Älykästä teknologiaa ja draamaa

Kirjoittajat: Jenni Holappa ja Tonja Molin-Juustila

OSYK draamapäivä 

TIKO-silta-hankkeen osana tehtiin yhteistyöprojekti yliopiston tietojenkäsittelytieteiden maisterivaiheen projektikurssin ja Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukion (OSYK) draama– ja taideopintoihin sisältyvän musikaalituotannon kanssa. Yhteistyön alkaessa yliopiston maisterivaiheen projektikurssin opiskelijat pitivät lukiolaisten kanssa työpajan, jossa ideoitiin mahdollisia digiratkaisuja osaksi lukion musikaalituotantoa. Ideointityöpajan tulosten pohjalta maisteriopiskelijat kehittivät digiratkaisuista konseptit ja tekivät muutosehdotukset musikaalin käsikirjoitukseen ratkaisuja hyödyntäviin kohtauksiin. Konsepteiksi muodostui kolme eri digiratkaisua. Pregsmart oli tulevaisuuden älykäs raskauden seurantasovellus, jolla käyttäjä näkee reaaliaikaisesti raskautensa ja lapsen tilaa (esim. hälyttää, jos käyttäjä käyttää alkoholia). Muusa oli älykäs kodin viihdejärjestelmä, jolla voi järjestää äänestyksiä (musikaalissa tauolla olisi äänestetty seuraavan kohtauksen musiikki) tai vaikka pullonpyörityksen ohjaamalla tilassa olevia valoja. Älypeili oli tavallisen näköinen peli, mutta johon katsomalla henkilö näkeekin tulevaisuuteen. Vaikka vain nämä kolme konseptia saatiin toteutettua osaksi musikaalia, projektiryhmä onnistui tuottamaan runsaasti muitakin ideoita, mikä vaikutti lukio-opettajasta erityisen antoisalta. 

Tuotantoryhmästä riippumattomista ongelmista johtuen nämä konseptit eivät valitettavasti päätyneet esitettyyn musikaaliin, mutta ne päätettiin kuitenkin esitellä lukiolaisille. Aluksi tätä varten suunniteltiin käytävätapahtumaa mutta draamaopettajalta tulleen ohjeen pohjalta päädyttiinkin lukion draamaopetuksen tilassa pidettyyn konseptien esittely– ja kommentointitilaisuuteen. Hankehenkilöstö teki konsepteista alla olevat posterit tilaisuutta varten. 

Muusa-älyjärjestelmä-posteri

Pregsmart-posteri 

Älypeili-posteri

Tilaisuuspäivä 

Tilaisuuspäivänä kolme hankehenkilöstön jäsentä meni lukiolle noin tunti ennen tilaisuuden alkua keskustelemaan draamaopettajan kanssa tilaisuuden kulusta ja järjestelemään draamaopetuksen tilaa. Tilaisuuteen osallistuivat draamaopettajan valitsemat draamakurssien oppilaat (noin 20) pakollisena oppituntina.  

Hankehenkilöstö esitteli aluksi lukiolaisille lyhyesti TIKO-silta-hanketta, draamaprojektia, käyttöliittymäsuunnittelua, ja tilaisuuden kulun. Tämän jälkeen lukiolaiset jaettiin kolmeen ryhmään, joissa he kiersivät konseptien luona. Jokaisen konseptin luona oli yksi hankehenkilöstön jäsen, joka esitteli konseptin heille ja he pääsivät tutustumaan siitä tehtyyn posteriin. Tämän jälkeen lukiolaiset kommentoivat mitä hyvää, huonoa ja kehitettävää konsepteissa oli post-it-lappujen avulla. Vielä lähtiessään lukiolaiset vastasivat kyselyyn ja saivat halutessaan osallistumisestaan täytelakun. 

Ryhmistä kaksi olivat selvästi puheliaampia ja kiinnostuneita, kun taas kolmas ryhmä oli hiljaisempi. Päivä oli ollut tilaisuutta ennen pitkä, joten väsymys saattoi jo painaa tai puheliaimmat tyypit sattuivat osumaan toisiin ryhmiin. Hiljaisimmatkin oppilaat vaikuttivat kuitenkin suhtautuvan positiivisesti konsepteihin ja kiinnostuivat tehdystä yhteistyöstä sekä sen mahdollisuudesta myös tulevaisuudessa. Kaiken kaikkiaan saimme hyviä kommentteja ja innokkaimpien kanssa kävimme mielenkiintoisia keskusteluja konseptien herättämien ajatusten perusteella. Osan palautteista saimme talteen myös post-it lappuihin ja palautekyselyiden vastauksiin.  

Lukiolaisten ajatukset konsepteista 

Älypeilistä kommentoitiin, että se voisi tuoda esityksen yhteyteen näkyville myös abstrakteja asioita, kuten tunteet, ajatukset tai toiveet. Älypeilin ajateltiin tekevän kohtauksesta entistä sykähdyttävämmän ja tuovan uuden ulottuvuuden teatterin tekemiseen. Idean koettiin kuitenkin olevan scifiä ja epärealistinen ja vievän jotain pois näyttelijän työstä. Lisäksi kyseenalaistettiin miten älypeili voisi olla koulussa tai vähävaraisten roolihenkilöiden kotona. Kehitettävää nähtiin peilin toteutustavassa lavalla; voitaisiinko se toteuttaa esimerkiksi näyttelijöiden avulla ja voisiko peili olla mukana koko esityksen ajan.  

Muusassa etenkin pullonpyörityksen tekemistä valon avulla kehuttiin helpoksi toteuttaa ja kommenttina oli myös ”Teatterillisesti hyvä: laittaa hahmon spottivaloon ja stressaavaan tilanteeseen”. Lisäksi kehuttiin yleisön osallistamisen mahdollistamista ja mainittiin tämän sopivan etenkin interaktiiviseen ja improvisaatioteatteriin. Toisaalta taas pohdittiin, toisiko Muusa musikaaliin mitään uutta ja sopisiko se tarinan kontekstiin. Lisäksi puhelimien käyttö katsomossa vierastutti ajatuksena ja äänestyksen ajoituksen pohdittiin olevan ongelma. Moni ehdotti, että äänestys voitaisiin hoitaa ennen esityksen alkua ja tällä vältettäisiin puhelinten käyttö katsomossa. Kehitettäviä asioita olivat tasapelitilanteessa tehtävä valinta ja tilanteet, joissa Muusalle annettaisiin vahingossa tai tahallaan vääriä komentoja.  

Pregsmart-sovelluksen mainittiin olevan selkeä, sopivan musikaalin teemaan ja erityiset kehut sai varoitusilmoitus alkoholin nauttimisesta. Eniten kritisoitiin sitä, että sovelluksen esittelystä ja käytöstä musikaalissa voisi tulla päälle liimattu tai mainosmainen kuva katsojalle. Lisäksi sovelluksen mainittiin muistuttavan jo olemassa olevaa kuukautiskiertosovellusta, sen ei nähty tuovan mitään lisää esitykseen ja se koettiin epäluontevaksi musikaalin yhteydessä. Sovellus tuntui lukiolaisista irralliselta ja tätä korjaamaan ehdotettiin sovelluksen ja raskaudenseurannan esillä oloa koko ajan tai ilmoitusten tulevan ohimennen, jolloin sovellus itsessään ei olisi lavalla asia, johon kiinnitetään huomiota. Mainittiin myös, että sovellus on turhan samankaltainen olemassa olevien sovellusten kanssa. Kiinnostava idea oli, että esityksen päähenkilön matkan seuraaminen voisi jatkua esityksen jälkeen jostain toisesta näkökulmasta puhelinsovelluksen kautta. 

Älyratkaisujen arviointi 

Post-it lappujen avulla kerättyjen ajatusten lisäksi anonyymisti vastattavalla kyselyllä kartoitettiin lukiolaisten mielipiteitä konsepteista ja niiden käytöstä musikaalilavalla. Kyselyyn vastasi 19 oppilasta, joista 16 oli nähnyt musikaalin ja kolme taas oli ollut mukana sen tuotannossa – yksikään oppilaista ei ollut yliopisto-opiskelijoiden kanssa ideoimassa ratkaisuja. Ylipäätään mielenkiintoisin digiratkaisuista oli kyselytulosten perusteella Muusa-älyjärjestelmä (11 ääntä) ja tämä sai myös eniten kannatusta musikaalin osana käytettäessä (8 ääntä). Pregsmart-älyraskaudenseurantasovellus taas oli vastausten perusteella sekä vähinten mielenkiintoinen digiratkaisuna ja 11 vastaajaa ei missään nimessä olisi halunnut nähdä sitä osana musikaalia. Älypeili puolestaan jakoi mielipiteitä, sillä osa piti sitä mielenkiintoisimpana ratkaisuna ja osa olisi halunnut nähdä sen osana musikaalia, kun taas osa ehdottomasti ei olisi halunnut nähdä sitä musikaalissa. Näiden lisäksi osa ei olisi halunnut mitään ratkaisuista osaksi musikaalia (7 ääntä), kun taas osa ei ollut voimakkaasti yhdenkään toteutuksen käyttöä vastaan (4 ääntä).  

Lisäksi kysyttiin kannattaako lukion draamatuotannon jatkossa tehdä yhteistyötä digiteknologian parissa korkeakouluopiskelijoiden kanssa, johon 12 vastasi, että kannattaa tehdä ja seitsemän ei osannut sanoa. Kukaan ei siis vastannut, ettei yhteistyötä kannata tehdä. Tämä antaa olettaa, että lukiolaiset pitivät tätä yhteistyötä positiivisena tai ainakaan he eivät vieroksu ajatusta tällaisesta yhteistyöstä.