Category: Liikkeessä

Kesä on taas täällä!

Ja me värikkäät trapestilaisetkin jäädään kesälomalle. Toimisto hiljenee, mutta onneksi vain kesän ajaksi. Taas syksyllä meidät voi bongata reippaina tutulta toimistolta.

Vuosi on mennyt hyvin. Trapestin kevääseen on mahtunut paljon: onnistunut markkinointikampanja, uusia asiakassuhteita, paljon asiakastapaamisia, palavereita, ständeilyä, projekteja, verkostoitumista, munantuunausta, vappurastin pitoa. Kaikilla työntekijöillä on riittänyt tekemistä ja moni on kuulemma vuoden varrella oppinutkin jotain. Onneksi välillä on kuitenkin ehtinyt istahtaa toimiston sohvalle vain juomaan kahvia.

Viimeisimpänä kampanjana käynnistyi uusien trapestilaisten rekrytointi. Vakituisia paikkoja vapautuu syksyksi useita, sillä uusi, alkava lukuvuosi tuo tullessaan monelle trapestilaiselle uudet tuulet. Moni onkin ollut kiinnostunut toiminnastamme. Henkilöstövastaavana olen päässyt porisemaan kahvikupin ja haastattelulomakkeen ääressä potentiaalisten hakijoiden, mahdollisten tulevien trapestilaisten kanssa. Kampanja jatkuu vielä syksylle, joten toiminnastamme kiinnostuneet voivat vielä kesän ja alkusyksynkin aikana laittaa tulemaan vapaamuotoisia hakemuksiaan.

Vaikka kesä on ehdottomasti parasta aikaa vuodesta, on jollain tapaa haikeaa jättää Trapestin työporukka muutamaksi kuukaudeksi. Sen verran mukavaa porukkaa meillä on töissä. Lukuvuosi huipentui henkilöstön virkistysiltaan viime perjantaina Ravintola Pannussa mitä parhaimmassa säässä ja seurassa. Iltaan kuului hyvää ruokaa ja juomaa, naurua ja aurinkoa. Tästä on hyvä aloittaa kesä.

Mahtavaa kesää koko Trapestin porukalta!

Terveisin

Noora Väänänen
Henkilöstövastaava
Trapesti Oy

Vapun jälkeinen viikko naisyrittäjien ja -johtajien opintomatkalla New Yorkissa oli unohtumaton elämys. Päivät olivat täynnä ohjelmaa. Matka alkoi Manhattanin kiertoajelulla. Greenwich Village, Soho ja Harlem näyttivät sunnuntaiaamun rauhassa trendikkäiltä paikoilta. Keskuspuisto yllätti vehreydellään ja kukkaloistollaan.

Vierailukohteitamme olivat New Yorkin yliopisto, YK, Suomen Pääkonsulaatti, kauppakamari, hotelliketjut sekä suomalaiset yritykset. Professori Jukka Laitamäen johdolla tutustuimme matkailun tulevaisuuteen ja trendeihin sekä palvelualojen uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. YK:n Päämaja istuntosaleineen näytti tutulta uutisista. Suomenkin istumapaikka sieltä löytyi. Se, että Suomi ei päässyt YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi, tuntui virkamiehiämme vieläkin harmittavan.

Nordean New Yorkin edustaja kertoi pankkitoiminnasta Yhdysvalloissa. Sekkien käyttö maksuvälineenä on edelleenkin hyvin yleistä. Sellainen edistysaskel on kuitenkin otettu, että sekin voi nykyään myös lähettää skannattuna eteenpäin!

Työmarkkinat ovat hyvin toisenlaiset kuin Suomessa ja Euroopassa. Työntekijöiden järjestäytymisaste on  alhainen ja työvoimavaltaisia palvelualan tehtäviä New Yorkin alueella on paljon, teollisuutta ei niinkään. Kansallisuuksien kirjo tässä kansojen sulatusuunissa näkyi sekä työpaikoilla että kaduilla.

Hotellimme sijaitsi keskeisellä paikalla, lähellä Times Square -aukiota. Tämä uudenvuodenyön uutiskuvista tuttu, jättimäisten valotaulujen ympäröimä paikka oli täynnä ihmisiä yötä päivää. Liikenne Manhattanilla on kaoottista, mutta ihme ja kumma sujuvaa. Liikkuminen onnistui hyvin kävellen, keltaisilla takseilla tai metrolla.

Vapaa-ajan ohjelmaamme sisältyi muun muassa Broadway –musikaali ja Manhattanin ympäriristeily. Mieleen jäi lähtemättömästi Manhattanin silhuetti pilvenpiirtäjineen mereltä päin katsottuna.

Matka avasi ovia mielenkiintoisiin paikkoihin. Vastaanotto joka paikassa oli hyvin ystävällistä. Tämän jälkeen on helppo ottaa tarvittaessa yhteyttä henkilöihin ja organisaatioihin, joihin tutustuimme.     Ajatukseksi jäi – tänne voisi tulla uudelleenkin!

Päivi Vesala, yksikönjohtaja

Tänä päivänä on hienoa, että meillä on mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. Ennen muinoin viimevuosituhannella kun tilanne oli koko lailla sellainen, että jo peruskoulun jälkeen piti olla hajulla (lue aavistus) siitä, miksi isona sitten haluaa tulla, ja kuten 50-luvulla syntyneet isämme ja äitimme kertoivat, se valinta oli sitten siinä. Ja arvatkaas mitä, minulla ei ollut todellakaan mitään suuntaa olemassa. Isää ei ollut ja yksinhuoltajaäitini voimat taisivat mennä töissä raatamiseen ja villin pojan kaitsemiseen. Ei ollut enää voimia opastaa nuorta aikuista. Tunne oli vähän niin kuin viidakon Ykällä: annettiin elämän opettaa. Kauppakoulu (miksi minä siellä olin!) oli helppo jättää kesken kun mukavampaa oli painaa aamua-iltaa Mäkkärissä ja saada siitä eväät tulla itsenäisesti toimeen, eli vuokrakämpän pään päälle, puhtaat vaatteet lämmikkeeksi ja edullisen hampurilaisaterian henkilökuntahintaan -50%. I loved it!

Parikymppisenä koin jopa hetkellistä ahdistusta, koska kaikilla muilla tuntui jo silloin olevan suunta elämälleen selvillä: kunnon koulutus, kiva muija ja pari miljoonaa markkaa talolainaa. Elettiin kasinotalouden kulta-aikaa. Todella eläinrakkailla taisi haaveissa olla myös kultainen noutaja, mutta ei minulla. Kaikki mulle heti nyt-tauti oli tarttunut minuunkin.

Nyt kun olen nelikymppinen, minulla on kiva työ, perhe ja totta kai, velkaa mukavasti päällä. Voin ylpeänä todeta, että vaikka jaetut kortit eivät kohdallani olleet parhaat mahdolliset, pelasin käteni hyvin! Kaikkea en ole kuitenkaan saanut, mutta se ei enää ahdista niin kuin nuorempana. Erityisesti yksi asia tuntuu pakenevan minua kaikenaikaa, nimittäin sivistys! Tämän takia minusta tuli aikuisopiskelija. Rakastan sitä tunnetta, kun luennolla huomaat kuinka paljon on asioita, joista et aiemmin ole ollut tietoinen. Antoisaa on myös tutustua muihin ”kohtalotovereihin”, joiden erilainen ajattelutapa viehättää minua jatkuvasti. Huomata oman rajallisuutensa. Kaikkihan me olemme yksilöitä, sanotaan. Mutta yhdessä olemme enemmän: yksi plus yksi on kolme! Toisinaan vaan sortuu ajattelemaan asioita omasta subjektiivisesta näkökulmastaan. Se on ikävää se. Vaikka opettajat osaavat asiansa, on erilaiset ryhmätyöt ja yhteiset käytäväkeskustelut koulun parasta antia, sillä sitä se on työelämässäkin, sitten aikuisena, yhdessä tekemistä ja yhdessä menestymistä! Ja jos oikein hyvin käy, voit saavuttaa sen kaiken josta joskus haaveilit!

Charles Meyer, opiskelija

Olin viime viikon opettajavaihdossa Torinossa, Italiassa. Italiassa oli kaunis kevät, kunhan perille pääsi. Matka ei ollut mutkaton, sillä se piti taittaa parin välilaskun kautta.

Aluksi lennettiin Oulusta Tukholmaan, ja sieltä lähdettiin Saksaan. Lentokoneeseen tuli kuitenkin vikaa ja sen piti palata Tukholmaan. Seuraavana päivänä oli Lufthansan lakko (jonka vuoksi matkapäivää oli jo aikaistettu), joten Tukholmassa piti viipyä pari yötä.

Käytin kuitenkin ajan hyödyksi Skansenilla ja kiertoajelulla, joten päivä oli ihan mukava.

No, tiistaina sitten pääsin Torinoon saakka. Opiskelijoita en kuitenkaan silloin ennättänyt nähdä, heille olisi pitänyt olla opetusta johtamisesta. Olivat kuulemma olleet pettyneitä, kun ei vieras saapunutkaan. Ehkä sitten toisena vuonna!

Politecnico di Torino on teknillispainotteinen yliopisto, luontevasti sijaiten 900 000 asukkaan teollisuuskaupunki Torinossa. Oma opetuksenikin olisi ollut insinööriopiskelijoille. Opiskelijaryhmät ovat isoja, omassanikin olisi ollut yli 100 opiskelijaa.

Yliopistorakennus oli suuri, osassa tiloissa toimii myös yhteistyöyrityksiä. Minulle esiteltiin mm. cnc-työstökoneita ja robotteja sekä erilaisia prototyyppejä mekaniikan osastolla. Osastolla on noin 1 500 opiskelijaa ja henkilökuntaa reilu sata. Näin ollen osasto on suurin piirtein Oamkin Liiketalouden yksikön kokoinen. Yhteensä Politecnicossa oli 11 osastoa, mm. arkkitehtuuri ja tietojenkäsittelytieteet.

Torstaina vietettiin Italian itsenäisyyspäivää, joka on maassa tärkeä juhla. Katukuvassa näkyi paljon ihmisiä toreilla sekä mm. jonglöörejä liikennevaloissa. Pieniä autoja oli kaikkialla, kuten muinakin päivinä. Ainoan Lamborghinin näin Tukholmassa!

Vapaa-aikana ajelin raitiovaunuilla kaupungilla ja tein ostoksia. Nähtävyydet jäivät nyt välistä, Torinossa on mm. maailman toiseksi suurin Egypti-museo. Säät suosivat, lämmintä oli noin parikymmentä astetta päivisin. Tosin rankkasadekin yllätti kerran. Rankka, mutta antoisa reissu, jossa oli seikkailun makua!

Terhi Mustakangas

Opettaja

Koko kirjoitus »

Sanotaan, että ainoa varma asia elämässä on muutos. Syksyllä käsittelimme Johtamisen ja esimiestyön kurssilaisten kanssa muutosjohtamista sekä teorian kautta että toiminnallisesti.

Muutosjohtaminen voi olla ennakoivaa dynaamisten ja uusiutuvien organisaatioiden kehittämistä tai pakollista sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Nykyisten Yt-uutisten maailmassa se on useimmin jälkimmäistä, negatiivista muutospuhetta ja saneeraamista. On kuitenkin myös yrityksiä jotka laajentavat ja palkkaavat lisää väkeä. Kurssilla kokosimme yhdessä käsitystä siitä millaista on hyvä ja tuloksellinen muutosjohtaminen.

Kuuluisassa muutosjohtamisen kirjassaan John Kotter kertoo tarinaa pingiiviniyhteiskunnasta, jonka kotina toimiva jäävuori on sulamassa. Opiskelijoiden kanssa pohdimme mitä voimme oppia noilta pingviineiltä. Tarinan takana onkin vankka aineisto erilaisista tilanteista muuttuvissa organisaatioissa ja siitä, millaisilla keinoilla muutos voi jopa koitua menestykseksi.

Tutkailimme myös organisaatiokulttuurin merkitystä. Inspiroivan johtamisen guru René Carayol sanoo, että organisaatiokulttuuri on menestymisen kannalta tärkeämpää kuin strategia. Kilpailijat voivat kopioida ja toteuttaa jonkin tuottavan strategian nopeastikin, mutta organisaatiokulttuuria eivät. Sen kehittäminen vaatii pitkäjänteistä, järjestelmällistä työtä. Asiantuntijatyön aikakautenamme kulttuuri myös määrittää paljon sitä, millaista laatua ja tehokkuutta työntekijät tuottavat.

Kokeilimme näitä asioita kurssilaisten kanssa mm. tuottamalla tarinoita erilaisista johtamisen tavoista ja pohtimalla niiden käyttöä organisaatiokulttuurin kehittämisessä. Tutustuimme myös organisaatiokulttuurin kehittämisen tapoihin mm. Googlen toiminnassa. Kokeilimme myös päätöksenteon haasteellisuutta muutostilanteissa draaman keinoin.

Opiskelijat kommentoivat draamaharjoituksen jälkeen, että haasteita kohtaavassa organisaatiossa on paljon helpompi olla työntekijöiden joukossa kuin istua pomon tuolilla vastaamassa hankaliin kysymyksiin ja vastuussa päätöksistä. Yhteinen johtopäätöksemme oli myös, ettei muutokselta voi työelämässä välttyä ja että viestintä on keskeisessä roolissa muutosten johtamisessa. Totesimme myös, että organisaatiokulttuurin näkökulma on avain työhyvinvoinnin kehittämiseen, mikä on ajassamme suurimpia yksittäisiä työelämän haasteita valtakunnallisellakin tasolla. On hienoa huomata, että voimme tuoda siihen Oamkissa oman pienen panoksemme valmistuvien opiskelijoiden osaamista vahvistamalla!

Sanna Oja, tuntiopettaja

Trapestin nimestä on moneksi. Useimmiten se kääntyy muotoon ”Trapetsi”, mutta meidän yritys on onneksi kaukana akrobatiasta. Otetaanpa siis kirjainharjoituksena mikä on Trapesti, ja mitä kaikkea niiden kirjaimien taakse oikein kätkeytyykään.

T = Tapa oppia
Trapesti on mitä parhain paikka tehdä niitä asioita, joita sitten valmistumisen jälkeen tulee työkseen tekemään. Kukaan ei ole yksin, sillä tukemassa on kasa entisiä ja nykyisiä trapestilaisia, ohjaavia opettajia sekä hallitus.

R = Rentouttava
Kovin kuivia luentomateriaaleja ei kukaan jaksa pidemmän päälle lukea. Mutta kun saa välillä käytännössä tehdä projekteja luokkien ulkopuolella, niin se auttaa taas kummasti jaksamaan. Ja kyllähän se toimiston pehmoinen sohvakin ajaa asiansa…

A = Asiallinen
Viikkopalaverit ja asiakastapaamiset hoidetaan asiallisesti. Samalla tulee tehokkaasti verkostoiduttua ja hankittuja kontakteja tulevaa työelämää varten.

P = Palkitseva
Tapahtumakoordinaattori hyppii riemusta, kun järjestämänsä tapahtuma onnistuu. Webbisuunnittelija puolestaan on hyvin tyytyväinen, kun hänen tekemänsä verkkosivut ovat asiakkaan mieleiset. Onnistunut työ palkitsee, ja lopussa kiitos seisoo.

E = Erilaistaminen
Kukapa haluaisi olla tusinatradenomi, jos mahdollisuutena on erilaistaa CV Trapestin avulla. Valitsen sinut, Trapesti!

S = Seurallinen
Meillä on aivan huippu työporukka. Ja mikä parasta, ovet ovat aina avoinna kaikille. Tule sinäkin messiin!

T = Tuloksellinen
Vaikka Trapestilla ollaankin oppimassa, niin kyllä me silti teemme tulosta. Se on raha joka puhuu, sano. Sekä eurot että opintopisteet karttuvat työskennellessä Trapestilla.

I = Innostava
Kaikki pääsevät mukaan juuri itseään innostaviin ja inspiroiviin projekteihin. Meillä voi vapaasti toteuttaa itseään ja tähdätä kohti tavoiteuraa.

Meikäläiset ovat myös jälleen mukana perinteisessä Osakon Wappurallyssa 30.4. Tulehan moikkaamaan meitä Trapestin rastille Franzénin puistoon ja hakemaan parhaat pisteet. Muista myös tykätä meistä Facebookissa ja voit voittaa leffaliput!

Kaikkien trapestilaisten puolesta säteilevin kevätterveisin

Heta Jyrälä
Tapahtumakoordinaattori
Trapesti Oy

Lukuvuoden aloitus viime syksynä oli meille taloushallinnon opettajille tavallistakin jännittävämpää: pääsimme aloittamaan ensimmäisten taloushallintoon suuntautuneiden ryhmien opetuksen.  Onhan meillä aiemminkin ollut opiskelijoita, jotka ovat painottaneet opintojaan taloushallintoon.  Mutta ammattiaineisiin on päästy kunnolla käsiksi vasta toisen vuoden keväällä. Tutkintoon ei myöskään ole mahtunut niin paljoa laskennan opintoja kuin opiskelijat olisivat halunneet.  Uudistus oli siis tervetullut sekä opiskelijoiden että  opettajien näkökulmasta. Unohtamatta tietenkään työelämän tarpeita, jotka otettiin huomioon opintosuunnitelmaa laadittaessa.

Syksy lähti puolin ja toisin ehkä vähän varovaisesti liikkeelle. Opiskelijat tutustuivat uuteen ryhmään ja uusiin opettajiin. Monelle tuli myös hiukan yllätyksenä se, kuinka tiivistä työskentelyä taloushallinnon opiskelu vaatii. Useimmat ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä sv-valintaansa ja myös viihtyneet hyvin ryhmässään.  Erityisesti taloushallinnon opintojaksot ovat olleet mieluisia. Numeroiden pyörittäminen on siis tuottanut iloa – niin oudolta kuin se voi ulkopuolisesta tuntuakin.

Talven mittaan on siis tultu tutuksi puolin ja toisin ja ainakin minusta tuntuu suorastaan haikealta, että suurin osa opiskelijoista on syksyn ajan harjoittelussa. Mutta nähdäänhän me työharjoittelukäyntien yhteydessä. Ja samalla saadaan myös palautetta siitä, onko uusi ops antanut entistä parempia valmiuksia harjoitteluun lähtijöille. Harjoittelun jälkeen on sitten vielä monta ihanaa opintojaksoa luvassa, tervetuloa takaisin!

Nyt sitten pitäisi vielä ottaa loppukiri ja saada loputkin kevään ryhmätyöt/etätehtävät/tentit suoritettua.  Kyllä me jaksetaan, kunhan vain muistetaan syödä ja nukkua hyvin!

Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

Lukuvuoden viimeinen jakso on jo hyvässä vauhdissa ja pääsiäinenkin on jo takana. Lähestyvä kesä näkyy yhtä aikaa piristymisenä ja väsymisenä. Monella opiskelijalla on opintojen suhteen loppukiri. Saisiko opparin sittenkin valmiiksi jo kesäksi? Loppukiriä pusertavat opinnäytetyöntekijät olettavat usein ettei opettajalla ole muuta tekemistä, kuin lukea heidän tekstejään. Opettaja taas ihmettelee, miten opiskelija, josta ei ole useaan kuukauteen kuulunut yhtäkkiä onkin yhtäkkiä oven takana. Ongelmaahan ei tietenkään olisi, jos kyse olisi yksittäisestä opiskelijasta. Mutta kun opiskelijoita on monta, niin sitten joustetaan, järjestellään ja luetaan opinnäytetöitä viikonloppuisin, vaikka kevät houkuttaisi opettajaakin ulkoilemaan. Joustavuus on hyvä asia ja hyvähän se on, että työt saadaan tehtyä, mutta kannattaisiko kuitenkin alkaa se loppukiri vähän ennen vappua?  

Toinen ryhmä opiskelijoita taas on vasta aloitusseminaarivaiheessa. Opettaja yrittää vähän hillitä kunnianhimoisia suunnitelmia. Jotenkin sitä on vuosien varrella kyynistynyt näiden ”teoriapohja tehdään kesällä” tapausten kanssa. Pieni riskikartoitus on hyväksi. Entä jos on kunnon hellekesä? Kaverit hellepäivänä houkuttelevat rannalle/siiderille/mökille/festareille. Kokemus on osoittanut, että opinnäytetyö jää helposti kakkoseksi.

Vaikka tulospaineet tuntuvat sekä opiskelijoiden, että opettajien harteilla, niin muistetaan kuitenkin että opiskelu ja työ ovat vain osa elämää. Hyvällä suunnittelulla, realistisella aikataulutuksella ja oikealla asenteella asialliset hommat saadaan valmiiksi ajallaan ja muuten voidaan nauttia keväästä. Ei vedetä itseämme ihan piippuun ennen lomaa vaan suunnitellaan ja mietitään yhdessä miten hommat saadaan rullaamaan niin, etteivät loppurutistukset kävisi liian rankoiksi ja hommia olisi helppo jatkaa taas syksyllä.

Aurinkoisia kevätkelejä kaikille!

Terkuin

Ulla Virranniemi

Keväiset terveiset Otro ry:stä! Saanen esitellä tämän vuoden hallituksemme siinä iloisena poseeraamassa. Hallitus uudistui vuodenvaihteessa ja mukaan saatiin pitkästä aikaa useampi aktiivi lisää, mikä on kerrassaan hienoa. Mitä useampi meitä on mukana työskentelemässä opiskelijan edunvalvonnan asialla, sitä enemmän ja parempaa tulosta saamme aikaan!

Tässä kirjoittelen ensimmäistä merkintääni OAMK:n Liiketalouden yksikön blogiin. Tarkoitus on aina silloin tällöin rustata muutama sananen toiminnastamme tänne ja tulla opiskelijoille lähemmäksi ja tutuksi. Me Otrossa työskentelemme siis sen eteen, jotta opiskelijaelämä olisi edes hieman mutkattomampaa ja hauskempaa. Opiskeluun kuuluu muutakin kuin unettavia luentoja ja tenttikirjojen selailua! Hyvänä esimerkkinä tästä toimivat bileemme, joita järjestämme säännöllisin väliajoin – unohtamatta Cafe Carman palveluita sekä opiskelijakorttien ja -haalareiden välittämistä.

Alkuvuosi Otrossa on sujunut mukavan mutkattomasti. En tiedä, näyttääkö ulospäin siltä että me toimistolaiset lähinnä roikumme Facessa ja löhöämme sohvilla kahvinjuonnin lomassa. Aikataulussa on toki ollut sitäkin, mutta joka tapauksessa, touhua on riittänyt. Vuoden ensimmäisiin kuukausiin on mahtunut muun muassa massiivinen haalaritilaus, kauhea läjä opiskelijakortteja, bileitä ja tuskaisia aamuluentoja seuraavana päivänä, hirveästi kahvinjuontia, sekoilua kassakoneen kanssa, päikkäreitä toimistolla, kiroilua, iloa, naurua, hirvimaskotti ja pupunkorvia. Suunnitteilla on järjestää huhtikuulle jokin hauska tempaus. Homma on vielä suunnitteluvaiheessa, joten olemme avoinna ideoille.

Keväthän on uudistumisen aikaa, vai mitä? Talvinen pilviverho on alkanut väistyä auringon edestä, ja pimeän talven jälkeen ihastuttavan pieni ja raihnainen toimistommekin on alkanut näyttäytyä meille uudessa valossa. Oli aika pyörähtää Ikeassa. Nyt sohvia koristavat uutukaiset Otron oranssit tyynyt viltteineen ja toimistotuolitkin ovat vaihtuneet parempiin. Sohvat ovat vielä vanhat, mutta eivät varmaankaan enää kauan. Aika rientää, ja minusta ainakin on vaikea uskoa että nyt eletään jo maaliskuun puoliväliä. Aurinko paistaa ja pikkupakkanen kipristelee poskissa, kevät tekee tuloaan. Pian alkaa opiskelijavapun järkkäily ja siinähän riittää touhua.

Ulkona on sen verran kaunis kevätsää, että sihteeri kiittää ja kuittaa, hyvästelee kouluhommat tältä päivää ja siirtyy ulkotiloihin. Suosittelen edellä mainittua kaikille strsessistä kärsiville opiskelijoille. Hetki aurinkohoitoa päivässä tekee ihmeitä!

Ilona Timlin
Sihteeri
Oulun tradenomiopiskelijat OTRO ry

ps. Tulkaahan käymään toimistolla, ei me purra. 🙂

Ihana kevätaurinko paistaa, kun kirjoitan tätä ensimmäistä juttuani liiketalouden yksikön omaan blogiin Liikkeessä. Blogin tarkoituksena on tehdä yksikön toimintaa ja tapahtumia näkyväksi ja eläväksi.

Tulevat vuodet tuovat mukanaan monenlaisia muutoksia. Yhtiöittäminen, ammattikorkeakoulun toimiluvan uusiminen, talouden tiukkeneminen, ja opiskelijavalinnan uudistaminen; vain muutamia mainitakseni. Olemme todellakin tilanteessa, jossa hyvää yhteistyötä ja me -henkeä tarvitaan.  Jokainen opiskelija ja kollega tarvitsee tukeasi.

Yksikössämme tapahtuu koko ajan kiinnostavia asioita. Ne liittyvät yksittäisiin opintojaksoihin, työelämäsuhteisiin, tk-hankkeisiin ja kansainvälistymiseen. Tämän blogi -kanavan välityksellä voit kertoa niistä muillekin korkeakouluyhteisömme jäsenille.

Tärkeintä on katsoa välillä ulos ikkunasta ja ehkä jopa lähteä kävellen seuraavaan palaveriin tai tapahtumaan. Elämää on nimittäin yksikön seinien ulkopuolellakin!

Päivi Vesala, yksikönjohtaja