Ohjeistus EU-kasvipassin käyttöön

Agrologeista on moneksi. Näin meille on kerrottu koko opintojen ajan. Itse pääsin tämän todistamaan, kun sain työnjohtoharjoittelijan paikan Oulun kaupungin taimistolta kasvukaudeksi 2021. Taimistotyö nähdään enemmän viheralalla työskentelevien työnä, mutta myös meille agrologeille se tarjoaa mahdollisuuden kehittyä taimituotannossa ja työnsuunnittelussa. Vuoden 2021 kesällä suoritin opintojeni syventävän harjoittelujakson taimistolla ja kävin keskustelua mahdollisesta opinnäytetyöstä työnantajani kanssa. Opinnäytetyöhön löytyikin todellinen tarve, sillä EU-kasvipassin lainsäädännön päivitykset haluttiin jalkauttaa taimiston arkeen. Toimeksiannoksi sain siis koota kirjallisen ohjeistuksen EU-kasvipassin vaatimista toimenpiteistä käytännön työssä.

Pylväspihlajan taimia merkitty tilaukseen

EU-kasvipassi on tuttu viheralalla työskenteleville, mutta agrologiopiskelijana olin täysin uuden asian edessä. Mikä on EU-kasvipassi ja mihin sitä käytetään? Kaikki tarvittava tieto EU-kasvipassista löytyy Euroopan virallisesta lehdestä ja Finlexin ja Ruokaviraston sivuilta, mutta asioiden ymmärtäminen ja sisäistäminen ja ohjeiden luominen oli oma prosessinsa. Aivan aluksi lähdin selvittämään lainsäädäntöä. EU-kasvipassin lainsäädäntö ja sen asetukset on laadittu Euroopan komissiossa, ja ne antavat raamit kasvipassin käytölle. Nämä lait ja asetukset on tarkoitettu parantamaan kasvien terveyttä ja niiden avulla pyritään estämään kasvitautien ja tuhoojien leviäminen Euroopassa. Näiden asetusten perusteella laadittiin EU-kasvipassi, joka tulee olla kaikilla istutettaviksi tarkoitetuilla kasveilla. Määritelmä on laaja ja se käsittää ruukku-, ryhmä- ja viherkasvit, pistokkaat ja muun lisäysaineiston, taimitarhakasvit, jatkokasvatukseen tarkoitetun taimiaineiston ammattilaisille, siemenperunat ja tiettyjen kasvien siemenet. Kasvipassi on siis todistus siitä, että myynnissä olevat kasvit tai kasvituotteet on tarkistettu laatu- ja karanteenituhoojien varalta ja myyjä on sitoutunut noudattamaan EU:n komission kasvinterveysasetuksia.

Missä tätä kasvipassia sitten käytetään? Sitä käytetään kasvien ja kasvituotteiden tukkumyynnissä, mutta myös joissakin tapauksissa vähittäismyynnissä. Lisäksi kasvipassin uudistuksen myötä se vaaditaan monivuotisilta avomaalle istutettavilta puutarhakasveilta etämyynnissä.

Kasvipassin ulkonäköön on myös laadittu tarkat ohjeet. Kasvipassissa tulee olla aina EU:n lippu ja teksti Kasvipassi / Plant Passport. Lisäksi siitä tulee näkyä kasvin tieteellinen nimi, kasvipassin myöntäjän maakoodi ja rekisterinumero, kasvin jäljitettävyyskoodi sekä tuotteen alkuperämaat. Jos kyseessä on tulipoltteen isäntäkasvi, passissa pitää olla myös merkintä PZ eli Protected Zone ja tulipoltteen tieteellinen nimi Erwinia amylovora. Kasvipassi voi olla joko kasvi- tai pakkauskohtainen merkintä.

Euroopan komission asetusten perusteella Suomeen on laadittu kasvinterveyslaki vuonna 2019. Suomen kasvinterveyslain pohjalta Ruokavirasto on laatinut ohjeet EU-kasvipassin käytöstä Suomessa. Ruokaviraston lisäksi tätä lakia valvovat

Rauduskoivu merkitty poistoon kuoren repeämän vuoksi.

Suomessa maa- ja metsätalousministeriö, tulli, Suomen metsäkeskus sekä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Suomessa EU-kasvipasseja saa myöntää kasveille vain, mikäli on rekisteröitynyt kasvinterveys- ja taimiaineistorekisteriin. Kasvipassin myöntäjällä tulee olla myös omavalvontasuunnitelma ja suunnitelma tuhoojien löytymisen varalle. Toimijan tulee suorittaa myös erilaisia kasvinterveystarkastuksia koko tuotannon ajan sekä kasvituotteiden myyntitilanteissa. Näistä tarkastuksista tulee pitää kirjanpitoa, joka täytyy säilyttää kolmen vuoden ajan. Toimijalla täytyy olla myös kasvinterveydestä vastaava henkilö, jonka tulee suorittaa Ruokaviraston järjestämä kasvinterveysvastaavan koulutus. EU-kasvipassin asetuksissa lueteltuihin laatu- ja karanteenituhoojiin perehtyminen on myös tärkeää. Niiden havainnoinnilla ja niiden tunnistamisella voidaan ehkäistä tuhoojien leviäminen ja estää vakavien haittojen syntyä. Taimistolla tehtiin jatkuvaa taimien laadun tarkkailua ja huonokuntoiset taimet merkittiin poistettaviksi.

EU-kasvipassin käyttö Suomessa on lisännyt paperitöiden määrää. Kasvinterveystarkastusten kirjanpito, jäljitettävyyskirjanpito ja erilaisten etikettien tulostaminen ja tekeminen on lisääntynyt. Lisääntynyt työmäärä ei kuitenkaan tuota enemmän tulosta, joten varsinkin pienemmillä toimijoilla on haasteita. Vaivaa on aiheuttanut myös kasvipassin ohjeiden päivittyminen ja muuttuminen. Viranomaisten tiedottaminen näistä muutoksista on koettu liian vähäiseksi. Toisaalta lainsäädäntöjen jalkauttaminen käytännön työhön ei ole aina niin yksinkertaista kuin ajatellaan. Laatiessani ohjeistusta taimistolle pyrin nimenomaan pitämään ohjeet selkeinä ja helposti ymmärrettävinä.

Tilausten merkitsemiseen tarkoitetut nauhat lentelivät välillä työn touhun keskellä.

Lainsäädäntöjen, asetusten ja ohjeiden viidakossa luoviminen opinnäytetyön edetessä oli varsin opettavainen matka. Hyvää vastapainoa tälle toivat käytännön työt taimistolla sekä erilaisten kasvinterveysuhkien opettelu. Kehotankin jokaista opinnäytetyötä suunnittelevaa tarttumaan rohkeasti uusiin haasteisiin. Ne voivat olla todella opettavaisia tulevan agrologin uran kannalta. Aina ei kaikki langat olleet työnjohtoharjoittelijallakaan hallussa, kuten kuvasta voi todeta.

Laatimani ohjeistus taimistolle jää ainoastaan toimeksiantajan käyttöön, mutta opinnäytetyöni EU-kasvipassin käyttöön liittyvä kirjallinen ohjeistus taimistolle, on luettavissa Theseuksesta. Tässä työssä käsitellään yleisesti EU-kasvipassin asetuksia, kasvinterveyslakia, Ruokaviraston ohjeita sekä toimijoiden kokemuksia EU-kasvipassin käytöstä.

Minna Leinonen, valmistuva agrologiopiskelija