Ammatillinen opettajankoulutus oman osaamisen syventäjänä
Aloitin opettajaopinnot viime vuoden syyskuussa lähiopetusryhmässä. Opettajaopinnot olivat toisaalta hyppy tuntemattomaan ja toisaalta luonnollinen jatke kaikelle tähän asti tekemälleni. Olen aina opiskellut erilaisia ammatillisia lisä- ja täydennyskoulutuksia oman työni ohessa ja nyt tuntui, että omalta alalta on jo kertynyt työkokemusta sen verran, että opiskelu ammatilliseksi opettajaksi tuntui järkevältä. Lisäksi halusin näin aikuisena saada myös kokemuksen siitä, miltä tuntuisi kerrankin panostaa täysillä opintoihin eikä tehdä niitä väsyneensä iltaisin ja viikonloppuisin työn ohessa. Päätin siis jäädä opintovapaalle ja se osoittautuikin yhdeksi parhaista päätöksistä!
Ensimmäinen haaste opinnoissani oli oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatiminen. Tuntui haastavalta ensinnäkin miettiä, mitä mahdollista osaamista minulla jo tulevista teemoista oli ja toisekseen, miten aion osaamiseni osoittaa. Oman osaamisen kartoittaminen osoittautui kuitenkin aika voimaannuttavaksi prosessiksi. Prosessin aikana oma tähänastinen osaaminen tuli konkreettisesti näkyviin ja tuli tunne, että kaikella työkokemuksella ja koulutuksella on ollut tarkoituksensa. Koska minulla ei ollut aiempaa kokemusta opettajana toimimisesta, saattoi moneen kohtaan rehellisesti myös vastata, että en tiedä siitä mitään. Kun olin omasta mielestäni kirjoittanut oman opintosuunnitelmani valmiiksi, annoin sen luettavaksi ystävälleni ja kollegalleni, jonka kanssa minulla on pitkä yhteinen opiskelu- ja työhistoria. Se vasta antoisaa olikin, kun hän hoksautti moneen kohtaan osaamista, mitä en ollut edes ajatellut itselläni olevan.
Osaamisen osoittamisen suunnittelu olikin sitten asia erikseen. Minulle on aina ollut luontevaa kirjoittaa ja jäsennän parhaiten oppimaani kirjoittamalla. Näin ollen suurimman osan osaamisen osoittamisistani päätin tehdä kirjoittamalla esseitä tai pohdintoja oppimispäiväkirjaani. Omalle lähiopetusryhmälle pitämäni opetustuokio oli myös tärkeä osaamisen osoittaminen, koska siinä sain ensimmäisen kerran testata opettamista ja vieläpä turvallisesti omassa lähiopetusryhmässä muiden opettajaopiskelijoiden keskuudessa. Kävin myös seuraamassa oman alani eri koulutusasteiden opetusta ja haastattelin noina kertoina opetushenkilökuntaa eri osaamistavoitteiden teemoihin liittyen.
Varsinainen ”tulikoe” oli opetusharjoittelu, jonka aikana myös iso osa osaamisen osoittamisista konkretisoitui. Koen, että suurin ponnistus itselleni oli koulutuskokonaisuuden suunnittelu, toteutus ja arviointi. Vasta, kun varsinainen opetus oli ohi, pystyin keskittymään muihin opetusharjoitteluun liittyvien osaamistavoitteiden osaamisen osoittamiseen. Koen, että opetusharjoittelu on ollut minulle merkittävin oppimiskokemus opettajaopinnoissani. Siihen kulminoitui paljon työtunteja, unettomia öitä, omalta mukavuusalueelta poistumista, itsensä haastamista sekä onnistumisen riemua. Olin onnekas saadessani mahtavan tuen opetusharjoitteluuni sitä ohjaavalta opettajalta sekä omilta tutoreiltani.
Oman osaamiseni ja kehittymistarpeideni pohtiminen on ollut vahvasti läsnä koko opettajaopintojeni ajan. Opettajaopinnot ovat olleet eräänlainen matka omaan itseen ja omaan ammatillisuuteen. Ne ovat toisaalta luoneet vahvistusta sille, että minulla on jo paljon erilaista osaamista, koulutusta ja tietoa sekä taitoa, joka tukee minua matkalla opettajuuteen. Toisaalta en ennen opetusharjoitteluani ollut koskaan opettanut, joten asioiden suunnittelu ja toteutus pedagogisesta näkökulmasta on ollut minulle uusi haaste. Reflektiivinen työskentelyote on kuulunut tapaani työskennellä aina. Siksi myös reflektiivinen ote opettajaopinnoissa on tuntunut minulle luontevalta. Koko opintojen ajan, koen peilanneeni jo olemassa olevaa osaamistani uuteen tietoon sekä taitoihin ja uusia näkökulmia sekä tapoja toimia on matkan varrella syntynyt.
Valmistumiseni ammatilliseksi opettajaksi häämöttää jo ensi kuussa. Palaan kesän kynnyksellä takaisin omaan työhöni voimaantuneena, inspiroituneena ja uutta oppineena. Etäisyyden ottaminen omaan työhön ja uuden opiskelu opintovapaan siivin ruuhkavuosien keskellä on ollut yksi parhaista päätöksistäni. Opintojen kannalta on ollut merkittävää, että minulla on ollut aikaa rauhassa pohtia ja ihmetellä asioita. Myös oma työ on näyttäytynyt eri valossa etäisyyden päästä ja koen saaneeni siihen paljon uutta näkökulmaa opettajaopintojen myötä. Ensi syksynä odottaa osittain jo uudet haasteet. Opetusharjoitteluni poiki minulle opetustyötä, jota teen oman työni ohessa. Ja sehän minulle sopii!
Kirjoittaja
Opettajaopiskelija Annika Karvinen
Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Oulun ammattikorkeakoulu
