Ympäristö- ja energia-alan innovaatiokeskittymä CEE (Centre for Environment and Energy) perustettiin osaksi Oulun innovaatioallianssia (OIA) vuonna 2011. CEE:n toimiala täsmentyy keskittymän innovaatioagendassa, jonka mukaan pääpainoalat ovat biotalous, sivutuotteiden ja jätteiden hyötykäyttö ja synnyn ennaltaehkäisy sekä energiatehokkuus ja vähähiilisyys. Lisäksi nämä painoalat on sidottu arktiseen viitekehykseen, mistä syntyy CEE:n toiminnan neljäs fokus.

Siis: kestävää kehitystä, maailmasta parempi paikka. Tai ei ainakaan nykyistä huonompi.

Oma ekskursioni ympäristö- ja energia-alalle alkoi syksyllä 2012. Pääsin Business Kitchenin toimintojen kautta mukaan erittäin mielenkiintoisiin cleantech-alan start up – yritysten kehittämisoperaatioihin. Ja kyllä, olen tietoinen edelliseen virkkeen terminologian vierasperäisyydestä, mutta minkäs teet. Yritysten kautta huomaamattani luiskahdin yhä syvemmälle cleantech-alan syövereiksi ja onnekseni tuolta syövereistä ei ainakaan tähän mennessä ole paljastunut mitään pahuuden ydintä, pikemminkin päinvastoin.

Viimeisen vajaan kahden vuoden aikana olen siis ujuttanut itseni osaksi CEE:n toimintaa yhä tiiviimmin ja elokuun alusta lukien olen käyttänyt työajastani keskittymän erilaisissa tehtävissä. Esittelen tässä blogissa kaksi havaintoani, jotka ovat ainakin omia ajatuksiani herätelleet, osittain jopa mukavasti ravistelleet.

Ensimmäinen havaintoni liittyy toiminnan fokusointiin. CEE on määrittänyt oman toimialansa ja toimintatapansa yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa. Tämä saattaa vaikuttaa vaatimattomalta näin toteamuksena, mutta arvoisa lukija voi katsastella ympärilleen ja pohtia kuinka moni organisaatio on kattanut pöytänsä sen mukaan, mitä satapäinen yhteistyökumppani- tai asiakasjoukko on ehdottanut. Tällä, oletettavasti aika työläällä, metodilla on saatu aikaan vakaa selkänoja toiminnalle. Ja se kyllä näkyy ja kuuluu (suosittelen tutustumaan CEE:n kotisivustoon www.cee.fi). Hienointa tässä rohkeassa menettelyssä on ollut se, että kukaan tai mikään ei käsittääkseni ole pakottanut toimimaan näin. Meitä kyllä valistetaan monelta taholta ottamaan asiakkaat mukaan tuotteiden ja palveluiden suunnitteluun mahdollisimman varhain ja mahdollisimman suurella painokertoimella. Aika harva organisaatio näin kuitenkaan toimii – eipä taida nämä valistajat itsekään olla erityisen kunnostautuneita asiakkaiden tai sidosryhmien osallistamisessa.

CEE siis keskittyy niihin asioihin ja toimii sillä tavalla kuin on tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa määritelty. Aika hyvä pohja aidolle yhteistyölle, eikö vain?

Toinen havaintoni liittyy tämän kirjoituksen otsikkoon, joka muuten on CEE:n slogan. En varmaankaan ole ainoa infopommituksen kohde, jolle on hiljalleen muodostunut käsitys ympäristönäkökulmien tärkeydestä ja siitä että aika paljon on asioiden muututtava, jotta perinteisestä Oulun Tervahiihdosta ei hiljalleen tule Oulujoen Tervavesihiihtoa. Kun tämä tietoisuus on vahvistunut, on ajatuksiin rakentunut kuva kestävän kehityksen edellyttämistä toimista. Kohtuullistaminen, luopuminen, tyytyminen ja uhrautuminen. Jotta ympäristö ja ihmiskunta pelastuvat, on meidän skaalattava alas elämänmuotoamme – valot kiinni, sisälämmöt alas ja polkupyörät alle. Näin kai se menee. Ja syvä huokaus.

Hetkinen.

Ennen kuin pimeys laskeutuu viilenneisiin pohjoisiin koteihin, kannattaisi vielä penkoa CEE:n näkökulmaa. Voisiko olla niin, että tekemällä energiatehokkuudesta, puhtaudesta ja resurssiviisaudesta kannattavaa liiketoimintaa voisimme edistää kestävää kehitystä ja torjua pahimmat uhkakuvat. Saataisiin pitää edes valot päällä. Valoisassa kylmyydenkin sietää vähän paremmin.

Vakavasti ottaen, kannattavan liiketoiminnan ja ympäristö- ja energianäkökulmien välille ei kovin helposti synny linkitystä. Tavallisesti nämä asiat nähdään jotenkin toistensa vastakohtina – vihkiytyneet asiantuntijat toki näkevät asian toisin. CEE:n linjaus viestittää, että nopein ja tehokkain tapa saada hyödylliset muutokset aikaiseksi on tehdä niistä liiketoimintaa – tukemalla ympäristö- ja energiainnovaatioiden kaupallistamista saadaan aikaan muutos ilman että sitä edes oikein huomataankaan. Ja muutoksen saa aikaan se sama markkinajärjestelmä, joka on totuttu näkemään syytetyn penkillä, kun haetaan syntipukkia vaikkapa ilmastomuutokselle. Ainakin tämä taloustieteilijä on edelleen jokseenkin innostunut CEE:n lähestymistavasta. Jos joku muukin innostui, niin ottakaa yhteyttä!

Oulun innovaatioallianssia ja sen toimintamallia ollaan parhaillaan päivittämässä ja on luultavaa, että nykyiseen toimintamalliin on tulossa muutoksia. Tällä kokemuksella on vaikea kuvitella, että CEE:n tekemälle työlle ei nähtäisi tilausta tulevaisuudessa – kysymys on kai lähinnä siitä, että voitaisiinko tuotantoaloja ottaa laajemminkin mukaan kehittämistyöhön, jossa etsitään liiketaloudellisesti houkuttelevia ratkaisuja, jotka samalla ovat ympäristön kannalta kestäviä.

Sami Niemelä
Oamkin liiketalouden yliopettaja
CEE:n liiketoiminta-asiantuntija