Tamperelaisten pohdintaa osaamisperustaisuudesta

Kirjoittajat

Harri Kukkonen
yliopettaja
Ammatillinen opettajakorkeakoulu, ammattipedagoginen TKI
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK)

Johanna Annala
Dosentti, yliopistonlehtori
Kasvatustieteiden tiedekunta
Tampereen yliopisto (TaY)

Eila Pajarre
Suunnittelija
TkT, Oppimisen tuki
Tampereen teknillinen yliopisto (TTY)

Tampereen yliopistossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa pohdittiin huhti-toukokuussa 2018 järjestetyissä työpajoissa osaamisperustaisuutta. Lähtökohtana työpajoissa oli, että osaamisperustaisuutta ei ymmärretä vain tekniseksi osaamistavoitteiden muotoiluksi, vaan kyse on syvällisemmästä muutoksesta, johon liittyy myös opetus- ja ohjauskäytänteiden sekä toimintakulttuurin uudelleenarviointia.

Osaamisperustaisuus on aihe, josta jokaisella on jonkinlainen mielikuva, mutta joka ymmärretään hyvin monella tavalla. Johanna Annala (TaY) ja Harri Kukkonen (TAMK) tarkentavat, kuinka jo pelkästään osaamisen käsitettä käytetään korkeakoulutuksessa hyvin eri tavoin. Käsitteistö on hyvin monimuotoista, sekavaa ja jopa ristiriitaista. Osaamisen käsitettä on käytetty viitattaessa oppimistuloksiin (learning outcome), tietoon (knowledge), taitoon (skill) tai pätevyyteen (competence) (ks. lisää Mäkinen & Annala 2012). Osaaminen voidaan hahmottaa yhtäältä työelämästä nousevina tarpeina tai varmistettavina tieto- ja taitopalasina, toisaalta korkeinta tietoa tuottavan instituution sisältä nousevana valtauttavana ja uutta luovana tietona, minkä määrittämisessä myös opiskelijoilla ja erilaisia asiantuntemusalueita edustavilla opettajilla ja tutkijoilla on roolinsa. Yksi tärkeä pohdinnan kohde onkin, millä kaikilla tahoilla on omistajuus osaamisen määrittelyissä.

Tietoisuus osaamisperustaisen ajattelun erilaisista tulkinnoista on tärkeää erityisesti korkeakoulutuksen piirissä, sillä sen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja innovaatioita, joilla pystytään ylittämään nykyisen osaamisen rajat. Osaamisperustaisuus ei asetu suoraan osaksi tuttua tapaa suunnitella, toteuttaa ja arvioida, joten tarvitaan yhteisiä tilaisuuksia, joissa on mahdollista pohtia osaamisperustaisuutta niin yleisesti kuin myös oman opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tällaisia tilaisuuksia voi pitää eräänlaisina merkitysneuvotteluina. Merkitysneuvottelujen tarkoitus on tuoda esille erilaisia näkökulmia ja tulkintoja sekä etsiä yhteistä ymmärrystä siitä, mitä osaamisperustaisuus tarkoittaa, miten se voi toteutua omalla alalla ja mitä se edellyttää toiminnan tasolla niin yksittäisiltä toimijoilta kuin yhteisöltä. Tämä ei suinkaan tarkoita samanlaistamista eli, että kaikkien pitäisi toimia kaavamaisesti samalla tavalla. Lähtökohtana voidaan pitää, että yhteisesti ymmärretty mahdollistaa myös yhteisöllisen pedagogisen kehittämisen.

Eila Pajarre, Sanna Kivimäki ja Mira Valkonen (TTY) puolestaan korostavat osaamisperustaisuuden ja työelämätaitojen yhteyttä; viime vuosina substanssitaitojen lisäksi on yhä enenevässä määrin alettu korostaa opinnoissa kertyvien yleisten työelämätaitojen merkitystä sekä työllistymisessä että valmistumisen jälkeisellä työuralla. Heidän esityksessään korostui myös osaamisperustaisen ajattelun opiskelijakeskeinen painotus. Enää ei riitä, että opiskelija kertoo työnhaussa mitä kursseja tai opintojaksoja hän on opiskellut, vaan millaista osaamista hän on kartuttanut opinnoissaan. Tämä koskee sekä substanssia että alakohtaisia ja yleisiä työelämätaitoja. Opiskelijan valmiudessa kohdata uusia ja ennakoimattomia tilanteita, on tärkeää osaamisen alue, jota Ronald Barnett ja Kelly Coate ovat kutsuneet käsitteellä being. Sillä he viittaavat taipumuksiin ja olemisen tapaan, mikä on keskeistä osaamista tietämisen (knowing) ja taitamisen (acting) rinnalla. On tärkeää, että kaikki nämä osaamisen alueet näkyvät myös opetussuunnitelmissa.

Näihin kolmeen työpajaan osallistui yhteensä yli 80 opettajaa tai opetus- ja ohjaustehtävien parissa työskentelevää henkilöä. Palautteen mukaan konkreettiselle keskustelulle on hyvä olla aikaa, joten Tampereella työpajat osaamisperustaisuudesta jatkuvat.

Lähteet:

Barnett, R., & Coate, K. (2005). Engaging the curriculum in Higher Education. Maiden-head: SRHE & OU Press.

Mäkinen, M. & Annala, J. (2012). Osaamisperustaisen opetussuunnitelman kahdet kasvot. Teoksessa  M. Mäkinen, J. Annala, V. Korhonen, S. Vehviläinen, A-M. Norrgrann, P. Kalli & P. Svärd (toim.) Osallistava korkeakoulutus, Tampere: Tampere University Press, 127–151. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-8947-1

KOPE-hanke järjestää osaamisperusteisuuden työpajoja, jossa pohditaan opetussuunnitelmaa, henkilökohtaistamista ja arviointi osaamisperusteisuudessa:

11.9. klo 9-16 Oulussa, jossa on esillä konkreettisia caseja Pohjois-Suomen korkeakouluista. Lisätietoja

4.10. klo 9-16 Tampereella, jossa on esillä konkreettisia caseja Tampereen korkeakouluista. Lisätietoja ja ilmoittautuminen avautuu myöhemmin.

7.11. Kokeile ja kehitä -seminaarissa Helsingissä työpaja aiheesta. Ilmoittautuminen avautuu 15.9.

3.12. klo 8.30-16 Jyväskylässä aiheena ”Arviointi ensin: uudistuuko korkeakoulupedagogiikka?” Lisätietoja ja ilmoittautuminen avautuu myöhemmin.