Wendy Holden – Äidiksi keskitysleirillä

Äidiksi keskitysleirillä on kolmen juutalaisnaisen selviytymistarina. Kirja seuraa toisilleen tuntemattomien naisten, Ankan, Priskan ja Rachelin, matkaa natsien armoilla. Kaikki kolme naista olivat raskaana, kun he saapuivat Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille vuonna 1944 ja tämä oli asia, joka täytyi salata, jos halusi edes yrittää välttää joutumisen kaasukammioon ja väistämättömään kuolemaan.

Keskitysleirillä naiset kärsivät nälkiintymisestä ja orjatyöstä, uupumus painoi ja raskauden salaaminen oli rankkaa, mutta kaikki kolme onnistuivat salaamaan tilansa kuin ihmeen kaupalla. Tilanne muuttui rankemmaksi, kun saksalaiset alkoivat evakuoida vankeja pois Auschwitzista liittoutuneiden joukkojen lähestyessä sitä. Rachel, Priska ja Anka joutuivat junamatkalle kohti Mauthausenin kuolemanleiriä. Matka kesti yli kaksi viikkoa ja vaati useiden satojen vankien hengen. Naiset selviytyivät elossa raskaasta junamatkasta ja niin selvisivät myös heidän syntymättömät lapsensa. Monet tuntemattomat ihmiset näyttivät rohkeutensa ja empaattisuutensa auttaessaan näitä naisia selviytymään. Kaikkien kolmen raskaudet päättyivät synnytykseen todella kurjissa oloissa joko leireillä tai junamatkalla leirille. Lasten syntymät erittäin kurjissa oloissa eivät antaneet paljoakaan toivoa selviytymisestä, mutta pienet vauvat ja heidän erittäin huonokuntoiset äitinsä taistelivat ja selvisivät toisen maailmansodan kauhista.

Kirjassa on oikeat valokuvat päähenkilöistä Priskasta, Ankasta ja Rachelista ja mielestäni ne auttavat näkemään kirjan tapahtumat realistisemmassa valossa. Kirjan lopussa on kerrottu näiden kolmen urhean naisen jälkikasvun kohtaamisesta vuosia sodan jälkeen. Lisää syvyyttä tarinaan tuovat myös leirejä vapauttaneiden liittoutuneiden sotilaiden kertomukset vapautuksen hetkistä.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita toisen maailmansodan aikaisista kauhuista sekä selviytymistarinoista. Tässä kirjassa on kuvattu todellinen, oikea selviytymistarina, jolla on olosuhteista huolimatta onnellinen loppu.

 

Emilia, KIR15SP

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.