Loppuvuodesta 2018 päätin suorittaa jonkin aikaa tauolla olleet opettajaopinnot loppuun, sekä toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni opetusharjoittelusta ulkomailla. Tiedustelin asiaa alustavasti Opettajakorkeakoulun (Amok) tutoropettajaltani, joka näytti vihreää valoa suunnitelmalle ja neuvoi ottamaan yhteyttä kansainvälisyyskoordinaattoriin. Vaihtoehtojen kartoittamisen jälkeen vaihtokohteeksi valikoitui Itävallan Linz, jonne Amokilla on hyvät suhteet. Pian selvisi, että Linzin pedagogisessa korkeakoulussa (Pädagogische Hochshule Oberösterreich) otettaisiin minut vastaan maaliskuussa 2019. Sovin käytännön asioista sekä vaihdon sisällöstä tarkemmin Linzin kv-koordinaattorin, Nielsin kanssa sähköpostilla. Heti alusta kävi selväksi, että olen erittäin tervetullut ja Niels auttoi parhaansa mukaan käytännön järjestelyissä. Matkani saattoi alkaa…

Kahden viikon aikana pääsin tutustumaan koulun henkilökuntaan ja opettajaopiskelijoihin, seuraamaan opetusta sekä vierailemaan eri ammattikouluihin ja sairaalakouluihin. Sairaalakoulussa olin mukana myös opettajaharjoittelijoiden palautekeskustelussa. Pieneksi haasteeksi muodostui opetuksen seuraaminen, koska saksan kielen taitoni on päässyt pahasti ruostumaan ja Itävallassa puhuttu saksa, poikkeaa ääntämykseltään jonkin verran perinteisestä saksan kielestä. Pääosin selvisin kuitenkin englannin kielellä ja sekä opettajat että opiskelijat pyrkivät parhaansa mukaan kommunikoimaan englanniksi. Tutustuessani opetukseen eri tunneilla pedagogisessa korkeakoulussa sekä ammattikouluissa, pääsin kertomaan Suomesta sekä ammatillisesta koulutuksesta Suomessa.

Ammatillinen koulutus Itävallassa eroaa perinteisestä suomalaisesta ammattikoulutuksesta melko paljon. Pääasiallisesti opiskelijat ovat koulussa vain 10 viikkoa vuoden aikana ja muun ajan he oppivat työpaikoilla. Opiskelijat saavat palkkaa sekä koulujaksoilta että työstä työpaikalla. Opetusta seuratessani huomasin, että opiskelijat ovat erittäin ahkeria ja motivoituneita alasta riippumatta. Kouluilla on myös erittäin avoin ja kohtelias ilmapiiri, mikä välittyi vierailijalle välittömästi luokkaan astuessa ja käytävillä kulkiessa. Lukuisten vierailujen aikana ymmärsin, että Itävallassa Suomen opetusjärjestelmää sekä menestystä esimerkiksi Pisa-kokeissa, pidetään hurjassa arvossa. Oli erittäin mielenkiintoista vertailla, mitä hyvää meillä Suomessa on ja, mikä on mahdollisesti paremmin Itävallassa. Opettajien huolenaiheet liittyivät pääasiallisesti siihen, miten osa työnantajista ei maksanut opiskelijoiden palkkoja ajallaan, teetti ylipitkiä päiviä tai ei antanut heille heidän oppimistaan edistäviä työtehtäviä. Opiskelijoiden ja työnantajien ristiriitatilanteisiin oli oma instanssi, mistä sai tukea ja neuvoa, mikäli koulun puuttuminen tilanteisiin ei ollut riittävä tilanteen ratkaisemiseksi.

Itävallassa eri koulutustasoilla inkluusio on ”päivän sana”. Se näkyi sekä erilaisina julisteina ja postereina koulujen seinillä että opetukseen sisällytettynä aiheena. Huomasin ilokseni, että inkluusio näkyy Itävallassa myös käytännön tasolla. Eritystä tukea tarvitsevat opiskelijat pääsevät yhteiskunnan tukemana mukaan tavalliseen työelämään hoitamaan tehtäviä, jotka ovat heille sopivia. He käyvät ammatillisen koulutuksen kuten muutkin, mutta eivät voi suorittaa ”päättökoetta”, jonka vuoksi he voivat työskennellä vain avustavissa tehtävissä. Kuullun ja nähdyn mukaan, he ovat työhönsä oikein tyytyväisiä. Inkluusioajattelu ei toki saanut opettajien taholta ainoastaan positiivista palautetta, koska käytännön tasolla se ei kaikissa tilanteissa ja kaikkien opiskelijoiden kohdalla, ole opiskelijan etu eivätkä opetusresurssit mahdollista laadukasta opetusta opettajan näkökulmasta.

Tässä pieni pintaraapaisu kaikkeen siihen, mitä Linzissä ja lähikunnissa koin, näin ja pohdin. Harjoitteluvaihto sujui suunnitelmien mukaan ja taskuun jäi monta kokemusta sekä pohdinnan aihetta ammatilliseen koulutukseen ja omaan opettajuuteen liittyen. Itävalta maana ylitti odotukset ja etenkin ihmiset siellä jäävät mieleeni. Oma suurpiirteinen ajatusmaailmani ja rento suhtautumiseni elämään, sopi täydellisesti Itävallassa vallitsevaan ilmapiiriin ja koulutusmaailmaan.  Auf Wiedersehen!
– Krista Latvalehto –