Vieraileva kirjoittaja: ”Kirjasto on esimerkillinen tukipalvelu”

Toista tutkintoa Oamkissa opiskelevana olen kulttuurialan kirjaston asiakkaana jo viidettä vuotta. Kuluneesta ajasta on paljon sanottavaa. Se sanottava on pelkästään hyvää, mikä on hyvin poikkeuksellista kaltaiselleni kriittiselle ja tuittupäiselle asiakkaalle.

Ensinnäkin kirjastosta löytää lähes aina sen mitä tarvitsee. Sieltä löytyvät oppikirjat ja taustalukemistot. Tai jos eivät löydy, niin sitten ne varataan tai tilataan muista kirjastoista. Vain kaksi nidettä on jäänyt koskaan saamatta. Ensimmäisellä kerralla Tampereella sijainneen opuksen ainut kappale oli lainassa, kun sitä olisi kipeimmin tarvittu.  Toisella kerralla tarvittava gradu oli kyllä tilattavissa Jyväskylän Yliopistosta, mutta se oli siellä päässä lukittu kellariin kosteusvaurioevakkoon, eikä sitä saanut sieltä pengottua esiin yrityksistä huolimatta.

Vaikka olen käyttänyt kirjaston palveluita vain opiskelutarkoituksiin, löytyy sieltä myös musiikki- ja pelikokoelma. Pelejä voi lisäksi pelata pelihuoneessa, jonka pitäisi olla äänieristetty. Ilmeisesti äänieristys ei kuitenkaan aivan kestä kovimpia rock-keikkoja, sillä kaveri kertoi hiljattain tarinaa siitä, miten melua ihmetellyt henkilökunta oli yllättänyt heidät pelihuoneesta vetämästä keikkaa rockbandin tahtiin pelkät kalsarit jalassa.

Kaikkein parasta kirjastossa on kuitenkin palvelu. Uusavutonkin voi kävellä sisään ja yleensä poistuu tarvitsemansa kirja laukussaan. Jos opiskelijaraukka ei löydä etsimäänsä hyllystä, ei henkilökunta koskaan jää tiskin taakse ihmettelemään, vaan lähtee aina avuksi etsimään. Vaikka lainausautomaatti löytyy, niin tekniikkapelkoinen voi yhä lainata kaikki kirjat myös perinteiseen tapaan.

Kokeneen opiskelijan tärkeimpänä kirjastopalveluna pitänee lisäksi mainita tiedonhaku. Siihen pitää tosin varata aika, mutta se on vaivan väärti. Kun tein ensimmäistä opinnäytettäni pari vuotta takaperin, löysin kaiken tarvittavan lähdemateriaalin puolen tunnin istunnolla. Vaikka en edes tiennyt, mitä lähdin hakemaan.

Jos jotain negatiivista palautetta pitää antaa, niin kirjasto saisi olla kesäkuukausina pidempään ja enemmän auki. Kesäopintoja töiden ohella suorittava opiskelija kun ei oikein ehdi virastoaikoina tekemään muuta kuin töitä, ja näin kirjat jäävät lainaamatta.

Kirjasto on kuitenkin esimerkki korkeakoulun tukipalvelusta, joka aidosti tukee, auttaa ja edistää opiskelua. Sen joustavuudesta ja erityisesti asiakaspalvelusta saisivat sekä IT-puoli että vahtimestaripalvelut ottaa oppia. Ja paljon.

Jotain kirjaston helposta lähestyttävyydestä ja toimivuudesta kertonee se, että kerrat joina olen käynyt Oulun Kaupunginkirjastossa neljän vuoden aikana voinee laskea sormilla. Olen käynyt siellä kerran kaupunginvaltuuston kokouksessa, kahdesti juttukeikalla, kerran katsomassa kun teekkarit väärensivät tapahtumarannekkeita ja pari kertaa lukemassa Vasabladetin. Näitä palveluita tuskin korkeakoulukirjastolta voi odottaakaan, kaiken muun sieltä on saanut.

Daniel Wallenius

Kirjoittaja on kolmannen vuoden mediatuottajaopiskelija, Oamkista vuonna 2012 valmistunut journalistiopiskelija, freelance-toimittaja ja -tuottaja sekä Ikiliikkujan päiväkirja -blogin kirjoittaja.

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa