Suoritin toisen harjoittelujaksoni Luonnonvarakeskuksella Ruukissa kesällä 2023. Harjoittelupaikan onnistuin saamaan olemalla heidän suuntaansa yhteydessä. Ruukissa avautui upea tilaisuus tutustua kansainvälisen tason peltotutkimusalustoihin, jotka keskittyvät erityisesti happamien sulfaattimaiden ja turvemaiden tutkimukseen. Pääsin näkemään, kuinka esimerkiksi kasvillisuudesta mitataan hiilidioksidipäästöjä ja kuinka ojista otetaan kaasumittauksia.

Harjoitteluni päätavoite oli alun perin kerätä materiaalia opinnäytetyötäni varten, joka myös toteutui toteutui. Pääasiassa työskentelin uuden juuripesurin parissa, testaten sen toimivuutta Ruukin erilaisten maalajien kanssa. Lisäksi osallistuin monipuolisesti erilaisiin tehtäviin ja avustin koekentillä.

Mitä kaikkea sitten pääsinkään tekemään?

Maatalouskäytöstä poistuneella alueella piti hakata maahan uudet kaulukset, sillä käytössä olleita tarvittiin toiseen kokeeseen. Metalliset kammiot kuvassa 1 asetettiin uusien kaulusten päälle, ja niissä suoritettiin kaasunmittaukset. Tehtävän haastavuutta lisäsi se, että pakettiautoa tarvikkeineen ei voitu ajaa kentän viereen hankalan maaston takia. Syrjäinen metsätie ja suuri hyttysmäärä saivat toki vauhtia jalkoihin, sillä niiden ympäröimänä ei kauan viihtynyt.

Kaasunmittauskammiot koekentällä.

Koska pääasiallinen tehtäväni oli työskennellä juuripesurilla, alussa keskityin erityisesti juurien hahmottamiseen ja oppimiseen siitä, mitä näytteistä etsiä ja miltä juuret näyttävät. Kuvassa 2 tarkastelin Ollinsuon näytettä, joka oli multamaata. Tässä vaiheessa opettelin ymmärtämään, mitä laitan pesuun ja millaista tulosta odottaa. Tämä ei vielä ollut oikea näyte; minun piti hakea omia testimaanäytteitä koekentiltä, joilla harjoittelin myös juurien nypintää.

Testinäytteiden tutkimista.

Kun olin hahmottanut koneen toiminnot, aloitin oikeiden näytteiden käsittelyn. Otin sulamaan yhteensä 14 näytenumeroa (jokaisesta kaksi pussia 0-20 cm ja 20-40 cm syvyydestä). Pääsin pesemään näytteet koneella, erottamaan kuvassa 3 näkyviä juuria ja uunittamaan ne. Tämä oli yllättävän antoisaa, sillä samalla oppi, millaisia juuria on viisasta ottaa (mikrojuuret eivät välttämättä olleet tarpeen) ja millaisella tahdilla työtä on tehtävä, jotta päivässä saisi esimerkiksi yhden näytteen valmiiksi.

Nypittävät juuret

Tutkimuspuolen työt herättivät minussa erityistä kiinnostusta. Oli hienoa olla osa organisaatiota, jonka tutkimustyö vaikuttaa suoraan maatalouden käytäntöihin ja kestävään kehitykseen. Kokemukseni Ruukissa vahvisti käsitystäni siitä, kuinka tärkeää on yhdistää teoria ja käytäntö. Päästessäni osallistumaan tutkimusprojekteihin sain konkreettisen käsityksen siitä, millaista työtä haluan tehdä agrologina. Tämä kokemus tulee varmasti hyödyttämään minua tulevaisuudessa, sekä opinnäytetyöni parissa että laajemmin työelämässä.

Saimi-Emilia Frigård, Agrologiopiskelija OAMK