Author: Liikkeessä

Trapesti, se on se ovi siellä kellarikerroksessa. Ja kai siellä jotain tehdään – joskus. Trapesti kärsii enemmän ja vähemmän siitä, etteivät kanssaopiskelijat tiedä, mikä se on tai mitä siellä tehdään. Tässä postauksessa avaan näitä seikkoja.  

Trapesti on osakeyritys, joka on perustettu vuonna 2002. Tarjoamme markkinoinnin, taloushallinnon ja web-puolen palveluja asiakkaille, jotka ovat ihan oikeita yrityksiä. Trapestin työntekijät ovat Teuvo Pakkalan kadun kampuksen opiskelijoita, ja heitä on kerrallaan Trapestilla noin 15. Trapestilla olemisesta kerrytetään opintopisteitä ja arvokasta työkokemusta oman alan töistä, sekä saadaan oikeita kontakteja työelämään.

Mielestäni Trapestilla ”työskenteleminen” on mukavaa vaihtelua tavallisen koulun penkillä istumisen ohella. Tiimimme on vahva ja yhtenäinen, ja viihdymme tehtävissämme. Olen oppinut paljon uusia asioita omassa pestissäni viestintävastaavana, sekä oppinut ymmärtämään, millaista on toimia oikeassa työyhteisössä.

Ahertamisen ja pakertamisen lisäksi pidämme yhteisiä illanviettoja, kuten pikkujouluja. Toimistolle voi aina tulla vaihtamaan kuulumisia ja viettämään aikaa yhdessä. Se juuri onkin mahtavinta Trapestissa, että opintopisteiden lisäksi saat kourallisen uusia ystäviä ja oppiminen on oikeasti hauskaa!

Haluatko sinä suorittaa opintojasi omalla tyylillä?

Trapestin kirjavasta joukosta löytyy monenlaista roolia, joista jokainen tarvitsee tekijän. Oletko markkinointihenkinen ja sosiaalinen? Pidätkö nettisivujen väsäämisestä? Onko sinussa luontaista kipinää johtamiseen tai ihmisten hyvinvointiin? Onko some sittenkin sinun juttusi? Mikä ikinä vahvuutesi onkin, Trapesti tarvitsee juuri sinunlaistasi ihmistä, joka on valmis tarttumaan toimeen ja oppimaan tekemällä!

Käy tutustumassa sivuillamme lisää eri pesteihin ja ole kuulolla kevään rekryissä.

www.trapesti.fi

Hyvää kevätlukukautta! 

Ellamari Koutonen, Viestintävastaava, Trapesti Oy

Oulun ammattikorkeakoulun kolmen kampuksen opettajat ovat tehneet syksyn yhteistyötä Sosiaali- ja terveysala ja sen tietojärjestelmät -opintojen kehittämisen merkeissä. Olemme päässeet projektin myötä tutustumaan sekä Oulun ammattikorkeakoulun että Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin erikoistiloihin. 

Oamkin Professorintien kampuksella on simulaatioympäristö, jossa terveysalan opiskelijat voivat harjoitella erilaisia potilaan hoitoon liittyviä hoitotilanteita. Oikeaa sairaalaympäristöä muistuttavissa tiloissa on aikuisen ihmisen kokoisia nukkeja. Niille saadaan aikaan ihmisen vitaalit toiminnot, joita voidaan mitata. Yksi nukke jopa synnyttää. Opettaja ohjaa näiden nukkejen elintoimintoja opiskelijoiden hoitotoimenpiteiden mukaan labran ohjaushuoneesta. Opiskelijat voivat kysellä potilaan vointia ja opettaja vastaa nuken kautta, millaisia tuntemuksia potilaalla on. Näissä simulaatiotiloissa käy myös OYS:n henkilökunta harjoittelemassa ryhmätyöskentelyä vaativissa hoitotilanteissa. 

Kuva: Simulaatiopotilas sairaalasängyssä. (Kuva Elisa Laukkanen)

 Oamkin Kotkantien kampuksella on ns. cave-ympäristö (Cave Automatic Virtual Environment), jossa on 3D-malli sairaalaympäristöstä. Cave on rakennettu tilaan, jossa on iso kaareva optinen kuvapinta, johon kuva heijastetaan. Tilassa on mahdollista suunnitella ja testata sairaalan erilaisten tilojen toimivuutta, esimerkiksi hoitohuoneen kokoa ja kalustusta. ( http://cave.oamk.fi/cave/?ln=fi ). Tilan 3D-vaikutelman aikaansaamiseen tarvitaan 3D-lasit.  Tilassa liikkumista ohjataan erillisestä ohjausyksiköstä tai sitä varten suunnitelluilla erikoislaseilla.

Kuvat: Sairaalan tilat ilman 3D-laseja näyttävät sekavilta. Erikoisilla 3D-laseilla voi ohjata tilassa liikkumista. (Kuvat Sinikka Viinikka)

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tiloissa kävimme tutustumassa OYS Test Lab:iin. Tila on avattu syksyllä 2015. Yritykset voivat testata siellä omia tuotteitaan aitoa ympäristöä muistuttavissa olosuhteissa yhdessä terveysalan ammattilaisten kanssa. Tilan väliseinät ovat kevyitä ja hyvin liikuteltavia. Näimme mm. naistentautien hoitohuoneen, jossa oli testattu OYS:n uuden sairaalarakennuksen hoitohuonetta. Oamkin opiskelijat pääsevät keväällä mukaan projektiin, jossa testataan lääkärin elektronisia työvälineitä.

 Kuvat:Testissä oleva sairaalasänky ja naistentautien hoitohuone. Keskosten sänky, johon on integroitu keskosten hoidossa tarvittavat laitteet. (Kuvat Sinikka Viinikka)

OuluHealth Lab:ssa yhdistyvät vierailukohteemme: http://ouluhealth.fi/labs/. Oamk on hyvin mukana Oulun seudun kärkihankkeissa: http://ouluhealth.fi/about-ouluhealth/. 

Lehtori Sinikka Viinikka, SoTTi-projektista

Tein 14 viikkoa kestävän ammattiharjoittelun Antell-konsernissa, jossa työskentelin osana markkinoinnin tiimiä. Antellilla markkinoinnin tiimi koostuu kahdesta markkinointikoordinaattorista sekä markkinointipäälliköstä, joita avustin yhdessä toisen yksikkömme harjoittelijan kanssa. Antell täytti juuri 135 vuotta ja syksy oli Antellilla varsin hektistä, joten tekemistä riitti hyvin koko harjoitteluajalle.

Toimenkuvaani kuuluivat markkinointiassistentin tehtävät. Suunnittelin printtimainoksia ravintoloihin sekä kahviloihin ja sähköisiä mainoksia sosiaaliseen mediaan. Mainosten suunnittelussa minulle oli iso hyöty koululla käymistäni, vapaasti valittavista, graafisen suunnittelun, kuvankäsittelyn sekä sivuntaiton opinnoista, sillä mainoksien tekemiseen käytin niissä opiskelemiani ohjelmia eli PhotoShopia sekä InDesignia. Kuvasin myös itse tuotteita mainoksia varten. Lisäksi pääsin mukaan promotapahtumien valmisteluihin sekä toteutukseen. Käsittelin ja koordinoin markkinointimateriaalitilauksia ja avustin sisäisten laskutusten kanssa. Autoin myös toimitusjohtajan assistenttia 135-vuosijuhlien asiakastilaisuuksien järjestelyissä tekemällä asiakaskutsuja sekä menukortteja. Kävimme yhdessä toisen markkinoinnin harjoittelijan kanssa kampanjoimassa kahvilakampanjaa Oulun ammattikorkeakoulun liiketalouden sekä tekniikan- ja kulttuurin yksiköissä sekä yliopistolla. Osallistuin myös markkinointikoordinaattorin Nooran kanssa yksikkömme ensimmäisen vuoden opiskelijoiden InnoStart – tapahtumaan, jossa Antell oli yksi toimeksiantajista.

Ammattiharjoittelusta oli minulle todella paljon hyötyä, sillä opin harjoitteluaikana todella paljon markkinoinnista ja erilaisista markkinointiin liittyvistä työtehtävistä. Sain selkeän kuvan siitä mitä hektinen markkinointiassistentin työ pitää sisällään. Harjoitteluaika tarjosi hyvät avaimet työelämään ja avasi silmiä siitä millaisiin työtehtäviin tahdon tulevaisuudessa työllistyä. Olen kiitollinen, että pääsin Antellilla osaksi osaavaa ja ammattitaitoista markkinoinnin tiimiä!

 Heidi Leskelä, markkinoinnin opiskelija

Belgiassa tosiaan tuntee välillä kävelevänsä jättimäisen sarjakuva-albumin sivuilla.

Artesis Plantijn Hogeschool Antwerpenissä ja Erasmus University College Brysselissä järjestivät CommunicationDays – teemalla kansainvälisen luennoitsija-vierailuviikon 16-19 marraskuuta.

https://www.ap.be/news/962 

 Luennoitsijoita oli useasta EU-maasta ja Journalism ja Communication Management opiskelijat kuulivat asiantuntijoiden näkemyksiä mm. kansainvälisen yritysviestinnän, markkinoinnin, radio-ja tv-toiminnan, muodin, sosiaalisen median saroilta. Vierailevat luennoitsijat taas otettiin lämpimästi vastaan: meille järjestettiin koulutusta (Train/Tease the Teacher: SoMe applikaatioiden käytöstä), ideoitamme ja mielipiteitämme kerättiin Idea Kitchen –tapahtumassa mm. koulutuksen kansainvälistämisestä. Lisäksi pääsimme nauttimaan mielenkiintoisesta kulttuuriohjelmasta (vierailu hienossa MAS museossa Antwerpenissä,  

http://www.mas.be/Museum_MAS_EN 

 mielenkiintoisissa ravintoloissa ja tietysti tutustuimme myös Brysselin olutkulttuuriin).

Autenttinen olutravintola, jossa tarjoilija kantoi isoja kannuja pöytään ja heitteli lasit asiakkaille! Yhtään ei mennyt rikki.

Tapasin myös tutkimus- ja kehitystyön parissa työskentelevää henkilökuntaa Antwerpenissä; he ovat kovin kiinnostuneita yhteistyöstä mm. naisyrittäjyyden ja kulttuurialan hanketoiminnassa (yllä oleva kuva ei ole tki-kokouksesta).

Erittäin kiinnostava vaihtoviikko! Omat luentoni käsittelivät aihetta ’Humour in Corporate Communication’ (vrt. www.oamk.fi/hurmos).

Antwerpenissä kampuksia on useita ja niiden arkkitehtuuri on vaikuttavaa.

Taina Vuorela, yliopettaja

Niin se vaan rauhan ja ilon ajan odotus on taas koittanut, paitsi tietysti kiireisille tontuille, jotka yrittävät vimmaisesti kääriä opintojaksoja pakettiin täällä Teuvo Pakkalan (tuttavallisemmin TePan) kadun opintopistetehtaalla. Tälle tontulle ainakin yleensä tässä vaiheessa vuotta kostautuu karmealla tavalla se, että laitoin opiskelijat tekemään viikkotehtäviä, tentin ja loppuraportteja, tuhma kun olen taas ollut.  

Mutta mitä oikeastaan merkitsee joulu opettajille, joiden lomat ovat tunnetusti runsaita ja pitkiä? Suurimmalle osalle ihmisistä joulun aikahan merkitsee yhä hiljentymistä, ja kyllähän tenttivastausten lukeminen vetää opettajankin hiljaiseksi. Jouluna on mukavaa myös sytyttää kynttilöitä pimeiden iltojen piristykseksi. Opettajakin polttaa kynttilöitä, molemmista päistä. Jos vielä lokakuussa on ollut joku tolokku opetuksessa niin viimeistään joulukuun alussa opettajan jutut ovat joulupuuroa, josta hyvällä tuurilla joku opiskelija saattaa löytää sen mantelin.  

Sanotaan myös, että joulu on antamisen aikaa. Sitähän se on toki opettajillekin, nimittäin opintopisteiden antamisen aikaa, kun ylensyötämme arvosanoja Asioon, arvosanajärjestelmäämme, jonka väkivaltainen tuhoutuminen (jopa tuhoaminen) ja korvautuminen uudella systeemillä on varmasti monen opettajan joululahjatoivelistalla. Ylensyöttämisen yhteydessä monelle opettajalle iskee morkkis: miksi, oi miksi, tungin näin monta osasuoritusta opintojaksolle? Sulatellessamme syksyn opintojaksoja muistamme toki vaalia myös jokavuotisia perinteitä, kun jätämme arvioinnit viime tinkaan ja kuuntelemme tuttuja virsiä. Olen varma, että jouluklassikot ”Missä mun arvosana viipyy?” ja ”En tiennyt että se pitää palauttaa tänään” tuovat kyyneleet opettajan silmiin tänäkin vuonna. Jouluna on myös hyvä pysähtyä muistelemaan tunneilla nukkuneita opiskelijoita ja miksei myös menneitä aikoja. Esimerkiksi viisi vuotta sitten saatu kurssipalaute saattaa palautua mieleen aattoyön hartaimpana hetkenä. Ja tonttu ei vaan saa unta. 

Totta puhuakseni tänä vuonna olen saanut seurata jouluun liittyviä työ- ja opintokiireitä TePan kampuksen aulassa, jossa olen viettänyt aikaa opintovapaalla ollessani. Lukiessani ja kirjoittaessani sohvalla, jonka yläpuolelle odotan ilmestyvän pronssisen muistolaatan ”Tässä lepäsi Anna” (kollegat, hox!), olen pakostakin havainnoinut kirjoitustyöni lomassa sekä kiireisiä kollegoitani että stressaantuneita opiskelijoitani. Olen huomannut, että jakson loppuessa kahden viikon päästä ei ole väliä törkätäänkö paistomittari opiskelijaan vai opettajaan; kypsiä ovat varmasti molemmat.  

Anna Alapeteri, englannin ja markkinoinnin lehtori 

PS Onneksi joulu on kaiken kiireen ja tohinan keskellä ennen kaikkea lasten juhla. Kyyninen opettaja sai viikko sitten ihanan muistutuksen lasten viattomuudesta, kun 8-vuotias tyttäreni kysyi: ”Äiti, mikä on selfie?”

PK-Inno –hanke on pyörinyt nyt yli vuoden ajan. Tavoitteena on lisätä opettajien ja muun henkilöstön yrityskontakteja ja yritysyhteistyötä ja mahdollistaa lyhyitä henkilöstövaihtoja. Mitkä ovat yritysten haasteet? Markkinointi? Talous? IT? Kilpailu? Viestintä? Logistiikka? Laatu? Henkilöstö? Voiko amk ja sen opiskelijat opettajien ohjaamina olla mukana tarkentamassa ongelmia ja mietimässä, kehittämässä, jopa toteuttamassa ratkaisuja? Mitä välineitä yritykset käyttävät, olisiko meillä mahdollisuus päivittää yrityksen välineitä tai menetelmiä (Excelin käyttöä, englannin kirjoitusta, viestinnän taitoja, prosessien kehittämistä..) ja mitä voisimmeko oppia yritysten käyttämistä välineistä ja menetelmistä?

Entä mitä meidän tulisi opiskelijoille opettaa eli mitä valmiuksia tulevilla työntekijöillä tulisi olla – sikäli kun yritykset itsekään pystyvät niitä tarkasti kuvaamaan. Minkälaista osaamista yritykset tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa?

Näitä juttuja voi jokainen miettiä oman alansa näkökulmasta – eikä pelkästään miettiä, vaan käydä katsomassa ja kokemassa, kysymässä ja keskustelemassa. Näin teimme pari viikkoa sitten, kun kävimme tj. Sirpa Walterin vieraana Nallikarissa – virallisesti Nallikari Seaside Oy. Kahvien ja croissanttien lomassa Sirpa Walter esitteli toimintaa ja tavoitteita. Nallikariin valmistuu ensi kesäksi uusia lomamökkejä ja tavoitteena on kokonaisuudessaan muuttaa imagoa leirintäalueesta monipuoliseksi lomakyläksi, jossa on tapahtumia ja ohjelmaa ympäri vuoden.

Keskustelimme erilaisista yhteistyömahdollisuuksista. Toukokuussa järjestettävään SF-Caravanin liittokokousviikonlopun tapahtumiin voisi olla tarpeen opiskelijoiden erilaista työtä ja ohjelman suunnittelua ja markkinointia. Harjoittelijoita on ollut aikaisemminkin, etenkin kesäaikaan. Harjoittelijoille voidaan myös räätälöidä monipuolisia tehtäviä liittyen esimerkiksi taloushallinnon tehtäviin (kustannuslaskentaa, budjetointia ja hinnoittelulaskelmia). Innoweek –kohteenakin Nallikarin olisi oivallinen. Tai Lab-opintoihin voisi löytyä kehitystehtäviä, sillä haasteena Nallikarilla on talvi ja sen tuotteistaminen.

PK-Inno -hankkeen puitteissa olemme aiemmin vierailleet KasvisHovissa, Cajanus-kodissa, CubiCasassa, Balmuirissa, Polas Electrolla ja 9solutions Oy:ssä. Useimpien yritysten kanssa on syntynyt yhteistyötä. Hanke jatkuu vuoden 2016 loppuun.

Eija Svanberg, PK-Inno -hankkeen koordinaattori

Koko kirjoitus »

On niin helppoa elää tulevassa. On myös niin helppoa elää menneessä. Vaikeinta tuntuu olevan tässä hetkessä eläminen. On kyseessä sitten menneiden murehtiminen tai tulevaisuuteen haikailu, lopputulos on sama – nykyhetken menettäminen todellisen läsnäolon puutteen takia.

Opiskeluaika on usein hektistä ja myös raskasta, kun deadlinet painavat päälle ja aikaansaamattomuus lannistaa mieltä. Liian usein tekee mieli lykätä tehtäviä tulevaisuuteen, jos niitä ei ole ihan pakko saada tehtyä tänään. Paine kasvaa, kun asiat kasaantuvat. Nykyhetkestä voi olla vaikea nauttia, kun tieto tulevasta tehtävävuoresta on mielen pinnalla jatkuvasti. Siksi tärkeään rooliin astuukin päivittäinen tekeminen; jokapäiväinen tasaisesti jakautunut tehtäväannos auttaa pitämään arjen tasapainossa. Kun arki on ennustettavaa ja tasaista, voi siitä myös aidosti nauttia.

Usein ongelmaksi voi muodostua myös se, että esimerkiksi köyhänä opiskelijana haaveillaan työelämään siirtymisen jälkeisestä vauraudesta. Ajasta, jolloin kaikki on valmista ja täydellistä. Ajasta, jolloin elämän todellinen eläminen voi vasta alkaa. Omakotitalosta. Uudesta farmari-Volvosta. Isosta perheestä. Suomalaisesta unelmasta.

Elämä ei kuitenkaan koskaan ole valmis. Ei edes toteutuneissa haavekuvitelmissa. Aina löytyy epätäydellisyyttä, jota ei voi täydellisesti paikata edes materiaalisten ja taloudellisten resurssien ollessa kunnossa.

”I have realized that life is a blessing and a trial, life comes and goes before You know.”

Joseph A. Kisselburgh, The Send – Cosmos – Fire Colors

Pysähdy hetkeksi. Mieti, mitä kaikkea sinulla on. Mieti, mitä kaikkea sinulla ei ole. Tekisikö se, mitä sinulla ei ole, sinut todella onnelliseksi? Onnellisuus ei löydy rahasta ja materiasta, vaan jostain ihan muualta.

Rauha. Ympäröivät ihmiset. Terveys. Arjen askareet. Pimenevät syysillat. Joulunodotus. Nämä ovat asioita, joista olen itse kiitollinen. En tarvitse enempää. Pimenevässä ja viileässä syysillassa ulkoileminen tähtitaivaan ja kuunvalon alla on asia, joka saa minut syttymään elämälle. Mikä parasta, minun ei tarvitse tehdä sen eteen mitään. Kaikki puitteet on valmiiksi asetettu.

Artturi Härkönen, liiketalouden opiskelija

Yksi mielenkiintoisimpia kokemuksiani oli harjoittelujaksoni BusinessOulussa, Oulun kaupungin liikelaitoksessa. Työskentelin viestintä- ja markkinointiyksikössä yhteismarkkinoinnin parissa. Tehtäviini kuului muun muassa tapahtumaständien suunnittelua ja toteuttamista, sisällöntuottoa Oulu.com-sivustolle sekä 100 tekoa Oulusta – ohjelman päivittämistä uusin julkaisuin.  

Harjoittelun aikana pääsin mukaan myös erääseen yhteismarkkinoinnin hankkeeseen. Hankkeen ideana oli käydä viiden oululaisen urheilijan kanssa yhteismarkkinoinnin kumppaniyrityksissä vierailulla. Näistä kumppaniyrityksistä muutamia mainitakseni: LähiTapiola Pohjoinen, JOT Automation, Ericsson, Haltian sekä Nokia. Urheilijat kirjoittivat vierailuistaan lyhytmuotoisen blogitekstin, jonka me BusinessOulussa julkaisimme Oulu.com-sivustolla. Hankkeen tarkoituksena oli saada kumppaniyrityksille näkyvyyttä blogin välityksellä ja toisaalta urheilijoille luoda uusia kontakteja ja verkostoja.  

Erityisesti harjoittelusta jäi mieleen Oulu Gaala, jota juhlittiin yhteismarkkinoinnin kumppaniyritysten kesken. Vastasin Gaalassa olevasta ”business nurkkauksesta”, jonne hankin sopivat näytteilleasettajat.  Gaalan teemana oli tänä vuonna hyvinvointi ja isäntänä toimi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, lyhyemmin PPSHP. Gaala-ilta sujui rennoissa tunnelmissa ja vieraat olivat tyytyväisiä juhlaan. Oulu Gaalan ohella osallistuin myös muihin tapahtumiin, kuten Smart City Seminaariin sekä Midnight Pitch Festiin.  

Kaiken kaikkiaan harjoitteluni BusinessOulussa oli monipuolinen ja mukava kokemus. Vastuunsaaminen jännitti aluksi, mutta onnistuin suoriutumaan tehtävistäni ja saavuttamaan tavoitteeni. Ehdottomasti parasta harjoittelussa oli tiimimme – niitä nauruntäytteisiä kahvihetkiä lämpimästi muistellen.

 Heidi Käsmä, LIK1SNLM1

Usein kuulee väitteitä, että työt tai opiskelu vievät energian tai ajan panostaa riittävästi esimerkiksi urheiluun tai muihin harrastuksiin. Mielestäni on outoa kuulla tällaista esimerkiksi tavoitteelliselta urheilijalta, joka oikeasti tähtää lajissaan korkealle. Kyseessähän on ristiriita. Urheilija sanoo tähtäävänsä lajissaan huipulle, mutta ei ole valmis järjestämään päiväjärjestystään palvelemaan tavoitetta.

Väitän, että jokainen meistä voi päättää tasan tarkkaan, kuinka paljon aikaa tai energiaa mihinkin käyttää. Kyse on aivan ensiksi priorisoinnista. Esimerkiksi itse olen tehnyt selkeän päätöksen, että opiskelen urheilun ehdoilla. Tämän päätöksen myötä on ollut helppo tehdä valintoja ja mielestäni en ole joutunut opiskelun takia tekemään uhrauksia urheilu-urani eteen. Täytyy miettiä tavoitteita ja mitä niiden eteen on valmis tekemään. Kun tavoite on kirkkaana mielessä, yksittäisten valintojen tekeminen eri vaihtoehtojen välillä on yleensä helppoa. Itse käytän usein valintatilanteessa seuraavanlaista kysymystä: Viekö tämä minua lähemmäs tavoitetta vai kauemmas siitä?

Kun asiat on priorisoitu ja tavoitteet selkeät, tarvitaan suunnitelmallisuutta ja ajankäytön hallintaa. Lukujärjestys ja harjoittelu ovat siis sovitettava mahdollisimman hyvin yhteen. Henkilökohtaisesti minulla on oma viikkosuunnitelmani, jota noudatan. Sen noudattaminen ei vaadi erityistä itsekuria ja jättää vieläpä melko runsaasti vapaa-aikaa muihin asioihin. Koulun puolelta olen saanut apua opinto-ohjaajalta ja myös opettajat ovat olleet yhteistyöhaluisia ja näin ollen urheilun ja koulun yhdistäminen on ollut joustavaa.

Hyvin suunniteltu on hyvin suunniteltu, muttei puoliksikaan tehty. Toisin sanoen, jotta suunnitelma poikisi hedelmää, on myös alettava tekemään. Yleensä huipulle tähtäävä tekeminen vaatii kovaa työntekoa ja itsekuria. Väitän kuitenkin, että syvälle juurtunut prioriteettiajattelu ja sen pohjalta rakennettu suunnitelma pienentävät itsekurin merkitystä valtavasti. Samat asiat pätevät mielestäni kaikkeen muuhunkin kuin opiskeluun ja urheiluun.

Vesa Verronen, liiketalouden opiskelija ja jalkapalloilija