Viime syksynä Toppilassa sijaitsevaan vanhaan, Alvar Aallon suunnittelemaan sellutehtaaseen, avattiin uusi kiipeilykeskus. Yhteensä kiipeilykeskuksessa on kiipeiltävää seinäpinta-alaa melkein 1000m2, joka jakautuu yli 600m2 köysiseinien ja yli 300m2 boulderseinien kesken.

Helmikuun loppupuolella ryhmä kiipeilystä kiinnostuneita alumneja lähti kokeilemaan uutta kiipeilykeskusta ohjattuna ryhmänä. 

Ensimmäinen etappi vaatteiden vaihdon jälkeen oli sopivien kiipeilykenkien löytäminen. Kiipeilykengät ovat oikean kokoiset silloin, kun ne ovat kovalla lattialla seisoessa hieman epämukavan pienet. Seinälle noustessa pieni ja puristava kenkä antaa paljon paremman kiipeilytuntuman tehden itse kiipeilystä helpompaa. Kun kaikki olivat löytäneet mieleisensä kengät, siirryimme boulder-hallin puolelle ottamaan vähän tuntumaa erilaisista otteista ja perustekniikasta.

Ryhmän ohjaajana toiminut Henri Länsipuro opasti alkuun tärkeimmät muistettavat asiat: käytä käsien sijasta jalkoja nousemiseen, pidä kädet mahdollisimman rentoina ja suorina koko ajan. Etenkin alussa kaikista otteista tulee helposti puristettua rystyset valkoisena, vaikka huomattavasti vähempikin voima riittäisi.

Boulderoinnissa korkeimmat kohdat ovat noin 4 metrin korkeudella ja kiipeilijä ei käytä mitään turvalaitteita. Putoamista ei kuitenkaan tarvitse pelätä, koska lattialla on puoli metriä paksut patjat, joille on mukava tipahtaa vähän korkeammaltakin. 

Boulderoinnin jälkeen menimme kokeilemaan automaattivarmisteisia köysiseiniä. Ensi näkemältä 12-metrinen köysiseinä näytti erittäin korkealta, etenkin kun sitä vertasi hetkeä aikaisemmin kokeiltuihin matalampiin boulderointi seiniin. Ennen seinälle pääsemistä käytiin läpi valjaiden oikein pukeminen ja tietenkin automaattisesti varmistavan laitteen toiminta.

Katonrajaan kiivettyä ajatus tyhjyyteen hyppäämisestä tuntui ainakin aluksi pelottavalta ja seinän alaspäin kiipeäminen oli paljon houkuttelevampaa kuin vaijerin varassa laskeutuminen. Pienen alkujännityksen jälkeen kaikki kuitenkin pääsivät mukavasti seinää ylöspäin ja alaskin tultiin ihan turvallisesti vaijerin varassa.

Aivan lopuksi ryhmä pääsi vielä kokeilemaan toisen kiipeilijän varmistamista yläköydellä kiivetessä. Varmistaminen on keskittymistä vaativaa touhua, sillä näiden seinien korkeus on jo 16 metriä ja varmistajan herpaantuminen hetkeksi voi pahimmassa tapauksessa johtaa kiipeilijän kuolemaan.

Kiitos Oulun kiipeilykeskukselle ja osallistuneille, nähdään myös seuraavassa tapahtumassa!

Juha Hyvärinen,

Alumniyhdistyksen hallituksen jäsen