Oamkista luonnonvara-alalta valmistuneen kuulumisia
Eeva-Kaisa Lahti, maatilayrittäjä
Työskentelen omalla maitotilallani, aivan kuten työskentelin ennen AMK-opintoja, joista valmistuin keväällä 2016. Lisäksi minulla on luontoavusteinen hoivapalveluyritys, sen perustin opiskeluaikana alkuvuodesta 2016. Sukupolvenvaihdoksen kautta 1.1.1995 (samana päivänä, kun Suomi liittyi EU:hun) minusta tuli lypsykarjatilallinen. Olin pitkään hautonut omaa maatilayrityshaavetta. Hoivapalveluyritys taas tuli kuvioihin, kun minulta pyydettiin alan palveluita.
Tyypillinen työpäivä alkaa aamunavetalla noin kello kuusi ja päättyy illalla seitsemän korvilla. Toki päivän mittaan on tavallisena päivänä vapaita tunteja. Epätavallisena päivänä päivä alkaa aiemmin ja ei pääty välttämättä vielä ilta seitsemään ja vapaista hetkistä päivällä voi vain unelmoida. Luontoavusteinen toiminta on vielä toistaiseksi pienimuotoista, kerran tai kaksi viikossa tapahtuvaa päivätoimintaa maatilalla, johon menee tuolloin kolme tuntia kerralla.
Olen hengeltäni yksityisyrittäjä. Olen kokeillut palkkatyötäkin, mutta ei se ole minun juttuni. Tiedän olleeni niissä toimissa hyvä ja minusta pidettiin, mutta sydän ei ollut täysillä mukana ”toiselle” tehdyssä työssä. Haluan suunnitella ja toteuttaa juttuja itsenäisesti, tehdä kokeiluja (joskus epäonnisiakin) ilman, että tarvitsee kysellä pomon mielipidettä. Suurimmat haasteet molemmissa yrityksissäni ovat ulkoisia. Vaikka varsinaista pomoa ei ole, sekä maitotila että luontoavusteinen hoivapalvelu ovat vahvasti ohjeistettuja monelta eri taholta.
Maitotilallisella on myös paljon yhteistyökumppaneita. Olen tekemisissä maidon- ja lihanostajan (Pohjolan Maito ja A-tuottajat), maaseutuhallinnon, neuvonnan, eläinlääkäreiden, jalostusorganisaatioiden, pankkien jne. kanssa. Unohtaa ei sovi naapuriyhteistyötä ja harrastusten kautta on vielä omia instansseja yhteistyökuvioissa. Hoivapalvelutoiminnassa teen tällä hetkellä yhteistyötä 4H-yhdistyksen kanssa. Myös erilaiset Green Care -hankkeet ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.
Suunnitelmissani on luopua sukupolvenvaihdoksen kautta maitotilan pidosta. Ikä ei vielä oikeuta eläkkeelle, joten haluaisin kovasti kehittää toista yritystäni – luontoon perustuvaa toimintaa.
Olin opiskellessani Oulussa jo yli 50-vuotias. Oli elämänkokemusta ja opiskeleminen oli helppoa. Sain opiskella todella vapaasti ja kehittää omia vahvuuksiani samalla, kun hain oppia itseäni kiinnostaviin uusiin asioihin. Kieliä opiskelin useampia. Olen jonkin verran matkustellut ja meillä on käynyt paljon ulkomaalaisia vieraita, joten kielet olivat nappivalinta. Tällaisena vanhana opiskelijana tietotekniset taidot, joita Oamkissa meille opetettiin, ovat olleet erinomaisen hyödyllisiä. Yrityssuunnittelu ja laskenta yhdistettynä ATK-taitoihin ovat olleet kovalla käytöllä.
Opiskelujen alussa oli myös epävarmuutta, että mitähän tästä tulee, kun oli lehmät hoidettavana ja epävarmuus oppimis- ja opiskelutaidosta kalvoivat mieltä. Olen valtavan kiitollinen Oamkin opettajille ja nykyopiskelutyylille, kun asioita voidaan hyväksilukea. Sain valita sellaisia opintoja, jotka tukivat minua ja minun suunnitelmiani, eikä vähää käytettävissä olevaa aikaa tarvinnut käyttää vanhan kertailuun.
Opiskelu on ajan antamista itselle uusiin asioihin perehtymistä varten. Minä olin opiskellessani elossa enemmän kuin vuosiin sitä ennen, vaikka yötä joutui lyhentämään ja päivää pidentämään, lehmät eivät tiinehtyneet ja oli ainainen huoli, että kenet sitä nyt nakittaisi iltalypsylle. Yleensä ottaen opiskeluaika vahvisti itseluottamustani. Nykyään olen yltiöluottavainen: ”jos joku johonkin pystyy, niin minä pystyn myös”.
Ajattelin usein nuoria opiskelijoita, kuinka valtava määrä tietoa heidän pitää pystyä omaksumaan ja käsittelemään opintojen aikana, ilman että on meikäläisen kokemusta, johon tiedon tartuttaa. Maatalous ja maaseutu on käsittämättömän moninaista osaamista ja ratkaisukykyä vaativa ala. Pitää pysyä avoimena, mutta kriittisenä kaikelle uudelle ja vanhalle.
Eeva-Kaisa Lahti, agrologi
