Author: kirjasto

Toista tutkintoa Oamkissa opiskelevana olen kulttuurialan kirjaston asiakkaana jo viidettä vuotta. Kuluneesta ajasta on paljon sanottavaa. Se sanottava on pelkästään hyvää, mikä on hyvin poikkeuksellista kaltaiselleni kriittiselle ja tuittupäiselle asiakkaalle.

Ensinnäkin kirjastosta löytää lähes aina sen mitä tarvitsee. Sieltä löytyvät oppikirjat ja taustalukemistot. Tai jos eivät löydy, niin sitten ne varataan tai tilataan muista kirjastoista. Vain kaksi nidettä on jäänyt koskaan saamatta. Ensimmäisellä kerralla Tampereella sijainneen opuksen ainut kappale oli lainassa, kun sitä olisi kipeimmin tarvittu.  Toisella kerralla tarvittava gradu oli kyllä tilattavissa Jyväskylän Yliopistosta, mutta se oli siellä päässä lukittu kellariin kosteusvaurioevakkoon, eikä sitä saanut sieltä pengottua esiin yrityksistä huolimatta.

Vaikka olen käyttänyt kirjaston palveluita vain opiskelutarkoituksiin, löytyy sieltä myös musiikki- ja pelikokoelma. Pelejä voi lisäksi pelata pelihuoneessa, jonka pitäisi olla äänieristetty. Ilmeisesti äänieristys ei kuitenkaan aivan kestä kovimpia rock-keikkoja, sillä kaveri kertoi hiljattain tarinaa siitä, miten melua ihmetellyt henkilökunta oli yllättänyt heidät pelihuoneesta vetämästä keikkaa rockbandin tahtiin pelkät kalsarit jalassa.

Kaikkein parasta kirjastossa on kuitenkin palvelu. Uusavutonkin voi kävellä sisään ja yleensä poistuu tarvitsemansa kirja laukussaan. Jos opiskelijaraukka ei löydä etsimäänsä hyllystä, ei henkilökunta koskaan jää tiskin taakse ihmettelemään, vaan lähtee aina avuksi etsimään. Vaikka lainausautomaatti löytyy, niin tekniikkapelkoinen voi yhä lainata kaikki kirjat myös perinteiseen tapaan.

Kokeneen opiskelijan tärkeimpänä kirjastopalveluna pitänee lisäksi mainita tiedonhaku. Siihen pitää tosin varata aika, mutta se on vaivan väärti. Kun tein ensimmäistä opinnäytettäni pari vuotta takaperin, löysin kaiken tarvittavan lähdemateriaalin puolen tunnin istunnolla. Vaikka en edes tiennyt, mitä lähdin hakemaan.

Jos jotain negatiivista palautetta pitää antaa, niin kirjasto saisi olla kesäkuukausina pidempään ja enemmän auki. Kesäopintoja töiden ohella suorittava opiskelija kun ei oikein ehdi virastoaikoina tekemään muuta kuin töitä, ja näin kirjat jäävät lainaamatta.

Kirjasto on kuitenkin esimerkki korkeakoulun tukipalvelusta, joka aidosti tukee, auttaa ja edistää opiskelua. Sen joustavuudesta ja erityisesti asiakaspalvelusta saisivat sekä IT-puoli että vahtimestaripalvelut ottaa oppia. Ja paljon.

Jotain kirjaston helposta lähestyttävyydestä ja toimivuudesta kertonee se, että kerrat joina olen käynyt Oulun Kaupunginkirjastossa neljän vuoden aikana voinee laskea sormilla. Olen käynyt siellä kerran kaupunginvaltuuston kokouksessa, kahdesti juttukeikalla, kerran katsomassa kun teekkarit väärensivät tapahtumarannekkeita ja pari kertaa lukemassa Vasabladetin. Näitä palveluita tuskin korkeakoulukirjastolta voi odottaakaan, kaiken muun sieltä on saanut.

Daniel Wallenius

Kirjoittaja on kolmannen vuoden mediatuottajaopiskelija, Oamkista vuonna 2012 valmistunut journalistiopiskelija, freelance-toimittaja ja -tuottaja sekä Ikiliikkujan päiväkirja -blogin kirjoittaja.

Taiskan hittibiisi ”Mombasa” vuodelta 1976 sai uudet sanat matkustaessani Wieniin Kansainvälisen musiikkikirjastoliiton vuosittaiseen konferenssiin, joka tänä vuonna järjestettiin 28.7. – 2.8. jo 62. kertaa. Tällä kertaa mukana oli lähes 400 osallistujaa ympäri maapallon, minä pohjoisimpana.

Päätapahtumapaikka Wienin yliopiston kampuksella

Wien oli järjestänyt osallistujille lämpimän vastaanoton, lämpötila ei koko viikon aikana juuri laskenut alle 30 asteen edes öisin. Järjestäjät olivat pistäneet parastaan myös ohjelman suhteen, päivisin kuuntelimme mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäneitä esityksiä klo 9.00 – 17.30 ja useammaksi illaksi oli järjestetty myös mukavaa oheisohjelmaa. Pääsimme käymään konsertissa kuuluisassa Musikverein –talossa, joka on tuttu useimmille vuosittaisista uudenvuodenkonserteista sekä vapaavalintaisella retkellä. Itse osallistuin ”Musical bus tour” –kierrokselle, joka vei Johann Straussin kotoa Franz Schubertin syntymäkotiin ja päättyi Heiligenstadtiin, jossa Ludwig van Beethoven kirjoitti kuuluisan testamenttinsa. Matkan varrella nähtiin useita musiikkipitoisia nähtävyyksiä, jotka liittyivät Wienissa asuneisiin säveltäjäkuuluisuuksiin kuten Wolfgang Amadeus Mozartiin.

Straussin kotimuseossa                                      Beethovenin patsas          

Osallistumisen päätarkoitus oli saada näkyvyyttä kirjastomme projektille eli digitaaliselle nuottikirjastolle. Olin etukäteen lähettänyt konferenssijärjestäjille esitteen laitettavaksi mukaan osallistujille annettavaan konferenssilaukkuun. Viikon kuluessa sainkin useita mielenkiintoisia yhteydenottoja esitteen ansiosta ja pääsin kertomaan nuottikirjastostamme kirjastoammattilaisille ympäri maailman.  Henkilökohtaisesti suurin palkinto tehdystä työstä oli se, että minua pyydettiin kirjoittamaan artikkeli digitaalisen nuottikirjaston synnystä Fontes Artis Musicae –lehteen, joka on kansainvälinen musiikkikirjastoalan julkaisu. Viimeistään tämän artikkelin kautta pieni ja vaatimaton projektimme tulee tunnetuksi ympäri maailman. Hienoa oli myös kuulla useammankin osallistujan suusta, että projektimme on hyvin mielenkiintoinen ja että minun olisi pitänyt olla yksi puhujista tämänvuotisessa konferenssissa. Erilaiset digitointiprojektit ovat kiinnostava aihe tällä hetkellä ja taloudellisen tilanteen aiheuttamien säästöpaineiden vuoksi useat kirjastot ovat kiinnostuneet erityisesti vapaasti verkossa käytettävissä olevasta aineistosta, kuten digitaalinen nuottikirjastokin on. Olin myös iloisesti yllättynyt siitä, että kanssani keskustelleet henkilöt olivat jo havainneet  kirjastomme ainutlaatuisuuden, vastaavanlaista Sibelius-formaatissa toimivaa nuottikirjastoa ei muualla ole, vaan nuotit ovat yleensä jaossa pdf-muotoisina ja ilman minkäänlaista kirjastoammatillista panosta sisältöön.

63. vuosittainen konferenssi järjestetään ensi vuonna Antwerpenissa, mielenkiinnolla odotan kuulevani minkälaisia aiheita on tuolloin tarjolla…

Tapasin myös tuttuja Tallinnasta ja Zagrebista

Tiina
Kulttuurialan kirjasto

Historian lehtien havinaa kuuluu Tekniikan kirjaston perällä olevasta vitriinirivistä, missä on meidän vanhojen kirjojen kokoelmamme. Kuvassa näkyy siitä osa.

Nyt kun luonnonvara-alan yksikkö muuttaa tänne Kaukovainion kampukselle, niin sen kirjasto myös. Siis Luonnonvara-alan kirjaston kokoelma siirtyy osaksi Tekniikan kirjaston kokoelmaa.

Äkkipäätä tämä tuntuu haikealta. Tekun kirjasto ei enää olekaan pelkkää tekniikkaa, tänne tulee jotain uutta ja erilaista. Mutta hetkinen! Tarkemmin ajateltuna niin luonnonvara-ala taitaa olla melko teknistä nykyään. Ei kai monessa navetassakaan enää käsin lypsetä! Bioenergiakirjat sopivat hyvin tänne meidän energiatekniikan kirjojen joukkoon. Eikä viherrakentamistakaan ihan lapiolla ja haravalla tänä päivänä tehdä. Eli kirjastomme kirjakokoelma vain laajenee ja monipuolistuu tekniikan osalta. Katsokaapa muuten tarkkaan mitä alla olevassa kuvassa näkyy (voit klikata kuvan suuremmaksi). Eipä tämä luonnonvara-ala meille taida uutta ollakaan. Ja onhan se kiva, että näiden teknillisten kirjojen joukkoon saamme myös kasvioppaita ja muuta vähän maanläheisempää kirjallisuutta.

Tekniikan kirjaston  juurethan ovat 1894 alkaneessa Teollisuuskoulussa. Teollisuuskoulusta tuli Oulun teknillinen koulu vuonna 1940 ja siitä Oulun teknillinen oppilaitos  1960 ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun tekniikan yksikkö 1996. Tuntuu hienolta olla näin pitkän oppilaitoshistorian jatkumossa. (Stenius 2002, 196-201.)

Nyt kesällä siirrämme kirjat Sanginsuusta tänne Kotkantielle. Eihän tässä mitään hätää olisi, mutta kun Tekniikan kirjaston kattoremontti sattui myös tälle kesälle. Kysäisimme varovaisesti, voisiko jostain remonttialueen nurkasta päästä käymään kirjaston tiloissa tekemässä uudelle kokoelmalle tilaa. No eikö mitä, urakoitsija ilmoitti että rakennetaan väliaikaiset seinät remonttialueen ympärille, niin kirjastoa voi käyttää ihan hyvin. Metelistä voi tietysti olla vähän haittaa ainakin herkimmille.

Miten saamme kaikki kirjat sopimaan?  Onneksi meillä onkin ollut hyvin tilaa täällä ja vapaita hyllymetrejä löytyy.  Lisäksi kellarista löytyi muutama hylly lisää, jotka on joskus poistettu, että on saatu lisätilaa ryhmätyön tekijöille. Nyt saimme sovitettua nämä hyllyt siten, että ryhmätyötila ei vähene, vaan välissä olevat hyllyt saattavat jopa rauhoittaa tilaa.

Siis tervetuloa uudet tuulet, kirjat ja asiakkaat tänne Tekniikan kirjastoon elokuussa! Katto ei enää vuoda ja kirjaston kokoelma on entistä laajempi ja mielenkiintoisempi!

Kirjoittaneet,
Elise ja Riitta
Tekniikan kirjasto

Lähteet:

Stenius, A. 2002. Oulun teknillisen oppilaitoksen/OAMK teknillisen osaston koulutus. Teoksessa M. Kähkönen (toim.) Pohjoinen urakka. [Helsinki]: Rakennusteollisuuden keskusliitto, 196-203.

Kähkönen, Martti.
Pohjoinen urakka : Rakennusteollisuus RT Pohjois-Suomen piiri ry 1972-2002 / Toimittaja Martti Kähkönen. [Helsinki] : Rakennusteollisuuden keskusliitto, 2002.
ISBN 952-9831-96-X (sid.).

Huhtikuun aurinko paljasti ihania yksityiskohtia jokaisesta kirjastosta. Tiedätkö mistä kirjastosta mikin on? Vastaa kommentissa!

Koko kirjoitus »

Kaksi Oamkin kirjaston informaatikkoa matkasi syksyiseen Islantiin kuuntelemaan kansainvälisiä kirjastoalan asiantuntijoita, jotka antoivat esityksissään ideoita miten vastata kirjastojen nykyisin kohtaamiin haasteisiin, ja millä tavalla kirjastojen vanhoista toimintamalleista ollaan luopumassa.

Kyseessä oli Reykjavikissa lokakuussa 2012 järjestetty kansainvälinen kirjastoalan Nordill2012 –konferenssi. Kymmenettä kertaa järjestetyn “Nordic Resource Sharing, Reference and Collection management” –konferenssin teemana oli tällä kertaa “Rethinking Library Services – New technologies – New opportunities”.

 Yksi suurimmista haasteista, johon kirjastojen tulisi vastata, on asiakkaiden nykyinen tapa hakea tietoa netistä; tätä hakukäyttäytymistä kirjastotietokantojen perinteiset käyttöliittymät eivät enää tue. Asiakkaat odottavat enemmän vuorovaikutteisuutta ja visuaalisuutta hakuja tehdessään, kuten suosituksia samankaltaisiin teoksiin, kirjojen arviointeja, ja mahdollisuutta kirjoittaa niitä itse sekä tagittaa löytämiään teoksia.  Aineiston löydettävyyden, sekä painetun että e-aineiston, pitäisi olla mahdollisimman helppoa; samoin sen käyttöön saaminen. Uuden sukupolven kirjastojärjestelmät, joissa yhdellä käyttöliittymällä löytyy ”kaikki”, yrittävät vastata tähän haasteeseen.

Varsinkin nuoret asiakkaat, Y-sukupolven edustajat, odottavat myös, että kaikki verkossa oleva materiaali on ilmaiseksi saatavissa ja vapaasti käytettävissä, läpi vuorokauden. Nettielämä on tykkäämistä, kommentoimista, arvioimista, lataamista, ja ennen kaikkea jakamista.  Asiat ovat arvottomia, jos niitä ei voi kokea ja jakaa muiden kanssa. Niinpä, mikäli kirjasto haluaa tavoittaa myös nämä asiakkaansa, on mentävä sinne missä hekin ovat – nettiin ja sosiaaliseen mediaan: Facebookiin, Twitteriin ja YouTubeen.

Mutta onko myös niin, että netti ja erityisesti Google on saanut tiedonhaun näyttämään liiankin helpolta, eivätkä kirjastossa asioivat asiakkaat halua vaikuttaa tietämättömiltä kysymällä tiedonhakemisesta, edes meiltä? Joten kommunikointitaitojen, keskustelun ja kyselyn, merkitys korostuu kirjastotyössä. Ei pitäisi tehdä liikaa omia olettamuksia siitä mitä asiakas tarvitsee, vaan kuunnella loppuun asti asiakkaan ongelmaa, sillä asiakkaan ensimmäinen kysymys harvoin kuvastaa hänen todellista tiedontarvettaan, kun on kyseessä laajempi aihe. Ja kuinka moni meistä varmistaa loppuun asti, että saiko asiakas todella haluamansa ennen kuin hän poistuu kirjastosta? Kirjastoammattilaisten suhde asiakaskuntaansa määrittää aina kirjaston palvelujen laadun, tapahtuu vuorovaikutus sitten asiakaspalvelutilanteessa fyysisessä kirjastotilassa tai virtuaalisesti verkossa.

Asiakkaitahan on aina kuunneltu hankittaessa aineistoa kirjaston kokoelmiin. Mutta asiakkaiden tarpeita on myös ennakoitu ja hankittu aineistoa, jota asiakkaiden on ajateltu tarvitsevan. Puhutaan just-in-time –hankinnasta, asiakkaan sen hetkisen tarpeen perusteella ja just-in-case –hankinnasta, kaiken varalta, jos joku sattuisi tarvitsemaan/kiinnostumaan periaatteella. On huomattu, etteivät nämä ”kaiken varalta” hankitut teokset sitten kierräkään lainassa niin hyvin kuin on ajateltu, vaan jopa yli 30 % tällä tavalla hankituista saattaa jäädä hyllyyn käyttämättömiksi. Etenkin e-kirjahankinnoissa löytyy hyviä kokemuksia just-in-time -hankinnasta eli kirjasto hankkii asiakkaiden käyttöön kokoelman e-kirjoja, joista vain asiakkaiden käyttämät kirjat ostetaan pysyvästi kirjaston e-kirjakokoelmaan.

Mutta entä jos painettuja kirjoja ei olisi ollenkaan kirjastossa? Mikäli kaikki aineisto olisi elektonista, niin miten se vaikuttaisi kirjastohenkilöstön työnkuvaan, miten e-kirjat saataisiin markkinoitua käyttäjille, mitä tapahtuisi hyllyistä tyhjäksi jääneelle kirjastotilalle? Kysymyksiä, joihin etsitään vastauksia parhaillaan Tanskan Royal Libraryn luonnon- ja terveystieteiden tiedekunnan kirjastossa. Siellä on tarkoitus luopua painetuista kirjoista ja siirtyä yksinomaan e-aineiston käyttöön kurssimateriaalina.

Muun muassa tällaisia mielenkiintoisia esityksiä saimme kuulla ja niihin pääsee tutustumaan myös konferenssin kotisivulla http://www.upplysing.is/Default.asp?Page=450

Konferenssin ohjelmaan kuului myös kirjastovierailuja. Tutustumiskohteisiimme kuului University of Icelandin Education Library, joka palvelee kaikkien eri kouluasteiden opettajiksi opiskelevia, sosiaalikasvattajiksi valmistuvia sekä terveys- ja urheilutieteitä opiskelevia. Pienehkö, sokkeloinen kirjasto sijaitsee School of Educationin alakerrassa tarjoten opiskelijoilleen kaikki perinteiset kirjastopalvelut, korostaen käyttäjäkoulutusta toiminnassaan.

Toinen tutustumiskohteemme oli Reykjavik University Library. Reykjavikin yliopiston päärakennus on ympyrän muotoon rakennettu, kuin aurinkokunta. Tilat ovat avarat, ja aurinkokunnan planeettojen mukaan nimetyt rakennuksen osat sijaitsevat useammassa kerroksessa, tarjoten opiskelijoille runsaasti työskentelytiloja itsenäiseen opiskeluun. Kirjasto kokoelmineen, ryhmätyöhuoneineen ja lukusaleineen löytyi Uranuksesta, mutta kirjastohenkilökunta jalkautui opiskelijoiden pariin myös yliopiston muihin tiloihin antamaan ohjausta ja neuvontaa tiedonhankinnassa.

Seminaarin annin lisäksi ehdimme tutustua myös Islannin erikoiseen luontoon Golden circle –kiertoajelulla. Islannin karut, mutta kauniit syysmaisemat vesiputouksineen ja geysireineen jäivät lähtemättömästi mieleen.

”Täälläkö se minikirjasto on” kysyi opiskelija kurkistaessaan kirjastoon. Hän oli löytänyt Raahen kampusalueen perällä olevaan auditoriorakennukseen ja siellä ensimmäisen kerroksen käytävälle puoliväliin käytävää. Hänelle olimme kertoneet oikeat koordinaatit jo ennen muuttoa. Samoin olimme kertoneet sen, että kirjasto tulee sijaitsemaan kolmen hengen työhuoneessa. Minikirjastoksi hän oli nimennyt meidät itse mielikuvissaan. Otin sen termin heti käyttööni.

Seuraava asiakas tuli reippaasti sisään, astui viisi askelta ja pysähtyi hämmentyneenä. Hän oli jo kävellyt palvelutiskin ohi ja oli jo menossa kirjahyllynkin ohi. Sitten hän kääntyi ja kysyi ”tässäkö koko kirjasto on”. ”Tässä” vastasin minä hymyillen. Samoin kävi toisellekin asiakkaalle samana päivänä.

Eilen nostelin parikymmentä Oamkin muista kirjastoista Raahen lähetettyjä asiakkaiden varaamia kirjoja varattujen kirjojen hyllylle. Siis kirjojen ja lehtien lainaaminen onnistuu myös minikirjastossa. Raahen oma kokoelma supistui varsin vaatimattomaksi, mutta kirjoja ja lehtiä saa Raaheen varaamalla Oulussa ja Oulaisissa olevaa aineistoa. Suosittelen hyötyliikuntaa, joten kirjastossakin voi käydä varaamassa kirjoja, mutta helpoimmalla pääsee, jos tekee varaukset omatoimisesti Leevissä tai ottaa minuun yhteyttä jollain muulla ulottuvilla olevista välineistä.

Minikirjastossa muutokset aikaisempaan kirjastoon näkyvät paitsi hyllyjen ja niissä olevien aineistojen vähenemisenä myös opiskelutilojen ja erilaisten laitteiden tarjonnassa. Ryhmätyö- ja tutkijanhuoneita ei enää ole käytettävissä, kuten ei hiljaista lukutilaakaan. Myös kopiointi ja tulostaminen kuuluvat menneisiin palveluihin. Tietokoneita löytyy kaksi käytävältä kirjaston edestä, mutta opiskelutehtävien tekemiseen ne eivät oikein sovellu. Tiedonhakuun nekin kyllä soveltuvat!

Kirjastopalveluista lainaamisen lisäksi edelleen tarjolla on tiedonhaun ohjausta, jota annan mielelläni jatkossakin! Sitä annan myös etänä AC:n välityksellä. Samoin e-aineistot ja kirjaston verkkopalvelut ovat Raahenkin asiakkaiden käytettävissä aivan kuten ennenkin. Myös kirjojen palauttaminen onnistuu kirjaston ollessa suljettu, kun vain elokuvateatteri on auki.

Walking in the air

Eräs mieleenpainuvimmista joulumuistoistani on kaukaa 1970-luvulta. Olin tuolloin Teuvo Pakkalan ala-asteella musiikkiluokalla ja meidän jouluperinteisiin kuului laulukeikka aattoaamuna klo 7.00 Sokos-tavaratalon henkilökunnalle. Aika ankeaa oli hartaasti odotetulla joululomalla vielä pistää herätyskello soimaan aamukuudelta jotta ehti keikalle. Onneksi aamuheräämisellä oli hyvä motivaattori, suklaarasia, jonka jokainen laulaja kotiin lähtiessään sai.

Tänä kyseisenä aattoaamuna eräs kuorolaisistamme oli lähtenyt keikalle ilmeisesti huonon aamupalan turvin, vai liekö muuten heikottanut, sillä kesken esityksen (olisikohan vuorossa ollut Heinillä härkien kaukalon) hän pyörtyi. Seisoimme silloisen pääsisäänkäynnin portailla, joilta nuori laulajatar kupsahti suoraa kosmetiikkaosastolle. Sokoksen myyjättäret olivat välittömästi ajan tasalla, nostivat pyörtyneen jalat kohti taivasta ja joku juoksi tavaratalon toiseen kerrokseen kahvioon hakemaan kinkkuviipaletta, joka sitten työnnettiin pyörtyneen huulien väliin, suolaa piti kuulemma saada.

Rutinoituneina laulajina veimme kuitenkin keikan loppuun, tosin ahkerasti kaupan kelloa tuijottaen. Meillä kaikilla luultavimmin mielessä pyöri jo kohta televisiossa alkamassa olleet aattoaamun piirretyt, joita katsomaan minäkin juoksin suklaarasia kainalossa. Se oli tietysti myös leuhkimisen aihe pikkuveljelle, jolla ei omaa suklaarasiaa ollut, kuten ei monella muullakaan pimeällä 1970-luvulla.

Enää ei tarvitse aattoaamuisin juosta keikalle, mutta Joulupukin Kuumalinja kuuluu perinteisiin lasten kanssa. Tänä jouluna on mukana jo ensimmäinen lapsenlapsikin. Monessa perheessä joulun perinteisiin kuuluu tuon ohjelman ehkä kuuluisin piirretty, englantilainen Lumiukko, jota on esitetty yhtäjaksoisesti jo joulusta 1992 saakka. Kaikki varmaankin tuntevat musiikin, joko heleänä poikasopraanon esityksenä suoraa piirretystä tai Tarja Turusen versiona. Säveltäjä Howard Blake ei urallaan liene saanut yhtä suurta menestystä kuin tuon sävellyksensä myötä, vaikka on säveltänyt musiikkia myös moneen tunnettuun elokuvaan.

Ja tästäpä joulu voikin sitten alkaa, mukavan korvamadon kanssa. =)

Lähdeviite: Lumiukko / director Dianne Jackson, based on the book of Raymond Briggs. Helsinki : Buena Vista Home Entertainment, [2004] Varaa tämä aineisto Leevissä!

Tämä olikin kirjaston joulukalenterin viimeinen luukku, jonka myötä toivotamme kaikille asiakkaillemme oikein rauhallista joulua!

Tietokirjoista kiinnostuneita – erityisesti historian ja eläintieteen ystäviä – hemmotellaan tänä syksynä ilmestyneellä Anto Leikolan kirjoittamalla kirjalla Norsusta nautilukseen: löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan. Kirjassa kerrotaan eläinkuvituksen historiasta 1550-luvulta 1850-luvulle saakka.

Kun kameraa ei vielä oltu keksitty, kulki löytöretkillä ja tutkimusmatkoilla usein mukana taitelijoita, jotka kuvasivat kohdemaan elämiä ja kasveja piirtäen ja maalaten. Joistain taiteilijoista tuli myös itsestäänkin tutkimusmatkailijoita ja luonnontieteilijöitä, kun he halusivat päästä tutkimaan ja kuvaamaan kaukomaiden luontoa paikan päälle. Norsusta nautilukseen esittelee näiden matkojen tuloksena syntyneitä kirjoja ja kuvia.

Kirja jakaantuu kuuteen lukuun, joissa käsitellään nisäkkäät, linnut, perhoset, hyönteiset, kalat sekä viimeisenä –muttei vähäisimpänä- merten hirviöt. Jokaisen luvun lopussa on muutaman sivun mittainen tietoisku, jossa esitellään joku kuuluisa tutkimusmatkailija tai luonnontieteilijä, kuten Charles Darwin ja James Cook.

Kirja on mukavan yleistajuisesti kirjoitettu, eli vaikka lukija ei entuudestaan olisikaan esim. löytöretkiin tai luonnontieteen historiaan perehtynyt, kirjaa pystyy hyvin lukemaan. Kirja ei myöskään ole ahdettu liian täyteen tekstiä, vaan yleisilme on ilmava. Pääosassa ovat upeat kuvat eläimistä ja kasveista eri puolilta maailmaa. Kirja on siis paitsi mielenkiintoinen lukea, myös kaunis katsella.

Norsusta nautilukseen oli syksyllä ehdolla Tieto-Finlandia –palkinnon saajaksi. Palkinnon sai tänä vuonna Elina Lappalaisen kirja Syötäväksi kasvatetut: miten ruokasi eli elämänsä, joka muuten myös löytyy Oamkin kirjaston kokoelmasta.

Lähde: Norsusta nautilukseen : löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan / Anto Leikola. Helsinki : John Nurmisen säätiö, 2012. ISBN:978-952-9745-34-0 (sid.) Varaa tämä kirja Leevissä!

Kahvakuulakoulu

Onko oma hyvinvointi sinulle tärkeää? Kaipaatko piristystä arkeen? Haluatko liikkua, mutta et tykkää käydä kuntosalilla? Vai onko uudenvuodenlupauksesi kenties uusi liikuntaharrastus?

Ratkaisu on kahvakuula! Oululaisen Tuomo ”koko kansan Kahvakuulamies” Kilpeläisen kirja Kahvakuulakoulu neuvoo, kuinka harjoitellaan kahvakuulalla. Kirja sopii ohjekirjaksi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kahvakuulailusta, sekä aloittelijoille että jo kokeneillekin kuulailijoille. Kirjassa esitellään laaja kirjo kahvakuulaliikkeitä hienojen tekniikkakuvien avulla. Oikeaan suoritustekniikkaan pureudutaan tarkasti ja visuaalisesti.

Kahvakuula on siis metallinen kuula, jossa on kahva. Liikuntavälineenä kuula on kuin mikä tahansa paino, mutta muotonsa ansiosta sillä voi tehdä lukuisia erilaisia liikkeitä. Kuulien paino vaihtelee neljästä kilosta jopa sataan kiloon. Aloituspainoksi Kilpeläinen suosittelee naisille kuusikiloista, miehille 12-kiloista kuulaa. Treenit tehdään yleensä vaihdellen kahta eripainoista kuulaa, joten kannattaa hankkia kaksi kuulaa. Kaupoissa myydään nykyään jopa muovisia ja erimuotoisia kuulia. Jos aiot ostaa oman kuulan, satsaa perusmalliin: metalliseen, pyöreäkahvaiseen ja pyöreään kahvakuulaan. Se on paras!

Kahvakuulailun vahvuus on sen riittävän yksinkertaiset ja suhteellisen helpot liikkeet. Se sopii eritasoisille liikkujille ja on erittäin monipuolista liikuntaa. Kahvakuula kehittää lihaskuntoa, kehonhallintaa, tasapainoa, kestävyyttä ja liikkuvuutta. Yksi parhaista puolista on se, että kahvakuulailla voi helposti eri paikoissa, sekä sisällä että ulkona, ja jopa vartissa saa tehtyä hyvinkin tehokkaan treenin. Kahvakuula sopii siksi erinomaisesti työpaikalle taukoliikuntavälineeksi, ja on helppo ottaa matkallekin mukaan. Kahvakuulailu on myös erittäin haastava laji, jossa ratkaisevaa on koko kehon hallinta. Kaikki lihakset pääsevät ja joutuvat töihin! Minulle itselleni hyvänolontunne kahvakuulailun jälkeen on sanoin kuvaamaton. Muista kuitenkin venytellä suorituksen jälkeen. Seuraavana päivänä voit huomata käyttäneesi lihaksia, joiden olemassaolosta et aiemmin tiennyt mitään.

Jos innostus jostain syystä lopahtaa, ja olet kerinnyt hankkimaan kuulan kotiin, voit käyttää sitä vaikka ovistopparina tai paperipainona. Varoitan kuitenkin, että kuulailuun jää todella helposti koukkuun. Oulussa voit onneksi harrastaa kahvakuulailua monessa eri kuntokeskuksessa, jos sittenkin tykkäät liikkua ryhmässä.

Kaikki kuulailemaan! Varo vain, ettet saa kuulaa kalloon!

Kilpeläiseltä on aiemmin ilmestynyt kirja Kahvakuulalla kuntoon.

Lähdeviite: Kahvakuulakoulu / Tuomo Kilpeläinen. [Lahti] : Fitra Oy, 2012. ISBN:978-952-6618-02-9 (nid.) Varaa tämä kirja Leevissä!

Tieto voi olla kaunista!

Tietoa ja tilastoja voi esittää myös kauniisti ja värikkäästi, ainakin mikäli uskomme David McCandless´iä.

Katso myös www-sivut: http://www.informationisbeautiful.net/

Tieto on kaunista -kirja löytyy Oamkin Liiketalouden kirjaston kokoelmasta.

Lähdeviite:
Tieto on kaunista / David McCandless ; [suomentaneet Juho Gröndahl … et al.]. Helsinki : Nemo, 2009. ISBN: 978-952-240-051-2. Varaa tämä kirja Leevissä!