Kia ora! Terveisiä Uudesta-Seelannista.
Lauantaina saavuimme avopuolisoni Teemun kanssa 34 tunnin matkustamisen jälkeen upeaan Uuteen-Seelantiin. Olemme täällä kolme kuukautta, eli syyskuulle saakka. Minä suoritan erikoistumisharjoitteluni ja Teemu on omakustanteisesti reissussa mukana. Asumme French Pass-nimisessä paikassa Marlborough Soundsilla, eteläsaaren pohjoiskärjen saaristossa. Paikka on lumoava: sinisestä merestä nousevia valtavia vuoria, delfiinejä, valaita, hylkeitä, laivoja, lampaita kaikkialla. Paikka on hyvin eristyksissä, lähimpään kauppaan on kahden tunnin ajomatka mutkaisia vuoristoteitä pitkin.
Asumme työnantajiemme, Jeffin ja Carolinen, talon vieressä omassa mökissä. Jeffillä ja Carolinella on kolme simpukkaviljelmää – tällä alueella tuotetaan kaikki Uuden-Seelannin vihersimpukat. Lisäksi heillä on free range -possuja, nautoja, vuohia ja kanoja. Niin, ja yksi 30-vuotias entinen laukkahevonen. En osannut kuvitella, että free range tarkoittaisi ihan tätä: eläimet nimittäin asuvat vuorilla. En ole vielä edes nähnyt nautoja ja hevosta, sillä ne ovat jossain korkealla vuorella, johon tietä ollaan vasta rakentamassa. Voisi kuvitella, että eläimet ovat tällaisella kasvatusmetodilla puolivillejä. Päin vastoin: possut ja vuohet ovat ainakin aivan äärimmäisen seurallisia ja ystävällisiä. Kun ajamme autolla ”farmille” (en tiedä, voiko farmiksi kutsua valtavan kokoista vuoren rinnettä, jossa asuu epämääräinen joukko eläimiä), vuohilauma juoksee alas vuorilta seurustelemaan ja syömään. Possut elävät valtavalla aidatulla alueella, jossa niillä on rakennettuja majoja. Noin 25-päisessä laumassa on yksi karju, ja porsaita syntyy jatkuvasti. Tämä heidän kasvatusmenetelmänsä on hieman erilainen, kuin mihin meillä Euroopassa ollaan totuttu: porsaat myydään noin parin kuukauden iässä, ja Leroy-karju emakkoineen jää tilalle asumaan ja tekemään uusia porsaita. Eläinainesta ei uusita, vaan samat yksilöt saavat jäädä asumaan tilalle. Tällainen kasvatusmenetelmä ei liene kovin tuottava, mutta ainakin siat ovat onnellisimpia ja hyvinvoivimpia sikoja, mitä koskaan olen nähnyt. On todella mielenkiintoista nähdä, minkälainen eläin sika on silloin, kun se saa täysin vapaasti toteuttaa kaikkia tarpeitaan. Leroy-karjukin osallistuu porsaidensa hoitoon ja on siinä kuulemma todella taitava. Sain eilen seurata erään emakon pesänrakennuspuuhia ennen porsimista: emakko katkoi näppärästi lehtiä ja okseli ja kantoi niitä pesään. Se muokkasi pesää huolella ja kantoi sinne kaikenlaisia tarpeita porsimista varten. Emakon puuhia oli liikuttavaa katsella, samalla kuitenkin tuntui pahalta ajatella, kuinka tehomaataloudessa sioilta on riistetty kaikki mahdollisuudet tähän luonnolliseen käyttäytymiseen esimerkiksi porsitushäkkien myötä.
Kirjoitan seuraavan kerran lisää huomioistani, toivottavasti olen siihen mennessä saanut viimein tavata mystiset vuorilla asustavat naudat ja hevosenkin. Maatalous on totisesti erilaista täällä kuin kotikonnuilla, tämä kuitenkin antanee mielenkiintoisen toisen näkökulman asioihin. Luonto ja ympäristö täällä on aivan käsittämättömän upeaa, vapaa-aikaa aiomme käyttää vaeltamisen, kalastamisen ja melomisen merkeissä. Jeff on myös luvannut viedä meidät veneretkelle katsomaan delfiinejä. Kyllä täällä varmasti saa kolme kuukautta kulumaan – aiomme nauttia joka hetkestä ja ottaa kaiken uuden tiedon ja opin mielenkiinnolla vastaan!
Terkuin, Aino Ilkka
