Peltovalvontaa poikkeusoloissa
Suoritin kesällä 2020 toisen maaseutuharjoittelun Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksella peltovalvontatehtävissä. Olin töissä kesäkuun alusta lokakuun loppuun, joten kerkesin nähdä koko kasvukauden kevätkylvöistä puinteihin. Koronavirus asetti omat rajoituksensa tekemiselle, ja kesän aikana etätyö tuli tutuksi. Työssä pääsi kuitenkin olemaan paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, ja pelloilla pääsi porisemaan tilallisten kanssa valvonnasta ja paljon muustakin, toki turvaväleistä huolehtien. Työ oli rajoituksista huolimatta monipuolista ja harjoittelun aikana ei kahta samanlaista tilaa tullut vastaan.
Uusi normaali
Loppukesän valvonnoilla eväisiin löytyi piristystä pellonreunojen vadelmapensaista.
Vuonna 2020 kokeiltiin ELY:ssä monenlaista uutta työtapaa. Palaverit olivat etänä, tietokoneella tehtävät työt hoidettiin kotoa käsin ja maastovalvonnassa kokeiltiin ensimmäistä kertaa laajamittaisesti paperikarttojen ja lomakkeiden korvaamista tabletilla. Uudet toimintatavat toimivat uutuudestaan huolimatta hyvin, ja työ jopa tehostui entiseen verrattuna merkittävästi. Tilakäynneillä meni aiempaa vähemmän aikaa, kun pullakahvilla ei voinut vallitsevan tilanteen vuoksi käydä ja ensisijainen suositus tilallisille oli, etteivät he osallistu valvojien mukana edes maastokäynnille. Vaikka sosiaaliset kontaktit vähenivätkin entisenlaiseen valvontatyöhön verrattuna reilusti, niin itse valvonnan suorittamiseen jäi nyt paremmin aikaa. Poikkeusaika auttoi siis osaltaan tehostamaan toimintaa entisestään.
Maastokäyntejä ja etätöitä
Työtehtäviini kuului valvontakäyntien suunnittelua, peltovalvontaa ilmakuvista ja pellolla ja kerätyn tiedon käsittelyä. Maastossa oltiin yleensä 2 – 3 päivää viikosta työparin kanssa, ja loput työt hoidettiin kotoa käsin työpaikan tietokoneella. Koin etätyön miellyttävänä ja toimivana, kun töitä vain riitti tehtäväksi. Eipä tarvinnut konttoripäivinä vetää kauluspaitaa päälle ja ajella konttorille, vaan sai keskittyä olennaiseen. Hiljaisempina aikoina olisi toki ollut mukavampi, jos olisi voinut olla konttorilla työporukan kanssa, ja kipaista yhdessä kahvitauolle.
Työn ohessa tuli seurattua tiiviisti myös luonnon kiertokulkua. Kuvassa raivion reunalta löytynyt neitoperhonen.
Valvontaa ja vastuuta
Tukiehtojen ja toimintatapojen opettelu sujui kokeneiden työparien opastuksella hyvin. Suurimman osan kesästä kuljinkin juuri työparin kanssa tekemässä koko tilan peltovalvontoja. Kun hommat alkoivat olla kunnolla hanskassa ja taitoihini luotettiin riittävästi, pääsin alkusyksystä sopimaan tilallisten kanssa tarkastuksesta ja tarkastamaan yksinäni joitain peltolohkoja. Tällaisia olivat mm. vasta raivatut peltolohkot, jotka näkyivät tuoreimmissakin ilmakuvissa vielä metsänä, ja ne oli ilmakuvavalvonnalta nostettu valvottaviksi. Esimies ja työkaverit toimivat päätöksenteon apuna epäselvissä tai ”rajaa hipovissa” tapauksissa. Kaikki valvonnat varmennettiin aina valvonnan ulkopuolisen henkilön toimesta, jotta virheellisiä tukipäätöksiä ei pääsisi syntymään. Harjoittelun loppupuolella pääsin tutustumaan myös eläinvalvontaan kokeneemman valvojan mukana.
Suomi tutuksi
Kesän aikana opin monenlaista tukipolitiikasta, erilaisista maatalouden tuotantosuunnista ja viljelytavoista sekä valvontavirkamiehenä toimimisesta. Kävin paikoissa, joissa ei olisi muuten tullut koskaan käytyä, ja ainakin Pohjois-Pohjanmaan maaseutupitäjät ja syrjäseudut tulivat tutuiksi. Tietojen ja taitojen kerryttyä sain myös hyvin vastuuta valvonnasta. Ulkoilua ja liikuntaa tuli vähintäänkin riittävästi, ja maastopäivinä tuli käveltyä usein jopa 10 – 20 kilometriä. Välillä etäpäivät kotona, kun edelliset valvonnat oli käsitelty eikä uusia töitä oikein ollut ennen seuraavaa maastokäyntiä, olivat melko puuduttavia. Näitä päiviä ei onneksi ollut kovin monta kesän aikana, ja ajan sai hyödynnettyä esimerkiksi valvontaohjetta opiskelemalla. Kaiken kaikkiaan kesä oli kokonaisuudessaan onnistunut ja opettavainen.
Juho Savikuja, valmistuva agrologi
Hailuodon lautta-aikataulutkin tulivat tutuiksi kesän aikana.
