Monthly Archive: toukokuu 2015

Ulkomaisten e-artikkeleiden haku ei ole koskaan ollut näin helppoa

Niin kauan kuin elektronisia aineistoja on ollut tarjolla niiden löytäminen on ollut oma erityinen päänsärkynsä. Tuskan helpottamiseksi kirjastot ovat tarjonneet asiakkailleen monenlaisia työkaluja e-artikkeleiden paikantamiseen. Uusin niistä on Primo Central Index.

Aikojen alussa (eli 2000-luvun alkupuolella*) elektronisia julkaisuja haettiin vain ja ainoastaan tietokantojen omista hakuliittymistä (eli kirjastoslangilla natiiveista). Tämä tarkoitti sitä, että tietokannat avattiin vuoronperään ja samat haut tehtiin joka liittymässä erikseen. 

Vuonna 2003 tuli Nelliportaali, joka on kovassa käytössä edelleen. Nelliportaali ei ole ollut käyttöliittymältään ongelmaton alun perinkään, mutta siinä oli edelliseen nähden huomattavasti etuja. Tärkein niistä oli, että Nelliportaali mahdollisti saman haun tekemisen useasta tietokannasta yhtäaikaa.

Hakuprosessi oli ja on edelleen varsin haastava. Ensin täytyy osata valita aineistot tai tietokannat, joihin haku kohdistetaan. Asiakkaan avustamiseksi aineistot on jaoteltu nimen, aineistoryhmän tai -tyypin mukaan. Niitä voidaan hakea myös asiasanoilla tai sanahaulla aineistokuvauksesta. Koska sama haku hakee useista joskus hyvinkin erilaisista tietokannoista, hakulausekkeessa voi käyttää vain kahta hakusanaa. Lisäksi hakutulokset ovat erittäin suuria (satoja tuhansia), mikä vaikeuttaa etsityn tiedon tai dokumentin löytymistä (Lähde).

Jotain Nelliportaalin käytettävyysongelmista kertonee, että se jäi tyystin hyödyntämättä eräältäkin (peräti kirjastoalan *köhköh*) opiskelijalta opinnäytetyöhön liittyvässä tiedonhaussa vuonna 2006, vaikka se oli jo siihen aikaan kovasti käytettävissä Tampereen yliopistossa.

Kehitys kuitenkin kehittyy ja ajat muuttuvat, joten kymmenisen vuotta jälkeen Nelliportaalin syntymän korkeakoulukirjastoissa kurkotetaan jälleen kuuseen tähtiin. Leevin uuteen käyttöliittymään on nimittäin integroitu uusi hakemisto tieteellisiä artikkeleita, e-kirjoja ja julkaisuja eri kustantajilta: Primo Central Index.

Primo Central -hakukäyttöliittymä (eli uusi Leevi) on yksinkertaisuudessaan kaunis, hakulogiikka anteeksiantavan sumea ja haut räpsähtävät näytölle sekunnissa. Hakutulos on yhä massiivinen, mutta rajaamien on helppoa joko lisäämällä hakusanoja edellisten perään tai hyödyntämällä vasemman reunan rajausvalikkoa. E-aineistot ovat helposti saavutettavissa myös kotoa. Enää ei tarvitse huolehtia käytitkö oikeaa linkkiä, linkkipolkua tai oikean väristä lukkoa navigoidessasi hakuun. Riittää, kun kirjaudut sisään Leeviin sähköpostitunnuksillasi.


”Primo Central -hakukäyttöliittymä on yksinkertaisuudessaan kaunis,
hakulogiikka anteeksiantavan sumea ja haut räpsähtävät näytölle sekunnissa”

Kansalliskirjaston Finna-toimisto on luvannut, että PCI kattaa yli 90 prosenttia Nelliportaalin ulkomaisista aineistoista. Tunnustan, että olemme kirjastossakin jo löytäneet itsemme haaveilemasta ajasta, jolloin Nelliportaalin kymmeniä sekunteja kestävät haut ja tiedonhakuinfoissa käyttöliittymän ulkonäön herättämä tyrmistys diginatiivien kasvoilla sekä reaktion nostattama kuumotus informaatikon poskilla ovat vain hupaisia yksityiskohtia entisaikojen primitiivisestä kirjastoarjesta. (Wo)man can dream…

Anu Elsilä
informaatikko
Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto 

* Allekirjoittaneen ajanlasku alkoi vasta 2000-luvun alussa, koska niihin aikoihin aloittelin kirjastoalan opintoja. Olen kuullut kerrottavan, että elämää oli kyllä ennen sitäkin, mutta ymmärtänette, etten yritä esittää tietäväni 90-luvun korkeakoulukirjastoelämästä yhtään mitään.

Tiedonvaihtoa ja uusia ideoita ammattikorkeakoulupäivillä

Osallistuimme tapahtumavastaavamme Valtteri Törmäsen kanssa 19.5- 20.5.2015 Tampereella järjestettyihin AMK- eli ammattikorkeakoulupäiville. Tapahtumaan osallistui ympäri Suomea osallistujia erityisesti opettajien, ammattikorkeakoulujen johdon, opiskelijakuntien ja opetus- ja kulttuuriministeriön väkeä. Myös ARENE eli ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto sekä ammattikeskusjärjestöt SAK ja Akava olivat hyvin edustettuina. Aiheita oli useita, mutta eniten keskustelua aiheuttivat lukukausimaksut ja innovaatiotoiminta.

Suurinta väittelyä kaikista aiheista käytiin ehdottomasti lukukausimaksujen kohdalla EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille. Tähän keskusteluun yleisö osallistui hyvinkin aktiivisesti mukaan lukien myös opiskelijakuntamme tapahtuman twitteriseinän kautta, josta puheenjohtaja poimi kysymyksiä panelisteille. Paneelissa olivat SAMOKin puheenjohtaja Joonas Peltonen, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola sekä Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder. Ennen paneelia asiasta piti puheenvuoron myös Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Hannu Sirén. Väittelyssä AKAVA ilmoitti linjakseen tukevansa lukukausimaksuja, joita myös ministeriön edustaja Hannu Sirén näki väistämättömänä. Puolestaan STTK:n Antti Palola sekä SAMOKin Joonas Peltonen vastustivat lukukausimaksuja. Erityisesti Joonas Peltonen vaikutti väittelyssä pätevältä ja osasikin tiedollaan jättää vanhemmat herrat välillä mykäksi.

Lisäksi puhuttiin paljon innovaatiotoiminnasta, johon opiskelijakunnat osallistuivat ennen kaikkea tuomalla esiin sen, että korkeakoulun sisällä olevia innovaatioita syntyy vain ottamalla opiskelijat mukaan kaikille päätöksenteon tasoille ja kannustamalla sekä tilojen että rahoituksen myötä opiskelijakuntien kehittymistä. Paljon puhetta käytiin myös siitä, miten yritysmaailman vaatimuksia voisi yhdistää korkeakoulujen opetukseen. Yleisesti erilaiset kokeilut kurssien kautta nousivat paljon kannatusta saavaksi lähtökohdaksi. Tällä tarkoitettiin yleisesti sellaisia uusia lähestymistapoja, joita yritykset eivät välttämättä itse uskaltaisi toteuttaa vaan uusien lähestymistapojen testailua tutkittaisiin korkeakoulujen kautta. Luonnollisesti myös projektityöskentely tuntui olevan päivän sana,  koska projektin tavoitteeksi, toisin kuin kokeilun, asetetaan aina onnistuminen.

 

Tapahtumassa oli myös rinnakkaissessioita, joissa pienimuotoisilla workshop-tyyleillä mietittiin ratkaisuja nykyisiin ammattikorkeakoulun ongelmiin, ennen kaikkea kansainvälisyyden kehittämiseen, mutta myös muun muassa viestintään, tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoimintaan sekä digitalisaatioon.

Tapahtumien tärkein suola oli ennen kaikkea verkostoituminen ja ideoiden ja ajatusten vaihto muiden opiskelijakuntien kanssa! Tapahtumaan osallistui miltei kaikki Suomen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnat, joten keskustelua pääsi käymään hyvinkin monien opiskelija-aktiivien kanssa hyvinkin monenlaisista aiheista. Jälleen monia uusia ideoita rikkaampana jatkamme loppukevättä opiskelijoiden edunvalvonnan parissa.

 

 

Uudet ideat

Toisille jaettavat

Yhteiseen hyötyyn

 

OSAKOn hallituksen puheenjohtaja

Juha Heikkinen

Pyllistys kestävälle kehitykselle

Viikolla 19 kävi Oamkissa Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) Marko Kasurinen esittelemässä LUTin Green Campus –toimintaa (www.greencampus.fi).  LUTin kestävän kehityksen toiminta on myös tunnustettu kansainvälisestikin merkittäväksi, sillä kesällä 2013 LUT palkittiin maailmanlaajuisen Sustainable Campus Excellence Award -kilpailun Excellence in Campus -kategoriassa parhaana yliopistona. Palkinnot jaettiin kestävää kehitystä ja vihreää teknologiaa konkreettisti edistävien tekojen ja näyttöjen perusteella.

Kestävä kehitys LUTissa on valittu strategian keskeisemmäksi teemaksi. Ylin johto, rehtoreista talousjohtajaan, on sitoutunut toimimaan kestävän kehityksen vetureina. LUTin uudisraivaaja-strategia on kiteytetty neljään globaaliin kysymykseen : Poltammeko kaiken loppuun? Jätämmekö ihmiskunnan kärsimään pilaamastaan vedestä? Hautaammeko tulevaisuutemme jätteiden mukana? Annammeko Euroopan taantua maailman takapihaksi?

LUTissa on kestävä kehitys keskeisenä osana laatutoimintaa. Laadunhallinnan ja ympäristöjärjestelmän ohjausryhmässä on sekä laadun että kestävän kehityksen asiantuntijoita. Toisin kuin Oamkissa on koko LUTissa voimassa ISO 14001 –ympäristösertifikaatti. Lisäksi LUTissa on myös WWF:n Green Office –ympäristöjärjestelmä, mikä oli Oamkin Rehtorin toimistossa, Kulttuurialan yksikössä ja Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vielä muutama  vuosi sitten.  

Vaikka LUTin keke-toiminta on monessa suhteessa Oamkin keke-toimintaa vaikuttavampaa, huomasimme vilkkaassa keskustelussamme, että keke-työssämme on myös paljon yhteneväisyyksiä. Yhteisenä haasteenamme havaitsimme laadukkaiden keke-mittareiden keksimisen. Esimerkiksi jätteiden määrän mittaaminen on haastavaa, johtuen siitä, että jätteiden määrän luotettava mittaaminen on ensisijaisesti kiinni jätehuoltoyrityksestä ja heidän käytössä olevasta punnitusjärjestelmästä. Kyseessä on siis ulkopuolinen taho, jonka toiminta on tärkeätä integroida osana korkeakoulun keke-toimintaa.

Toisena yhteisenä asiana todettiin olevan vastuukysymykset: kenellä on vastuu eri keke-asioihin liittyvissä päätöksissä. Marko sanoi toimivansa sillä tavalla, että pienissä epäselvissä asioissa hän tekee päätökset. Perästä kuuluu, jos kuuluu, totesi Marko. Isoissa epäselvissä päätöksissä hän kysyy esimiehen hyväksynnän ennen kuin tekee päätöksen.  Toivottavasti Oamkin uusi organisaatiomalli ja sen käyttöönotto lisää selkeyttä Oamkin päätöksentekoon muussakin kuin keke-toimintaan liittyvissä päätöksissä.

Kolmas yhteinen asia, jonka havaitsimme, on muutosvastarinta. Toimintatapojen muuttaminen aiheuttaa aina tietynlaista vastarintaa, mutta esimerkiksi strategia rakennettiin koko yliopistoväen kanssa yhteisesti. Tällöin vastarinta jäi pieneksi ja päättäväisellä toiminnallaan LUTin johto sai henkilöstön ja opiskelijoiden luottamuksen. Nykyään LUT rummuttaa opiskelijahaussa voimakasta keke-osaamistaan ja saa sen vuoksi keke-orientoituneita opiskelijoita, jotka toiminnaltaan entisestäänkin lisäävät LUTin etumatkaa johtavana keke-kampuksena Suomen korkeakoulumaailmassa ja maailmanlaajuisestikin. Olisikohan mahdollista, että tulevaisuudessa Oamkin opiskelijavalinnan sisäänheittotuotteena olisi Oamkin maine kestävän kehityksen huippuosaajana?

Marko korosti myös viestinnän merkitystä keke-työssä. Viestintä on aina osana keke-toimintaa. LUTin keke-viestintään voi tutustua esimerkiksi Youtubessa: https://www.youtube.com/user/lutvideo. Aiemmin oli Oamkin kestävän kehityksen tiimissä viestinnän asiantuntija. Ilmeisesti tähän vanhaan käytäntöön olisi syytä jälleen palata.

LUTin kampus koostuu yhdestä rakennuksesta. Kampuksella on noin 6000 opiskelijaa ja noin 900 henkilökunnan edustajaa. LUTissa on kaksi koulutusalaa: tekniikka ja kauppatieteet. Koulutusalojen vähäisyys helpottaa keke-yhteistyötä. Toisaalta Oamkin monialaisuus voidaan nähdä paremminkin mahdollisuutena kuin ongelmana: eri alojen välisessä keke-yhteistyössä voi syntyä uusia innovaatioita.

LUTin kampus on rakennettu vuonna 1968. Osalle siitä on tulossa lähivuosina peruskorjaus, jossa rakennus remontoidaan kestävän kehityksen näkökulmat huomioiden. Yhtenä osoituksena keke-remontoinnista on joidenkin vesiklosettien korvaaminen kuivakäymälöillä.

Oamkissakin on tulevaisuudessa tulossa sekä peruskorjausta että uudisrakentamista. Nähdäänköhän tulevissa rakennuskohteissa ensimmäiset kuivakäymälät Oamkin tiloissakin?

Seppo Pakanen
Suunnittelija
Oamkin kestävä kehitys –työryhmän jäsen
vs. laatukoordinaattori /It-palvelut ja Tietohallinto   

Tabletit sienikoriin ja opettamaan!

 Tabletit sienikoriin ja opettamaan!

 Liikkeen Oppimisympäristöt ja opetusteknologia ryhmän jäsenet tutustuivat 22.4.2015 SystemaStoressa moderniin digiluokkaan. Digiluokkaa esittelivät Samsungin ja Edutaidon edustajat.

 Digiluokan kokonaisuus muodostuu opetustiloista, laitteistoista, ohjelmistoista ja materiaaleista. Laitteiden hallinta, tietoliikenne ja tuki ovat oleellisia asioita digiluokan käytössä. Luokan tehokas ja asianmukainen käyttö, kuten nykyistenkin opetusteknisten välineiden käyttö, edellyttää sekä opettajalta että opiskelijalta tiettyä osaamista.  

Tabletit sienikoriin ja opettamaan!

Kuva 1: Digiluokan kokonaisuus

Digiluokan perusidea on sen liikuteltavuus. Mikään kaluste ei ole kiinteä. Luokkaan kuuluu liikuteltava infonäyttö ja opiskelijoiden käytössä olevat tabletit. Infonäyttö korvaa perinteisen projektorin. Se on iso näyttö, jonka pinnalle on asennettu kosketuspinta. Useampi infonäyttö  voidaan yhdistää myös isoksi näyttäväksi kokonaisuudeksi. Infonäyttöä voidaan käyttää kriisiviestinnän välineenä tai tauoilla infotv:nä. Se on siis paljon projektoria ja valkokangasta monipuolisempi väline. Opetuksessa opiskelijat voivat käyttää myös omia laitteitaan.

Hallintaohjelmistolla opettaja voi välittää opiskelijoiden tai oman laitteensa (pc, tabletti, älypuhelin) näytön infonäytölle muiden opiskelijoiden nähtäväksi. Sillä opettaja voi myös päivittää kaikki luokan tabletit asianmukaiseen kuntoon.

Samsung esittelee ratkaisuksi luokkaan isoa esim. 55 tuuman monikäyttönäyttöä, joka on kiinnitetty seinään tai sitten liikuteltavalle alustalle. Näyttö toimii kuin suuri tabletti.  Opettaja hallitsee opetustilannetta omalla tabletillaan. Hallintalaitteeseen vaaditaan Samsungin hallintajärjestelmä KNOX Cloud.  Tuote on maksullinen. Opiskelijoiden käyttöön tarkoitettujen tablettien vastaava ohjelmisto on ladattavissa netistä ilmaiseksi. Opettaja voi ladata sovelluksia luokan tabletteihin keskitetysti.

Mitä siellä digiluokassa sitten voitaisiin tehdä? Jos opiskelijoilla on tabletit, voivat he tehdä muistiinpanoja, etsiä tietoa netistä, käyttää tabletilla olevia sovelluksia, ottaa kuvia jne. Jos lähdetään kehittämään tällaista tablettiluokkaa, on mietittävä, mihin tabletti taipuu ja suunniteltava opetus sen mukaan. Opetuksessa tarvitaan edelleen tietokoneita esimerkiksi ohjelmoinnin tai taulukkolaskennan opettamiseen. Kaikki ei siis onnistu tableteilla.

Esittelijöiden mielestä opiskelijoille annettavien tehtävien tulisi olla uuden ideointi opiskelijoiden itse valitsemia työkaluja käyttäen. Opetuksessa opettajan on ymmärrettävä kokonaisuus, joka koostuu useista laitteistoista ja ympäristöistä. Mutta näinhän me teemme tai voimme tehdä jo nyt.

Meille esiteltiin trolli, johon mahtuu 27 tablettia ja ‘sienikori’ pienemmälle määrälle. Isoon, miehen vyötärön korkuiseen, trolliin mahtuukin sitten niin paljon tavaraa, että ilman punttiisaliharjoitusta sitä ei kykene liikuttamaan. (kuva 2) Liikuteltavuus onkin nähtävä mahdollisuutena eikä suinkaan niin, että opettaja jokaisen tunnin alussa raahaa varastosta luokkaan oppitunnin aikana tarvittavat kalusteet.

Tabletit sienikoriin ja opettamaan!

Kuva 2: Salkkuja isojen laitemäärien liikutteluun löytyy, mutta löytyykö voimaa.

Uutta koulua rakennettaessa tai isoa remonttia suunniteltaessa tällainen liikuteltavan digiluokan ajatus on hyvä pitää mielessä. Tekniikka kehittyy niin hurjaa vauhtia, että kiinteät rakennelmat jäävät hyvin nopeasti vanhanaikaisiksi.

Siis tabletit sienikoriin ja menoksi!

Kirjoittajat: Sinikka Viinikka lehtori, Risto Hinkka lehtori, Liisa Auer lehtori

Klara vappen – eller inte

Vappu, tuo opiskelijajuhlista jaloin, vaativin, pisin ja raskain, on tapahtumista kenties se, jota valmistumisen jälkeen jää eniten ikävöimään. Ikävään on toki kehitetty mitä mainioin ratkaisu – se, että alumnit pitävät rastia Vappurallyssa (kyllä, sen nimi on tämä ikuisesti) ja pääsevät siten nauttimaan vapun tunnelmasta vielä ekstravuosina.

Alumnien rastilla noudatettiin tänä vuonna varsin voimakkaasti perinteitä. Se oli Lyötynpuistossa kuten viime vuonna ja se sisälsi saman tehtävän kuin viime vuonna. Siis esineiden sokkona tunnistamisen. Odotushuoneena rastissa oli tietovisa kuten aiempinakin vuosina.
 
Rastin suoritti 150 ilmoittautuneesta joukkueesta lähes sata. Rastilla kävi melkoinen ryysis, mutta onneksi rastivahdit olivat varautuneet erottumaan joukosta alumnipaidoilla ja vilkkuvilla pupunkorvilla. Yhdet korvat muuten menetettiin Laanaojan kautta merelle, mutta onneksi tähän oli varauduttu parilla ekstraparilla. Sää suosi rasteiluja ja opiskelijoiden lahjonta oli ensiluokkaista, eikä rastinpito olisi juuri voinut mennä paremmin.
Klara vappen - eller inte
Klara vappen - eller inte

Rasteilun jälkeen alumnijoukko siirtyi nauttimaan paikallisen kebab-pitserian antimista ja jatkoi siitä kesäteatterille reivaamaan. Kesäteatterilla oli valtava tungos ja meno, jopa kenties allekirjoittaneen kuuden opiskelijavapun paras. Alumnit tunnisti tietysti välkkyvistä pupunkorvista.

Ja eihän se vappu alumnien osalta tietenkään yhteen päivään jäänyt. Edustusta löytyi myös Tynskän työnnöstä ja Otowapusta. Ja kävipä siinä sitte lopulta niinkin, että vappupäivänä pari pitkittyneestä vapusta kärsinyttä alumnia päätyi vappusiman etsinnässään aina Umpitunneliin ja Ruotsin puolelle, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Klara vappen - eller inte

Klara vappen - eller inte

Teksti: Daniel Wallenius

Green Care ja opiskelijapalaute

Onko Green Care laatua? Tulin töihin eräänä harmaana huhtikuun loppupuolen aamuna ja katselin säälien viime kesän kukkaistutuksia sisääntulon vieressä. Ne olivat hyvin lakastuneita, harmaita ja pölyisiä.  Niitä katsellessa tuli mieleeni lukemani useat opinnäytetyöt, joissa Green Care -ideaa sovellettiin eri tilanteisiin.  Olisiko siitä meillekin hyötyä?  Jossain amerikkalaisessa tutkimuksessa oli todettu, että leikkauspotilaat paranivat nopeammin ja tarvitsivat vähemmän kipulääkkeitä, kun saivat katsella ikkunasta vihreitä puita tiiliseinän sijasta.  Eräässä toisessa lähteessä mainittiin, että elvyttävän ympäristön merkittävyys korostuu tilanteissa, joissa tiedon käsittelykapasiteetti on koetuksella. Ihminen ei kykene käsittelemään tietoa rajattomasti, vaan tarvitsee myös aikaa palautumiselle vaativista fyysistä ja henkisistä ponnistuksista.  Vilkaisin läpi helmikuisen opiskelijapalautekyselystä kohdan, jossa kysyttiin opinnoista suoriutumista hidastavista tekijöistä.  Siellä ei kysytty, että hidastaako tylsä, virikkeetön luokkahuone opintojasi.  Mitähän tuohon kysymykseen olisi vastattu? Olisi ollut hauska nähdä, millaisena tuo kysymys olisi koettu.

Tässä on vielä suora lainaus Sitran julkaisusta Vihreää hyvinvointia:

Ikkunanäkymän vehreys edistää toipumista ja lisää keskittymiskykyä, elämänhallintaa sekä kykyä tehdä päätöksiä. Seinälle tai tietokoneen taustakuvaksi asetetut luontokuvat puolestaan kohottavat mielialaa sekä vähentävät jännittyneisyyttä ja ahdistusta. Työpaikalla, jossa on viherkasveja, työntekijät ovat tutkitusti tyytyväisempiä työhönsä. Sisälle voi myös tuoda sisustuselementeiksi kiviä tai soittaa äänitteiltä luonnonääniä.

Niinpä minä ratkaisin tylsän kesäkukkaruukun ongelman sillä, että kysäisin ohimennen osastonjohtajalta, saisinko ostaa muutaman orvokin ja istuttaa ruukkuihin. Saatuani luvan kävin hakemassa orvokkeja työmatkani varrella olevasta puutarhamyymälästä ja istutin ne kuolleiden kasvien sijaan ruukkuihimme.  Vähän piristystä töihin tuloihin eikä maksanut paljon – 8,85 euroa orvokeista ja noin puoli tuntia työaikaa. 

 

Opiskelijapalautteesta vielä.  Palauteprosessiin kuuluu palautteen palautetilaisuuden järjestäminen opiskelijoille.  Tekniikan alan yhteiseen tilaisuuteen saapui yksi opiskelija.  Myönnän, että tiedottamisessa olisi ollut parantamista. Pelkkä Intran ajankohtaistiedottaminen ei oikein ole riittävä. 

Maaseutuelinkeinojen omaan tilaisuuteen saapui kolme opiskelijaa, kun Intra-tiedottamisen lisäksi lähetin kaikille sähköpostiviestin. Tiedoksi opiskelijoille: tutkintotiimit ovat käsitelleet opiskelijapalautteet ja tehneet toimenpide-ehdotuksia.  Palautteet on esitelty myös opettajille ja johtotiimikin on niitä käsitellyt.  Suhtaudumme kyllä vakavasti saatuihin palautteisiin ja pyrimme parantamaan toimintaamme.

Paula Syri
Lehtori, laatukoordinaattori
Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö

Hallitusneuvotteluiden piinaava aika, pysyvätkö lupaukset?

Vaalit ovat ohi kuten myös opiskelijoiden valtakunnallinen #koulutuslupauskampanja. Helsingissä SAMOK ja SYL aloittavatkin hallitusneuvotteluiden päivystämisen ja vaikuttamisen. Tärkeimpinä teemoina ajamme edelleen koulutuslupaus –kampanjan neljää ydinteemaa: Maksuton koulutus kaikille, koulutuksesta ei enää leikata, opintotukea ei heikennetä sekä YTHS kaikille korkeakouluopiskelijoille. Näistä parhaiten puolueet sitoutuivat siihen, että YTHS laajennettaisiin myös meille ammattikorkeakouluopiskelijoille sekä siihen, ettei koulutuksesta enää leikata. Tosin tämän päiväiset viestit mahdollisista 10 miljoonan euron leikkauksista asettaa varsinkin lupaukset koulutuksen leikkaamisen jättämisestä tulevilta hallituspuolueilta jännittävään valoon.  

YTHS jakoi mielipiteitä. Osa puolueista oli sitä mieltä, että terveyspalvelut pitäisi kehittää kaikille yhtenäisiksi, mutta jos YTHS säilyy, tulisi se laajentaa myös meille ammattikorkeakouluopiskelijoille. SAMOK jatkaakin asian lobbaamista hallitusneuvotteluissa mm. ehdottamalla automaattista YTHS terveysmaksua ammattikorkeakouluopiskelijoille. SAMOKilla on myös esitys rahoituksen osoittamisesta. Kokonaiskustannustarve on noin 41 miljoonaa euroa, mistä valtion osuus noin 15 miljoonaa. Tämä ei silti tarkoita lisäkustannuksia, sillä samalla kuntien rahoitustarve vähenee.

Opintotuen heikentämisestä oli samankaltaisia viestejä kuten myös YTHS:tä. Osa puolueista oli sitä mieltä, että tulevaisuudessa opiskelijoiden toimeentulo pitäisi turvata perustulomallilla, mutta niin kauan kuin nykyinen tukijärjestelmä olisi käytössä, ei opintorahaan tulisi koskea. Tosin nykyisinkin oleva puolikas indeksijäädytys on suuressa vaarassa tämän päivän uutisten myötä, jossa Sipilä ilmoitti indeksien jäädyttämisestä.

Maksuton koulutus jakoi myös mielipiteitä. Kaikki puolueet olivat sitä mieltä, että koulutus tulee edelleen järjestää maksuttomana Suomalaisille. EU/ETA maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille useamman puoleen sisältä haluttiin silti lukukausimaksuja. On hyvä muistaa, että tämä ei automaattisesti lisätuloja Suomeen. Vuonna 2010-2014 järjestetyssä lukukausimaksukokeilussa kävi ilmi, että tulevat opiskelijat miltei poikkeuksetta opiskelivat ammattikorkeakoulujen myöntämien stipendien varoin eikä käytännössä kukaan, jolle ei stipendiä suotu ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Tämän kaltaisessa kehityksessä on suuri vaara siihen, että kansainvälisyys vähenee. On hyvä muistaa, että maksuttoman koulutuksen saanut opiskelija maksaa koulutuksen myös takaisin muilla keinoin, esimerkiksi kuluttamalla keskimäärin 10 000 euroa verotettaviin menoihin kuten ruokaan ja vuokraan, näistä rahoista suurin osa tulee opiskelijoiden sukulaisilta heidän kotimaastaan.

Kampanjan lupauksia puolueittain voi tarkastella tarkemmin koulutuslupaus.fi sivuilta: http://www.koulutuslupaus.fi/?page_id=1047

 

Meillä Oulun vaalipiirissä kansanedustajaehdokkaat olivat keskimääräisesti opiskelijamyönteisempiä. Lobbaus onnistui OSAKOn ja OYYn kannalta mielestämme hienosti. Monet ehdokkaat, jotka aluksi olivat esimerkiksi opintotuen heikentämisen tai koulutuksesta leikkaamisen puolesta vaihtoivat mielipidettänsä hyvien keskustelujen päätteeksi. Tästä suuri kiitos myös SAMOKin ja SYLin suuntaan, jotka toimittivat meille erittäin päteviä argumenttipatteristoja.

Kampanjan tuloksia lähettelimmekin jo Yleen joka julkaisi kyseisen jutun aiheesta: http://yle.fi/uutiset/lahes_kaikki_ehdokkaat_vastustavat_koulutusleikkauksia__oulu_keskimaaraista_opiskelijamyonteisempi/7928094

 

SAMOK ja SYL kirjoittivat vastikään myös sivistysjulistuksen jossa otettiin kantaa koulutustason säilyttämiseksi. Pienenä maana koulutuksen korkea taso on meille erityisen tärkeää ja koulutus onkin tutkitusti eniten hyvinvointia ja talouskasvua tuottava yksittäinen tekijä. Suomen tulevina rakentajina voimme luoda entistä sivistyneemmän ja kilpailukykyisemmän maan vain, jos emme tingi koulutuksen tasosta. Pienenä maana emme myöskään voi kilpailla halvalla tuotannolla, vaan laadukas koulutus ja uudet innovaatiot näyttelevät suurta roolia tulevaisuuden Suomen rakentamisessa ja kilpailukyvyn ylläpitämisessä.

Kokonaisuudessaan julistus on luettavissa täältä: http://samok.fi/2015/04/28/korkeakouluopiskelijoiden-sivistysjulistuksessa-suomea-rakennetaan-koulutuksella/

 

Toisiko nämä

hallitusneuvottelut

opintorauhan

 

Juha Heikkinen
OSAKOn hallituksen puheenjohtaja

Alumnit seinän ja hellan välissä

 

Tänä keväänä alumnit ovat aktivoituneet muun muassa seinäkiipeilyn ja ruuanlaiton saralla. Yhdistyksemme järjesti huhtikuussa kaksi kokkausiltaa sekä seinäkiipeilytapahtuman, joissa jäsenemme pääsivät näyttämään taitojaan ja oppimaan uutta. Hallituksemme jäsenet Niina ja Henna kertovat tarkemmin, mitä kokkausillan ja seinäkiipeilyn aikana oikein tapahtui:

 

Master Chef Alumni – kurssi

Alumniyhdistys päätti viimein toteuttaa toivotun kokkikurssin. Master Chef Alumni -illat järjestettiin kahdessa ryhmässä siten, että yhden illan aikana toteutettiin kokonainen menu alkuruoasta pääruoan kautta jälkiruokaan, asiaankuuluvine viineineen, totta kai.

Kokkausillat järjestettiin Sodexon keittiötiloissa Professorintiellä. Pääsimme touhuamaan suurtalouskeittiöön oikeiden keittiömestarien opastuksella. Menu koostui alkuruoasta eli sipulikeitosta maalaisleivällä gratinoituna ja pääruoaksi valmistimme savuporolla täytettyä porsaan ulkofilerullaa kahdella kastikkeella linnanperunoiden ja hunajapaahdettujen juuresten kera. Jälkiruoaksi teimme mutakakkua karpalo-Koskenkorvalla maustetulla kermavaahdolla. Mausteita kiiteltiin erityisesti juuri mutakakun kohdalla.

 

Alumnit seinän ja hellan välissä

 

Alumnit seinän ja hellan välissä

Ruoanlaittotaitoa ei juuri tarvittu, sillä keittiömestarimme opastivat tarvittaessa kädestä tai kauhasta pitäen. Ainakin allekirjoittanutta hieman jännitti pilkkoa sipulia kömpelöllä tavalla, mutta onneksi ruokalajit oli valittu niin, että hieman aloittelevampikin kokki pääsi alkuun ja sai ruokalajinsa kunnialla valmiiksi. Kylläpä muuten ihan tavallinen sipulikeitto voi tuoksua hyvältä! Kastikkeiden valmistuessa ja keiton sakeutuessa saimme kuulla niksin ja vinkin jos toisenkin onnistuneen aterian väsäämisessä.

Jokaisen ruokalajin välillä saimme istahtaa valmiiksi katettuun pöytään ja nauttia itse tekemämme ruoan pöytään tarjoiltuna. Aika luksusta! Vatsat tulivat varmasti täyteen ja erityisen hyvä mieli jäi siitä, että onnistuimme ihan itse ruoan valmistuksessa. Reseptit saimme tietysti mukaamme, ja nuo hienot kokinhatut myös.

Alumnit seinän ja hellan välissä
Alumnit seinän ja hellan välissä

Iso kiitos Alumneilta Sodexon henkilökunnalle!

Teksti: Niina Lundbom

 

Seinäkiipeily Oulun kiipeilykeskuksessa

Huhtikuun puolessa välissä kuusi rohkeaa alumnia otti osaa alumnien järjestämään kiipeilyyn jo viime vuonna hyväksi todetussa Oulun kiipeilykeskuksessa. Ohjattu tunti aloitettiin oikeankokoisten kenkien valinnalla, jotka kiipeilyssä saavat varpaista puristaa kiipeilytuntuman parantamiseksi.

Kiipeilykeskuksen kiipeilytilat koostuvat kolmesta eri kokonaisuudesta: boulderointihallista, automaattivarmisteisesta seinästä sekä köysikiipeilyhallista. Pääsimme kokeilemaan kaikkia näitä aloittaen boulderoinnista. Aluksi tuntui jännittävältä kiipeillä seinillä ilman minkäänlaisia valjaita, mutta onneksi alla on pehmeät patjat, eikä kiipeämään edes pääse muutamaa metriä korkeammalle. Boulderoinnin jälkeen siirryimme automaattivarmisteiselle seinälle, jota ennen meidät opastettiin pukemaan valjaat päälle. Automaattivarmisteisella seinällä varmasti jännittävimpiä hetkiä oli alas laskeutuminen, jolloin piti uskaltaa heittäytyä automaattivarmisteisen vaijerin varaan. Mitä, jos se olisikin epäkunnossa…? Hengissä kuitenkin selvittiin ja viimeiseksi siirryimme köysikiipeilyhalliin. Siellä pääsimme kiipeämään ohjaajamme varmistama. Kaikilla seinillä kiipeilyyn haastetta toivat eri vaikeusasteiset reitit, jotka on merkitty erivärisin ottein. Me kaikki olimme aloittelijoita, joten tyydyimme kiipeilemään niitä helpoimpia reittejä tai ylipäänsä pyrkimään ylös kulkematta mitään tiettyä reittiä.

Alumnit seinän ja hellan välissä

 

Alumnit seinän ja hellan välissä

Ennen kotiinlähtöä nautimme yhdessä vielä sämpyläkahvit jutustelun ja kokemusten vaihtamisen lomassa. Ohjaajamme kertoi meille myös talon historiasta sekä kiipeilyharrastusmahdollisuuksista. Kaikki vakuuttivat, että kivaa oli ollut ja jonkinlaisia itsensä voittamisia korkeuksissa kiipeilemisessä tuli varmasti tehtyä.

Kiitokset Oulun kiipeilykeskukselle sekä kaikille osallistuneille mukavasta illasta!  

Teksti: Henna Ojalehto

Palautteen palaute

Liiketalouden yksikön tietojenkäsittelyn (TIK) – ja Business Information Technolgy (BIT) –tutkinto-ohjelmien laatupalautekeskustelut järjestettiin perjantaina  24.4.2015. Liekö tilaisuuden ajankohta, perjantai-iltapäivä, oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että osallistujia kummassakin tilaisuudessa oli vain muutamia.

Palautteen palaute

BIT:in laatupalautekeskusteluun osallistuneita         

Palautteen palaute

TIK:n laatupalauteksekusteluun osallistuneita                                                      

Vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta keskustelua opiskelijakyselyn tuloksista käytiin aktiivisesti. Palautteen annosta keskusteltaessa BIT-tutkinto-ohjelman laatupalautetilaisuudessa mukana olleet opiskelijat toivat esille mm. sen, että opintojaksojen palaute on helpompi antaa anonyymisti paperilla, kuin Oivan opintojaksopalautteen kanssa. Lisäksi tuli esille, että yli puolet opiskelijoista ei uskalla antaa suoraa palautetta opettajalle. TIK-tutkinto-ohjelman laatupalautekeskusteluun osallistuneet opiskelijat toivoivat mm. sitä, että harjoitustöistä saataisiin edes parilla lauseella palautetta, mikä onnistui mikä ei.

Palautteen palaute

BIT:in tutkintovastaavana kuluneen lukuvuoden toimineen Anu Nivan hymy oli herkässä; sekä vastausprosentti että saadut tulokset olivat hyvät.                 

Inkeri Hedemäki
Liiketalouden yksikön laatukoordinaattori

Katukatti Bob – Kissa joka muutti elämäni

Minulla on aina ollut seuranani kissoja ja valitettavasti jotkut niistä eivät enää kulje kanssani, joten tämä kirja toi kauniita muistoja mieleeni ja kyyneleitä silmäkulmiini. Kirjan on kirjoittanut James Bowen ja se julkaistiin Suomessa niinkin äskettäin kuin vuonna 2014.

Kirja kertoo James Bowenista, joka on parhaillaan huumevieroituksessa ja elää soittamalla Covent Gardenin kadulla. Hän palaa eräänä päivänä kotiinsa ja huomaa talonsa rappukäytävällä makoilevan huonokuntoisen oranssin kissan. James seurasi monena päivänä kissan makoilua rappusilla ja päätti lopulta ottaa sen asuntoonsa. Rahaa ei pahemmin ollut molempien elättämiseen, mutta Jamesin onnistui hoitaa Bobiksi nimetty kissa kuntoon. James alkoi myös itse voimaan paremmin. Monista Jamesin yrityksistä huolimatta Bob oli päättänyt jäädä Jamesin luo asumaan ja siten heidän ystävyytensä sai alkunsa. Bob kulki Jamesin mukana Covent Gardeniin soittamaan kadulle eikä äkillistä rahantuloa voinut estää. Ohikulkevat ihmiset ihastuivat Bobiin ja tulivat usein tervehtimään jättäen samalla hieman rahaa tai lahjoja. Bobista tuli hetkessä suosittu turistien laittamien youtube-videoiden myötä.

Katukatti Bobilla on omat kotisivunsa, josta löytyy lisää tietoa ja kuvia tästä hurmaavasta oranssisesta herrasmiehestä http://www.katukattibob.fi/

Kirjasta on ilmestynyt myös jatko-osa nimeltä Bobin maailma.

Marjukka Ravonius KIR3SN