Monthly Archive: kesäkuu 2015

Hyvää työtä!

Näin juhannuksen aaton aattona – ja oikeaa kesää odotellessa – haluan kiittää henkilöstöämme hienosta työstä, joka tuottaa jatkuvasti hyvää tuloksellisuutta. Tutkintomäärämme kesäkuussa on 100 parempi kuin vuonna 2014 vastaavana aikana. Erityinen ilonaihe on edelleen 55 op suorittaneiden määrä. Ammattikorkeakouluarviointeja tekevä Jukka Jonninen toteaa tuoreessa mittariraportissa: ”Oamk on amk:n kokoon suhteutettuna jälleen paras 55 op suorittaneissa ja sen etumatka muihin on kasvanut erittäin suureksi.” Huikeaa! Korkea luku tässä ennakoi hyvää tutkintomäärää lähitulevaisuudessa. Kuten muistamme nämä kaksi tekijää, tutkintomäärä ja 55 op suorittaneet, ovat tärkeimmät tuloksellisuuskriteerit; yhteinen painoarvo on 70%. Lisäksi, huolimatta Oulun haastavasta työllisyystilanteesta, työllistyminen valmistumisvaiheessa on 67%, joka on kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuosi sitten. Vielä yksi ilonaihe: opiskelijapalautteessa olemme kolmanneksi paras amk. Onhan meillä haasteellisiakin alueita, mutta iloitaan nyt näistä ilonaiheista, koska arvostan juuri nämä mittarit korkealle. Ja noihin haastealueisiin tartumme innolla ja uudella organisaatiorakenteella heti kesälomien jälkeen. Hyvää Juhannusta ja Aurinkoista Kesää!

Kohteena Artesis Plantijn Hogeschool Antwerpen

Sunnuntaina 3.5. herätyskello pirahti noin klo 3.30. Passi, liput, visa, rahat, Certificate of Attendance – siinä tärkeimmät. Eiku menoksi!

Saapuminen Oulun lentoasemalle, matkalaukku ruumaan, nesteet pussiin, turvatarkastuksen kautta portille. Startti kohti Helsinkiä 6.00. Helsingissä noin klo 7, josta jatko Brysseliin, jossa perillä 10.45. Vastassa armoton vesisade, joten hyppy junaan ja nokka kohti lopullista määränpäätä Antwerpenia.

Kohteessa:

Kohteena Artesis Plantijn Hogeschool Antwerpen

Maanantaina 4.5. päästään itse asiaan ja varsinainen henkilöstövaihtoviikon ohjelma käynnistyy. Extrana ennalta ilmoittamaton poistumisharjoitus kesken luennon. Kaikki kuulutukset pelkästään hollanniksi, joten selviytymisstrategiaksi valikoitui ”seuraa muita”.

Kohteena Artesis Plantijn Hogeschool Antwerpen

Viikon ohjelma mukava yhdistelmä tapaamisia eri aihealueiden (eOppiminen, laatutyö, sisäinen- ja ulkoinen viestintä, toiminnan suunnittelu ja työjärjestykset) asiantuntijoiden kanssa sekä osallistumista kv-naisyrittäjyysviikon ohjelmaan. Mieleenpainuvin tapaaminen Wilfried-herran kanssa, joka on jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan tehnyt työjärjestyksiä magneettitaulun avulla:

Kohteena Artesis Plantijn Hogeschool Antwerpen

Viikon loppusaldona:

  • yli 20 uutta kontaktia
  • yli 25 tuntia keskusteluja englanniksi uusien kontaktien kanssa
  • 2 museota, 1 eläinpuisto ja monta muuta nähtävyyttä
  • yli 75 käveltyä kilometriä
  • yhteensä lähes tuhat valokuvaa puhelimessa
  • vuoden suklaa-, vohveli- ja leipäkiintiö lähes täynnä
  • ylipursuava matkalaukku
  • valtava into päästä uudelleen kv-henkilöstövaihtoon avartamaan omia näkemyksiä!

 Suunnittelijat Inkeri Hedemäki (vaihdossa jo viidettä kertaa) ja Hanna Runtti (vaihdossa ensimmäistä, muttei toivottavasti viimeistä kertaa)

Ruohonjuuritasolla Edinburghissa

 

Ruohonjuuritasolla Edinburghissa
Ruohonjuuritasolla Edinburghissa
Ruohonjuuritasolla Edinburghissa

 

TESS hankkeen edettyä puoleen väliin oli aika katsoa, mitä tähän mennessä on saatu aikaan. Toukokuun viimeisellä viikolla otimme suunnaksi Edinburghin, johon kollegamme James Hutton Institutesta olivat järjestäneet hankkeen mid-term conferencen sekä partneritapaamisen, johon osallistuisivat kaikki 8 tutkimuspartneriamme eri Euroopan maista.

 

Matka Oulusta Edinburghiin kulki Helsingin ja Lontoon kautta, pituutta matkalle tuli näin melkein 9 tuntia. Onneksi lennot olivat aikataulussa ja vaihdot sujuivat. Olo oli silti aika väsynyt, kun illalla viimein saavuimme hotellillemme, joka sijaitsi Edinburghin vanhassa kaupungissa. Totesimme, että hotellin valinta oli sujunut ainakin siinä mielessä nappiin, että kaikki Edinburghin yliopiston rakennukset, joissa konferessi ja kokoukset järjestettiin sijaitsivat lähes hotellin naapurissa.

Ensimmäisenä aamuna ennen varsinaisen työskentelyn alkua meillä oli muutama tunti aikaa kierrellä kaupungilla. Suuntasimme aluksi kulkumme Holyrood Parkiin, joka sijaitsee lähellä vanhaa kaupunkia. Kyseinen kukkula olikin hieman haastavampi kiivetä, kuin kartta oli antanut ymmärtää, mutta näköala ylhäältä oli kiipeämisen arvoinen. Kukkulan juurella sijaitsee muuten myös Skotlannin parlamenttitalo.

Ensimmäisen päivän työpajan aiheena oli kevään aikana tehtyjen haastatteluiden analyysin suunnittelu ja artikkelien alustavien teemojen muotoileminen.  Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kun pääsin tapaamaan muita TESS tiimiläisiä eri maista, ja oli hauska saada vihdoin kasvot kaikille nimille ja talven ja kevään aikana lähetetyille sähköpostiviesteille.

Toisena päivänä ohjelmassa oli hankkeen mid-term conference. Päivän aikana kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja. IPCC:n jäsen, professori Ottmar Edenhofer Potsdam Institute for Climate Impact Research:ista antoi globaalin näkökulman kasvaviin hiilidioksidipäästöihin. Pam Warhurst piti eläväisen esitelmän Incredible Edible kaupunkiviljely-projektista, jossa on vahvasti mukana myös yhteisöllisyyden vahvistaminen. Kersty Hobson Oxfordin yliopistosta puhui yhteisöpohjaisten aloitteiden vaikutusten mittaamisesta ja sen haasteista. Kuulimme myös Pete Northin Liverpoolin yliopistosta puheenvuoron liittyen asuinympäristöjen viihtyisyyteen ja vaurauden tai hyvinvoinnin tarkasteluun uudesta näkökulmasta. Viimeisenä runoilija Emily Hinshelwood luki meille päivän aikana kirjoittamansa runon ”Transition”, joka onnistui hienosti tiivistämään konferenssin sanoman: Believe in the Power of Small Actions.

Usein saattaa kuulla vähätteleviä kommentteja ruohonjuuritason toiminnasta: miten me voisimme täällä vaikuttaa mihinkään, kun suuret saastuttajamaat ja päättäjät eivät tee mitään. Meidän pienet tekomme saattavat vaikuttaa merkityksettömiltä. Näin varmasti osittain onkin, mutta hiilijalanjäljen lisäksi tällaisen toiminnan tarkastelussa tulisi huomioida myös sen sosiaaliset vaikutukset. Yhteisöjen voimaannuttaminen ja paikallisten ihmisten hyvinvointiin liittyvät vaikutukset voivat tällaisessa toiminnassa olla merkittäviäkin. Ihmisillä on tarve tehdä itse ja tuntea voivansa vaikuttaa jokapäiväiseen elämäänsä. Lisäksi osa pienistä toimijoista voi kasvaa ajan kuluessa suureksi ja näin ollen vaikutuksetkin kasvavat merkittävästi. Suomesta esimerkkinä voisi mainita Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen, joka alkuvaiheessaan oli vain paikallisten ihmisten tavaranvaihtopäivä, mutta nykyisellään kierrättää n. 3 miljoonaa tavaraa vuodessa ja työllistää yli 400 ihmistä. Näitä kasvutarinoita me tutkimme TESSissä tavoitteenamme löytää menestystekijöitä ja keinoja, jolla ruohonjuuritason toimintaa voidaan tukea paikallisella ja kansallisella tasolla.

Seuraava partneritapaaminen järjestetäänkin sitten tammikuussa 2016 Suomessa! Sitä odotellessa voi vaikka käydä katsomassa millaisia vaikutuksia hiilijalanjälkeen elämäntapaan liittyvillä valinnoilla on. 

Johanna Pihlajamaa/projektisuunnittelija TESS/Luonnonvara-alan osasto 

Kirjaston vuosi 2014 numeroina

Kirjaston vuosi 2014 numeroina

Keväisin kirjastoissa kootaan kiivaasti edellisen vuoden numerodataa taulukoiksi ja tunnusluvuiksi. Tehtävään uppoaa viikko jos toinenkin, joten kerromme mielellämme numeroista työpaikkakokouksen ulkopuolellakin.

Vuoden 2014 lopussa Oulun ammattikorkeakoulun kirjastossa oli yli 250 000 painettua ja elektronista kirjaa, mikä jaettuna kaikkien oamkilaisten kesken tekee 28 kpl henkilöä kohden. Aiempina vuosina painettuja kirjoja on ollut enemmän kuin e-kirjoja, mutta nyt suhde on melko tarkalleen 50:50. Tätä käännettä on odotettu jo vuosia, ja nyt se sitten tapahtui!

Kirjastoissa vierailtiin viime vuonna yhteensä 249 400 kertaa, mikä tarkoittaa, että keskimääräinen asiakkaamme kävi kirjastossa jopa 3 kertaa kuukaudessa. Verkkosivuillamme vierailtiin yhtä usein ja Leevin puolella peräti kerran viikossa. Lainauksia kertyi koko vuodelta keskimäärin n. 11 kpl asiakasta kohden, mikä on huipputulos vertaistemme* joukossa. E-kirjoja oli katsottu yhteensä 148689 kertaa, eli keskimäärin jokainen oamkilainen on lukenut 1,4 e-kirjaa kuukaudessa.

Jos palvelumme olisi maksullista, kuukausihinta olisi tarkalleen 14,20€ asiakasta kohden. En tiedä teistä, mutta ei minusta ollenkaan kohtuuton kustannus.

Tarkemmat tilastot kirjaston käytöstä löytyvät Tieteellisten kirjastojen yhteistilasto-palvelusta

* Jamk, Metropolia, Savonia, Tamk ja Turun AMK.

Jaakko Yli-Juonikas – Vanhan merimiehen tarina

 

 

Jaakko Yli-juonikkaan neljäs romaani on lukijoita vedättävä ja aivopoimuja venyttävä pieni kirjanen jossa on tarkoituksella mahdollisimman tylsähköt kannet ja takakansitekstit. Kirjan teksti on tyylilajiltaan ”arkiproosaa” tai ”harrastajakirjallisuutta”, mikä selittyy sillä että kirja on muodoltaan ikään kuin keskushenkilöidensä, vaikeasti vammaisen teini-ikäisen Annikan ja hänen äitinsä ja isänsä, ryhmäkirjoittama päiväkirjamainen harrastusprojekti, jossa nämä vuorotellen kertoilevat tekemisistään ja ajatuksistaan vähän kuin siskosvihkossa.  Homman juju on kuitenkin siinä, että Annika ei liikunta- ja puhekyvyttömyytensä vuoksi pysty ollenkaan viestimään muiden kanssa, paitsi kirjoittamalla, ja sekin onnistuu vain läheisen henkilön avustamana, ns. fasilitoimalla. Ikävä kyllä fasilitointimenetelmän luotettavuuteen liittyy epävarmuuksia, joita varsinkin kirjan sisäisen maailman (samoin kuin oikean maailman) ”skeptikot” ovat jatkuvasti nostamassa esille, ja jotka panevat vaakalaudalle kaiken Annikan nimissä kirjoitetun tekstin ja myös hänen tietoisuutensa. Ohjaileeko fasilitoija  avustamansa henkilön kättä näppäimistön päällä sitä itse tiedostomatta, ja voisiko siten olla niin, että Annikan kommunikointi ja persoona ovat vain tämän vanhempien luomaa illuusiota? Onko älykkäänä ja runoilevanakin esiintyvä Annika todellisuudessa sittenkin vain vihannes ilman toivoa sisäisestä elämästä?  


Kirjan arvoituksellisuus lisääntyy koko ajan sen edetessä ja se saavuttaa samalla myös melkoisen vaikuttavia traagisuuden asteita perheen elämän luisuessa yhä pahemmin pois raiteiltaan epäilyksien kasvaessa. Mutta ehkä tässäkin on jo liikaa sanottu ajatellen niitä jotka eivät vielä ole kirjaa lukeneet? Vanhan merimiehen tarina on teos joka on paras lukea ilman ennakko-odotuksia. Suuri osa viehätyksestä syntyy siitä, että lukijana tuntuu kuin Yli-Juonikas olisi koko ajan monta askelta edellä, asettamassa ansoja ja hienovaraisia harhautuksia tai johtolankoja lukijalle.  


Suosittelen kirjaa niille, jotka eivät välitä – tai ehkä jopa pitävät – siitä, että kirja jää vaivaamaan mieltä pariksi päiväksi lukemisen jälkeen. Se on myös mukavan nopea lukea sekä kekseliäisyydessään ja tietyssä koomisuudessaan virkistävä tapaus.


– Ville (KIR3SN)