Ensimmäinen kesäni sairaanhoitajana
Tämä kirjoitus sisältää kolmen loppuvaiheen sairaanhoitajaopiskelijan ajatuksia viime kesästä:
Parasta olivat mukavat potilaat
”Työskentelin ensimmäisen kerran sairaanhoitajan sijaisena sairaalan vuodeosastolla. Olin aiemmin ollut samassa paikassa harjoittelussa, joten osasto oli ennestään tuttu ja sinne oli helppo mennä. Sijaisuuden alussa oli kolmen päivän perehdytys, jolloin tutustuin osaston toimintaan, suoritin verkkokursseja sekä kävin alkusammutuskoulutuksen.
Osastolla oli käytössä työparitoiminta, jonka koin hyväksi. Työparinani toimi kokeneempi sairaanhoitaja, joka oli perillä myös minun potilaideni tilanteesta. Sijaisuuden aikana sain toimia itsenäisesti ja apua sain tarvittaessa. Sijaisuuden aikana opin valtavasti ja sain paljon itsevarmuutta tulevaa sairaanhoitajan ammattia varten. Parasta olivat mukavat potilaat.”
Kuvaaja Karolina Grabowska palvelusta Pexels
Asiakaskäyntejä ja moniammatillista yhteistyötä
“Ensimmäisen kesäni sairaanhoitajana työskentelin kotisairaanhoidossa. Työpaikka oli valmiiksi tuttu, kotihoidossa olen ollut lähihoitajan tehtävässä vuodesta 2014 lähtien. Asiakkaat ja organisaation tavat olivat siis jo tuttuja, mutta työnkuvani muuttui merkittävästi.
Sairaanhoitajan työssä vastuuta on paljon enemmän, ja työtehtäviä on enemmän asiakaskäyntien lisäksi kuin lähihoitajan työssä toimiessani. Lääkärinkierrot ja niillä annetut määräykset veivät oman aikansa työpäivästä. Paljon myös työtä piti tehdä puhelimitse. Omaiset soittelivat asiakkaiden asioista, ja lähihoitajan konsultoivat asiakkaan voinnista.
Jokainen päivä oli kuitenkin erilainen
Asiakaskäynneillä pääsin tekemään haavanhoitoa, ottamaan suoniverinäytteitä, toteuttamaan lääkehoitoa, ottamaan INR-kokeita ja määrittämään Marevania. Työssäni pääsin myös työskentelemään osana moniammatillista tiimiä yhdessä lähihoitajien, lääkäreiden, fysioterapeuttien ja palveluohjaajien kanssa. Yhdessä palveluohjaajan kanssa suunnittelimme asiakkaalle hänen tarvitsemansa palvelut.
Vastuuta oli siis paljon, mutta oli tärkeää osata kysyä neuvoa, jos tarvitsi apua tai oli epävarma jostain. Kesän jälkeen kuitenkin olin sitä mieltä, että oli oikea ratkaisu lähteä jatkamaan opintoja. “
Kuvaaja Matthias Zomer palvelusta Pexels
Tätä työtä haluan jatkossakin tehdä
“Ensimmäisenä kesänä sairaanhoitajana olin töissä terveyskeskuksen päivystyksessä. Aloitin kesätyöt siellä juhannuksen aikoihin, mutta olin ollut siellä aikaisemmin harjoittelussa yhteensä kahdeksan viikkoa, joten paikka oli ennestään tuttu. Työskentelin paljon ensiavussa, ja otin vastaan vuoronumeroita ja puheluita.
Kesätyön aikana tunsin oppivani uusia asioita ja tulevani omatoimisemmaksi, koska ei ollut koko ajan toista hoitajaa vierellä.
Välillä avustin myös lääkäriä pienissä toimenpiteissä kuten luomenpoistoissa ja paiseiden puhkaisussa. Pääsin myös hoitamaan erilaisia haavoja sekä harjoittamaan sairaanhoitajien kädentaitoja, kuten ventrogluteaalista pistosta, verikokeiden ottoa ja kanylointia. Uutena asiana minulle tuli esimerkiksi syylien jäädytyshoidot ja Holter-tutkimukset.
Työilmapiiri päivystyksessä oli todella hyvä ja kaikki tulivat toimeen keskenään. Vaikka nyt työskentelin itsenäisemmin kuin harjoittelujen aikana, tiesin kuitenkin, että aina voi kysyä neuvoa ja mielipiteitä muilta hoitajilta. Tänä kesänä olen mielestäni päässyt tekemään sitä työtä, mitä haluan jatkossakin tehdä. “
Teksti: Sairaanhoitajaopiskelijat Essi Manninen, Juho Paananen, Satu Korkeaniemi (OHS19KM, OHS19SM)
Tämä kirjoitus kuuluu sarjaan, jota kirjoittavat syyslukukaudella 2021 Oulaisten kampuksella Kiireetön avohoitotyö -syventäviä opintoja opiskelevat opiskelijat.
