Monthly Archive: lokakuu 2013

Friends wanted

Moving to Finland and trying to understand a whole new culture and bizarre language is a challenge, for sure. We all know that when settling in a new place, nothing beats a local friend. Our international tutors have a very responsible task; they are the first people foreign students meet when arriving in Oulu. However, there is only so much the busy tutors can do.

In order to help our international students to meet locals and make new friends also outside the study circles, OSAKO and Oulu UAS have joined forces and launched Friend Family Programme. Aim of the programme is to offer the first-year international degree students a chance to get to know local families and dive deeper into the local life and Finnish culture.

Friend families come in all sizes and shapes. Yet they all have one thing in common; a wish to make new international friends. They are prepared to introduce the student to their lifestyle and hope to learn more about the student’s culture and life, as well. And what is expected from the students? Basically the same. The most important quality the student can have is an open mind and a genuine interest towards the friend family.

Application period for families and students ends on 18.11.2013. If you feel like this is something you’d like to take part in, take a closer look at the programme in oiva.oamk.fi/friendfamilies (for students) or in oamk.fi/english/friendfamilies (for families and students).

And as usual, a little (slightly applied) haiku – this time about becoming  Finnish:

In sauna for hours,
ten cups of coffee per day,
milk with every meal.

Nearly a Finn now.
The only thing missing is
lactose intolerance.

Tanja Vallo, Secretary of Cultural Affairs and an excited coordinator of the Friend Family Programme

Stereotypioita

Jokin aika sitten  jumpassa, kesken kiihkeimmän hyppelehtimisen, ohjaaja totesi: ”Ei taida kukaan ajatella verotusta juuri nyt!”. Teki mieli kiljaista vastaan: ”Mistäs tiiät?” Hyvinkin olisin voinut ajatella verotusta, nimittäin viime töikseni ennen jumppaan lähtöä toimitin parille opiskelijalle verotuksen peruskurssin luentomateriaaleja. Jokin niihin liittyvä seikka olisi voinut pyöriä mielessäni. Tai olisin voinut myös miettiä jotain kirjanpitoon liittyvää asiaa, koska niitä päivät pitkät työkseni pyörittelen.

Mutta niinhän se taitaa olla, että verotusta ja kirjanpitoa pidetään hauskanpidon vastakohtana. Mitä on kyllä vähän vaikea ymmärtää näin laskentaihmisen näkökulmasta. Mikä onkaan mukavampaa kuin saada numerot järjestymään kauniisiin riveihin? Ja sitä riemua, kun tase menee tasan! Kirjanpidossa on oma pettämätön logiikkansa, joka antaa tunteen siitä, että maailma on hallittavissa.

Myös kirjanpitäjien ajatellaan helposti olevan tylsiä, pikkutarkkoja ja eristäytyneitä. Onko tuo stereotypia totta? No ei tasan ole!  Siis toki kirjanpitäjän työssä pärjää paremmin, jos omaa hyvän keskittymiskyvyn ja tulee toimeen numeroiden ja tietokoneiden kanssa. Mutta harvassa ovat nykyään sellaiset taloushallinnon työpaikat  joissa pystyy täyspäiväisesti eristäytymään omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Työ vaatii yleensä niin kekseliäisyyttä, kielitaitoa kuin kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa.

Televisiosta puskee toinen toistaan hurjempia tositeeveeohjelma, joissa aiheena on eri ammattien edustajien työ. Milloin seurataan lääkäreiden tai kätilöiden työtä, puhumattakaan tullista, poliiseista tai vartijoista. Jopa rekkakuskeista ja huutokaupan pitäjistä on tehty omat sarjansa. Mutta milloin näkee päivänvalon uutuussarja ”Kirjanpitäjät”? Odotan jo innolla ensimmäisen jakson kuvausta: ”Meneekö Tomin tase tasan? Saako Annika alvit ajoissa raportoitua? Koituuko kassaero Katin kuukausiraportin kohtaloksi? Kaikki tämä ja paljon muuta tämän illan jaksossa!”

 

Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

 

Pohjoisuus mahdollisuudeksi?

Vasta päivitetyssä strategiassamme olemme nostaneet pohjoisuuden Oamkin tulevaisuuden mahdollisuudeksi ja sen toiminnalle leimaa antavaksi piirteeksi. Sunnuntain Kalevassa oli artikkeli Norjan, erityisesti Pohjois-Norjan, työmahdollisuuksista. Kaivos-, öljyterminaali- ja kaasukenttähankkeiden vuoksi Pohjois-Norjaan otettaisiin heti 15 000 työntekijää. Koko Norjassa tarvittaisiin vuosittain 100 000 uutta työntekijää, joista pelkästään insinöörejä 10 000. Pulaa on insinöörien lisäksi erityisesti rakentajista, lääkäreistä, hoitajista, opettajista ja kuljetusalan ammattilaisista. Samaan aikaan Oulun seudulla on työvoiman ylitarjontaa johtuen Nokian ja sen alihankkijaverkoston tilanteesta, mutta yleisemminkin. Miten näiden asioiden ratkaisut olisivat järkevästi kytkettävissä toisiinsa?

Yksilön kannalta mahdollisuus työllistyä Norjaan on tietysti positiivinen asia. Kalevan artikkelin mukaan, ammattitaidon lisäksi vaaditaan kohtuullinen ruotsin kielen osaaminen. Laajemmin tarkasteltuna ei ole järkevää, että suuntaisimme koulutusta puhtaasti Norjan tai Pohjois-Norjan työvoimatarpeiden pohjalta. Se, että etsittäisiin Pohjois-Norjan ja Norjan tarjoamista mahdollisuuksista mallia, joka realisoituisi uusina elinkeino- ja työelämän aktiviteetteina Oulun seudulla, tuntuisi paljon tarkoituksenmukaisemmalta lähestymistavalta. Tähän ratkaisuun tarvitaan uskoakseni laajaa eri toimijoiden yhteistyötä. Näitä toimijoita ovat Oamkin lisäksi, Business Oulu, työvoimaviranomaiset, rahoittajatahot sekä tietysti yrittäjät.

Tähän haasteeseen vastaaminen tarjoaa kullanarvoisen tilaisuuden Oamkille ja Oulun seudulle. Ratkaisu edellyttää Oamkissa, paitsi koulutussisältöjen ja -menetelmien suuntaamista ja kehittämistä, järkevän koulutusviennin mahdollistavia koulutusteknologiaa hyödyntäviä oppimisen mahdollisuuksia. Samoin tarvitaan kehittämistoiminnan ja kv-aktiviteettien kohdentamista haasteeseen vastaamiseen. Uudet innovatiiviset ratkaisut ovat tervetulleita!

 

Sinut on haastettu: ryhdy ystäväksi!

Aito kansainvälistyminen on haasteellista niin oamkilaisille kuin muillekin suomalaisille. Haasteellista on myös ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen elämään Oulussa. Oamkissa on tänäkin syksynä aloittanut noin 90 kansainvälistä tutkinto-opiskelijaa, joille vieras kieli, kulttuuri ja ilmasto ovat haaste, jonka edessä voi yksin tuntua kovin voimattomalta. Oamkin ja opiskelijakunnan toive on, että kansainväliset tutkinto-opiskelijat voisivat kokea Oulun kodikseen. Opinnot toki ahmaisevat suuren osan opiskelijoiden ajasta ja energiasta, mutta todellinen kotoutuminen vaatii tuekseen myös muuta. Elämää kun on myös koulun seinien ulkopuolella.

Mikäpä edistäisi oululaistumista paremmin kuin paikallinen ystäväperhe, jonka kanssa opiskelija pääsee tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin opiskeluympäristön ulkopuolella? Ja mikä voisikaan olla meille oululaisille piristävämpää talvisen arjen keskellä, kuin tuulahdus muilta mailta? Aina kansainvälisyys ei vaadi kaukomatkoja. Maailma asuu myös Oulussa.

Ystäväperhetoimintaa on ollut monissa korkeakouluissa jo vuosia, ja tänä vuonna myös Oamk liittyy tähän joukkoon. Idea on varsin yksinkertainen: perhe ja opiskelija viettävät silloin tällöin aikaa yhdessä, toisiinsa ja toistensa kulttuureihin tutustuen. Kielitaito kehittyy, maailmankuva avartuu ja Oulusta ja Oamkista tulee taas asteen verran avoimempi ja kansainvälisempi paikka.

Itselläni tulee mieleen kokemus nuorkauppakamarireissulta parinkymmenen vuoden takaa Sveitsin Genevessä. Home hospitality -illassa pääsin vaimoni kanssa tutustumaan sveitsiläisen perheen elämään muutaman muun ulkomaalaisen kanssa. Sattumoisin vuorokauden vaihtuessa koitti oma syntymäpäiväni. Tämän kuullessaan talon isäntä innostui kestitsemään seuruettamme ”ihan viimeisen päälle”; yöstä muodostui ikimuistettava!

Ystäväperhehaku on käynnissä parhaillaan. Voisiko sinun perheesi kutsua kansainvälisen opiskelijan ystäväkseen? Tehdään tästä koko Oamkin yhteinen kampanja ystävyyden ja avoimuuden puolesta!

Toiminnasta voi lukea lisää osoitteista heimo.oamk.fi/ystavaperheet ja oamk.fi/ystavaperheet. Hakuaika päättyy 18.11.2013.

Laatu syntyy osaamisesta

Opiskelija on oppimisen laadun paras asiantuntija. Hän tuntee nahoissaan, miten opetus vaikuttaa juuri hänen oppimiseensa. Hän osaa määritellä, millaista on hyvä ja huono opetus. Hän tietää, milloin opettamisesta on hyötyä. Hän tietää myös, että joskus opetuksesta on suoranaista haittaa. Jos et usko, niin katso!

Tiiu Tenno
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Kokemusta rikkaampana

Syksyn edetessä toimistolla huomaa kaksi asiaa. Aurinko ei paista koko ajan silmiin kellarin ikkunasta, sekä opiskelijakorttitilauksien kanssa ei mene enää niin paljon aikaa kuin kuukausi sitten. Muutama henkilö päivässä käy uusimassa tarran ja sporttipasseja myydään vielä, mutta alkusyksyn jäsenrekrytoinnin ja infojen pitämisen aika alkaa olla ohi.

Tämän viikon ehdoton kohokohta on omalle kohdalleni ollut Tietotekniikan koulutusohjelman sisäinen auditointi maanantaina, johon pääsin osallistumaan opiskelijajäsenenä. Sisäinen auditointi on Oulun seudun ammattikorkeakoulun kahden vuoden välein tapahtuvaa omaa sisäistä laadunvarmistusta, eli hyvien käytänteiden ja kehityskohteiden seulomista. Sisäisen auditoinnin lisäksi korkeakoulujen arviointineuvosto suorittaa ulkoisen auditoinnin kuuden vuoden välein. Viimeisin oli Oamkissa vuonna 2011.

Auditointipäivä kului mielenkiintoisen asian parissa ehkä vähän liiankin nopeasti ja seuraavaksi pohditaan mitä haastatteluista jäi käteen. Hyvät ja huonot käytänteet nivotaan yhteen ja pakettia käytetään parantamaan toimintaa tulevaisuudessa. Oltuani mukana auditoinnissa, koen olevani jälleen paremmin perillä koko Oamkin toiminnasta ja Sosiaali- ja terveysalan opiskelijana ymmärrän myös toisten yksiköiden toimintaa taas astetta paremmin.

Maanantain jälkeen on vaikea uskoa, että tästä viikosta voisi saada jotain vielä hienompaa kokemusta, mutta jaetulle ykkössijalle kohoaa toivottavasti lauantaina järjestettävä Nature trip to Liminka Bay with OSAKO -tapahtuma, jossa lähdemme sekalaisella kv-porukalla oppimaan Suomen linnustosta Liminganlahdelle. Tiedossa on informatiivista mukavaa hyvällä porukalla. Suuri kiitos kuuluukin Liminganlahdelle tästä erittäin hienosta ja sopivan poikkeavasta tapahtumamahdollisuudesta.

Ensi viikolla onkin sitten lähiopetukseton viikko, mikä tietää hieman hiljaisempaa eloa myös täällä OSAKOn toimistolla.

Lintuja bongaan.

Liminganlahdella päin.

Muuttaako ne pois?

 

Hallituksen jäsen Kiril Kotikangas

Oamk Gaala 2013

Perjantaina 4.10. saapui Kotkantien kampukselle hienoa väkeä ja ilmassa oli juhlan tuntua. Mistään opiskelijabileistä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan vietettiin Oamk Gaalaa 2013 ja oli aika nähdä, mitä ammattikorkeakoulumme on saanut aikaan ja ketä on sen taustalla.

Rehtori Jouko Paason tervetulopuheen jälkeen juhla lähti Kulttuurin yksikön Konserttisalissa vauhdikkaasti käyntiin tanssiesityksillä. Juontajina illan aikana toimivat vuoden 2009 alumni Sanna Hirvaskari ja vuoden 2012 alumni Joni Pakanen. Jonilla oli hyppysissään annos taikaa tänäkin iltana, joten yleisö seurasi juontoa varsin tarkkaavaisesti.

Juhlaan kuuluvat tietysti myös juhlapuheet. Rehtorin ja sidosryhmien edustajien puheet olivat hienoja ja niitä oli paljon. Onneksi saimme nauttia pian lisää kulttuuria, sillä lauluyhtye Twisters lauloi haitarin säestyksellä setin vanhoja iskelmiä.  

Illan pääteema oli palkitseminen. Sanna ja Joni saivat ojentaa monta palkintoa, sillä palkinnot jakautuivat laajasti eri tavoin ansioituneille henkilöille. Vuoden urheilijaksi valittiin uimahyppääjä Taina Karvonen, vuoden opiskelijaksi Mikko Ollanketo, vuoden opettajaksi Pasi Särkelä ja vuoden oamkilaiseksi Tapio Korhonen. Tapio oli ehdolla myös vuoden alumniksi.

Vuoden opinnäytetyöksi AMK-tutkinnoista valittiin Anna Alasuvannon, Venla Kaikkosen, Linda Kukkohovin ja Sofia Vesan opinnäytetyö. YAMK-tutkinnoista vuoden opinnäytetyöksi valittiin Tiina Nissisen opinnäytetyö. Vuoden julkaisusta palkittiin opettaja Tuula Hopeavuori ja vuoden sidosryhmäksi valittiin Oulun seudun koulutuskuntayhtymä (OSEKK).

Vuoden Alumniksi valittiin Rita Porkka Luonnonvara-alan yksiköstä ja perustelut olivat seuraavanlaiset:

”Tämä alumni on oiva esimerkki elinikäisestä opiskelijasta. Valmistumisensa jälkeen hän on suorittanut työnsä ohessa maaseudun kehittäjän erikoisammattitutkinnon ja pätevöitynyt ammatilliseksi opettajaksi. Toukokuussa hän sai lisätä ansioluetteloonsa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Maaseudun kehittämisen koulutusohjelmasta. Hänen työnsä KantriOulu-hankkeessa on ollut tärkeää ja ainutlaatuista. Työlleen hän on saanut myös paljon medianäkyvyyttä. Tehdyn työn ansiosta myös Oamkin rooli merkittävänä alueellisena kouluttajana on nostettu mediassa esille.”

Loppuilta sujuikin vapaasti seurustellen, tuttavia tavaten, uusia tuttavuuksia solmien ja erinomaisesta buffet-illallisesta nauttien. Ruokatarjoilussa oli suosittu lähiruoka-aineksia ja ainakin omalta osaltani annan ruoalle täydet pisteet.

Oamk Gaala oli piristävä juhlan tuulahdus syksyiseen arkeen, siitä iso kiitos kaikille järjestämässä olleille.

Niina Lundbom,

Alumnit ry:n hallituksen jäsen

Voiko terminologiaviidakko viivästyttää muutoksia?

Olisiko meidän hyvä joskus hetkeksi pysähtyä miettimään ymmärtävätkö ihmiset organisaatiossamme käytettyjä termejä ja miten ne ymmärretään? Voisimmeko löytää ymmärrettävämpiä ja yksiselitteisempiä sanoja ilmaisemaan asioita? Tapahtuuko henkilöstön toiminnassa ja työtavoissa toivottuja muutoksia, jos ohjeissa ja strategiossa käytetyt termit ovat vaikeaselkoisia ja monitulkintaisia?

Pohtii Viestintäpalvelut

Rautoja tulessa

Kuten hallitusvuoden alussa perehdytyksessä sain kuulla, syksy on ehdottomasti hallituskauden kiireisin jakso. Niin uudet kuin vanhatkin opiskelijat tarvitsevat opiskelijakortit ja lukuvuositarroja, eikä tässä vielä kaikki! Allekirjoittanutta työllistää muun muassa koulutusohjelmatiimiläisten sekä suomen- että englanninkielisten koulutusten järjestäminen, kun välillä tuntuu ettei kalenterista mitenkään löydy optimaalista päivää niille. Lisäksi Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOKin liittokokous lähestyy kovaa kyytiä. Liittariin on valmistauduttu perehtymällä liittokokousmateriaaleihin, ja OSAKOn edustajistokin kokoontui hyvin pikaisella aikataululla. Liittariin mennessä pitäisi myös varmistaa että muutkin opiskelijakunnat ymmärtävät hallituksemme puheenjohtajan Nooran olevan paras valinta SAMOKin hallituksen jäsenten joukkoon ensi vuodelle.

OSAKOn omatkin edustajavalinnat lähestyvät. Edustajistovaalin ehdokasasettelu päättyy ensi maanantaina. Sähköiset vaaliuurnat ovat auki 5. – 11.11. jonka jälkeen saammekin tietää ensivuoden edustajiston kokoonpanon. Tämän jälkeen syyskokous ja uuden OSAKOn hallituksen valinta onkin jo ovella. Hämmentävää kuinka nopeasti viikot vierivät; vastahan sitä palattiin ns. kesälomilta ja nyt hallituskauden loppu häämöttää jo lähellä.

Koulutuksen kehittämisen tiimoilta mielenkiintoisin asia lienee jo käyntiin lähtenyt Oamkin sisäinen auditointi, jossa allekirjoittanutkin on opiskelijajäsenenä mukana. Sisäisessä auditoinnissa auditointiryhmät tutustuvat heille valittuun koulutusohjelmaan ja haastattelevat koulutusohjelman ihmisiä, niin henkilökunnan kuin opiskelijoidenkin puolelta. Tarkoituksena on ulkopuolisten henkilöiden avulla löytää mahdollisia kehittämiskohteita mutta ennen kaikkea myös havaita hyviä käytänteitä ja toimintatapoja, joita myös muut koulutusohjelmat voisivat hyödyntää. Auditoitavia koulutusohjelmia on vain seitsemän, mutta tulokset toivottavasti hyödyttävät koko ammattikorkeakoulua.

Kaiken tämän härdellin keskellä saimme kuulla viime perjantaina varsin hyviä uutisia. Oamk Gaalassa palkittujen listoilta löytyi yksi omistamme: Vuoden Oamkilainen on OSAKOn pääsihteeri Tapio Korhonen! Tapio sai tunnustusta tärkeästä työstään opiskelijoiden ja koko Oamkin parhaaksi. Hänen työpanoksestaan ”pienenä” poikkileikkauksena voidaan mainita että kutakuinkin jokainen tämän talon opiskelijakortti on ennen omistajalleen päätymistä pyörähtänyt Tapion pöydällä. Tapion palkitseminen voitaneen myös tulkita hatunnostoksi koko opiskelijakuntaa kohtaan. Tässä kellarissa tehdään tärkeää työtä ammattikorkeakouluyhteisön parhaaksi ja sitä myöskin arvostetaan. Tapion Oamkilaisuutta juhlistettiin vielä erikseen Oamk-kakkukahvien merkeissä toimistollamme. Kiitos Noora kakusta!

 

Pääsihteerimme
Vuoden Oamkilainen
Onneksi olkoon!

Rautoja tulessa

Hallituksen jäsen Juho Koskelainen

Aurinkoenergiasta apua viljankuivaukseen

Ollessani opiskelijana Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa epäilin professorin esittämiä lukuja maanviljelyn polttoaineen kulutuksesta. Varsinkin viljanviljelyn ja viljankuivauksen polttoöljyn kulutukset kuulostivat hirveiltä, hehtaarin kyntö vei professorin mukaan 25 litraa, puinti 15 litraa ja viljankuivaus 60 litraa. Kokonaiskulutuksen kaikki työvaiheet huomioon ottaen yhteensä 116 litraa.  Näitä karmeita lukuja kuulostellessa mietin miten kulutuksia saisi pienennettyä. Pellon muokkaustyöt on pakko tehdä, tietysti muokkausmenetelmällä on vaikutusta kulutukseen, mutta polttoainetta aina kuluu. Vilja täytyy myös käsitellä säilyvyyden takia joko kuivaamalla tai muuten.

Viljankuivaus on lämpöenergiaa paljon kuluttava työvaihde, ja valitettavan iso osa viljankuivureista saa lämpönsä polttoöljystä, joka on uusiutumatonta sekä Suomen rajojen ulkopuolelta ostettavaa energiaa.  Viljankuivaukseen käytetty polttoöljy voidaan korvata muilla polttoaineilla esim. hakkeella tai pelletillä, mutta myös aurinkoenergiaa voidaan käyttää lisälämmön lähteenä viljankuivaukseen, kuten Lumijoella ja Hailuodossa on tehty.

Aurinkoenergiasta apua viljankuivaukseen

Kuva 1. Jorma Marttilan mukaan hänen kuivurinsa säästää viljankuivauksen energiakustannuksista ison summan vuodessa.

Kestiläläinen keksijäyrittäjä Jorma Marttila on rakentanut siikajokisen Aaro Kannialan tilalle automatisoidun kertatäyttöisen viljan- ja erikoiskasvikuivurin (ks. kuva 1), jonka kuivausilmaa lämmitetään aurinkoenergian avulla. Myös lisälämmön syöttäminen esimerkiksi lämpökeskuksesta onnistuu helposti. Marttilan mukaan kuivuri sopii erinomaisesti pienelle tai keskikokoiselle viljatilalle tai kotieläintilalle, joka viljelee oman rehuviljansa. Marttila sanoo myös ratkaisseensa kertatäyttöisille kuivureille tyypillisen kuorettumis- ja seulomisongelman. Sähköä kuivurissa kuluu muutaman satasen edestä vuodessa, mikä on vähän verrattuna polttoainelaskuun, jos kuivuri olisi polttoöljyä käyttävä lämminilmakuivuri.

Ossi Suomela rakensi BioE-logiankoulutuksessa keväällä 2013 kaksi kappaletta aurinkolämpökeräimiä, joiden lisäksi hän rakensi kotonaan neljä keräintä. Nyt nämä, yhteensä kuusi keräintä on asennettu hänen tilalleen Hailuotoon, ja ne ovat keränneet kesän auringonsäteilyenergiaa. Keräimet on asennettu omana piirinään tilan lämpökeskuksen varaajaan, ja niiden antamaa lämpöä käytetään tilan asuinrakennuksen, vanhan navetan, puuverstaan ja viljakuivurin lisälämmön lähteenä. Ossi vaikutti tyytyväiseltä aurinkolämpökeräimiin kun vierailimme hänen tilallaan elokuun puolessavälissä (ks. kuva 2). Auringosta saatava lämpöenergia sopii hyvin viljan kuivaamiseen, koska puintien aikaan auringosta saadaan vielä hyvin säteilyenergiaa, joka on helppo muuttaa lämmöksi aurinkolämpökeräimellä.

Aurinkoenergiasta apua viljankuivaukseen

Kuva 2. Hailuotolainen viljelijä Ossi Suomela ja BioE-logian projektipäällikkö Ritva Imppola tarkastelevat Suomelan tilalle asennettua aurinkolämpökeräintä.

Askarruttaako sinua jokin uusiutuva energianmuoto, josta haluaisit koulutusta? Ota yhteyttä BioE-logian henkilökuntaan, niin räätälöidään sinulle sopiva koulutus tai työpaja aiheesta. Myös uusia aurinkoenergiakursseja järjestetään, seuraa http://www.oamk.fi/hankkeet/bioelogia.

Projektisuunnittelija Mikko Posio 040-1415221
Projektipäällikkö Ritva Imppola puh. 050-5722404