Osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien vaikutus opiskelijan motivaatioon
Tässä blogisarjassa on päästy lukemaan erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä osaamisperusteisuudesta ammatillisen opettajankoulutuksen monimuotoisessa arjessa. Itse olen viimeisen vuoden istunut ja ajatellut aika konkreettisestikin ”in the box” – oikein pinnistellyt pysyäkseni tutkimukseni viitekehyksen sisäpuolella. Niinpä kurkkaus blogin viimeisiin postauksiin hymyilytti, paitsi osaavien kollegoiden kiinnostavina kirjoituksina, myös välittöminä näkökulman muutoksina sinne laatikon toiselle reunalle ja vielä sen yli. Kiljan Päivi kirjoitti pari viikkoa sitten siitä, miten henkilökohtaistaminen tukee osaamisperusteisuutta. Itse olin ajatellut aloittaa tämän kirjoituksen kertomalla siitä, miten osaamisperusteisuus mahdollistaa opintojen entistä paremman henkilökohtaistamisen ja räätälöinnin (customization). On tärkeää, että voimme tunnistaa ja tunnustaa eri tavoin saavutettua osaamista. Yhtä tärkeää on, että meitä on monta katsomassa samaa aihetta eri suunnista. Arvioimassa ja kehittämässä jo olemassa olevia käytänteitä sekä luomassa kokonaan uusia ratkaisuja.
Omassa väitöskirjatyössäni tarkastelen osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien merkityksiä ja niihin liittyviä prosesseja ammatillisessa opettajankoulutuksessa. Tutkimukseni kohteena ovat jo työelämässä toimivien ja vasta pedagogisia opintojaan suorittavien opettajien kokemukset Oppiminen Online pelillistetystä osaamisen kehittämisohjelmasta. Oppiminen Onlinen osallistujat ovat innostuneet ylittämään omat oppimistavoitteensa ja määrittäneet tavoitteita tulevalle osaamiselleen. Tutkimukseni tarkoitus on kuvata, mitkä seikat osaamisperusteisessa arviointiprosessissa kannustavat osaamisen kehittämiseen, opitun työelämässä soveltamiseen ja osaamisen jakamiseen työyhteisössä sekä verkostoissa. Seuraavassa nostan esille alustavia tuloksia vapaamuotoisesti ja valikoiden motivaation näkökulmasta.
Osaamisperusteinen arviointi vahvistaa opiskelijan käsitystä omasta osaamisestaan ja motivoi siten soveltamaan saavutettuja tietoja ja taitoja työelämässä. Digitaaliset osaamismerkit tekevät näkyväksi jo saavutetun osaamisen ja auttavat osallistujia hahmottamaan, miten edetä oman osaamisensa kehittämisessä. Meille suomalaisille tuntuu olevan erityinen haaste luottaa omaan, olemassa olevaan, mutta tuoreeseen – uuteen – osaamiseen. Haastattelemani opettajat ja opettajaopiskelijat kuvaavat osaamisen tunnistamisen ja digitaalisen osaamismerkin saamisen positiivisena kokemuksena, joka vahvistaa käsitystä omasta osaamisesta. Osaamismerkin saaminen on kuin konkreettinen todiste siitä, että osaaminen on sillä tasolla, että sitä saa ja voi hyödyntää työelämässä. Positiivisen vahvistamisen lisäksi visualisointi tuntuu kuvaavan hyvin myös kehittämistarpeita, jotka osallistuja on jo aavistanut aiemmin. ”Tiesinhän minä, että kehitettävää on” – oli monelle konkreettinen sysäys tarttua digipedagogiikan haasteisiin. Osaamismerkit havainnollistavat tavoitteet henkilökohtaistetuksi opintopoluksi, joka tarjoaa selkeän suunnan miten edetä ja saavuttaa haluttu osaamistaso. Uuden oppimista innostaa, kun ymmärtää mitä osaa jo – mikä on se perusta, jolta omaa osaamista ponnistaa kehittämään edelleen kohti tavoiteltua, toivottua osaamista. Oman työn, työyhteisön ja ammatin opetuksen kehittäminen konkreettisesti osana täydennyskoulusta motivoi jatkamaan ja siirtymään haasteesta seuraavaan.
Kuva: Pauliina Mäkelä
Oppiminen Onlinen toteutuksessa vapaus oppia on jokaisen opiskelijan omissa käsissä. Ajasta ja paikasta riippumaton tapa opiskella toteutuu, kun riittävän pieniksi palasteltuihin merkkeihin ehtii tarttua ja innostua tauolla tai vaikkapa illalla peiton alla. Yksi tärkeimmistä motivaatiotekijöistä on mahdollisuus valita, missä järjestyksessä osaamista näyttää ja opintoja suorittaa tai suorittaako opintoja lainkaan annetun oppimateriaalin avulla. Haastateltavien opintopolut olivat hyvin erilaisia, sillä etenkin jo työelämässä toimiville oli kertynyt erilaista osaamista. Silti moni yllättyi siitä, miten perusosaaminen olikin jo hallussa. ”Hei mähän osaan tämän” pisti opiskelijat laittamaan itsensä likoon ja testaamaan, mihin asti olemassa oleva kokemus, tiedot ja taidot kantavat. Motivaatiota kasvatti se, että merkkien laajuus oli vaihteleva samoin kuin vaadittujen todisteiden muoto. ”Nälkä kasvoi syödessä” kuvasi haastatteluaineistossa paitsi haastavia tehtäviä ja osaamisen näyttämistä myös koko osaamisen kehittämisohjelman pelillistettyä toteutusta. Toiselle kokemus pelistä oli merkkien keräilyä ja dokumentointia itsenäisesti, itsensä haastaen, toiset taas saivat motivaationsa paitsi joukkuekilpailusta, niin erityisesti leikillisestä kisailusta joukkueen sisällä, toinen toistaan vastaan.
Oppiminen Onlinen kehitystyö jatkuu edelleen. Digitaalisten osaamismerkkien lisäksi olen saanut täksi kevääksi aitiopaikan tutkia digitalisaation astetta ammatillisessa koulutuksessa. Opetushallitus selvittää parhaillaan digitalisaation vaikutuksia ammatilliseen koulutukseen kahdessa eri hankkeessa, joiden yhteisenä tavoitteena on tuottaa tietoa ammatillisen koulutuksen reformin edistämiseksi ja kartoittaa tulevaisuuden tarpeita. Sinä voit vaikuttaa vastaamalla valtakunnalliseen digitalisaatiota ja työelämäyhteistyötä koskevaan kyselyyn 13.4. mennessä. Kysely on suunnattu ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstölle.
Tutkijankammio kutsuu jälleen kyselyn sulkeuduttua, mutta ensimmäisiä tuloksia esittelemme jo toukokuussa. Opetushallitus järjestää ”Ammatillisen koulutuksen DIGITALISAATIO – NYT” -seminaarin Tampereella 16.5.2017 ja lisäksi kaksi seminaaria syksyllä 2017. Seminaareissa levitetään DIGAM -tutkimuksen ja DIGIOPE -selvityksen tuloksia sekä muuta tietoa ja kokemuksia digitalisaation vaikutuksista ammatilliseen koulutukseen. Selvitys valmistuu joulukuussa 2017.
AMOKin lehtori,
Sanna Brauer
