Monthly Archive: joulukuu 2014

23. luukku: Uusinta

Lainojen uusiminen on yksi kirjaston käytetyimmistä palveluista. Ei ihme, sillä keinot ovat moninaiset: lainat voi uusia netissä (myös mobiilisti), sähköpostitse, puhelimitse ja asioimalla paikan päällä

Päivän teeman mukaisesti uusitaan seuraavaksi Tiinan ihana Lumiukko-luukku vuoden 2012 joulukalenterista.

Walking in the air

Eräs mieleenpainuvimmista joulumuistoistani on kaukaa 1970-luvulta. Olin tuolloin Teuvo Pakkalan ala-asteella musiikkiluokalla ja meidän jouluperinteisiin kuului laulukeikka aattoaamuna klo 7.00 Sokos-tavaratalon henkilökunnalle. Aika ankeaa oli hartaasti odotetulla joululomalla vielä pistää herätyskello soimaan aamukuudelta jotta ehti keikalle. Onneksi aamuheräämisellä oli hyvä motivaattori, suklaarasia, jonka jokainen laulaja kotiin lähtiessään sai.

Tänä kyseisenä aattoaamuna eräs kuorolaisistamme oli lähtenyt keikalle ilmeisesti huonon aamupalan turvin, vai liekö muuten heikottanut, sillä kesken esityksen (olisikohan vuorossa ollut Heinillä härkien kaukalon) hän pyörtyi. Seisoimme silloisen pääsisäänkäynnin portailla, joilta nuori laulajatar kupsahti suoraa kosmetiikkaosastolle. Sokoksen myyjättäret olivat välittömästi ajan tasalla, nostivat pyörtyneen jalat kohti taivasta ja joku juoksi tavaratalon toiseen kerrokseen kahvioon hakemaan kinkkuviipaletta, joka sitten työnnettiin pyörtyneen huulien väliin, suolaa piti kuulemma saada.

Rutinoituneina laulajina veimme kuitenkin keikan loppuun, tosin ahkerasti kaupan kelloa tuijottaen. Meillä kaikilla luultavimmin mielessä pyöri jo kohta televisiossa alkamassa olleet aattoaamun piirretyt, joita katsomaan minäkin juoksin suklaarasia kainalossa. Se oli tietysti myös leuhkimisen aihe pikkuveljelle, jolla ei omaa suklaarasiaa ollut, kuten ei monella muullakaan pimeällä 1970-luvulla.

Enää ei tarvitse aattoaamuisin juosta keikalle, mutta Joulupukin Kuumalinja kuuluu perinteisiin lasten kanssa. Tänä jouluna on mukana jo ensimmäinen lapsenlapsikin. Monessa perheessä joulun perinteisiin kuuluu tuon ohjelman ehkä kuuluisin piirretty, englantilainen Lumiukko, jota on esitetty yhtäjaksoisesti jo joulusta 1992 saakka. Kaikki varmaankin tuntevat musiikin, joko heleänä poikasopraanon esityksenä suoraa piirretystä tai Tarja Turusen versiona. Säveltäjä Howard Blake ei urallaan liene saanut yhtä suurta menestystä kuin tuon sävellyksensä myötä, vaikka on säveltänyt musiikkia myös moneen tunnettuun elokuvaan.

Ja tästäpä joulu voikin sitten alkaa, mukavan korvamadon kanssa. =)

Lähdeviite: Lumiukko / director Dianne Jackson, based on the book of Raymond Briggs. Helsinki : Buena Vista Home Entertainment, [2004] Varaa tämä aineisto Leevissä!

Tämän luukun myötä kirjasto hiljentyy jouluviettoon. Toivotamme kaikille asiakkaillemme oikein rauhallista joulua ja valoisaa uutta vuotta. Nähdään ensi vuonna!


18. luukku: Tiedonhankinnan tunnilla

Tiedonhankinnan opetusta on tarjolla eri vaiheissa opintoja: yleensä opetus painottuu opintojen alkuun ja opinnäytetyövaiheeseen.  Parhaimmillaan opetus nivoutuu opiskelijan todelliseen tiedontarpeeseen – näin tapahtuu muun muassa opinnäytetyöpajoissa. Oulaisissa ahkeroitiin opinnäytetyöpajan tiedonhankinnan osuudessa vielä 17.12.

Kirjastotonttu kävi etsimässä opiskelijoille työpajaan vietäväksi menetelmäkirjallisuutta, mutta yllättyi iloisesti – kirjat olivat jo enimmäkseen löytäneet tiensä lainaan.  

Opinnäytetyövaiheessa tunneilla keskitytään lähdekritiikin perusteiden, eri hakutekniikoiden sekä tietokantojen kertaamiseen. Uutena asiana opetellaan RefWorks-viitteidenhallintaohjelma, joka mahdollistaa viitteiden keräilyn eri tietokannoista. Ensin hahmotellaan asiasanastojen avulla opparin tärkeimpiä käsitteitä, minkä jälkeen siirrytään tekemään hakuja. 

Monesti  tiedonhaun osuuksissa on paikalla oppareiden ohjaajia – yhteistyöstä on etua puolin ja toisin. Hienoa on myös kollektiivinen tuki – opiskelijat opastavat näppärästi toisiaan eteenpäin pulmatilanteissa.  

Loppuun kokosin tämän vuoden aikana tiedonhankinnan opetuksessa saamani suosikkipalautteet. Kaikista niistä on tietty otettu opiksi.

”[Tiedonhankintaan] perehtyminen vaati todella paneutumista, mutta se avasi silmät siihen kuinka valtavaan aineistomäärään meillä on mahdollisuus päästä käsiksi.”

”Tuo Nelli on kyllä surkein ikinä käyttämäni portaali tai oikeammin surkein käyttämäni mikä-tahansa-tietokoneella-oleva-juttu…”

”Opettaja on aika virkaintoinen”

Parasta on, jos opiskelija hoksaa, että näille taidoille on käyttöä läpi opintojen ja myöhemmin myös työelämässä.

”Tietokantojen käytössä on auennut aikuisopiskelijalle uusi maailma ja olo on kuin pienellä lapsella karkkikaupassa kaiken uuden tiedon äärellä.”

Kiitos palautteen antajille! =)

Uudelleenorganisointia kirjastossa

Oamkin kirjasto otti osaa uudistautumistalkoisiin. Kirjastossa osapuolina tässä vaiheessa olivat Kulttuurialan, Tekniikan ja Sosiaali- ja terveysalan kirjastot. Organisaatiomuutoksessa kirjastot vähenivät yhdellä ja neljä kirjastoa sai uuden nimen. Nyt Oamkissa toimivat Oulaisten ja Amokin kirjastojen lisäksi Kotkantien kirjasto, jossa ovat yhdistyneet Kulttuurialan ja Tekniikan kirjastot, Professorintien kirjasto ja Teuvo Pakkalan kadun kirjasto.

Myös kirjastojen aineistojen sijainti muuttui. Yleiskokoelmien osalta muutos oli huomattavin, kun ne siirrettiin Kotkantieltä Professorintielle. Kirjastoista Kulttuurialan kirjaston sijainti muuttui, kun se muutti Tekniikan kirjaston tiloihin. Näin syntyi tekniikan aloja, luonnonvara-alaa ja kulttuurialaa edustava Kotkantien kirjasto sekä Professorintien kirjasto, jonka yleiskokoelma laajeni sosiaali- ja terveysalasta edellä mainittuihin muihin aloihin.

Entä miten henkilökunnalle muutoksessa kävi

Professorintien kirjastoon järjestettiin Kotkantiellä työskenneelle henkilökunnalle vakituinen työpiste – siis niin vakituinen kuin sen kukanenkin työntekijä vakituiseksi nykyisessä toimintamallissa mieltää. Kahta lähiesimiestä ja yhtä opetukseen keskittynyttä informaatikkoa lukuun ottamatta Kotkantien ja Professorintien henkilökunta kiertää, siis työskentelee epäsäännöllisen säännöllisesti viikoittain eri kirjastossa.

Kiertäminen sopii mainiosti niille työntekijöille, jotka tykkäävät vaihtelusta ja haasteista eivätkä työtehtävätkään ole paikkasidonnaisia. Vähemmän vaihtelua kaipaavat varmastikin tottuvat hekin siihen ajan kanssa, kun kiertämisestä tulee rutiinia. Iloista asiassa kaikkien kannalta on se, että olemme tutustumassa työkavereihimme eri tavalla kuin ennen. Siis tutustumme arjessa emmekä vain kokouksissa. Asian kääntöpuoli tosin on se, että tutuimpia työkavereita emme näekään välttämättä enää ollenkaan, kun vuorottelemme substanssiosaamisemme mukaan alkuperäisessä kirjastossamme. Tai siis näemme vain kokouksissa.

Kirjaston henkilökunta on ottanut muutoksen vastaan hämmentyneinä. Työntekijät eivät saaneet aitoa mahdollisuutta vaikuttaa muutokseen, kun aikaa ei ollut. Uuden organisoinnin suunnitteli pieni ryhmä ja henkilökunnan työpisteiden ja aineiston muutto sekä aineistojen uudelleenjärjestäminen toteutettiin hetkessä. Yhdessä suunnittelu ja keskustelu jätettiin kiireessä toissijaiseksi asiaksi ja niin se jäi tekemättä kokonaan. Aloitimme kiertämisen ja nyt kun olemme kiertäneet noin kahdeksan viikkoa, olemme päässeet suurimmasta hämmennyksestä.

Suurimpana haasteena oppiminen

Nyt henkilökunnalle haastavinta on oppia uusista aloista niin paljon, että pystymme palvelemaan asiakkaitamme yhtä asiantuntevasti kuin tähän asti olemme palvelleet. Henkilökunnan substanssiosaamisen lasku asiakaspalvelussa on tässä muutoksessa väistämätöntä. En tiedä kauanko itselläni menee Kotkantieltä Professorintielle siirtyneenä, että pystyn auttamaan sosiaali- ja terveysalan ensimmäisen vuoden opiskelijoita tiedonhaussa kiitettävästi, kun alan termistö on molemmille uutta.

Toinen haastava asia on saada Kotkantien asiakkaat vakuuttuneeksi, että jotain hyvää hekin tässä muutoksessa saivat. Tosin sitä asiakkaiden kannalta hyvää haemme vielä itsekin. Tällä hetkellä asiakkaiden palautetta Kotkantiellä on raskasta ottaa vastaan. Professorintiellä asiakkaiden palaute luonnollisestikin on positiivisempaa, koska heidän käsiensä ulottuvilla oleva kokoelma laajeni.

Henkilökunnan näkökulmasta edellä mainittujen positiivisten puolien lisäksi muutoksessa hyvää on se, että parhaimpien käytäntöjen siirtyminen on nyt todella mahdollista ja todennäköistä, kun lähes kaikki saavat konkreettisen kokemuksen toisen kirjaston käytännöistä. Vaikka kirjastojärjestelmä ja käyttösäännöt ovat samat kaikissa kirjastoissamme, asiakkaat ja tilat ovat erilaisia. Näin ollen myös asioita tehdään jossain määrin eri tavalla.

Uudelleen organisointi selvästikin kiteytyy uuden oppimiseen. Uuden oppiminen on haastavaa, mutta myös palkitsevaa, kun huomaat oman osaamisesi lisääntyneen. Siihen kannattaa siis panostaa, vaikka siitä ei aina heti innostuisikaan.

Teija Harju, kirjasto

Kaikki hyvä loppuu aikanaan,

sanoi joku viisas joskus. Keväällä 2011 näin Oamkin lehtisen, jossa kerrottiin koulutusvaihtoehdoista. Aikaisemmin en edes ajatellut, että vielä lähtisin jotain muuta opiskelemaan. Niin siinä vaan kuitenkin kävi, hain paikkaa ja pääsin pääsykokeisiin. Ja sitten myös sain sen opiskelupaikan. Olin ällikällä lyöty. Työtilanne sillä hetkellä oli vielä ihan hyvä, joten päätin lykätä koulun penkille hyppäämistä puolella vuodella.

Nyt kaksi vuotta ja 11 kuukautta myöhemmin kaikki alkaa olla paketissa. Opinnäytetyön loppurutistusta vaille opintoni ovat kasassa. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, että ei edes tajua,  kuinka lopussa ollaan. Mitä ensi vuoden puolella tapahtuu? Saanko töitä? Lähteäkö vielä opiskelemaan uudelleen?

Yksi suunnitelma kuitenkin minulla on. Kesken jäänyt yo-tutkinto olisi mahtava saada suoritettua loppuun, vaikkakin tuskin tässä vaiheessa elämää sillä on enää mitään merkitystä muuta kuin oma mielenrauha.

Palkinnoksi itselleni päätin, että keväällä hyppään lentokoneeseen ja matkustan johonkin lämpimään maahan rentoutumaan tämän hektisen ajanjakson päätteeksi.

Voimia ja tsemppiä kaikille, olivatpa opinnot missä vaiheessa tahansa.

Johanna Kivi, valmistumisvaiheessa oleva liiketalouden opiskelija

Anna hyvän kiertää

 

                                               Oamkilaisten SPR:lle lahjoittamat paketit

Joulu jättää jäljen. Useille tulee mieleen lapsuuden joulut; jouluvalmistelut kotona ja koulussa, joululaulut, kihelmöivä odotus jouluaattona, kuusen koristelu, joulusauna, jouluateria, joulukirkko, kiireetön yhdessäolo. Nämä muistot tuovat hyvän mielen.

Miten me tänä jouluna voimme kierrättää hyvää mieltä ympärillemme? Tähän meillä on ollutkin jo yksi mahdollisuus, kun perinteinen Anna Hyvän Kiertää –kiertue oli kampuksillamme marraskuussa. Saadut lahjoitukset vievät joulumieltä vähävaraisiille lapsiperheille Suomen Punaisen Ristin järjestämässä joulujuhlassa. Kiitos kaikille lahjoittajille!

Joulun perinteisiin kuuluu muistaa läheisiä ja ystäviä lahjalla. Joululahjoiksi voimme antaa palveluja, elämyksiä, osaamista, kestäviä – tai kierrätystuotteita. Lapsiystäville voimme tarjota askarteluhetken, luontoretken, yhteisen sunnuntaipäivän vieton tai iltapäivän leikkipuistossa. Pienen lapsen vanhemmille voi lastenhoito- tai siivousavun tarjoaminen olla paras lahja. Yhteinen aika yksinäisen tai vanhuksen kanssa merkitsee kaikille paljon, usein erityisesti lahjan antajalle.  Huonokuntoiselle tai iäkkäälle ystävälle voimme tarjota kaupassa käyntiapua tai lehden lukemista. Lahjan ei tarvitse olla tavara, vaan se voi olla jotain sellaista, mistä lahjan vastaanottajalle tulee hyvä mieli.  Kun annat lahjaksi palveluja, elämyksiä tai aikaa, hyvä kiertää ja samalla säästät luontoa ja vähennät jätteen määrää. Ekologisesta näkökulmasta voisi myös pohtia, onko lahja yleensä tarpeellinen.  

Useiden järjestöjen ja organisaatioiden kautta voit antaa läheisillesi aineettoman lahjan, kuten lapselle jalkapallon tai koulupuvun, nuorelle koulutuspaketin, äidille puutarhan tai isälle vuohen.  Tällaisen lahjan voit ostaa internetin kautta. Eettinen ja ekologinen lahja tuo hyvää mieltä lahjan saajalle ja auttaa kehitysmaiden ihmisiä. Näin hyvä kiertää!

Tulevana jouluna voimme antaa lahjan ympäristöllemme tekemällä jotain toisin. Laitetaan tietokoneet kiinni, ainakin yhdeksi päiväksi. Tärkeimmät asiat eivät vaadi juuri lainkaan luonnonvarojen kulutusta. Vietetään aikaa läheisten kanssa. Nautitaan yhdessäolosta. Samalla saamme ladatuksi omia akkujamme. Joulun juhlaan valmistautuessa voimme pitää mielessä; vähemmän on parempi, vain välttämätön on tarpeen.  Jaetaan hyvää mieltä ympärillemme. Annetaan hyvän kiertää.

Iloista joulumieltä!

Leila Laitila-Özkoc

Sosiaali- ja terveysalan yksikkö , Professorintien kampuksen keke -vastaava

17. luukku: Keikkaa pukkaa…

Joulunalusviikot ovat kiireistä aikaa tontuille. Joululauluja pitäisi ehtiä käydä laulamassa päiväkodeissa, kouluissa, kirkoissa, vanhustentaloissa ja jopa kauppakeskuksissa. Keikkailevalla tontulla pitää olla takataskussaan melkoinen repertuaari joululauluja, voisipa sanoa että melkein pukinkontillinen. Laulajatonttumme päättikin suunnata Kotkantien kirjastoon lainaamaan nuotteja, joista säestäjätonttu voisi sitten soittaa esitystilanteessa, mutta kuinkas kävikään!
 

Hylly oli aivan tyhjä! Laulajatonttumme ei osannut aavistaakaan, että suositut joulunuotit lainataan kirjastostamme jo lokakuussa. Mikä avuksi ? Kirjaston asiakaspalvelupisteessä tontulle kerrotaan, että Oamkin kirjaston sivulta löytyy ratkaisu tähänkin pulmaan, talon omaa tuotantoa oleva digitaalinen nuottikirjasto: http://www.e-concerthouse.com/library/

Sieltä laulajatonttu löytää säestäjätontulle nuotinnoksia joululauluihin ja pystyy jopa muuttamaan laulujen korkeutta hieman matalammalle, näin joulun lähestyessä alkaa laulajatontunkin kurkussa jo hieman tuntua karhealta.

Näin pääsivät tonttujen joulukeikat jatkumaan. Iloinen laulajatonttu huomasi samalla, että digitaalisesta nuottikirjastosta löytyy paljon muutakin mukavaa soitettavaa ja laulettavaa. Arvattavasti aaton kiireiden jälkeen Korvatunturilla soitto soi ja laulu raikaa!

16. luukku: Aineetonta hyvää

Pitkät joulunpyhät jo häämöttävät. Kirjastotonttu teki pientä galluppia kirjaston henkilökunnan keskuudessa ja selvisi, että suurin osa heistä aikoo omistaa vuodenvaihteensa lähinnä joulunviettoon ja lepäämiseen. Tiedämme, että ainakin osa opiskelijoistamme eivät ole niin onnekkaita, vaan joutuvat puurtamaan koulutehtävien parissa.
 

Itsenäistä opiskelijaa voi turhauttaa tieto, että kirjastot ovat kiinni 23.12. – 6.1., mutta yleiseksi lohdutukseksi sekä pahimman närkästyksen pehmittelemiseksi kerrottakoon, että kirjaston nettisivuilta, Leevistä ja alakohtaisista tiedonhakuoppaista löytyy painettuun kokoelmaan nähden moninkertainen määrä e-muotoista materiaalia. Suurin osa e-aineistoista on vieläpä käytettävissä myös kotoa, opiskelukämpältä, Helsingistä, Leviltä tai vaikkapa Korvatunturilta.

Parhaat päältä on koottu tietysti alakohtaisiin tiedonhakuoppaisiin. Käy kurkkaamassa oman alasi opasta ja tallenna se kirjanmerkkeihin. Kirjastotonttu lupaa, että tulet tarvitsemaan sitä, jos et joululomalla, niin viimeistään ensi vuonna. 

Bioanalytiikka
Energiatekniikka
Fysioterapia
Hoitotyo
International business & business IT
Journalismi ja visuaalinen suunnittelu
Kirjasto- ja tietopalvelut 
Kone- ja tuotantotekniikka 
Liiketalous 
Luonnonvara-ala
Lähihoitajien tiedonlähteet 
Musiikki 
Optometria
Radiografia
Rakentamistekniikka
Sosiaaliala
Sähkö- ja automaatiotekniikka
Tanssi
Tietojenkäsittely
Tieto- ja viestintätekniikka

Vihreän joen rannalla

                                                                          Jäälinoja                                                                                                                                   © Birger Ylisaukko-oja

Tiesitkö, että alle millimetrin mittaisella Daphnia-vesikirpulla on huomattava merkitys järvien ekosysteemin ja ravintoketjujen toimivuudessa? Daphnia-vesikirput voivat suodattaa koko järven vesimäärän n. 3-4 päivän välein. Ne ovat siis erittäin tehokkaita levänsyöjiä. Jos järven kalakanta on rehevöitymisen myötä liian suuri, kalat syövät eläinplanktonin (johon Daphniakin kuuluu) ja järven veden laatu heikkenee. Järven ravintoketjua kunnostamalla ja hoitamalla voidaan parantaa veden laatua, kalakannan rakennetta ja vesilintujen olosuhteita. Tämän ja paljon muuta mielenkiintoista vesistöjen kunnostamiseen liittyvää opin marraskuun lopulla järjestetyssä VYYHTI-hankkeen loppuseminaarissa.

Seminaarin toisen päivän aiheet käsittelivät järvien kunnostusta ja paikallisten ihmisten yhteistyötä vesistöjen kunnostuksessa. Useimmiten aloite vesistöjen kunnostukseen lähtee ihmisiltä, jotka asuvat tai mökkeilevät vesistöjen välittömässä läheisyydessä. Tämän päivän suuren mittaluokan ympäristöongelmien edessä voi joskus tuntea voimattomuutta. Ihmisten on helpompi etsiä ratkaisuja ongelmiin, joilla on yhteys heidän jokapäiväiseen elämäänsä ja elinympäristöönsä. Esimerkiksi Kiimingin ja Jäälin alueella toimii aktiivinen vesienhoitoyhdistys, joka on julkaissut Vesienhoidon käsikirjan, jota muut vastaavat yhdistykset voivat hyödyntää suunnitellessaan oman alueensa vesistöjen kunnostushankkeita. Tällaiset paikalliset toimet voivat olla mahdollisuus vaikuttaa suurempaankin yhteiskunnalliseen muutokseen.

Puhtaat luonnonvesistöt ja puhdas juomavesi ovat suomalaisille tärkeä arvo. Arvostus näkyy myös esimerkiksi siten, että veden läheisyys voi nostaa kiinteistön arvoa merkittävästi. Maanmittauslaitoksen mukaan alle 50 m päässä vesistöstä sijaitsevat tontit ovat hinnaltaan kaksin, jopa kolminkertaisia verrattuna kauempana rannasta sijaitseviin tontteihin. Järvet sekä joet ovat myös kautta aikojen inspiroineet muusikkoja ja kuvataiteilijoita. Makea vesi on eräs Suomen tärkeimmistä luonnonvaroista, jonka merkitys tulevaisuudessa tulee vain kasvamaan. Usein ei tulla ajatelleeksi, että vesistöjen kunnostuksella voidaan vähentää myös järvien ilmakehään vapauttaman hiilidioksidin määrää. Ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi voidaan saavuttaa hyötyjä, jotka näkyvät konkreettisemmin asukkaiden arjessa. Ihmisten elämänlaatu paranee virkistyskalastusmahdollisuuksien, uimarantojen viihtyisyyden ja puhtauden sekä kauniimpien maisemien muodossa.

Tutkimusten mukaan ihmiset arvostavat asuinalueidensa lähellä olevia vesialueita ja ovat usein myös valmiita osallistumaan vesistöjen kunnostukseen, joko talkoilla tai lahjoittamalla rahaa kunnostushankkeeseen. Hiilidioksidipäästöjen vähenemistä ei välttämättä tunnisteta vesistöjen kunnostuksen tavoitteena tai seurauksena, mutta sen mainitsemisesta voisi olla hyötyä esimerkiksi projektirahoituksen hakemisessa. Usein toiminnan aloittaminen vaatii jonkin verran ulkopuolisten asiantuntijoiden apua, jotta saadaan tehokkaita tuloksia aikaan. VYYHTI-hankkeessa mukana olleet kunnostuskohteet ovat saaneet apua mm. rahoitushakemusten ja kunnostussuunnitelmien tekemiseen.

TESS-tutkimushankkeessa tekemämme selvitystyön myötä olemme tämän syksyn aikana tutustuneet useisiin Suomessa toimiviin ruohonjuuritason aloitteisiin, joilla pyritään mm. parantamaan oman lähiympäristön tilaa ja vaikuttamaan sitä kautta alueen ihmisten elämänlaatuun. Sustainable communities-sivustolle on paikannettu useita toimijoita kuudesta EU maasta ja lisää on tulossa. Toimet jotka tähtäävät elinympäristön parantamiseen voivat tuottaa hyötyjä myös ilmastolle. Ympäristövaikutusten lisäksi vesistöjen kunnostuksella ja muulla yhteisöllisellä toiminnalla on myös positiivisia sosiaalisia vaikutuksia

Olisiko tässä tarpeeksi syitä lähteä ottamaan selvää oman asuinalueen tai vaikkapa mökkipaikkakunnan ruohonjuuritason toiminnasta?

Johanna Pihlajamaa

Projektisuunnittelija, TESS-hanke

Tekniikan ja Luonnonvara-alan yksikkö