? Nytten on pakko ahmia valkoista vehnä-silkoa ja mahat eivät enää ollenkaan mahtua liiviehin. Oi noita Herralta siunattuja hyviä vuosia 1695 – 97, jolloin yksi kolmasosa kansastamme kuoli tiepuoliin nälän ja pakkasen kouriin.

Noina ah menneinä paratiisillisina aikoina, jolloin Herran siunaus vielä lepäsi kansamme yllä, ahersivat työläisetkin kiitollisin mielin 12 – 16 tuntia kaikkina arkipäivinä ja sunnuntaisin istuivat nöyrinä ja hartaina jalkapuussa kirkon porstuassa.

Entä mitä tehdään tänä pirun villitsemänä aikana: 5 – päiväinenkin työviikko on muka liiaksi pitkä, haaveillaan 4 – päiväisestä, Ja mikä on järkyttävä seuraus siitä, että raataminen ei enää ole sille kuuluvassa pyhässä arvossaan? Kansalla on liiaksi vapaa-aikaa, jonka se käyttää kevytmielisesti ”kuntourheiluun”, käypi tansseissa, katselee televisiota jota totisesti totisesti ei voi muuksi kuin helvetin lokaviemäriksi nimittää, koreilee vaatteilla (minäkin teetätin korkeakorkoiset valkoiset saappaat ja vastaavanmalliset mutta punaisesta lakeerinahasta ovat teetätettävinä, mitä seikkaa en nyt, herätykseen tultuani, kyllin osaa katua).

Ruotimuorit, jotka entisinä hurskaina aikoina makailivat lämpöisillä uunin pankoilla syöden kerran päivässä mainiota huttua puupurtiloista, saavat nyt, saatanan villittyä maan, kansaneläkkeitä ja kaikki ne, jotka eivät enää kykene itse itseään hoitamaan, raahataan ovelasti vanhainkodeiksi nimitettyihin ilotaloihin: siellä soi helvetillisen riehakas rytmimusiikki etten sanoisi yötä päivää radion kovaäänisistä eikä iäisyyteen valmistumiselle juuri aikaa anneta.

Viime vuosisadalla roihusivat kirkon kunniaksi toki edes noitaroviot, joihin viskattiin raajarikkoja lapsia ja velhonaisia. Ne muistuttivat katselemaan kokoontuneelle rahvaalle, mikä on oleva loitsimisen ja muun synnin palkka. Minne nekin ovat nyttemmin joutuneet?

Ja alkeiskoulussa lasten päihin taotaan tänä meidän aikanamme, ei vain sellaista pirusta itsestään olevaa harhaoppia että maapallo muka olisi pyöreä, vaan peräti anatomiaakin.

Minne tahansa katsookin, kaikkialla näemme syvää taantumusta ja täydellistä piittaamattomuutta kirkon sanomasta. En tiedä mitä enää sanoa siitäkään, että kaikkein jumalattomimmat tekevät taloihinsa ukkosenjohdattimiakin vastoin kirkon nimenomaista määräystä. Lääkärit, nämä paholaisen agentit, suorittavat irstaasti nauraen kirurgisia leikkauksia, nukuttavat ihmisiä, antavat verensiirtoja, rokotuksia, kaikkea tätä vain pitkittääkseen ihmisten elämää vaikka kirkko on selkeästi sanonut: ihmisen päivien luku on vain Herran tiedossa.

Sanalla sanoen, rakas pastori Särelä, ihmiskunta on suistunut tielle, joka johtaa kadotukseen. Herramme on siitä antanut kyllin selviä varoitusmerkkejä: kansa kuljeksii purppurassa, vetäisee voita läskin päälle, soittaa trox-fottia ja runpaa ja mitä kaikkia enää ovatkaan nimiltään nämä jumputukset, joita esittävät haitari ja runpu. Yksin aviovuoteissakin ilakoidaan niin että vihaksi pistää: miehet katselevat kuolaten vaimojensa häpyosia, vaimojen puolestaan niitä auliisti näytellessäkin.

Piskuinen on se joukko, joka vielä kirkkoa totuudessa palvelee. Jos vilpittömyyteen pitäydymme, oikeastaan vain papistomme jaksaa enää elää kirjaimellisesti Raamatun oppien mukaisesti: pyyteettä se suorittaa kutsumustyötään ja lähes palkatta se varoittaa lammaslaumaansa ajan merkeistä. Ajatelkaamme vain Tampereen piispaakin. Hänenkin verotettava tulonsa vuodelta 1968 vaivaiset 68 170 markkaa. Kunpa osaisimme edes tässä noudattaa Jumalanmiesten esimerkkiä: älä kerää itsellesi aarteita maan päälle.

Yhdymme joulurukoukseen.

Edellinen kirjoitus on toimittaja Veikko Ennalan (1922-1991) tyylinäyte. Kirjeen nimeltä mainittua henkilöparkaa ja ylipäätään fundamentalismia vedetään totaalisesti alta lipan. Kuitenkin tähän raivokkaan ilkeään joulupakettiin kätkeytyy mitä kaunein jouluyllätys: koskettava hyvinvointivaltion ja oikeudenmukaisuuden ylistys. Kirjoitus on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alkuajoilta.

Lisää tämän lievästi sanottuna omalaatuisen toimittajan tajunnanräjäyttävää journalismia löytyy koottuna yksien kansien väliin.

PS. Tox-fotti, runpa ja runpu on tarkoituksella kirjoitettu väärin ja selitys moiseen kirjoitusasuun löytyy Ennalan kirjoituksista.

Veikko Ennala; toimittanut Tommi Liimatta: Lasteni isä on veljeni ja muita lehtikirjoituksia, WSOY, 2007, ISBN 978-951-0-33306-8  on lainattavissa Oamkin kirjastosta sekä tilattavissa Leevin yhteislainapalvelun kautta Kuopion Varastokirjastosta. https://oamk.finna.fi/Record/leevi.132790

Original post blogged on b2evolution.

Rohkeasti kirjasto


12. luukku: Kiire jo on …

Oamkin kirjaston kaukopalvelu välittää lainaksi aineistoa muista kirjastoista, myös ulkomailta. Kaukolainaksi voi tilata aineistoa, jota ei ole lainattavissa Oulun ammattikorkeakoulun, yliopiston eikä kaupungin kirjastoista.

Mikäli haluat saada kaukolainasi jouluksi, tilauksella on jo kiire. Lisäksi joulun aika voi aiheuttaa viivästyksiä muidenkin kirjastojen kaukopalveluissa. Teemme kuitenkin parhaamme saadaksemme tilaukset täytettyä niin nopeasti kuin mahdollista. Kaukopalvelumme on suljettu 23.12.2014-6.1.2015.

Löydät tilauslomakkeen kirjaston nettisivuilta (http://www.oamk.fi/kirjasto/palvelut/kaukopalvelu/kaukopalvelupyynto_henkiloasiakkaille/).

Muistathan, että kaukolainaus on maksullista ja tilaushinnat löytyvät samoin nettisivuiltamme (http://www.oamk.fi/kirjasto/palvelut/hinnasto/).

Loppuun Birgit-mummun jouluruno: 

Jos on liian vähän aikaa
kokeilehan tätä taikaa:
kääri kiire joulusukkaan
sano sille ”mene hukkaan”.
Johan loppuu turha touhu
tulee rauhallinen Joulu.

(Lähde: http://birgitmummu.vikki.fi/Joulu/HauskatJoulurunot.htm, viitattu 10.12.2014)

Original post blogged on b2evolution.