Monthly Archive: kesäkuu 2016

Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-ala ja Oulun seudun ammattiopiston Muhoksen yksikkö tiivistävät yhteistyötään Ravinne- ja energiatehokas maatila -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on luoda ravinne- ja energiatehokkaasti toimivien opetusmaatilojen ja oppilaitosten verkosto. Hankkeessa on mukana kaikkiaan kymmenen maatalousalan opetusta tarjoavaa oppilaitosta etelästä pohjoiseen. Koordinoijana toimii Hämeen ammattikorkeakoulu ja rahoittajana maa- ja metsätalousministeriö.

Hankkeeseen on valittu kahdeksan teemaa: biokaasu, energiatehokkuuden mittaaminen, kiinteät biopolttoaineet, kompostointi, lantalogistiikka, omalannoitteet, valkuaisomavaraisuus sekä vesiensuojelu ja ravinnepäästöt. Tärkeimpiä pitkän aikavälin tavoitteita ovat oppilaitosten yhteistyön lisääminen, käytännön kokeilutoiminta, esimerkkinä toimiminen ja tiedon levittäminen.

Jotta toimintaa voidaan tehostaa ja parantaa, on ensiksi selvitettävä nykytilanne. Pohjois-Pohjanmaalla Oamkin luonnonvara-ala ja OSAOn Muhoksen yksikkö ovat aloittaneet yhteistyössä energiatehokkuuden mittaamisen ja vesinäytteiden analysoinnin Koivikon opetusmaatilalla Muhoksella. Sekä sähkönkulutusta että salaojavesien laatua ja säätilaa tullaan seuraamaan reaaliaikaisesti, kunhan mittalaitteet, anturit ja säähavaintoasema on asennettu ja kalibroitu. Myös maatilan koneiden muuta energiankäyttöä seurataan.  Maatilan ravinnevirtojen arvioimiseksi hyödynnetään mm. salaojavesien valumaseurantaa, salaojavesien analyysituloksia ja monia muita opetusmaatilalta kerättäviä tietoja.  

Opetusmaatila, sen tuotannollinen toiminta ja ympäristön tilaan liittyvät mittaukset tarjoavat erinomaisen oppimisympäristön sekä ammattiopiston että ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Tänä kesänä opiskelijoilla on mahdollisuus seurata reaaliaikaisesti maatilan toiminnan vaikutuksia ympäristön tilaan. Luonnollisesti kesän aikana kerättyä tietoaineistoa tullaan hyödyntämän myös talvikauden opinnoissa ja lisäksi tietoa ja kokemuksia vaihdetaan verkoston muiden oppilaitosten kanssa.

 Lisätietoa hankkeesta: http://ravinnejaenergia.fi/

 Kirsti Joki-Tokola                                      Kaija Karhunen

Yksikönjohtaja                                                              Lehtori

OSAO, Muhoksen yksikkö                                         Oamk, luonnonvara-ala

Kuva 1. Mittausanturit valmiina asennusta varten.

 Kuva 2. Jatkuvatoimisen veden laadun mittausaseman asennus käynnissä Koivikon opetusmaatilalla Muhoksella.

 Kuva 3. Mittausasema valmiina salaojavesien laadun mittaukseen.

Ensimmäisen harjoitteluni päätin suorittaa kesällä 2014 Sotkamon MTT:llä, koska oli mielenkiintoista nähdä, kuinka tutkimusviljelyä tehdään. MTT eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus muutettiin luonnnonvarakeskukseksi eli LUKE:ksi vuoden 2015 tammikuun alusta, kun MTT yhdistyi Metsäntutkimuslaitos Metlan, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL:n sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastotuotannon kanssa.  Itse olen maatilalta kotoisin ja tutkimustyönä maanviljely ei ollut kovinkaan tuttua. Lisäksi työmatkat olivat lyhyitä ja harjoittelusta oli mahdollista saada myös palkkaa.

Olin työharjoittelussa silloisella MTT:llä toukokuun alusta elokuun loppuun. Työpäivät aloitettiin aina yhteisellä aamukokouksella, jolloin jaettiin päivän työtehtävät kaikille työntekijöille. Lounas piti tuoda töihin omasta takaa ja sen syömiseen oli aikaa 30 minuuttia. Kahvitaukoja pidettiin kahdesti päivässä. Ne kestivät yleensä vartin, mutta jos juttu luisti, niin ne saattoivat hieman venyä.

Töitä sai tehdä niin käsin kuin koneellakin. Kyntöä sai tehdä miltei uudella traktorilla ja sillä kyntäminen sujuikin nopeasti. Sain myös suorittaa rikkakasvien torjuntaruiskutuksia ensimmäistä kertaa elämässäni. Torjuntaruiskun tankin täyttäminen oli tarkkaa työtä, kun piti miettiä minkä verran torjunta-ainetta tulee laittaa tankissa olevaan veteen. Käsiteltävät aineet ovat vaarallisia kaikelle elolliselle, joten aina piti pitää päällä oikeanlainen suojavarustus.  Ruiskutuksen aikana sai olla tarkkana, että torjunta-ainetta ei ruiskuttanut lohkon ulkopuolelle, jolla sitten kasvoi jotain muuta kasvia.

Koepellot joilla työskentelin, olivat pääasiassa nurmipeltolohkoja, joilta mittasimme ja tutkimme kuinka nurmet kasvavat kesän aikana. Muistaakseni nurmi oli nurminadan ja timotein seosta. Nurmen kasvettua se niitettiin koneella, jolla pystyttiin samalla punnitsemaan sato. Niiton jälkeen jokaiselta koeruudulta, jolta nurmi oli leikattu, otettiin näyte muovipussiin kuiva-ainemääritystä varten. Koeruuduilta otetut näytteet piti merkitä tarkasti ja ne myös kuivattiin tietyssä järjestyksessä.   

Työskentely MTT:llä oli erittäin antoisaa ja mukavaa. Harjoittelun aikana tutustuin myös toisiin harjoittelijoihin. Opin siellä työskennellessäni paljon uutta, ja siellä oppimani asiat varmasti auttavat minua tulevaisuudessa.                                            

Kuva 1. Koeruutujen merkkaus on tarkkaa työtä

Mikko Härkönen

agrologiopiskelija Oamk

Pitkän ja hartaan etsinnän jälkeen löysin itselleni harjoittelupaikan kuukaudeksi viimeisen opiskeluvuoteni keväälle. Pakko myöntää, että melkoista stressiä ja harmaita hiuksia alkoi jo tulla, jääkö valmistuminen kiinni harjoittelusta. Loppujen lopuksi minulla olisi sitten ollut mahdollisuus päästä harjoitteluun sekä ProAgrialle että Metsänhoitoyhdistykselle, mutta jälkimmäinen on kuitenkin se, missä harjoitteluni suoritin. Halusin nimittäin päästä kokeilemaan metsään liittyviä hommia.  

 Suoritin kuukauden pituisen harjoittelun Siikalakeuden Metsänhoitoyhdistyksellä. Tehtäväni oli päivittää metsänhoitosuunnitelma kahdelle metsätilalle. Ensimmäisellä metsätilalla oli pari vuotta vanha metsäsuunnitelma, mutta toisella tilalla suunnitelma oli peräti 11 vuotta vanha. Lisäksi se oli tehty silloin T2 metsälle eli yli 1,3 metrin korkuisille taimille. Oletettavasti yli vuosikymmenessä oli metsä kasvanut, ja siten tiedot muuttuneet dramaattisesti. Siksi toisen metsätilan kohdalla jouduin tekemään periaatteessa metsäsuunnitelman lähes kokonaan ilman puustotietoja.   

 Onnekseni pääsin ensin harjoittelemaan metsäsuunnitelman päivittämistä tuolla ensimmäisellä metsätilalla, jossa tiedot olivat melko lailla ajan tasalla. Suurin apu kuitenkin oli se, että olin opiskeluaikanani valinnut lähes kaikki mahdolliset metsäopinnot, mitä Oamk meille opiskelijoille tarjosi. Tämä mahdollisti harjoittelun toteuttamisen. Harjoittelu oli pääsääntöisesti itsenäistä työskentelyä, mikä sopi kuin nappi, ja miksei vaikka mappikin, silmään! Harjoittelun ohella tein nimittäin yhtä aikaa opinnäytetyöni viimeistelyä, ja tahtoivatpa touko- ja lomitustyötkin osua sopivasti samaan aikaan harjoittelun kanssa. Sen takia rämmin metsässä viikonloppuisin, aamuisin ja iltaisin, aika lailla aina kun vaan sää salli. 

Kuva 1. Työvälineeni. Vasemmalta oikealle: 4 m:n onkivapa runkoluvun selvittämiseen, pohjamateriaali ja omat muistiinpanot, GPS-laite (jota ilman olisin varmaan vieläkin metsässä), kyniä, relaskooppi ja koirani Inu, joka toimi mörönsyöttinä.

Periaatteessa harjoitteluni eteni siten, että ensin päätin maastokartasta, mitkä kuviot aion käydä sinä päivänä lävitse ja merkitsin ne karttaan ja toisinaan myös GPS:iin valmiiksi reitiksi. Sitten pakkasin laukkuni, lähdin metsään ja riippuen kuviosta otin tiedot ylös relaskooppia tai onkivapaa käyttäen. Keskiläpimitan mittasin metrinmitalla jokaisesta koealasta toisella metsätilalla ja ensimmäisellä otin läpimitan aina toisinaan. Saadut tiedot kirjasin ylös muistiinpanoihini ja tallensin ne luomaani taulukkoon Exceliin. Kun maastokäynnit oli saatu loppuun metsätilan kohdalta, tiedot tallennettiin MHY:n tietokantaan. Alan ammattilainen ohjasi ja tarkasti vielä lopuksi, että kaikki oli varmasti oikein.  

 Kuva 2. Lähikuvaa pohjamateriaalista. Vasemmalta oikealle: GPS, kuviokirja, jossa on vuonna 2014 tehty metsäsuunitelma, maastokartta kuvioista, omat muistiinpanot ja relaskooppi.

Kaikin puolin harjoitteluni oli todella opettavainen! Kertasin koulussa oppimani, opin lukemaan karttaa (josta surkean suuntavaiston omaava allekirjoittanut henkilö on tällä hetkellä ikionnellinen), ja käyttämään GPS:ää. Aina puhutaan siitä, kuinka karjanhoitajien tulisi kehittää ”karjasilmäänsä”, mutta tässä harjoittelussa ”metsäsilmäni” kehittyi. Jos on kiinnostunut oppimaan enemmän metsätaloudesta, metsänhoidosta ja tykkää liikkua luonnossa, suosittelen kovasti MHY:tä harjoittelupaikaksi!

Kuva 3. Epäonnistuneesta selfiestä tulikin kaunis taidekuva metsästä ihanana lähes kesäisenä maastopäivänä.

 Pauliina Isoviita

agrologiopiskelija, Oamk